Kylmän sodan salaisuudet??

Hejsan

Alokas
BAN
Helsinki 22.2.1972

ERÄITÄ NÄKÖKOHTIA ILMA- JA MERIPUOLUSTUSVALMISTELUISTAMME NL:N KANNALTA TARKASTELTUNA

1. Kehittäessään puolustusjärjestelyjään neuvostoasevoimat ottavat huomioon huomattavan suuren varmuusmarginaalin erityisesti niillä alueilla ja suunnissa, jotka sijaitsevat lähellä potentiaalista vastustajaa tai joissa puolustukseen käytettävissä oleva alue on Nl:n kannalta kapea. Tämä koskee ilmavalvontaa ja -puolustusta, merivalvontaa ja rannikonpuolustusta, maavoimia ja ohjusjoukkoja sekä sotavoiman käyttöä politiikan välineenä.
Nl:n vastustajat seuraavat luonnollisesti mm. maa-, meri- ja ilmapuolustuksemme kehittymistä ja ovat - samoin kuin Nl - selvillä puolustusvalmiudestamme. On selvää, että tietyissä kriisin vaiheissa Nl:n vastustajat pyrkivät lähestymään Nl:n elintärkeitä kohteita niistä suunnista, joissa puolustus ilmeisesti on heikoin lainkaan välittämättä toimintasuunnassa olevien valtioiden mahdollisista puolueettomuuden julistuksista. On ymmärrettävää, että näin syntyvän uhan mahdollisuus huolestuttaa Nl:n sotilasjohtoa. Maamme muodostaessa painautuman Nl:n ydinalueita kohti on erityisesti puolueettomuutemme suojaksi kehitetyn ilmapuolustuksen merkitys kriisivaiheissa edelleen molemmille suurvaltaliittoutumille suuri. Tulevaisuudessa alueemme ja ilmatilamme merkitys ei näytä vähenevän USA:n jatkuvasti kehittäessä sellaisia hyökkäyksellisiä asejärjestelmiä (SRAM-ohjus ja B-1 strateginen pommikone), joiden käyttö esim strategisia kohteita vastaan edellyttää pääsemistä muutaman sadan kilometrin päähän kohteesta.
Neuvostoliitto ei ota myöskään mitään riskejä kehittäessään puolustustaan potentiaaliseen vastustajaan nähden selustassaan ja sivustoilla olevilla alueilla, kuten pohjoisella Itämerellä ja Suomenlahdella. Tähän johtopäätökseen voidaan tulla mm niiden havaintojen perusteella, mitä on tehty Neuvostoliiton meri- ja ilmapuolustusjärjestelyistä Itämeren - Suomenlahden alueella.

2. Neuvostoasevoimien yhtenä puolustushaarana ovat valtakunnan ilmapuolustusjoukot. Tähän puolustushaaraan kuuluvat
a) ilmavalvontajoukot ilmavalvonta-asemineen ja johtopaikkoineen,
b) ilmapuolustuksen ilmavoimat (pääasiassa torjuntahävittäjiä) sekä
c) ohjusilmatorjuntajoukot

Seuraavassa käsitellään kutakin Nl:n mainittua järjestelmää ja sen suhdetta Suomen puolustusjärjestelyihin.

Ilmavalvontajoukot ja -asemat
3. Nl:n ilmavalvonnan rungon muodostaa pitkin valtakunnan rajaa lähialueillemme viimeisen puolentoista vuosikymmenen aikana pystytetty ilmavalvontatutkaverkosto. Ns kaukovalvontatutkat on ryhmitetty n 100-300 km:n välein osittain aivan rajan välittömään läheisyyteen osittain hieman kauemmaksi. Niiden valvonta-alue esim 15:km korkeudessa lentäviin maaleihin ulottuu jopa 500 km:n päähän, mikä vastaa n ½ tunnin varoitusaikaa äänennopeudella lentävien ilma-alusten ollessa kyseessä. Näiden tutkien suurin merkitys on valvottaessa strategisten pommituskoneiden toimintaa.
Valtamerillä toimivat tutka-alukset lisäävät luonnollisesti varoitusaikaa huomattavasti, mutta ne tuhoutunevat aivan sodan ensi hetkillä. Satelliittien avulla suoritettavaa valvontaa kehitetään molemmissa suurvalloissa, mutta sen täydennykseksi tarvitaan edelleen maissa toimivaa tutkavalvontaverkostoa.
Ns valvonta- tai alakatvetutkat on ryhmitetty suunnilleen 100 km:n välein. Varmuuden lisäämiseksi eräillä tutka-asemilla on kaksi eri taajuusalueilla toimivaa valvontatutkaa. Leningradin alueella ja Viron rannikolla tutka-asemien tiheys on riittävän varmuuden takaamiseksi huomattava. Valvontatutka-asemat on sijoitettu valvonta-alueen lisäämiseksi mahdollisimman lähelle valtakunnan rajaa ja rannikkoa. Valvonta-alue ulottuu esim. 5 km:n korkeudella lentäviin maaleihin n 280 km:n etäisyydelle, mikä on myös näiden tutkien maksimivalvontasäde. Tämä vastaa noin 15 minuutin varoitusaikaa äänennopeudella lentäviin maaleihin.
Lähialueillamme, Kuolassa, on myös yksi ohjustentorjuntajärjestelmän valvontatutka-asema.

4. Ilmavalvontajärjestelmän keräämät tiedot ja tekemät havainnot viestitetään johtopaikkoihin, joita lähialueillamme on Murmanskissa, Belomorskissa, Petroskoissa ja Tallinnassa. Näitten alimman tason johtopaikkojen havainnot kootaan ilmapuolustuspiirien johtopaikkoihin Arkangeliin ja Leningradiin. Kaikki lähialueittemme havainnot kerääntyvät joko suoraan tai ilmapuolustuspiirien johtopaikkojen välityksellä Moskovan ilmapuolustuskeskukseen.

