Kylmän sodan salaisuudet??

[Vonka]

Näistä eksymisistä voisi muistaa tapauksen, joka oli vähän aiemmin. Loppukesällä 1953 kaksi urheilutoimittajaa ui Porkkalan vuokra-alueelle, ja he olivat siellä neljä päivää putkassa. Neukit kuulustelivat tunteja joka päivä mutta uskoivat lopulta poikien päähänpistoon ja päästivät kotiin.

Kaikki alkoi hotelli Tornin baarissa, missä muutama Helsingin Puna-Mustien kakkosjoukkueen jäsen päätti ottaa yhdet. Menivät siitä Kappeliin. Siellä joku keksi, että Kaivohuoneelle voisi mennä katsomaan ihmisiä, jotka syövät rapuja. Siellä taas ne olivat kovissa hinnoissa, joten joku keksi muutaman neuvoa antavan jälkeen, että Espoossa on jollain sukulaisilla huvila ja siellä on varmaan rapuja.

Hankkiuduttiin Espooseen, mutta ei päädytty millekään huvilalle vaan meren ääreen, jossa kaksi joukosta päätti mennä Kallvikin rannalta uimaan kolmannen jäätyä rannalle. Oli hämärä ja heidän tuli keskellä lahtea kylmä. Vuokra-alueelle oli lyhyempi matka, joten menivät sinne. Näkivät vartiotornin ja hiljaa hiipivät sisemmäs, kun siellä oli ukko torrakon kanssa. Ajattelivat maata pitkin, kun eivät enää jaksaneet uida. Menivät Aatamin asuissa sitten tietä pitkin. Ajattelivat, että parempi paljastua tieltä kuin metsässä luikkia.

Vastaan tuli pari taloa ja hiehoja. Siellä yhden nurkan takana vartiomies näki nakupellet ja sanoi jotain venäjäksi. Kun eivät pojat osanneet yhtään, tajusi vartiomies, että ei nämä ole meikäläisiä ja alkoi huutaa kuin hyeena ja pian sinne tuli lisää iivanoita aseet käsissä .

Jussi Suomalainen ja Veijo Holopainen olivat nämä matkamiehet.

Jussi oli myöhemmin tesvision ja Ylen uutistoimittajana sekä uutistenlukijana 1960-luvulta 1980-luvun loppuun. Hän juonsi muuten kaikki sotilasparaatit. Veijo oli myöhemmin Satakunnan Kansan pitkäaikainen urheilutoimituksen esimies. Hän käytti jutuissaan nimimerkkiä Veho.

 

[skärdis]

03:10 Videolla kerrotaan Kylmän sodan loppuvaiheista niin, että mennyttä aikaa katsellaan nykyajan silmin. Neukkulan loppusuora oli menossa, mutta ei sitä mistään suoraan huomannut. Paavo Väyrynenkin kirjoitti väikkärissään 1988, "ettei Nliiton loppu ole näköpiirissä." Tästä hän saikin lempinimen "Turun tohtori" eikä titteliä tavallisesti laiteta esim uutistekstissä nimen eteen kuten esim saman opinahjon tohtorin Jenni Haukion kohdalla tehdään.

Kiitos ansiokkaasta analyysistä, mutta yksi asia pisti pahasti silmään..

Tohtori Väyrysen opinahjo oli Åbo Akademi.

Tohtori Haukio on Turun yliopiston kasvatteja.

Turusta toki molemmat, mutta muuta yhteistä ei niillä ole.

.

 

[tulikomento]

Takuulla jo ollut ketjussa, mutta tämän 70-luvun Kekkoslovakian Puolustusvoimia esittelevän elokuvan katselee useampaan kertaan.

Puolustusvoimat sinunkin turvanasi

Puolustusvoimien 60-vuotisjuhlavuonna valmistettu, puolustusvoimien osuutta maamme turvallisuuspolitiikassa esittelevä elokuva.

elonet.finna.fi

 

[SatSotHist]

Brittien video missä "ryssät" illastavat ja pohtivat kemiallisten aseiden käyttämistä ja toimittamista brittien niskaan. Kuuden minuutin kohdalla mainitaan yllä olevat Demo Guardit ja miten niitä vastaan olisi parasta käyttää kemiallisia aseita, ettei silta tuhoudu.

