Siihen, että kaupankäynti ryssien kanssa oli käytännössä vaihtokauppaa. Ryssä ostaa meiltä samalla summalla, kuin me ostamme heiltä. Ryssä ei vaan suostunut myymään pelkästään öljyä ja kaasua, vaan piti ostaa myös teollisuustuotteita. Aseet olivat sellainen teollisuustuote, että niitä kannatti ostaakin, muuten voi olla vaikea löytää mitään hyödyllistä. Ryssät myivät myös sikäli edullisesti PV:n kannalta, että systeemit tulivat pakettiratkaisuna, eli ammuksia ja tarvikkeita tuli kerralla sotaa varten, eikä tarvitse laskea, että montako ohjusta saadaan mahtumaan hintaan X.
Samalla johtuen YYA-sopimuksesta Saksasta ei saanut ostaa aseita ollenkaan, Jenkeistä ostamisesta tulisi hirveä mölinä, joskin PST-ohjusten tapauksessa onnistuttiin, kun ostettiin ryssiltä ekana heidän tuotettaan. Ranskalaisissa tuotteissa oli omat ongelmansa ja usein vastaan tuli hinta. Briteiltä toisinaan ostettiin aseita, mutta valikoima saattoi olla hieman kapea. Ja kaikkien nato -maiden tapauksessa ongelmana oli se, että myykö ne.
Pieni mutta olennainen täsmennys: asekaupat Saksasta kiellettiin Pariisin rauhansopimuksessa eikä YYA-sopparissa. Itänaapurin aseet olivat meille pääosin hyvä juttu. Ei tuohon tarkoitukseen olisi vähistä länsivaluutan varannoista paljoa lohjennut.