5. Mikäli Neuvostoliiton ilmapuolustusjärjestelmä saisi jatkuvasti käyttöönsä meidän kaukovalvonta- ja alakatvetutkiemme havainnot, lisäisi tämä varoitusaikaa. Kaukovalvontatutkiemme (3) valvontasäde on n 500 km. Niiden sijoituspaikat huomioon ottaen lisääntyisi Nl:n kohteiden käytössä oleva varoitusaika. N 6-12 minuuttia (100-200 km).
Alakatvetutkiemme valvontasäde on n 150-250 km, mikä lisäisi matalalla (5 km) lentäviin maaleihin Nl:n kohteiden varoitusaikaa n 10-25 min:lla (200-400 km).
Nykyinen tutkaverkostomme on Nl:n normien mukaan ilmeisen harva. Lähinnä kaukovalvontatutkiemme sijainti ei Nl:n kannalta ole paras mahdollinen.
Sen sijaan ohjustentorjuntajärjestelmän valvontatutkan sijoittaminen esim. Enontekiön käsivarteen lisäisi USA:n kiinteistä siiloista ammuttaviin mannertenvälisiin ohjuksiin kohdistuvaa varoitusaikaa ainoastaan noin 25 sek:lla. Näiden ohjusten tulosuunta on luoteesta eikä lännestä.

Ilmavoimat
6. Torjuntahävittäjäilmavoimien hävittäjärykmenttien kalustona ovat nykyaikaisimmat, yleensä jokasään hävittäjät. Maavoimien tukemiseen tarkoitetut rynnäkköilmavoimat ja kuljetusyksiköt helikoptereineen, meri-ilmavoimat ja strategiset pommitusilmavoimat ovat ilmapuolustuksen ilmavoimien ulkopuolella.
Lähialueillemme on sijoitettu jo rauhan aikana
- Leningradin ilmapuolustuspiirin alueelle (Viron ml) n 250 torjuntahävittäjää ja tiedustelukonetta.
- Arkangelin ilmapuolustuspiirin alueelle (Novaja Zemljan ml) n 300 torjuntahävittäjää ja tiedustelukonetta.

Kaikkiaan Nl:n ilmavoimien eri osien käytettävissä on lähialueilla n 45 suihkukoneille soveltuvaa lentokenttää, joilta torjuntahävittäjien toimintasäde ulottuu n 200 km:n päähän eli suunnilleen Rovaniemen - Joensuun - Hämeenlinnan tasalle. Lentokenttien lukumäärä mahdollistaa ilmavoimien yksikköjen ryhmitysmuutokset sekä lisävoimien siirtämisen alueelle. Neuvostoilmavoimille olisi edullista saada käyttää ilmatilaamme vihollisen ilmavoimien hyökkäyksiä torjuessaan.

7. Suomen ilmavoimat torjuvat kriisin sattuessa maamme noudattaman puolueettomuuden ja yya-sopimuksen mukaisesti ilmatilaamme saapuvat tai ilmatilamme kautta Nl:oon pyrkivät vieraat lentokoneet. Ilmavoimiemme torjuntahävittäjäkanta - Drakenien saavuttuakin - on suhteellisen pieni, n 35 konetta, mitä Nl:ssa pidettäneen liian vähäisenä. Ilmavoimiemme torjuntahävittäjien merkittävä lisääminen kriisin sattuessa olisi Neuvostoliitolle ilmeisen edullista, mutta se on suoritettavissa ainoastaan pitkän ajan vaativin järjestelyin.
Tässä yhteydessä saattavat tulla esille myös pohjoisimman Suomen - Enontekiön - Inarin alueen - ilmapuolustukselliset rajoituksemme. Lentokenttiä on tällä alueella vähän.

8. Neuvostoliitossa saatetaan myös tuntea mielenkiintoa lentokenttäverkostomme käyttömahdollisuuksia kohtaan. Neuvostoilmavoimien toimintakyky lisääntyisi, jos esim Nl:n torjuntahävittäjät saisivat edes tilapäisesti tarvittaessa käyttää polttoaineen täydennykseen joitain maamme 23 suihkukonekentästä tai varalaskupaikasta. Vastaavasti näiden ilmavoimien operaatiokyky lisääntyisi olennaisesti, mikäli ne voisivat huollollisesti tukeutua ilmavoimiemme lentotukikohtiin.

Ohjusilmatorjunta
9. Maihin tukeutuvat ilmatorjuntaohjukset on sijoitettu strategisesti tärkeimpien kohteiden ympärille sekä oletetun vastustajan ilmavoimien lähestymisreittien kohdille valtakunnan raja-alueille. Lähialueillamme tiedetään olevan runsaasti ilmatorjuntaohjusasemia (SA 2) Leningradin ympäristössä ja Virossa sekä Murmanskin alueella. Tämän lisäksi eräissä tärkeimmissä lentotukikohdissa on matalammalle torjumaan pystyviä ilmatorjuntaohjuksia (SA 3). Näiden maihin tukeutuvien ilmatorjuntaohjusten tulta täydennetään merivoimien ilmatorjuntaohjushävittäjien ja -risteilijöiden ohjusten ja maavoimien ilmatorjuntarykmenttien ja -patteristojen tykkien tulella.
Mikäli maamme ilmavalvontaverkosto olisi Nl:n ilmapuolustuksen käytössä, voitaisiin ilmatorjuntaohjukset ryhmittää valtakunnan rajan lähelle, mikä luonnollisesti lisäisi torjunta-alueen syvyyttä.