Tähän sellainen knoppi että kun viime kesänä tein BRDM-2 videota (NL tiedusteluauto), niin itselle se konkretisoi miten erilailla pienessä Suomessa ja suurvallassa nähtiin NBC-sodankäynti.

Suomessa suojelu-aselajin toiminta tähtää omien joukkojen suojaamiseen. Kylmän sodan Puna-Armeijassa kemiallisen sodankäynnin joukkueen tehtävä oli hyökkäyksellinen: Se tiedusteli etenemisreittien säteilytasoja, mutta myös etsi sopivia maaleja esim kaasuhyökkäyksille.

Sain käsikirjoitukseen apuja britiltä joka omistaa BRDM-2:n. Hän kertoi että ex-brittisotilaat tunnistavat edelleen ajoneuvon kaukaa, heille oli tarkaan opetettu kaikkien BRDM-2 mallien erot. Se olisi ollut erittäin himoittu maali jos kovapanosammunnat olisi alkaneet.

 

[Rakettimies]

BRDM-2 liittyen: Suomessa oltiin kiinnostuneita SA-7 Strela ilmatorjuntaohjusten käytöstä liikkuvien muodostelmien tukena. BRDM-2 Strelan lempinimi "Shilka" (ZSU-23-4) meni toisaalta vähän sotilastiedustelulla pieleen.

Näitä kun olen viime-aikoina kaivellut myöhemmin julkistetusta aineistoista, niin aika selvästi NL oli tiedustelun ykköskohde. Neuvostoasevoimien kehitystä seurattiin hyvin aktiivisesti. Näitähän tietoja tuli myös lännestä, joka näyttäytyy esimerkiksi NATO-raportointinimien käyttöönotossa. Tämä esimerkki operatiiviselle toimistolle saapuneista asiakirjoista vuodelta 1973 (ainesto KA:sta):

Helsinki 14.11.1973

Uudistuksia neuvostomaavoimien ilmatorjunnassa

SA-7 STRELA todettiin ensi kertaa Egyptissä vuonna 1969 ja Vietnamissa 1972. Myös Puolen ja Tshekkoslovakian asevoimilla on todettu olevan ainakin jotain kappaleita kannettavaa Strela-ohjusta. Sen ominaisuudet on pääpiirteittäin tunnettu jo pitkään, mutta sen sijoituksesta neuvostoasevoimien organisaatiossa ei ole tähän mennessä ollut tietoja.

Eräissä ensi linjan neuvostodivisiooniin kuuluvissa pataljoonissa on todettu kannettava SA-7 Strela komppanian päällikön ajoneuvon aseena. Asetta ei ilmeisesti ole jaettu alemmille johtoportaille siksi, että se saattaisi esimerkiksi yksityisten miesten ilmatorjunta-aseena muodostua liian suureksi vaaraksi omille koneille. Päätelmien teko siitä, miten laajalti asetta on jo joukoille jaettu, on vaikeaa, sillä tavallisesti sitä kuljetetaan komppanian päällikön ajoneuvon sisällä.

Tärkeimpiin neuvostoliittolaisiin moottoroituihin jalkaväkidivisiooniin on rykmenttien ilmatorjuntakomppanioiden kuuden ZU-23 ilmatorjuntatykin tai ZP-4 ilmatorjuntakonekiväärin sijalle jaettu BRDM-2 ajoneuvoon asennettuja ilmatorjuntaohjuksia, jotka ovat todennäköiseesti tyyppiä SA-7 Strela tai siitä parannettua mallia. Uusia ajoneuvoja on komppaniassa neljä kappaletta ja aseita kussakin ajoneuvossa kahdeksan. Ajoneuvoihin saattaa kuulua myös tutka, jonka avulla ohjukset suunnataan ylimalkaisesti maalia kohti. Ajoneuvosta ohjuksineen on todettu ainakin jossain yhteyksissä käytettävän nimitystä ”SHILKA”.

