Helsinki 22.2.1972
ERÄITÄ NÄKÖKOHTIA ILMA- JA MERIPUOLUSTUSVALMISTELUISTAMME NL:N KANNALTA TARKASTELTUNA
1. Kehittäessään puolustusjärjestelyjään neuvostoasevoimat ottavat huomioon huomattavan suuren varmuusmarginaalin erityisesti niillä alueilla ja suunnissa, jotka sijaitsevat lähellä potentiaalista vastustajaa tai joissa puolustukseen käytettävissä oleva alue on Nl:n kannalta kapea. Tämä koskee ilmavalvontaa ja -puolustusta, merivalvontaa ja rannikonpuolustusta, maavoimia ja ohjusjoukkoja sekä sotavoiman käyttöä politiikan välineenä.
Nl:n vastustajat seuraavat luonnollisesti mm. maa-, meri- ja ilmapuolustuksemme kehittymistä ja ovat - samoin kuin Nl - selvillä puolustusvalmiudestamme. On selvää, että tietyissä kriisin vaiheissa Nl:n vastustajat pyrkivät lähestymään Nl:n elintärkeitä kohteita niistä suunnista, joissa puolustus ilmeisesti on heikoin lainkaan välittämättä toimintasuunnassa olevien valtioiden mahdollisista puolueettomuuden julistuksista. On ymmärrettävää, että näin syntyvän uhan mahdollisuus huolestuttaa Nl:n sotilasjohtoa. Maamme muodostaessa painautuman Nl:n ydinalueita kohti on erityisesti puolueettomuutemme suojaksi kehitetyn ilmapuolustuksen merkitys kriisivaiheissa edelleen molemmille suurvaltaliittoutumille suuri. Tulevaisuudessa alueemme ja ilmatilamme merkitys ei näytä vähenevän USA:n jatkuvasti kehittäessä sellaisia hyökkäyksellisiä asejärjestelmiä (SRAM-ohjus ja B-1 strateginen pommikone), joiden käyttö esim strategisia kohteita vastaan edellyttää pääsemistä muutaman sadan kilometrin päähän kohteesta.
Neuvostoliitto ei ota myöskään mitään riskejä kehittäessään puolustustaan potentiaaliseen vastustajaan nähden selustassaan ja sivustoilla olevilla alueilla, kuten pohjoisella Itämerellä ja Suomenlahdella. Tähän johtopäätökseen voidaan tulla mm niiden havaintojen perusteella, mitä on tehty Neuvostoliiton meri- ja ilmapuolustusjärjestelyistä Itämeren - Suomenlahden alueella.
2. Neuvostoasevoimien yhtenä puolustushaarana ovat valtakunnan ilmapuolustusjoukot. Tähän puolustushaaraan kuuluvat
a) ilmavalvontajoukot ilmavalvonta-asemineen ja johtopaikkoineen,
b) ilmapuolustuksen ilmavoimat (pääasiassa torjuntahävittäjiä) sekä
c) ohjusilmatorjuntajoukot
Seuraavassa käsitellään kutakin Nl:n mainittua järjestelmää ja sen suhdetta Suomen puolustusjärjestelyihin.
Ilmavalvontajoukot ja -asemat
3. Nl:n ilmavalvonnan rungon muodostaa pitkin valtakunnan rajaa lähialueillemme viimeisen puolentoista vuosikymmenen aikana pystytetty ilmavalvontatutkaverkosto. Ns kaukovalvontatutkat on ryhmitetty n 100-300 km:n välein osittain aivan rajan välittömään läheisyyteen osittain hieman kauemmaksi. Niiden valvonta-alue esim 15:km korkeudessa lentäviin maaleihin ulottuu jopa 500 km:n päähän, mikä vastaa n ½ tunnin varoitusaikaa äänennopeudella lentävien ilma-alusten ollessa kyseessä. Näiden tutkien suurin merkitys on valvottaessa strategisten pommituskoneiden toimintaa.
Valtamerillä toimivat tutka-alukset lisäävät luonnollisesti varoitusaikaa huomattavasti, mutta ne tuhoutunevat aivan sodan ensi hetkillä. Satelliittien avulla suoritettavaa valvontaa kehitetään molemmissa suurvalloissa, mutta sen täydennykseksi tarvitaan edelleen maissa toimivaa tutkavalvontaverkostoa.
Ns valvonta- tai alakatvetutkat on ryhmitetty suunnilleen 100 km:n välein. Varmuuden lisäämiseksi eräillä tutka-asemilla on kaksi eri taajuusalueilla toimivaa valvontatutkaa. Leningradin alueella ja Viron rannikolla tutka-asemien tiheys on riittävän varmuuden takaamiseksi huomattava. Valvontatutka-asemat on sijoitettu valvonta-alueen lisäämiseksi mahdollisimman lähelle valtakunnan rajaa ja rannikkoa. Valvonta-alue ulottuu esim. 5 km:n korkeudella lentäviin maaleihin n 280 km:n etäisyydelle, mikä on myös näiden tutkien maksimivalvontasäde. Tämä vastaa noin 15 minuutin varoitusaikaa äänennopeudella lentäviin maaleihin.