Meripuolustus
10. Ilmapuolustuksen ohella on toisena meitä läheisesti koskevana kysymyksenä meripuolustus. Itämeren ja erityisesti Suomenlahden ja sen rannikkoalueiden merkitys on Neuvostoliitolle sen turvallisuuden kannalta elintärkeä.
Neuvostoliiton rannikkopuolustus Itämerellä koostuu seuraavista elementeistä:
1) Rannikolle ja uloimmille saarille sijoitetusta tutkavalvontaverkostosta ja siihen liittyvästä merivalvontajärjestelmästä,
2) rannikkopuolustuksen ohjuslinnakkeiden (eri tyyppien kantama 40 km ja 80 km) sekä rauhan aikana reservissä olevien rannikkotykkilinnakkeiden tulesta; lisäksi Nl:lla on ydinkärkien kuljettamiseen tarkoitettu merimaaliohjus, jonka kantama on noin 250 km,
3) samoin rannikko-ohjusten tulen suojassa toimivista paikallisvoimien sukellusveneentorjunta-, miinanraivaus- ja moottoritorpedoveneyksiköistä,
4) rannikko-ohjusten ulottuvuutta lisäävien ohjusveneiden tulesta,
5) osittain näiden tulen turvin ja osittain sen ulkopuolella toimivista laivaston yleisvoimista sekä
6) kauas näiden järjestelmien ulkopuolelle ulottuvasta meri-ilmavoimien tiedustelujärjestelmästä sekä sodan aikana taistelutoiminnasta vihollisen pinta- ja sukellusvenevoimia vastaan.

11. Merivalvontatutkien valvontasäde merenpinnalla liikkuviin maaleihin on tutkahorisontista johtuen n 30 km. Esim. Suomenlahden suun alueella tämä merkitsee, että Nl:n merivalvontatutkat pystyvät valvomaan suunnilleen Suomenlahden keskiviivalle asti. Suomenlahden, Leningradin alueelle johtavan meriväylän, todella tiivis valvonta olisi edullisimmin järjestettävissä, jos pohjoisrannalla sijaitsevien suomalaisten merivalvontatutkien havainnot olisivat jatkuvasti Nl:n rannikkopuolustuksen käytössä.
Sukellusveneiden valvontajärjestelmän, mm rannikon vesikuuntelulaitteet ja Suomenlahden suun merikapeikon kuuntelu- ja/tai magneettisen valvontajärjestelmän, voivat Nl:n vastustajan sukellusveneet huomaamattomasti kiertää pohjoisrannikon läheisyydessä, ellei suomalaisten vesikuuntelujärjestelmä ole tehokas. Tiedot Suomenlahden pohjoisrannikon vesikuunteluhavainnoista olisivat hyödyllisiä neuvostolaivaston toiminnalle.

12. Neuvostoliiton varsinaisen rannikko-ohjuksen kantama on n 80 km. Näin ollen Nl pystyy sulkemaan Suomenlahden suun omalta rannikoltaan lukuun ottamatta saaristoreittejämme. Näitä sekä ilmeisesti myös lyhyemmän kantaman (40 km) rannikko-ohjuksia on ryhmitetty Suomenlahden etelärannikolle.

13. Ahvenanmaan merkitys Pohjanlahden sulkemiseen, Leningradin puolustuksen sivustassa sekä pohjoisen Itämeren valvonnassa puolustuksessa on edelleen suuri. Merikuljetukset Pohjanlahdella voivat myös tulla Nl:lle tärkeiksi. Erityisesti tarvikekuljetukset Pohjois-Kalotin alueelle saattavat sodan aikana tulla ajankohtaisiksi. Mm. näistä syistä Nl:lle ei lainkaan ole samantekevää, kuka puolustaa rauhan aikana demilitarisoituja Ahvenanmaan saaria.
Viron rannikolla sijaitsevilla varsinaisilla rannikko-ohjuksillaan ei Nl pysty torjumaan Ahvenanmaata uhkaavia vihollisen laivastovoimia. Siihen on käytettävä ohjusveneitä sekä Pohjoisen laivasto-osaston pintavoimia ja sukellusveneitä.
Nl:lla on mm Hiidenmaalla pitkän kantaman (250 km) omaavien rannikko-ohjusten tukikohta. Kaukana olevassa saaristossa toimivia maaleja vastaan tällainen ohjus ei kuitenkaan ole käyttökelpoinen. Sitä paitsi se on tarkoitettu ennen kaikkea ydinlatauksen ampumiseen.
Neuvostoliiton Itämeren laivaston pääosat on ryhmitetty Itämeren eteläosiin. Painopistesuunnasta sivussa olevaa Suomenlahden ja pohjoisen Itämeren aluetta ei kuitenkaan ole jätetty tyhjäksi, vaan Suomenlahden - Kronstadtin - Leningradin tukialueen suojana ja Itämeren laivastovoimien toisena portaan toimii täällä Pohjoinen laivasto-osasto.

14. Huolimatta siitä, että Neuvostoliitto on Itämerellä ylivoimainen rauhan aikana, saattaa sen meriliikenne sodan sytyttyä vaikeutua myös Itämeren alueella. Suomenlahden pohjoisrannikon saaristoväylillä meriliikenne on joka tilanteessa turvallisempaa kuin avomerellä. On hyvin todennäköistä, että Nl:n merenkulkupiireissä ja sotalaivaston johdossa ollaan kiinnostuneita siitä, voiko Nl:n meriliikenne tarvittaessa tilapäisesti käyttää maamme aluevesien suojaisia väyliä ja tukeutumisalueita.

Yhdistelmä
15. Nyt jo toteutetun vierailutoiminnan, urheilu- ym kanssakäymisen kehittämisen lisäksi kiinnostanevat neuvostoasevoimien johtoa sotilaalliselta kannalta seuraavat maanpuolustustamme, erityisesti ilma- ja meripuolustustamme koskevat ja näihin aloihin liittyvät kysymykset.