Tarve tehostaa etulinjan joukkojen ilmatorjuntaa johtuu Vietnamin sodan ansiosta voimakkaasti lännessä lisääntyneestä, muun muassa panssarintorjunta-aseistuksessa varustettujen tulitukihelikopterien käytöstä. Koska ZU-23 ilmatorjuntatykin ja sen panssarivaunumuunnoksen, ZU-23-4, kantama on vain 2000 m, ne eivät pystyneet riittävän tehokkaasti suojaamaan liikkeellä olevia moottoroituja yksiköitä. Usein panssariyksiköiden ainoaksi ilmasuojaksi helikoptereita vastaan jäi vaunun oma 12,7 mm:n ilmatorjuntakonekivääri. SA-7 Stelan vaakakantama on noin 4000 m ja sen uskotaan olevan tehokkaan aina 2000 m:n korkeudelle asti. On todennäköistä, että myös ajoneuvomuunnokset pyritään taktillisesti ryhmittämään varsin etupainoisesti, esimerkiksi etumaisena etenevän pataljoonan tueksi. Tällä keinoin pystytään voimakkaasti parantamaan panssari- ja moottoroitujen jalkaväkiyksiköiden ilmatorjuntaa nimenomaan liikkuvissa sotatoimissa.

Armeijoiden organisaatioihin kuuluviin, kolme patteristoa, á 9 SA-4 GANEF-ohjusta käsittäviin ilmatorjuntaohjusprikaateihin on lisätty lähisuojaa. Kuhunkin patteristoon on lisätty kuusi ZU-23 ilmatorjuntatykkiä käsittävä patteri. Pyrkimyksenä on antaa liikkuvien joukkojen mukana siirtyville GANEF-yksiköille entistä parempi suoja helikoptereita sekä matalalla lentäviä lentokoneita vastaan. Uudistukseen on tehnyt mahdolliseksi aseiden vapautuminen divisioonien rykmenteiltä."

 

[magitsu]

Kirja: ”Noutamisenne mahdotonta!” – Suomi jätti agenttinsa Viroon

Vakoilukirjassaan Jukka Rislakki kertoo, että CIA yritti värvätä toimittajakollega Seppo Heikinheimon vakoilemaan häntä Helsingin Sanomissa.

www.is.fi

 

[tulikomento]

Supoa kiinnosti kommaripomo Taisto Sinisalon kesämökkiprojekti vuonna 1964.

Supo tarkkaili kansanedustajan kesämökkiä – arkistopaljastus yllätti tontinomistajan perillisen

Suojelupoliisin arkistot paljastavat, miten laajalle ja arkipäiväisiin asioihin kommunistien valvonta ulottui.

www.is.fi

 

[tulikomento]

Brittiarmeijan Länsi-Saksaan sijoitettujen joukkojen paikallinen legenda.




The National Army Museum London’s temporary exhibition, ‘Foe to Friend,’ introduces the legend that is Wolfgang Meier and his time spent on the Soltau-Lüneburg Training Area.

Wolfgang was an enterprising local German who sought to capitalize on the hungry British troops on the training area. For 25 years, his catering vans served bratwurst, fish and chips, chips with mayonnaise, and liquid refreshments to eager and grateful soldiers who flocked to the van wherever and whenever it appeared.

Wolfgang’s ability to find troops who considered themselves concealed and then get to them was legendary—though on several occasions, his van had to be towed out of difficulty!

 

[tulikomento]

Saksalainen keräilijäkaverini lähetti meikäläiselle palasen kylmän sodan historiaa Saksojen välisen rajan molemmilta puolilta. Länsi-Saksan rajavartioston 70-luvun esittely- ja rekrytiedote, sekä DDR:n rajajoukkojen poliittisille upseereille tarkoitettu ohjejulkaisu.