Lähialueillamme, Kuolassa, on myös yksi ohjustentorjuntajärjestelmän valvontatutka-asema.
4. Ilmavalvontajärjestelmän keräämät tiedot ja tekemät havainnot viestitetään johtopaikkoihin, joita lähialueillamme on Murmanskissa, Belomorskissa, Petroskoissa ja Tallinnassa. Näitten alimman tason johtopaikkojen havainnot kootaan ilmapuolustuspiirien johtopaikkoihin Arkangeliin ja Leningradiin. Kaikki lähialueittemme havainnot kerääntyvät joko suoraan tai ilmapuolustuspiirien johtopaikkojen välityksellä Moskovan ilmapuolustuskeskukseen.
5. Mikäli Neuvostoliiton ilmapuolustusjärjestelmä saisi jatkuvasti käyttöönsä meidän kaukovalvonta- ja alakatvetutkiemme havainnot, lisäisi tämä varoitusaikaa. Kaukovalvontatutkiemme (3) valvontasäde on n 500 km. Niiden sijoituspaikat huomioon ottaen lisääntyisi Nl:n kohteiden käytössä oleva varoitusaika. N 6-12 minuuttia (100-200 km).
Alakatvetutkiemme valvontasäde on n 150-250 km, mikä lisäisi matalalla (5 km) lentäviin maaleihin Nl:n kohteiden varoitusaikaa n 10-25 min:lla (200-400 km).
Nykyinen tutkaverkostomme on Nl:n normien mukaan ilmeisen harva. Lähinnä kaukovalvontatutkiemme sijainti ei Nl:n kannalta ole paras mahdollinen.
Sen sijaan ohjustentorjuntajärjestelmän valvontatutkan sijoittaminen esim. Enontekiön käsivarteen lisäisi USA:n kiinteistä siiloista ammuttaviin mannertenvälisiin ohjuksiin kohdistuvaa varoitusaikaa ainoastaan noin 25 sek:lla. Näiden ohjusten tulosuunta on luoteesta eikä lännestä.
Ilmavoimat
6. Torjuntahävittäjäilmavoimien hävittäjärykmenttien kalustona ovat nykyaikaisimmat, yleensä jokasään hävittäjät. Maavoimien tukemiseen tarkoitetut rynnäkköilmavoimat ja kuljetusyksiköt helikoptereineen, meri-ilmavoimat ja strategiset pommitusilmavoimat ovat ilmapuolustuksen ilmavoimien ulkopuolella.
Lähialueillemme on sijoitettu jo rauhan aikana
- Leningradin ilmapuolustuspiirin alueelle (Viron ml) n 250 torjuntahävittäjää ja tiedustelukonetta.
- Arkangelin ilmapuolustuspiirin alueelle (Novaja Zemljan ml) n 300 torjuntahävittäjää ja tiedustelukonetta.
Kaikkiaan Nl:n ilmavoimien eri osien käytettävissä on lähialueilla n 45 suihkukoneille soveltuvaa lentokenttää, joilta torjuntahävittäjien toimintasäde ulottuu n 200 km:n päähän eli suunnilleen Rovaniemen - Joensuun - Hämeenlinnan tasalle. Lentokenttien lukumäärä mahdollistaa ilmavoimien yksikköjen ryhmitysmuutokset sekä lisävoimien siirtämisen alueelle. Neuvostoilmavoimille olisi edullista saada käyttää ilmatilaamme vihollisen ilmavoimien hyökkäyksiä torjuessaan.
7. Suomen ilmavoimat torjuvat kriisin sattuessa maamme noudattaman puolueettomuuden ja yya-sopimuksen mukaisesti ilmatilaamme saapuvat tai ilmatilamme kautta Nl:oon pyrkivät vieraat lentokoneet. Ilmavoimiemme torjuntahävittäjäkanta - Drakenien saavuttuakin - on suhteellisen pieni, n 35 konetta, mitä Nl:ssa pidettäneen liian vähäisenä. Ilmavoimiemme torjuntahävittäjien merkittävä lisääminen kriisin sattuessa olisi Neuvostoliitolle ilmeisen edullista, mutta se on suoritettavissa ainoastaan pitkän ajan vaativin järjestelyin.
Tässä yhteydessä saattavat tulla esille myös pohjoisimman Suomen - Enontekiön - Inarin alueen - ilmapuolustukselliset rajoituksemme. Lentokenttiä on tällä alueella vähän.
8. Neuvostoliitossa saatetaan myös tuntea mielenkiintoa lentokenttäverkostomme käyttömahdollisuuksia kohtaan. Neuvostoilmavoimien toimintakyky lisääntyisi, jos esim Nl:n torjuntahävittäjät saisivat edes tilapäisesti tarvittaessa käyttää polttoaineen täydennykseen joitain maamme 23 suihkukonekentästä tai varalaskupaikasta. Vastaavasti näiden ilmavoimien operaatiokyky lisääntyisi olennaisesti, mikäli ne voisivat huollollisesti tukeutua ilmavoimiemme lentotukikohtiin.