Yleiset
1. Maamme puolustusvoimain kyky hoitaa ilma- ja meripuolustus maamme ilmatilassa sekä pohjoisella Itämerellä.
2. Missä määrin neuvostoasevoimilla on hyötyä puolustusjärjestelystämme erityisesti ilma- ja meripuolustuksen osata.
3. Alueellinen puolustusjärjestelmämme.
4. Parlamentaarisen puolustuskomitean mietintö.

Ilmapuolustusta koskevat
5. Ilmavalvontamme kehitys- ja tehostamisnäkymät sekä mahdollisuudet kriisien aikana nopeasti vahventaa ilmavalvontaamme.
6. Mahdollisuudet ilmavalvontatietojen välittämiseen Neuvostoliiton ilmapuolustukselle.
7. Mahdollisuudet kriisien aikana nopeasti tehostaa ja vahventaa ilmapuolustustamme.
8. Hävittäjäkaluston ja ohjusilmatorjunnan hankintanäkymät.
9. Neuvostoilmavoimien mahdollisuudet käyttää ilmatilaamme ja lentokenttiämme sodan aikana.

Meripuolustusta koskevat
10. Merivalvontatutka- ja vesikuunteluverkostomme kehitysnäkymät sekä mahdollisuudet kriisin aikana nopeasti vahventaa merivalvontaamme.
11. Merivalvontamme koordinoiminen Neuvostoliiton Suomenlahdella toimivan merivalvonnan kanssa sekä havaintojemme jatkuva toimittaminen Neuvostoliiton meripuolustuksen käyttöön.
12. Meripuolustuksemme kehitysnäkymät sekä mahdollisuudet kriisin aikana nopeasti vahventaa meripuolustustamme.
13. Ahvenanmaan puolustuksen järjestelyt kriisiaikana.
14. Neuvostoliiton meriliikenteen mahdollisuudet kriisiaikana käyttää rannikkoreittejämme ja tukeutumisalueita.

On vaikea ennakoida, mitä em sotilaallisista kysymyksistä ja millä tavalla Nl:n sotilasviranomaiset haluaisivat ottaa käsittelyn alaisiksi suomalaisten kanssa. Mikäli nykyistä laajempi ajatustenvaihto tulisi kyseeseen, jota tuskin on aiheellista periaatteessa vastustaa, koskisi se todennäköisesti ensi vaiheessa yleisiä puolustusmahdollisuuksiamme, mutta on hyvin luultavaa, että Neuvostoliiton sotilastaholla tunnetaan mielenkiintoa myös moniin edellä esitettyihin meri- ja ilmapuolustusalamme erityiskysymyksiin. Ajatustenvaihdon näistä kysymyksistä on käsittääkseni kuitenkin jäätävä ao alan puolustusjärjestelyjämme koskevan yleisen informoinnin tasalle, sillä syvällisemmät etukäteiset keskustelut sotilaallisen toiminnan koordinoinnin mahdollisuuksista (esim ilmavalvontahavaintojen välittäminen) ja niistä sopiminen on sotilaallista konsultointia, joka ei ole sopusoinnussa rauhanaikaisen puolueettomuusasenteemme kanssa.
 
Koska kyseessä on aika selvästi jostian kopioitu teksti, niin olisit voinut myös lähteen ilmoittaa tai vähintään alkuperäisen kirjoittajan mainita.
 
noska kirjoitti:
Koska kyseessä on aika selvästi jostian kopioitu teksti, niin olisit voinut myös lähteen ilmoittaa tai vähintään alkuperäisen kirjoittajan mainita.

Pääesikunnan tiedusteluosasto
 
Hejsan kirjoitti:
noska kirjoitti:
Koska kyseessä on aika selvästi jostian kopioitu teksti, niin olisit voinut myös lähteen ilmoittaa tai vähintään alkuperäisen kirjoittajan mainita.

Pääesikunnan tiedusteluosasto

Toisten tekstejä lainatessa on hyvän tavan mukaista kertoa alkuperäinen kirjoittaja heti tekstin yhteydessä ilman että siitä tarvitsee erikseen huomauttaa.
Toivottavasti huomioit asian jatkossa.

Sinällään mielenkiintoinen teksti ja moisia bäkisi mielellään täällä useamminkin jos niitä vaan löytyy. Itsellänikin on pari tekstiä, jotka olen tänne ajatellut, kunhan jaksan siirtää ne datamuotoon paperilta.
 
noska kirjoitti:
Hejsan kirjoitti:
noska kirjoitti:
Koska kyseessä on aika selvästi jostian kopioitu teksti, niin olisit voinut myös lähteen ilmoittaa tai vähintään alkuperäisen kirjoittajan mainita.

Pääesikunnan tiedusteluosasto

Toisten tekstejä lainatessa on hyvän tavan mukaista kertoa alkuperäinen kirjoittaja heti tekstin yhteydessä ilman että siitä tarvitsee erikseen huomauttaa.
Toivottavasti huomioit asian jatkossa.

Sinällään mielenkiintoinen teksti ja moisia bäkisi mielellään täällä useamminkin jos niitä vaan löytyy. Itsellänikin on pari tekstiä, jotka olen tänne ajatellut, kunhan jaksan siirtää ne datamuotoon paperilta.

Mistä sä tiesit että ei se ollu minä joka kirjoitti sen mun omasta päästään ? :)

Tässä sä saat koko linkkin siihen tekstiin: yle.fi/mot/140501/PE%20Tiedusteluosasto%201972.doc
 
Mitä tekstejä sulla on mitä saa ehkä laitat tänne myöhemmin ?
 
Muistaako joku Inarin ohjuskriisi ?