Bundesgrenzschutz panosti aikoinaan ennen netti- ja someaikaa tiedotukseen.



Tiivis esittely rajavartioston tehtävistä liittotasavallan turvallisuusviranomaisena.



Urapolku tuodaan selvästi esiin. Mukana oli vielä alkuperäiset värväytymis- ja hakupaperit.



Grenztruppen der DDR valisti omia poliittisia upseereitaan kapitalistisen vihollisen juonista. Tämä lehtinen on 80-luvulta ja se käsittelee päävastustajaa, eli Länsi-Saksan rajavartiostoa.



Lehtinen esittää kysymyksiä ja antaa opetuskäyttöön sopivia valmiita puolueen hyväksymiä vastauksia.

 

[tulikomento]

Brittiläisen ITN -yhtiön kuvaa vuodelta 1989. Paikka on Harbin Kiinassa. Pääsivät tutkimaan kaupungin alla sijaitsevaa tunneliverkostoa, joka rakennettiin Neuvostoliiton ydiniskun varalta suojaksi.

 

[S.a.v.u]

Tässä säikeessä oli aikoinaan juttua Gnat-hankinnoista... Mulla kansiollinen papereita niistäkin asioista. Näitä papereita tuskin edes on digi-arkistossa olemassakaan. Pitäis joskus käydä läpi oikeen ajatuksen kanssa. Papereita päätynyt eri ilmavoimiin liittyvistä asioista useempikin kansio eri juttuihin liittyen...

 

[S.a.v.u]

Tässä säikeessä oli aikoinaan juttua Gnat-hankinnoista... Mulla kansiollinen papereita niistäkin asioista. Näitä papereita tuskin edes on digi-arkistossa olemassakaan. Pitäis joskus käydä läpi oikeen ajatuksen kanssa. Papereita päätynyt eri ilmavoimiin liittyvistä asioista useempikin kansio eri juttuihin liittyen...Useempi pahvilaatikollinen noita on... Muistan, kun Ukkini -82 muutti , niin pihalla tyhjässä tynnyrissä poltettiin erinäisiä papereita päivätolkulla... Koitin kysästä, että eikö näitä olis ihan hyvä säilyttää... Vastaus oli että hän säilyttä sen minkä katsoo julkisuutta kestävän... ja sitte jatkettiin paperin polttamista. Sain pelastettua, vaikkakaan ei tähän ketjuun kuulu, niin oikeen sidotun nivaskan radiopurjehduksesta.. Kyseessä siis oppimateriaali näitten sodanaikaisten kahden "revohkan" aiheuttamasta koulutuksesta... Lavansaaren ja Sekeneen jälkeen herrat raskaanlaivueen komentajat laitettiin koulutukseen ja tämän Ukkini katsoi niin tärkeäksi, että sito materiaalin oikein kansiin... lienee ainoa kappale maailmassa tuo materiaali... Vaikkakin itse kyllä osasi, kun oli lentomerki sekä ohjaajalle että tähtärille... Mutta vei tiedon laivueeseensa ja talletti sodan jälkeen, on paksu nivaska tuokin.... Ja niihin asioihin sitte onkin perusteellinen ohje. paksu kirja kuultopapereineen...Katso liite: 95035

 

[S.a.v.u]