Ohjusilmatorjunta
9. Maihin tukeutuvat ilmatorjuntaohjukset on sijoitettu strategisesti tärkeimpien kohteiden ympärille sekä oletetun vastustajan ilmavoimien lähestymisreittien kohdille valtakunnan raja-alueille. Lähialueillamme tiedetään olevan runsaasti ilmatorjuntaohjusasemia (SA 2) Leningradin ympäristössä ja Virossa sekä Murmanskin alueella. Tämän lisäksi eräissä tärkeimmissä lentotukikohdissa on matalammalle torjumaan pystyviä ilmatorjuntaohjuksia (SA 3). Näiden maihin tukeutuvien ilmatorjuntaohjusten tulta täydennetään merivoimien ilmatorjuntaohjushävittäjien ja -risteilijöiden ohjusten ja maavoimien ilmatorjuntarykmenttien ja -patteristojen tykkien tulella.
Mikäli maamme ilmavalvontaverkosto olisi Nl:n ilmapuolustuksen käytössä, voitaisiin ilmatorjuntaohjukset ryhmittää valtakunnan rajan lähelle, mikä luonnollisesti lisäisi torjunta-alueen syvyyttä.
Meripuolustus
10. Ilmapuolustuksen ohella on toisena meitä läheisesti koskevana kysymyksenä meripuolustus. Itämeren ja erityisesti Suomenlahden ja sen rannikkoalueiden merkitys on Neuvostoliitolle sen turvallisuuden kannalta elintärkeä.
Neuvostoliiton rannikkopuolustus Itämerellä koostuu seuraavista elementeistä:
1) Rannikolle ja uloimmille saarille sijoitetusta tutkavalvontaverkostosta ja siihen liittyvästä merivalvontajärjestelmästä,
2) rannikkopuolustuksen ohjuslinnakkeiden (eri tyyppien kantama 40 km ja 80 km) sekä rauhan aikana reservissä olevien rannikkotykkilinnakkeiden tulesta; lisäksi Nl:lla on ydinkärkien kuljettamiseen tarkoitettu merimaaliohjus, jonka kantama on noin 250 km,
3) samoin rannikko-ohjusten tulen suojassa toimivista paikallisvoimien sukellusveneentorjunta-, miinanraivaus- ja moottoritorpedoveneyksiköistä,
4) rannikko-ohjusten ulottuvuutta lisäävien ohjusveneiden tulesta,
5) osittain näiden tulen turvin ja osittain sen ulkopuolella toimivista laivaston yleisvoimista sekä
6) kauas näiden järjestelmien ulkopuolelle ulottuvasta meri-ilmavoimien tiedustelujärjestelmästä sekä sodan aikana taistelutoiminnasta vihollisen pinta- ja sukellusvenevoimia vastaan.
11. Merivalvontatutkien valvontasäde merenpinnalla liikkuviin maaleihin on tutkahorisontista johtuen n 30 km. Esim. Suomenlahden suun alueella tämä merkitsee, että Nl:n merivalvontatutkat pystyvät valvomaan suunnilleen Suomenlahden keskiviivalle asti. Suomenlahden, Leningradin alueelle johtavan meriväylän, todella tiivis valvonta olisi edullisimmin järjestettävissä, jos pohjoisrannalla sijaitsevien suomalaisten merivalvontatutkien havainnot olisivat jatkuvasti Nl:n rannikkopuolustuksen käytössä.
Sukellusveneiden valvontajärjestelmän, mm rannikon vesikuuntelulaitteet ja Suomenlahden suun merikapeikon kuuntelu- ja/tai magneettisen valvontajärjestelmän, voivat Nl:n vastustajan sukellusveneet huomaamattomasti kiertää pohjoisrannikon läheisyydessä, ellei suomalaisten vesikuuntelujärjestelmä ole tehokas. Tiedot Suomenlahden pohjoisrannikon vesikuunteluhavainnoista olisivat hyödyllisiä neuvostolaivaston toiminnalle.
12. Neuvostoliiton varsinaisen rannikko-ohjuksen kantama on n 80 km. Näin ollen Nl pystyy sulkemaan Suomenlahden suun omalta rannikoltaan lukuun ottamatta saaristoreittejämme. Näitä sekä ilmeisesti myös lyhyemmän kantaman (40 km) rannikko-ohjuksia on ryhmitetty Suomenlahden etelärannikolle.
13. Ahvenanmaan merkitys Pohjanlahden sulkemiseen, Leningradin puolustuksen sivustassa sekä pohjoisen Itämeren valvonnassa puolustuksessa on edelleen suuri. Merikuljetukset Pohjanlahdella voivat myös tulla Nl:lle tärkeiksi. Erityisesti tarvikekuljetukset Pohjois-Kalotin alueelle saattavat sodan aikana tulla ajankohtaisiksi. Mm. näistä syistä Nl:lle ei lainkaan ole samantekevää, kuka puolustaa rauhan aikana demilitarisoituja Ahvenanmaan saaria.
Viron rannikolla sijaitsevilla varsinaisilla rannikko-ohjuksillaan ei Nl pysty torjumaan Ahvenanmaata uhkaavia vihollisen laivastovoimia. Siihen on käytettävä ohjusveneitä sekä Pohjoisen laivasto-osaston pintavoimia ja sukellusveneitä.