Kaamasen tutka havaitsi 28/12 1984 Suomea yliääninopeudella lähestyvän esineen, myös Rovaniemen kaukovalvontatutka Norjan ilmatilasta alkaen.
Uudenvuodenpuheessaan 1/1 1985 pres. Mauno Koivisto käsitteli risteilyohjuksia ja niiden täyskieltoa, sekä esitti Pohjolan eristämistä sopimuksin uuden ydinaseteknologian ulkopuolelle. (=UKK-esitys 1978)

Norjan tv julkisti ohjusasian - maailmanuutiseksi - julkistettiin Suomessakin.
Suurlähettiläs Sobolev julkitoi 4/1 "varmuuden, ettei ohjus aiheuta vahinkoa Suomen ja Neuvostoliiton suhteille" ja käytti ulkoministeri Paavo Väyrysen kanssa keskustellessaan termiä "risteilymaali."
Norjan lähettiläs antoi 8/1 tiedon ohjuksen putoamisalueesta.

Poromies Veijo Sares löysi Inarinjärven jäältä 15/1 esineen, jonka toimitti 28/1-85 Ivalon rajakomppaniaan.
Ohjuksen nostamistyöt aloitettiin 31/1 ja ensimmäiset ohjusromut luovutettiin Neuvostoliittoon 8 / 2 1985.

Tutkijalautakunta totesi ohjuksen SS-N-3:ksi, vanhaksi 60-luvun putki-ja transistoritekniikkaiseksi ja - ei risteilyohjukseksi, sekä ohjuksen pudonneen polttoaineen loputtua.
Tiedonantaja lehti kirjoitti Norjan provokaatiosta ja ulkoministeri ihmetteli julkisesti, miksei Norja ollut korjannut antamaansa tietoa sukellusveneestä laukaistusta risteilyohjuksesta.

Juhani Suomi: Epävarmuuden vuodet 1984-1986 Isbn-10:951-1-20957-4
--------
Suomessa todettu yliääninopeus viittaisi NL:n risteilyohjukseen ja
kansainvälistäkin lehtimiesjoukkoa ei Inarinjärvellä päästetty ohjusromujen läheisyyteen, eikä edes Matkailun edistämiskeskuksen kiitettävän nopeasti paikalle lähettämää Joulupukkia.

http://en.wikipedia.org/wiki/SS-N-21
Rauhanpuolustajat loi mielikuvan läntisistä risteilyohjuksista, mutta NL:n
SS-N-3 on wikip. "cruise missile" vuodelta 1956 (prototyyppi) ja mm.
SS-N-15 risteilyohjus vuodelta 1969 alkaen.

Laukaisiko Neuvostoliitto ohjuksen vahingossa Inarinjärvelle ?
Oliko maali Inarinjärven itäosa ? Ja oliko tarkoituksena poliittinen painostus ? (Euro- ohjuksiin liittyen) NL vaati Jäniskosken alueen itselleen 1947 ja NL säännöstelee Inarinjärven vedenkorkeutta yhä, aiheuttamistaan haitoista Neuvostoliitto ilmoitti antaneensa Suomelle "kertakorvauksen" - 1947.
Ohjusromuista NL tosin maksoi 560 300 markkaa.
Oliko ohjus risteilymaali, maaliohjus vai risteilyohjus ?

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?p=4634
 
Kyllä mä tuon muistan oikein hyvin.
En lähde luettelemaan mitä tekstejä mulla on. Ne tulee näkyviin sitten kun jaksan ne koneelle naputella.
 
Hejsan kirjoitti:
Muistaako joku Inarin ohjuskriisi ?

Kaamasen tutka havaitsi 28/12 1984 Suomea yliääninopeudella lähestyvän esineen, myös Rovaniemen kaukovalvontatutka Norjan ilmatilasta alkaen.
Uudenvuodenpuheessaan 1/1 1985 pres. Mauno Koivisto käsitteli risteilyohjuksia ja niiden täyskieltoa, sekä esitti Pohjolan eristämistä sopimuksin uuden ydinaseteknologian ulkopuolelle. (=UKK-esitys 1978)

Norjan tv julkisti ohjusasian - maailmanuutiseksi - julkistettiin Suomessakin.
Suurlähettiläs Sobolev julkitoi 4/1 "varmuuden, ettei ohjus aiheuta vahinkoa Suomen ja Neuvostoliiton suhteille" ja käytti ulkoministeri Paavo Väyrysen kanssa keskustellessaan termiä "risteilymaali."
Norjan lähettiläs antoi 8/1 tiedon ohjuksen putoamisalueesta.

Poromies Veijo Sares löysi Inarinjärven jäältä 15/1 esineen, jonka toimitti 28/1-85 Ivalon rajakomppaniaan.
Ohjuksen nostamistyöt aloitettiin 31/1 ja ensimmäiset ohjusromut luovutettiin Neuvostoliittoon 8 / 2 1985.

Tutkijalautakunta totesi ohjuksen SS-N-3:ksi, vanhaksi 60-luvun putki-ja transistoritekniikkaiseksi ja - ei risteilyohjukseksi, sekä ohjuksen pudonneen polttoaineen loputtua.
Tiedonantaja lehti kirjoitti Norjan provokaatiosta ja ulkoministeri ihmetteli julkisesti, miksei Norja ollut korjannut antamaansa tietoa sukellusveneestä laukaistusta risteilyohjuksesta.

Juhani Suomi: Epävarmuuden vuodet 1984-1986 Isbn-10:951-1-20957-4
--------
Suomessa todettu yliääninopeus viittaisi NL:n risteilyohjukseen ja
kansainvälistäkin lehtimiesjoukkoa ei Inarinjärvellä päästetty ohjusromujen läheisyyteen, eikä edes Matkailun edistämiskeskuksen kiitettävän nopeasti paikalle lähettämää Joulupukkia.

http://en.wikipedia.org/wiki/SS-N-21
Rauhanpuolustajat loi mielikuvan läntisistä risteilyohjuksista, mutta NL:n
SS-N-3 on wikip. "cruise missile" vuodelta 1956 (prototyyppi) ja mm.
SS-N-15 risteilyohjus vuodelta 1969 alkaen.