Pannaan nyt viellä yks jatko... Kun täällä puhuttu, miks ei Vampin tilalle valittu sitä ja tätä... Tai Gnatin tilalle tota, ku oli parempi.... Kyllä ilmavoimien puolelta sillon tiedettiin mikä se paras oli, mutta oli semmonen tekijä kun määrärahat....Sillon oli esmes ilmavoimien tarkastajana eräs myöhemmin hyvinkin korkeeta kunnioitusta saanut henkilö, jolla ei tosin ollut mitään näkemystä ilmavoimista, vietiin ku Rehnin ellua ja sheikkas, ku kone kulki lujaa... Mutta konevalinta tehtiin määrärahojen puitteissa... piti saada se sopimukseen sopiva 64kpl täyteen, että olis uskottava ilmapuolustus... Mersut alko olemaan vanhoja ja suihkuaikakauteen piti päästä... Sitte myöskin haukutaan kyseisiä ratkaisuja tehnyttä, että miks ei niitä museokoneita jätetty... Olis kyllä jätetty, mutta ryssä laski joka ainoon ilmavoimien koneen taistelukoneeks ja niitä sai olla 64kpl. Siitä voidaan sitte alkaa miettimään, että jätetäänkö muutama mersu,pari Junnua ja muutama Dornieri museoitavaks, vai laitetaanko niittenkin tilalle toimivaa kalustoa? Se oli juurikin minun Ukki joka sano että "vanhemmasta kalustosta kuva riittäkööt", ku oli pakko, kyl hänkin olis mielellään oman laivueensa Dornierin jälkipolville jättäny ihmeteltäväks, mutta se oli ryssien mukaan ihan käypänen taistelukone esmes ja siks romuäijät haki Luonetjärvellä niitä koneita ja pilkkovatten kirveellä . Kyllä senaikastakin ilmavoimien komentajaa homma vidutti rankasti... no tämä tästä....

 

[tulikomento]

Mielenkiintoisen oloinen Puolan armeijan koulutusfilmi vuodelta 1979. Aiheena jalkaväen toiminta panssareita vastaan.

 

[tulikomento]

Sangen katsottava video, joka avaa NATO vs. Varsovan liitto -skenaariota Länsi-Saksassa. Pohjana ns. "seitsemän päivää Reinille".

 

[S.a.v.u]

Laitetaan viellä tää, vaikka lanka saattaa olla väärä... Mulla yks kansiollinen lentokarttoja, joku 30kpl... Siellä mm. Lappeenrannan kartta, johon on rasvaliidulla piirretty, missä on omat ja mihin sopii pommia tiputtaa... Elikkäs siitä näkee miten Lappeenrantaa oli tarkotus puolustaa... Sitä en tiedä onko merkinnät tehty sodan jälkeen, vai aikana.... Mutuna sanon että sodan aikana, varauduttu siihen jos ne läpi tulee... Historiallista arvoa tuolla on se, että siitä näkee mitä alueita oli tarkoitus puolustaa ja missä oli vihu....Melko huonoilla kartoilla sillon kuiteskin lennettiin, Selänpään kartassa ei näy koko lentokentää, mutta lähestymissuunnat sun muut on taas rasvaliidulla piirretty junaratojen ja vesistöjen mukaan, Joskus juttelin yhen kaverin kanssa, jonka vaarin maita nämä Selänpään kentän maat oli ja se oli ns. antoisa juttelu ... ilmakuvakartat sitte taasen painottu sinne rintama-alueelle ja niitä tässä nipussa ei ole....

 

[Old Boy]

Pannaan nyt viellä yks jatko... Kun täällä puhuttu, miks ei Vampin tilalle valittu sitä ja tätä... Tai Gnatin tilalle tota, ku oli parempi.... Kyllä ilmavoimien puolelta sillon tiedettiin mikä se paras oli, mutta oli semmonen tekijä kun määrärahat....Sillon oli esmes ilmavoimien tarkastajana eräs myöhemmin hyvinkin korkeeta kunnioitusta saanut henkilö, jolla ei tosin ollut mitään näkemystä ilmavoimista, vietiin ku Rehnin ellua ja sheikkas, ku kone kulki lujaa... Mutta konevalinta tehtiin määrärahojen puitteissa... piti saada se sopimukseen sopiva 64kpl täyteen, että olis uskottava ilmapuolustus... Mersut alko olemaan vanhoja ja suihkuaikakauteen piti päästä...