Nl:lla on mm Hiidenmaalla pitkän kantaman (250 km) omaavien rannikko-ohjusten tukikohta. Kaukana olevassa saaristossa toimivia maaleja vastaan tällainen ohjus ei kuitenkaan ole käyttökelpoinen. Sitä paitsi se on tarkoitettu ennen kaikkea ydinlatauksen ampumiseen.
Neuvostoliiton Itämeren laivaston pääosat on ryhmitetty Itämeren eteläosiin. Painopistesuunnasta sivussa olevaa Suomenlahden ja pohjoisen Itämeren aluetta ei kuitenkaan ole jätetty tyhjäksi, vaan Suomenlahden - Kronstadtin - Leningradin tukialueen suojana ja Itämeren laivastovoimien toisena portaan toimii täällä Pohjoinen laivasto-osasto.
14. Huolimatta siitä, että Neuvostoliitto on Itämerellä ylivoimainen rauhan aikana, saattaa sen meriliikenne sodan sytyttyä vaikeutua myös Itämeren alueella. Suomenlahden pohjoisrannikon saaristoväylillä meriliikenne on joka tilanteessa turvallisempaa kuin avomerellä. On hyvin todennäköistä, että Nl:n merenkulkupiireissä ja sotalaivaston johdossa ollaan kiinnostuneita siitä, voiko Nl:n meriliikenne tarvittaessa tilapäisesti käyttää maamme aluevesien suojaisia väyliä ja tukeutumisalueita.
Yhdistelmä
15. Nyt jo toteutetun vierailutoiminnan, urheilu- ym kanssakäymisen kehittämisen lisäksi kiinnostanevat neuvostoasevoimien johtoa sotilaalliselta kannalta seuraavat maanpuolustustamme, erityisesti ilma- ja meripuolustustamme koskevat ja näihin aloihin liittyvät kysymykset.
Yleiset
1. Maamme puolustusvoimain kyky hoitaa ilma- ja meripuolustus maamme ilmatilassa sekä pohjoisella Itämerellä.
2. Missä määrin neuvostoasevoimilla on hyötyä puolustusjärjestelystämme erityisesti ilma- ja meripuolustuksen osata.
3. Alueellinen puolustusjärjestelmämme.
4. Parlamentaarisen puolustuskomitean mietintö.
Ilmapuolustusta koskevat
5. Ilmavalvontamme kehitys- ja tehostamisnäkymät sekä mahdollisuudet kriisien aikana nopeasti vahventaa ilmavalvontaamme.
6. Mahdollisuudet ilmavalvontatietojen välittämiseen Neuvostoliiton ilmapuolustukselle.
7. Mahdollisuudet kriisien aikana nopeasti tehostaa ja vahventaa ilmapuolustustamme.
8. Hävittäjäkaluston ja ohjusilmatorjunnan hankintanäkymät.
9. Neuvostoilmavoimien mahdollisuudet käyttää ilmatilaamme ja lentokenttiämme sodan aikana.
Meripuolustusta koskevat
10. Merivalvontatutka- ja vesikuunteluverkostomme kehitysnäkymät sekä mahdollisuudet kriisin aikana nopeasti vahventaa merivalvontaamme.
11. Merivalvontamme koordinoiminen Neuvostoliiton Suomenlahdella toimivan merivalvonnan kanssa sekä havaintojemme jatkuva toimittaminen Neuvostoliiton meripuolustuksen käyttöön.
12. Meripuolustuksemme kehitysnäkymät sekä mahdollisuudet kriisin aikana nopeasti vahventaa meripuolustustamme.
13. Ahvenanmaan puolustuksen järjestelyt kriisiaikana.
14. Neuvostoliiton meriliikenteen mahdollisuudet kriisiaikana käyttää rannikkoreittejämme ja tukeutumisalueita.
On vaikea ennakoida, mitä em sotilaallisista kysymyksistä ja millä tavalla Nl:n sotilasviranomaiset haluaisivat ottaa käsittelyn alaisiksi suomalaisten kanssa. Mikäli nykyistä laajempi ajatustenvaihto tulisi kyseeseen, jota tuskin on aiheellista periaatteessa vastustaa, koskisi se todennäköisesti ensi vaiheessa yleisiä puolustusmahdollisuuksiamme, mutta on hyvin luultavaa, että Neuvostoliiton sotilastaholla tunnetaan mielenkiintoa myös moniin edellä esitettyihin meri- ja ilmapuolustusalamme erityiskysymyksiin. Ajatustenvaihdon näistä kysymyksistä on käsittääkseni kuitenkin jäätävä ao alan puolustusjärjestelyjämme koskevan yleisen informoinnin tasalle, sillä syvällisemmät etukäteiset keskustelut sotilaallisen toiminnan koordinoinnin mahdollisuuksista (esim ilmavalvontahavaintojen välittäminen) ja niistä sopiminen on sotilaallista konsultointia, joka ei ole sopusoinnussa rauhanaikaisen puolueettomuusasenteemme kanssa.