Laukaisiko Neuvostoliitto ohjuksen vahingossa Inarinjärvelle ?
Oliko maali Inarinjärven itäosa ? Ja oliko tarkoituksena poliittinen painostus ? (Euro- ohjuksiin liittyen) NL vaati Jäniskosken alueen itselleen 1947 ja NL säännöstelee Inarinjärven vedenkorkeutta yhä, aiheuttamistaan haitoista Neuvostoliitto ilmoitti antaneensa Suomelle "kertakorvauksen" - 1947.
Ohjusromuista NL tosin maksoi 560 300 markkaa.
Oliko ohjus risteilymaali, maaliohjus vai risteilyohjus ?

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?p=4634

Oli vissiin vanha pa*ka joka vain harhautui Suomen alueelle:
Lainaus:
"P-5 Pyatyorka
From Wikipedia, the free encyclopedia
Whiskey Twin Cylinder submarine armed with P-5 missiles.
SS-N-3 Shaddock

The P-5 "Pyatyorka" (Russian: П-5 «Пятёрка»; "Pyatyorka" means "fiver" in English - the equivalent to an A grade) was a Cold War era turbojet-powered cruise missile of the Soviet Union, designed by the Chelomey design bureau. The missile entered service in 1959. Pyatyorka is a common name for the missile as the "digit 5", corresponding to the R-7 Semyorka, the digit 7.

The basic version of the missile was submarine launched inertially-guided cruise missile with nuclear warhead to threaten the US coast. The missile could be armed with either a 1000 kg high explosive or a 200 or 350 kt nuclear warhead. It had a speed of about 0.9 Mach, range of 500 km and CEP of about 3000 m. The later variant had a range of possibly up to 1000 km. The first missiles were installed in Project 644, Whiskey Twin Cylinder and Project 665, Whiskey Long Bin submarines.

Versions of P-5 were later developed equipped with radar homing to be used as anti-ship missiles. The last anti-ship versions were retired from active service about 1990, replaced by the P-500 Bazalt and P-700 Granit.

There were actually three versions of turbojet-powered, cruise missiles that were called "SS-N-3" by Western intelligence sources, with multiple variants. The earliest, P-5 was called SS-N-3c, and later versions SS-N-3a and SS-N-3b. The various Russian designations are believed to be P-5 "Pyatyorka", P-6, P-7, and P-35 Progress. Some sources indicate that missiles 'P-10' and 'P-25' may also exist.

NATO called the submarine-launched radar-homing versions of the P-6 SS-N-3A 'Shaddock'. Those where carried by Echo II- and Juliett-class submarines for targeting US Aircraft carriers. Russian sources indicate that there was only submarine-launched version of P-5. The surface-launched, radar-homing version called P-35 was used by Kynda and Kresta I class guided-missile cruisers. The P-7 was possibly a longer-ranged version of the P-5, or a further development of the P-6.

Finally, there were land-based versions of these missiles transported in and launched from an eight-wheel truck.

Yugoslavia deployed the SS-N-3 system as ground-sea.
"
 
Tuolla Inarin tapauksellahan todellakin perusteltiin "risteilyohjuksien torjuntaan pystyvien" hävittäjien hankintaa. Siis ilmapuolustusta parantava asia...
 
baikal kirjoitti:
Pakkasta oli h...sti. Sen muistan.

Eikos sen ohjuksen pitanyt olla harjoitusmaali ryssien pohjoisen merialueen harjoituksissa; harhautui vain jonkun fiban vuoksi Suomen maaperalle?. Tama siis MIMU ("mina muistelen") , lahdetta ei ole ny tarjota muuta, kun on jo aivosolut harmaat vaivaset ...
 
En minä tiedä, siitä on juttua yhtä paljon kuin kertojiakin. Norjalaiset pitivät sitä selvästi tahallisena temppuna, sillä ei testattu vain suomalaisia vaan hyvin vahvasti myös Naton pohjoisen valvonnan välineistöä. Joku ihan selko syykin oli sille, että se laukaus linjattiin tulemaan Inaria kohti, liittyi nimenomaan tähän Nato-kamojen testaukseen.

Suomalaiset ja venäläiset olivat käsittääkseni ainoita, jotka pamisivat "vahingosta". Kuten sanoin pirustako tietää.
 
Näin jälkikäteen ajatellen tommonen seitsemän minuutin uutisjuttu pääuutislähetyksessä yhdestä ilmatilaa loukanneesta ohjuksesta vaikuttaa aika mielenkiintoiselta. Risteilyohjukset olivat silloin kova juttu ja jopa USA:n ulkoministeri, Norjan kuningas ja muut vastaavat tahot taisivat juttua kommentoida. Kukahan sitä mediasodankäyntiä sitten lopulta hallitsi?

Kuulemani version mukaan virallinen Suomi ei edes vaivautunut tutkimaan juttua kunnes kymmenet paikalliset olivat ilmoittaneet havainnostaan rajavartiostolle ja Norjan tutkahavainnot olivat lehdistössä, vaikka jälkikäteen ilmeni että Suomen ilmavoimien Lapin tutkilla oli tehty kyseisestä harjoitusohjuksesta havaintoja. Ivaloon kerääntyi sitten satakunta toimittajaa, joille ei ajan tyyliin tiedotettu mitään yhtään mistään. Joku fiksu matkailualan tyyppi sai sentään tungettua suomalaisen joulupukin maailmalle levinneisiin uutiskuviin kun ohjus lopulta löytyi jostain avannosta. Lopulta ulkoministeri Väyrynen painoi koko jutun villaisella.