Täällä on keskusteltu Vampin seuraajasta eli Gnat-hankinnasta. Itekin oon siihen osallistunut ja tukeutunut lähinnä Jensen-Eriksenin erinomaiseen tutkimukseen, jonka voi lukea täältä: https://www.sshs.fi/content/uploads/2023/02/Sotahistoriallinen-aikakauskirja-25-2006.pdf Hän käytti myös brittiarkistoja. Suihkuhävittäjä piti hankkia briteistä, koska köyhällä Suomella oli sinne vientiylijäämää ja sen johdosta puntia käyterttävissä. Vaihtoehtoina oli ostaa pienempi määrä isoja Hunter Mk IV ia tai hankkia enemmän halvempia Gnateja. Gnateja tilattiin halvan hinnan lisäksi myös siksi, että nähtiin koneessa kehityspotentiaalia verrattuna elinkaarensa jälkipuoliskolla olevaan Hunteriin.

Jälkeenpäin tarkasteltuna luotettava Hunter olisi ollut parempi hankinta, Gnatit viettivät aikansa korjauksissa ja varaosia odottelemassa. 1950-luvulla Ilmavoimat olivat alennustilassa eikä saaneet ääntään kuuluviin. Ei ollut nykyisiä puolustushaaroja, vaan PV:n hierarkiassa komentajan jälkeen tuli ensin yleisesikunnan päällikkö ja päämajamestari. Sen jälkeen seurasivat jalkaväen tarkastaja sekä tykistön tarkastaja. Vasta sitten tulivat meri- ja ilmapuolustuksen tarkastajat. Jälkimmäisen tonttiin kuuluivat lentokoneiden lisäksi it-tykistö. Ilmapuolustuksen tarkastajan kakkosmiehenä oli tähän aikaan vielä it-mies eversti Eskil Peura.

Päätökset tehdään kuitenkin esittelyissä joiden oikeellisuudesta vastaa esittelijä virkavastuulla. Tämä mainittu "korkeasti kunnioitettu" sotilas oli Adolf Ehnrooth kuten moni tietää. Eivät hänelle papereita laatineet esittelijät ihan väärässäkään olleet, kuten yhdestä lainauksesta selviää. Torjuntahävittäjä ei selviä tehtävistään Gnatin spekseillä, mutta varoja parempiin ei ollut, kuten jäsen @S.a.v.u aivan oikein huomautti.

Mutta kokonaisuutena arvioiden on hyvin ymmärrettävää, miksi päädyttiin Gnatiin. Jensen-Eriksenin tutkimuksesta selviää tähän asti vähemmälle huomiolle jäänyt seikka: Britit pitivät Gnatia kelvottomana mutta tämä tieto ei välittynyt meille. Ei ollut 1960-luvulla alkaneita hyviä suhteita vielä. Kauppaa käytiin mutta meitä pidettiin saarivaltakunnassa neukuille vähitellen liukuvana lähes menetettynä valtiona.

Sitte myöskin haukutaan kyseisiä ratkaisuja tehnyttä, että miks ei niitä museokoneita jätetty... Olis kyllä jätetty, mutta ryssä laski joka ainoon ilmavoimien koneen taistelukoneeks ja niitä sai olla 64kpl. Siitä voidaan sitte alkaa miettimään, että jätetäänkö muutama mersu,pari Junnua ja muutama Dornieri museoitavaks, vai laitetaanko niittenkin tilalle toimivaa kalustoa? Se oli juurikin minun Ukki joka sano että "vanhemmasta kalustosta kuva riittäkööt", ku oli pakko, kyl hänkin olis mielellään oman laivueensa Dornierin jälkipolville jättäny ihmeteltäväks, mutta se oli ryssien mukaan ihan käypänen taistelukone esmes ja siks romuäijät haki Luonetjärvellä niitä koneita ja pilkkovatten kirveellä . Kyllä senaikastakin ilmavoimien komentajaa homma vidutti rankasti...

Yksittäisiä museokoneita jätettiin, mutta pommikoneet meni kaikki romuksi lukuunottamatta paria Blenheimiä, joita tarvittiin kartoituskuvauksiin. Valvontakomissio ei asiaan puuttunut vaan eka sodanjälkeinen konevahvuus oli noin 200 kpl kaikkiaan. Ei tarvinu heidän mihinkään puuttua, kun maassa oli lentokielto vuoden 1945 elokuuhun asti. Samahan silloin on minkä verran "Suomi-koneista" kentän laidalla seisoo. Vasta Pariisin rauhansopimus rajoitti taistelukoneiden määrän 60 kappaleeseen ja sekin oli brittien vaatimus.