ERÄITÄ NÄKÖKOHTIA ILMA- JA MERIPUOLUSTUSVALMISTELUISTAMME NL:N KANNALTA TARKASTELTUNA
1. Kehittäessään puolustusjärjestelyjään neuvostoasevoimat ottavat huomioon huomattavan suuren varmuusmarginaalin erityisesti niillä alueilla ja suunnissa, jotka sijaitsevat lähellä potentiaalista vastustajaa tai joissa puolustukseen käytettävissä oleva alue on Nl:n kannalta kapea. Tämä koskee ilmavalvontaa ja -puolustusta, merivalvontaa ja rannikonpuolustusta, maavoimia ja ohjusjoukkoja sekä sotavoiman käyttöä politiikan välineenä.
Nl:n vastustajat seuraavat luonnollisesti mm. maa-, meri- ja ilmapuolustuksemme kehittymistä ja ovat - samoin kuin Nl - selvillä puolustusvalmiudestamme. On selvää, että tietyissä kriisin vaiheissa Nl:n vastustajat pyrkivät lähestymään Nl:n elintärkeitä kohteita niistä suunnista, joissa puolustus ilmeisesti on heikoin lainkaan välittämättä toimintasuunnassa olevien valtioiden mahdollisista puolueettomuuden julistuksista. On ymmärrettävää, että näin syntyvän uhan mahdollisuus huolestuttaa Nl:n sotilasjohtoa. Maamme muodostaessa painautuman Nl:n ydinalueita kohti on erityisesti puolueettomuutemme suojaksi kehitetyn ilmapuolustuksen merkitys kriisivaiheissa edelleen molemmille suurvaltaliittoutumille suuri. Tulevaisuudessa alueemme ja ilmatilamme merkitys ei näytä vähenevän USA:n jatkuvasti kehittäessä sellaisia hyökkäyksellisiä asejärjestelmiä (SRAM-ohjus ja B-1 strateginen pommikone), joiden käyttö esim strategisia kohteita vastaan edellyttää pääsemistä muutaman sadan kilometrin päähän kohteesta.
Neuvostoliitto ei ota myöskään mitään riskejä kehittäessään puolustustaan potentiaaliseen vastustajaan nähden selustassaan ja sivustoilla olevilla alueilla, kuten pohjoisella Itämerellä ja Suomenlahdella. Tähän johtopäätökseen voidaan tulla mm niiden havaintojen perusteella, mitä on tehty Neuvostoliiton meri- ja ilmapuolustusjärjestelyistä Itämeren - Suomenlahden alueella.
2. Neuvostoasevoimien yhtenä puolustushaarana ovat valtakunnan ilmapuolustusjoukot. Tähän puolustushaaraan kuuluvat
a) ilmavalvontajoukot ilmavalvonta-asemineen ja johtopaikkoineen,
b) ilmapuolustuksen ilmavoimat (pääasiassa torjuntahävittäjiä) sekä
c) ohjusilmatorjuntajoukot
Seuraavassa käsitellään kutakin Nl:n mainittua järjestelmää ja sen suhdetta Suomen puolustusjärjestelyihin.
Ilmavalvontajoukot ja -asemat
3. Nl:n ilmavalvonnan rungon muodostaa pitkin valtakunnan rajaa lähialueillemme viimeisen puolentoista vuosikymmenen aikana pystytetty ilmavalvontatutkaverkosto. Ns kaukovalvontatutkat on ryhmitetty n 100-300 km:n välein osittain aivan rajan välittömään läheisyyteen osittain hieman kauemmaksi. Niiden valvonta-alue esim 15:km korkeudessa lentäviin maaleihin ulottuu jopa 500 km:n päähän, mikä vastaa n ½ tunnin varoitusaikaa äänennopeudella lentävien ilma-alusten ollessa kyseessä. Näiden tutkien suurin merkitys on valvottaessa strategisten pommituskoneiden toimintaa.
Valtamerillä toimivat tutka-alukset lisäävät luonnollisesti varoitusaikaa huomattavasti, mutta ne tuhoutunevat aivan sodan ensi hetkillä. Satelliittien avulla suoritettavaa valvontaa kehitetään molemmissa suurvalloissa, mutta sen täydennykseksi tarvitaan edelleen maissa toimivaa tutkavalvontaverkostoa.
Ns valvonta- tai alakatvetutkat on ryhmitetty suunnilleen 100 km:n välein. Varmuuden lisäämiseksi eräillä tutka-asemilla on kaksi eri taajuusalueilla toimivaa valvontatutkaa. Leningradin alueella ja Viron rannikolla tutka-asemien tiheys on riittävän varmuuden takaamiseksi huomattava. Valvontatutka-asemat on sijoitettu valvonta-alueen lisäämiseksi mahdollisimman lähelle valtakunnan rajaa ja rannikkoa. Valvonta-alue ulottuu esim. 5 km:n korkeudella lentäviin maaleihin n 280 km:n etäisyydelle, mikä on myös näiden tutkien maksimivalvontasäde. Tämä vastaa noin 15 minuutin varoitusaikaa äänennopeudella lentäviin maaleihin.