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=2&t=304&a=2373
 
Eikös tuo mennyt kylläkin niin, että Lapin Lennostosta lähetettiin Drakeni paikanpäälle heti tutkahavainnon jälkeen (siis jo ennen kuin ohjus tuli Suomen ilmatilaan). Draken ehti paikalle tosin vasta, kun ohjus oli jo tussahtanut järveen/jäähän.
 
here re some stats of military Warsaw plan (1961) - taken from book "CSLA on the Rhine"


Seaside front (Poland) - 15 divisions (11 polish, 4 soviet)
from that 11 mechanised infantry and 4 tank divisions with 3180 tanks in total. They would have "liberate" Baltic oceanfront.

2nd West front (SSSR) - 18 divisions (13 soviet, 5 east german)
from that 11 mechanised infantry and 7 tank divisions with 4080 tanks in total. Berlin-Paris axis.

1st West Front (SSSR) - 23 divisions (12 soviet, 6 polish, 5 east german)
from that 13 mechanised infantry and 10 tank divisions with 5340 tanks in total. Frankfurth-Luxemburg-Paris axis.

Czechoslovak front (CSSR) - 15 divisions (14 czechoslovak, 1 soviet eventually)
From that 9 mechanised infantry and 6 tank divisions with 3420 tanks in total. Its targets were PRAGUE-NÜRNBERG-STUTTGART-STRASBOURG-EPINAL-DIJON-LYON

All those four "first to fight" forces had 71 all military divisions in total.

SSSR - 31 divisions
Poland - 17 divisions
GDR - 10 divisions
ČSSR - 14 divisions
16020 tanks

In their way was 28 "first to fight" NATO divisions

Belgium - 2 divisions
France - 4 divisions
Dutch - 2 divisions
Great Britain - 3 divisions
USA - 5 divisions
FRG - 12 divisions
2800 tanks

To help advancing communist "liberators" there were also nuclear weapons as part of the "previous mass nuclear strike".

Plans for usage of nuclear weapons in on behalf of Czechoslovak front:
131 nuclear strikes in total (!) with 96 rockets and 35 atomic bombs.

41 in first nuclear strike
29 during fulfilment of closer mission
49 during fulfilment of another mission
12 reserve

western.jpg


http://www.militaryphotos.net/forums/sho...an-of-1964
 
According to this plan a Czechoslovak army was to crush 12 attacking NATO divisions - Warsaw Pact plans always assumed the imperialist NATO will attack first -, counterattack, storm through Bavaria and capture Lyon
sovietinvasioneurope.jpg



file.php


A Landing Operation in Denmark
The Polish Military's Losses in the First Phase of a Warsaw Pact Offensive Were to Reach 50 Percent
by Paweł Piotrowski
first published in Wprost [Warsaw], no. 25, 23 June 2002, p. 82-84.

The idea of creating a new front within the Warsaw Pact in the northern segment of the western theater of war was born after the October 1956 watershed, when Poles replaced Soviet officers in the leadership positions of the General Staff of the Polish People's Army. To Gomułka's team, the creation of a national front manifested the sovereignty of the People's Republic. But Moscow viewed Poland's aspirations with distrust. Even though the Politbureau had approved the decision in 1958, it was not until 1961 that the Kremlin agreed to this form of involvement in the Warsaw Pact for Poland.

A Polish delegation went to Moscow then to collect a handwritten directive from the USSR's minister of national defense, Rodion Malinovsky, which spelled out the Polish Front's mandate. On the basis of this directive, the Poles drew up a front operational plan for their People's Army. The Soviet side charted the operational direction of the front and its basic parameters.

The Rhine
According to the Polish Front's operational plan, codeword OP-61, the First and Second Armies formed by the Pomeranian and Silesian Military Districts were to attack first. It was assumed that the attacking NATO forces (it was always the imperialists who started wars) would be stopped by Soviet units stationed in the GDR. At the same time, units of the Polish Front would reach their areas of concentration in northern Poland and the GDR, where a developed military infrastructure and ammunition, fuel, and equipment warehouses were located. The Polish attack would head from western Mecklenburg toward Hamburg and Schleswig-Holstein. In two or three days, the attacking armies would break up NATO's Jutland Military Corps, reach the Elbe and the Danish-German border.

In the second phase of the offensive, the Polish Front troops would cross the Elbe and reach the Rhine and Moselle Rivers across the plains of Lower Saxony and Holland. The General Staff's planning did not go beyond this line, since the front's subsequent goals would be set by the Warsaw Pact leadership. The Fourth Army deployed by the Warsaw Military District had a different mission. In peacetime, its units were heavily reduced (below 30 percent of the strength planned for the eventuality of war). Their equipment also differed significantly from that of the Pomeranian and Silesian Districts. Compensating for this disadvantage would be nuclear strikes accompanied by concentrated acts of sabotage and propaganda. The Fourth Army's mission was to mobilize quickly, deploy its troops over a distance of more than 1,000 kilometers (from northern Mazovia and Warmia to Hamburg), make the transition "from marching" to fighting and controlling the Jutland Peninsula, the Danish isles, and then occupy Denmark.

The Danish Straits
The Navy was to support the northern wing of the front attacking along the coast. The first exercises of this "teamwork between naval and land forces" were conducted in 1954. At that time, the naval forces were stronger than what was planned for mobilization. This changed in subsequent years, as less investment was made in the navy than in the other armed forces. After the Warsaw Pact was founded in 1955, cooperation was built up with the USSR's Baltic Fleet and the GDR navy. From the early 1960s on, these forces together formed the United Fleet. Its main goals were to dominate the Baltic Sea, cooperate on a landing operation on the Danish isles, and secure free access to the North Sea.