 

[fulcrum]

NL ei koskaan tainnut älähtää suomalaisten omista tulkinnoista rauhansopimuksen aserajoituksista, kuten siitä että "60 koneen raja" katsottiin koskevan vain taistelukoneita. En siis oikein usko, että museokoneita olisi sitten laskettu tähän määrään. Koneiden romuttamiseen lienee pääsyynä ollut rahapula, pennejä piti jostain kaapia. Vielä vuoden 1960 kieppeillä esimerkiksi Merivoimat odotti kieli pitkällä Suomen Joutsenen romuttamista, koska sen myynnistä saatava muhkea rahapotti saattaisi rahoittaa edes jonkunlaisen uuden purkin hankinnan.

 

[JR49]

Mulla yks kansiollinen lentokarttoja, joku 30kpl... Siellä mm. Lappeenrannan kartta, johon on rasvaliidulla piirretty, missä on omat ja mihin sopii pommia tiputtaa... Elikkäs siitä näkee miten Lappeenrantaa oli tarkotus puolustaa... Sitä en tiedä onko merkinnät tehty sodan jälkeen, vai aikana.... Mutuna sanon että sodan aikana, varauduttu siihen jos ne läpi tulee... Historiallista arvoa tuolla on se, että siitä näkee mitä alueita oli tarkoitus puolustaa ja missä oli vihu...

Tämä olisi kyllä mielenkiintoista nähdä kuvana. Muutama vuosi sitten olin Salpa-vaelluksella, jonka teema oli nimenomaan Lappeenrannan puolustus. Sille alueelle Salpa-asemia on tehty runsaasti, ja oppaat kertoivat mm. kenttälinnoitetuista puolustuslinjoista keskellä kaupunkia.
Silloinen puinen Lappeenranta olisi käytännössä palanut kaupunkitaistelussa, jos siihen olisi jouduttu. Karkeasti hahmoteltuna puolustuslinjat olisivat olleet Lappeenrannan pohjoispuoli Voisalmi-Skinnarila-Rutola-Hurtanmaa, ja sitten Askolassa vihollinen olisi lyönyt pohjois-eteläsuuntaiseen linjaan päätään.

Elikkä jos näkisimme valokuvan rasvaliituvedoista, niin niistä pystyisi haarukoimaan ajankohtaa, kun suurin piirtein on tiedossa Salpa-linjan sijainti. Paikanniminä Rutola-Skinnarila-Naurissaari-Tyysterniemi-Voisalmi-Mertaniemi, isolla siveltimellä hahmoteltuna.

Se mikä minua erityisesti kiinnostaa, on kerrotun mukaan lentokentän itäpuolella pohjois-etelä suuntainen puolustuslinja, joka lienee kenttälinnoitettu jollain tapaa. Näin siis karkea muistikuva bussikyydistä, jonka aikana ajoimme ao. linjaa jonkun puiston vieritse oppaan puhuessa mikkiin. Kyseessä jonkin sortin viivytys/etuasemat, kun vasta Askola-Junttola-Orkola-tasalla sijaitsi varsinainen pääpuolustusasema.
Jos Kannas olisi revennyt, niin eipä noihin paljon tuoreita joukkoja olisi ollut käytettävissä...

Olethan testamentannut materiaalisi historiantutkijoiden käyttöön, tuo kuulostaa aarreaitalta

 

[tulikomento]

Laadukas ja tunnelmallinen dokkari, ilmeisesti 70-luvulta. Sir Peter Ustinov juontajana. Tässä käydään läpi mm. ydinpelotetta (harvinaista kuvaa Ranskan ydinaseista), Länsi-Saksan konventionaalista puolustusta jne.