Lähialueillamme, Kuolassa, on myös yksi ohjustentorjuntajärjestelmän valvontatutka-asema.
4. Ilmavalvontajärjestelmän keräämät tiedot ja tekemät havainnot viestitetään johtopaikkoihin, joita lähialueillamme on Murmanskissa, Belomorskissa, Petroskoissa ja Tallinnassa. Näitten alimman tason johtopaikkojen havainnot kootaan ilmapuolustuspiirien johtopaikkoihin Arkangeliin ja Leningradiin. Kaikki lähialueittemme havainnot kerääntyvät joko suoraan tai ilmapuolustuspiirien johtopaikkojen välityksellä Moskovan ilmapuolustuskeskukseen.
5. Mikäli Neuvostoliiton ilmapuolustusjärjestelmä saisi jatkuvasti käyttöönsä meidän kaukovalvonta- ja alakatvetutkiemme havainnot, lisäisi tämä varoitusaikaa. Kaukovalvontatutkiemme (3) valvontasäde on n 500 km. Niiden sijoituspaikat huomioon ottaen lisääntyisi Nl:n kohteiden käytössä oleva varoitusaika. N 6-12 minuuttia (100-200 km).
Alakatvetutkiemme valvontasäde on n 150-250 km, mikä lisäisi matalalla (5 km) lentäviin maaleihin Nl:n kohteiden varoitusaikaa n 10-25 min:lla (200-400 km).
Nykyinen tutkaverkostomme on Nl:n normien mukaan ilmeisen harva. Lähinnä kaukovalvontatutkiemme sijainti ei Nl:n kannalta ole paras mahdollinen.
Sen sijaan ohjustentorjuntajärjestelmän valvontatutkan sijoittaminen esim. Enontekiön käsivarteen lisäisi USA:n kiinteistä siiloista ammuttaviin mannertenvälisiin ohjuksiin kohdistuvaa varoitusaikaa ainoastaan noin 25 sek:lla. Näiden ohjusten tulosuunta on luoteesta eikä lännestä.
Ilmavoimat
6. Torjuntahävittäjäilmavoimien hävittäjärykmenttien kalustona ovat nykyaikaisimmat, yleensä jokasään hävittäjät. Maavoimien tukemiseen tarkoitetut rynnäkköilmavoimat ja kuljetusyksiköt helikoptereineen, meri-ilmavoimat ja strategiset pommitusilmavoimat ovat ilmapuolustuksen ilmavoimien ulkopuolella.
Lähialueillemme on sijoitettu jo rauhan aikana
- Leningradin ilmapuolustuspiirin alueelle (Viron ml) n 250 torjuntahävittäjää ja tiedustelukonetta.
- Arkangelin ilmapuolustuspiirin alueelle (Novaja Zemljan ml) n 300 torjuntahävittäjää ja tiedustelukonetta.
Kaikkiaan Nl:n ilmavoimien eri osien käytettävissä on lähialueilla n 45 suihkukoneille soveltuvaa lentokenttää, joilta torjuntahävittäjien toimintasäde ulottuu n 200 km:n päähän eli suunnilleen Rovaniemen - Joensuun - Hämeenlinnan tasalle. Lentokenttien lukumäärä mahdollistaa ilmavoimien yksikköjen ryhmitysmuutokset sekä lisävoimien siirtämisen alueelle. Neuvostoilmavoimille olisi edullista saada käyttää ilmatilaamme vihollisen ilmavoimien hyökkäyksiä torjuessaan.
7. Suomen ilmavoimat torjuvat kriisin sattuessa maamme noudattaman puolueettomuuden ja yya-sopimuksen mukaisesti ilmatilaamme saapuvat tai ilmatilamme kautta Nl:oon pyrkivät vieraat lentokoneet. Ilmavoimiemme torjuntahävittäjäkanta - Drakenien saavuttuakin - on suhteellisen pieni, n 35 konetta, mitä Nl:ssa pidettäneen liian vähäisenä. Ilmavoimiemme torjuntahävittäjien merkittävä lisääminen kriisin sattuessa olisi Neuvostoliitolle ilmeisen edullista, mutta se on suoritettavissa ainoastaan pitkän ajan vaativin järjestelyin.
Tässä yhteydessä saattavat tulla esille myös pohjoisimman Suomen - Enontekiön - Inarin alueen - ilmapuolustukselliset rajoituksemme. Lentokenttiä on tällä alueella vähän.
8. Neuvostoliitossa saatetaan myös tuntea mielenkiintoa lentokenttäverkostomme käyttömahdollisuuksia kohtaan. Neuvostoilmavoimien toimintakyky lisääntyisi, jos esim Nl:n torjuntahävittäjät saisivat edes tilapäisesti tarvittaessa käyttää polttoaineen täydennykseen joitain maamme 23 suihkukonekentästä tai varalaskupaikasta. Vastaavasti näiden ilmavoimien operaatiokyky lisääntyisi olennaisesti, mikäli ne voisivat huollollisesti tukeutua ilmavoimiemme lentotukikohtiin.