A landing on the Danish coast was prominent in plans being made in 1961-63. Selected for this mission were the Seventh Landing Division ("blue berets") and the Sixth Air-Landing Division ("red berets"). These units were being prepared for an air-sea operational landing on the Danish isles located between Great Belt and Øresund (including Zealand). The Polish divisions would be backed up by the Baltic Fleet, Soviet air-landing and marine units, and a landing regiment of the National People's Army of the GDR.

In 1962-73, Polish shipyards constructed 23 ships intended for the Second Brigade of Landing Ships stationed in Świnoujście. Plans were also made to buttress the landing forces with ships mobilized from the civilian fleet. After gaining control of Zealand, the landing forces could be used to launch an attack on southern Norway, around Oslo.

The Nuclear Sword
From the 1960s, the leadership of the Warsaw Pact attached great importance to equipping its armies with missiles, considered the best carriers of nuclear warheads. In 1961-68, the Polish army formed four artillery brigades equipped with operational-tactical rockets and fourteen artillery units armed with tactical missiles. In virtually every exercise, the concentrated use of nuclear weapons presaged success. In an offensive operation, the exercises assumed the use of nuclear strikes of various magnitudes (on the territory of the FRG alone, there were to be some 100 of them). Every attacking unit would use 30-40 operational-tactical missiles (with a 300 km range), 50-60 tactical missiles (with a range of up to 65 km), and conduct 6-15 nuclear bombardments.

If the enemy used nuclear weapons, the operational plans expected major losses. Estimates made in the early 1970s projected operational troop losses of 48-53 percent in the first front operation.

Plans for the Polish Front continued to be perfected until the end of the Warsaw Pact. It is fortunate that we managed to avoid seeing our troops march in the streets of Copenhagen or Hamburg, transformed into a radioactive desert. At the same time, the streets of Warsaw, Cracow, and other Polish cities would have looked similar.

A Polish Nuclear Attack
"It is desirable to consider (...) nuclear attacks on such centers as Hannover or Brunswick, Kiel and Bremen. The destruction of these cities will likely cause a complete disorganization of political life, the economy, etc. It will significantly influence the creation of panic in areas of nuclear strikes. The exploitation of the effects of strikes by our propaganda may contribute to the spread of panic among enemy armies and populations (...). In order to exclude Denmark from the war as quickly as possible, nuclear strikes should be launched at Esbjerg (an important strategic point in the NATO system) and Roskilde (Zealand Island), and subsequently a widespread special propaganda action aimed at deepening the existing panic should be conducted to warn Denmark's troops and civilian population of the consequences of further resistance and the threat that, in the event of continuation of the war, further atomic strikes will occur."
(Excerpt from a presentation by the commander of the Polish Front, General Zygmunt Duszyński, in 1961)

Paweł Piotrowski works as a historian in the Wrocław division of the Institute of National Remembrance, specializing in the military affairs of the Polish People's Republic.

file.php

I've also read that the Hungarian People's Army was to nuke Austrian and Northern Italian cities and THEN capture them

http://forum.axishistory.com/viewtopic.php?t=75628
 
NL salaisten hyökkäyssuunnitelmat vastaan Ruotsia

karta

Here is the Soviet General Staff map of the coastal area at Stockholm.På map has a Russian military selected including the location of Swedish defense lines and the places that were considered suitable for the landing of troops. One is a stretch at Åkersberga northeast of Stockholm and an area on the northern Värmdö. These areas are marked with thin green parallel stripes on the Soviet map. On the Swedish map in the upper left, we have selected the appropriate landing sites more clearly.

http://www.aftonbladet.se/nyheter/article10266738.ab
 
"They must have been in place in order to make the maps"

karlskrona200

"The thought of taking Karlskrona and build a storage line"
Karlskrona area with one of Sweden's most important naval mapped in detail by the Soviet Union.
Quay length, depth and bridges bearing capacity was interesting and clearly marked on the Soviet General Staff map.
There are also two long lines of defense around Karlskrona:
- This looks like a beachhead. In this case, one could imagine that the Russians would take Karlskrona and set up lines of defense to prevent the Swedish forces. The aim would be that they would use the naval base, or prevent someone else to use it, said Lieutenant Colonel Leif Kihlsten.
Researcher William Young at FOI Defence Research Agency are on the same line:
- One could see the map so that they imagine to Karlskrona and then put up a defensive line as the Swedes can not access the Naval Base from the land side.

musko200

"Someone may have leaked on Muskö-base"
The underground and secret Muskö base is mapped by the Soviet Union.
Swedish defense lines, the length of the quays and the depth is clearly marked on the Soviet General Staff map.
Colonel Christer Holm on Mustangs, Defense Intelligence Department, believe that the Soviet Union may have come across the secret data on the quay length inside the Muskö base through espionage.
- Yes, it can be anything from knowing someone who works on the base that is leaking that they have entered under false identities, he says.

kusten200

"Firing position is located on the island"
Along the coast between Åhus and Kalmar is Blekinge fortified district, which covers 12 entrenchments for stationary coastal artillery batteries and 5 entrenchments for mobile coastal artillery batteries, four mobile PTURS RV 52-batteries, a battery for robot RV 08 and about 80 DOS, 12 submachine guns-DOS. The main firing position is located on islands. "
"The entrance to Ronneby, Karlskrona and Kalmar are equipped with
minehinder controlled from land. "
http://www.aftonbladet.se/nyheter/article10266736.ab
 
F%C3%96RSVARSST%C3%84LLNINGAR+UTM%C3%84RKTA

DEFENSIVE EXCELLENT Soviet Union saw the Swedish defense lines in the Stockholm archipelago on the map. As this just north of Djurö in northeastern Värmdö where there is a bunker and two trenches

On Djurö was expected resistance
Here are the bunkers and trenches at Djurö in the Stockholm archipelago.

In the Soviet maps are marked with a line of defense - as a place where the Swedes are likely to resist.

http://www.aftonbladet.se/nyheter/article10266735.ab
 
Back
Top