Ohjusilmatorjunta
9. Maihin tukeutuvat ilmatorjuntaohjukset on sijoitettu strategisesti tärkeimpien kohteiden ympärille sekä oletetun vastustajan ilmavoimien lähestymisreittien kohdille valtakunnan raja-alueille. Lähialueillamme tiedetään olevan runsaasti ilmatorjuntaohjusasemia (SA 2) Leningradin ympäristössä ja Virossa sekä Murmanskin alueella. Tämän lisäksi eräissä tärkeimmissä lentotukikohdissa on matalammalle torjumaan pystyviä ilmatorjuntaohjuksia (SA 3). Näiden maihin tukeutuvien ilmatorjuntaohjusten tulta täydennetään merivoimien ilmatorjuntaohjushävittäjien ja -risteilijöiden ohjusten ja maavoimien ilmatorjuntarykmenttien ja -patteristojen tykkien tulella.
Mikäli maamme ilmavalvontaverkosto olisi Nl:n ilmapuolustuksen käytössä, voitaisiin ilmatorjuntaohjukset ryhmittää valtakunnan rajan lähelle, mikä luonnollisesti lisäisi torjunta-alueen syvyyttä.
Meripuolustus
10. Ilmapuolustuksen ohella on toisena meitä läheisesti koskevana kysymyksenä meripuolustus. Itämeren ja erityisesti Suomenlahden ja sen rannikkoalueiden merkitys on Neuvostoliitolle sen turvallisuuden kannalta elintärkeä.
Neuvostoliiton rannikkopuolustus Itämerellä koostuu seuraavista elementeistä:
1) Rannikolle ja uloimmille saarille sijoitetusta tutkavalvontaverkostosta ja siihen liittyvästä merivalvontajärjestelmästä,
2) rannikkopuolustuksen ohjuslinnakkeiden (eri tyyppien kantama 40 km ja 80 km) sekä rauhan aikana reservissä olevien rannikkotykkilinnakkeiden tulesta; lisäksi Nl:lla on ydinkärkien kuljettamiseen tarkoitettu merimaaliohjus, jonka kantama on noin 250 km,
3) samoin rannikko-ohjusten tulen suojassa toimivista paikallisvoimien sukellusveneentorjunta-, miinanraivaus- ja moottoritorpedoveneyksiköistä,
4) rannikko-ohjusten ulottuvuutta lisäävien ohjusveneiden tulesta,
5) osittain näiden tulen turvin ja osittain sen ulkopuolella toimivista laivaston yleisvoimista sekä
6) kauas näiden järjestelmien ulkopuolelle ulottuvasta meri-ilmavoimien tiedustelujärjestelmästä sekä sodan aikana taistelutoiminnasta vihollisen pinta- ja sukellusvenevoimia vastaan.
11. Merivalvontatutkien valvontasäde merenpinnalla liikkuviin maaleihin on tutkahorisontista johtuen n 30 km. Esim. Suomenlahden suun alueella tämä merkitsee, että Nl:n merivalvontatutkat pystyvät valvomaan suunnilleen Suomenlahden keskiviivalle asti. Suomenlahden, Leningradin alueelle johtavan meriväylän, todella tiivis valvonta olisi edullisimmin järjestettävissä, jos pohjoisrannalla sijaitsevien suomalaisten merivalvontatutkien havainnot olisivat jatkuvasti Nl:n rannikkopuolustuksen käytössä.
Sukellusveneiden valvontajärjestelmän, mm rannikon vesikuuntelulaitteet ja Suomenlahden suun merikapeikon kuuntelu- ja/tai magneettisen valvontajärjestelmän, voivat Nl:n vastustajan sukellusveneet huomaamattomasti kiertää pohjoisrannikon läheisyydessä, ellei suomalaisten vesikuuntelujärjestelmä ole tehokas. Tiedot Suomenlahden pohjoisrannikon vesikuunteluhavainnoista olisivat hyödyllisiä neuvostolaivaston toiminnalle.
12. Neuvostoliiton varsinaisen rannikko-ohjuksen kantama on n 80 km. Näin ollen Nl pystyy sulkemaan Suomenlahden suun omalta rannikoltaan lukuun ottamatta saaristoreittejämme. Näitä sekä ilmeisesti myös lyhyemmän kantaman (40 km) rannikko-ohjuksia on ryhmitetty Suomenlahden etelärannikolle.
13. Ahvenanmaan merkitys Pohjanlahden sulkemiseen, Leningradin puolustuksen sivustassa sekä pohjoisen Itämeren valvonnassa puolustuksessa on edelleen suuri. Merikuljetukset Pohjanlahdella voivat myös tulla Nl:lle tärkeiksi. Erityisesti tarvikekuljetukset Pohjois-Kalotin alueelle saattavat sodan aikana tulla ajankohtaisiksi. Mm. näistä syistä Nl:lle ei lainkaan ole samantekevää, kuka puolustaa rauhan aikana demilitarisoituja Ahvenanmaan saaria.
Viron rannikolla sijaitsevilla varsinaisilla rannikko-ohjuksillaan ei Nl pysty torjumaan Ahvenanmaata uhkaavia vihollisen laivastovoimia. Siihen on käytettävä ohjusveneitä sekä Pohjoisen laivasto-osaston pintavoimia ja sukellusveneitä.
Nl:lla on mm Hiidenmaalla pitkän kantaman (250 km) omaavien rannikko-ohjusten tukikohta. Kaukana olevassa saaristossa toimivia maaleja vastaan tällainen ohjus ei kuitenkaan ole käyttökelpoinen. Sitä paitsi se on tarkoitettu ennen kaikkea ydinlatauksen ampumiseen.
Neuvostoliiton Itämeren laivaston pääosat on ryhmitetty Itämeren eteläosiin. Painopistesuunnasta sivussa olevaa Suomenlahden ja pohjoisen Itämeren aluetta ei kuitenkaan ole jätetty tyhjäksi, vaan Suomenlahden - Kronstadtin - Leningradin tukialueen suojana ja Itämeren laivastovoimien toisena portaan toimii täällä Pohjoinen laivasto-osasto.
14. Huolimatta siitä, että Neuvostoliitto on Itämerellä ylivoimainen rauhan aikana, saattaa sen meriliikenne sodan sytyttyä vaikeutua myös Itämeren alueella. Suomenlahden pohjoisrannikon saaristoväylillä meriliikenne on joka tilanteessa turvallisempaa kuin avomerellä. On hyvin todennäköistä, että Nl:n merenkulkupiireissä ja sotalaivaston johdossa ollaan kiinnostuneita siitä, voiko Nl:n meriliikenne tarvittaessa tilapäisesti käyttää maamme aluevesien suojaisia väyliä ja tukeutumisalueita.
Yhdistelmä
15. Nyt jo toteutetun vierailutoiminnan, urheilu- ym kanssakäymisen kehittämisen lisäksi kiinnostanevat neuvostoasevoimien johtoa sotilaalliselta kannalta seuraavat maanpuolustustamme, erityisesti ilma- ja meripuolustustamme koskevat ja näihin aloihin liittyvät kysymykset.
Yleiset
1. Maamme puolustusvoimain kyky hoitaa ilma- ja meripuolustus maamme ilmatilassa sekä pohjoisella Itämerellä.
2. Missä määrin neuvostoasevoimilla on hyötyä puolustusjärjestelystämme erityisesti ilma- ja meripuolustuksen osata.
3. Alueellinen puolustusjärjestelmämme.
4. Parlamentaarisen puolustuskomitean mietintö.
Ilmapuolustusta koskevat
5. Ilmavalvontamme kehitys- ja tehostamisnäkymät sekä mahdollisuudet kriisien aikana nopeasti vahventaa ilmavalvontaamme.
6. Mahdollisuudet ilmavalvontatietojen välittämiseen Neuvostoliiton ilmapuolustukselle.
7. Mahdollisuudet kriisien aikana nopeasti tehostaa ja vahventaa ilmapuolustustamme.
8. Hävittäjäkaluston ja ohjusilmatorjunnan hankintanäkymät.
9. Neuvostoilmavoimien mahdollisuudet käyttää ilmatilaamme ja lentokenttiämme sodan aikana.
Meripuolustusta koskevat
10. Merivalvontatutka- ja vesikuunteluverkostomme kehitysnäkymät sekä mahdollisuudet kriisin aikana nopeasti vahventaa merivalvontaamme.
11. Merivalvontamme koordinoiminen Neuvostoliiton Suomenlahdella toimivan merivalvonnan kanssa sekä havaintojemme jatkuva toimittaminen Neuvostoliiton meripuolustuksen käyttöön.
12. Meripuolustuksemme kehitysnäkymät sekä mahdollisuudet kriisin aikana nopeasti vahventaa meripuolustustamme.
13. Ahvenanmaan puolustuksen järjestelyt kriisiaikana.
14. Neuvostoliiton meriliikenteen mahdollisuudet kriisiaikana käyttää rannikkoreittejämme ja tukeutumisalueita.
On vaikea ennakoida, mitä em sotilaallisista kysymyksistä ja millä tavalla Nl:n sotilasviranomaiset haluaisivat ottaa käsittelyn alaisiksi suomalaisten kanssa. Mikäli nykyistä laajempi ajatustenvaihto tulisi kyseeseen, jota tuskin on aiheellista periaatteessa vastustaa, koskisi se todennäköisesti ensi vaiheessa yleisiä puolustusmahdollisuuksiamme, mutta on hyvin luultavaa, että Neuvostoliiton sotilastaholla tunnetaan mielenkiintoa myös moniin edellä esitettyihin meri- ja ilmapuolustusalamme erityiskysymyksiin. Ajatustenvaihdon näistä kysymyksistä on käsittääkseni kuitenkin jäätävä ao alan puolustusjärjestelyjämme koskevan yleisen informoinnin tasalle, sillä syvällisemmät etukäteiset keskustelut sotilaallisen toiminnan koordinoinnin mahdollisuuksista (esim ilmavalvontahavaintojen välittäminen) ja niistä sopiminen on sotilaallista konsultointia, joka ei ole sopusoinnussa rauhanaikaisen puolueettomuusasenteemme kanssa.
