Kylmän sodan salaisuudet??

Turusen kirjassa Kylmää rauhaa oli kappale tuosta.

Suomen rajalla tapahtuneista kalisteluista oli melko paljon paljastavaa kuvausta, eli suurin osa tuon ajan muistoista oli muistin vääristymää. Tsekkoslovakian miehitys oli jälkeenkin päin niin mullistava asia, että vuosien ja vuosikymmenten saatosssa monet eri aikoihin tapahtuneet sotaharjoitukset kytkeytyivät syksyyn 1968. Metsätyökoneiden äänet rajan takaa muuttuivat panssarilauttojen murinaksi, kuten myös turistien näkemät sodanaikaiset tankinraadot. Ryssän koko Itämeren laivasto oli moninkertaisena hyökkäämässä kohti Kirkonmaata, ja kantahenkilökunnan vaimot kantoivat tykistökranaatteja.

Jäi vaikutelma, että Neuvostoliiton puolella lisääntynyt lentotoiminta ja muu aktiivisuus oli lähinnä seurausta siitä, että saatiin enemmän havaintoja koska tarkkailtiin enemmän, ja sitä kautta myös luotiin uteliaisuutta naapuripuolelle että mitä Suomi aikoo kun noin ahkerasti lentää. Tarinat ryssän hävittäjien, samoin kuin laivaston syöksyistä kohti rajaa torpattiin vääristyneinä mielikuvina.

Kekkonen oli hyvin hermostunut ja masentunut. Minulle jäi kirjasta mielikuva että armeija ja tiedustelu olivat aika lailla sekaisin eivätkä toimineet kovin johdonmukaisesti. Leijuiko valvontakomission ja punaisen valpon varjo vielä kaiken yllä, vai vaikuttiko ajan yleinen neuvostomyönteisyys niin vahvasti, että tehokas toiminta ei ollut mahdollista. Oliko sekä armeijan johto että tiedustelu vasemmiston "soluttama" eikä tehokas toiminta ollut mahdollista?

Erinomainen kirja mielestäni. Ja nuo valemuistot ovat kyllä veikeä juttu. Samoja elementtejä löytyy muuten myös näiden evp. sotilaiden tarinoissa.


Sen sijaan noille norjalaisten tekemille havainnoille on kaikupohjaa. Tässä silminnäkijänä tuolloinen norjalaisvarusmies.

 
Ei salaisuus, mutta kylmän sodan juttuja kuitenkin: taannoinen merisota-keskustelu inspiroi etsimään Suomen puolustusmäärärahojen kehityskulkua 1960-luvulla, ja eräästä vanhasta lehdestä (Kylkirauta 6/74) löytyi tällaiset taulukot:
puolustusmenot.jpg

Osuus BKT:sta ja budjetista:


puolustusmenot2.jpg

Kuten nähdään, onnettomalla 1950-luvulla käytettiin itse asiassa suhteessa enemmän rahaa puolustukseen kuin 70-luvulla. Maan talous kasvoi voimakkaasti 1960-luvulla ja mahdollisti olennaisesti paremman rahoitustason.
 
Viimeksi muokattu:
Alhaiset määrärahat näkyivät esimerkiksi sodan-ajan joukkojen varustuksessa 1970-luvulla. Kaivelin tässä taannoin 1970-luvun alun tietoja tykistön käytöstä. Jalkaväkiprikaatien tykistöjen kulmakiviä olivat mm. 76 K 02 ja 76 K 36. Ainoastaan suojajoukoille olisi ollut ajanmukaista tykkikalustoa! Jv-aseistuksen osalta jopa joitakin jääkäripataljoonia varustettiin vielä osin konepistoolein ja kiväärein.

Alla luetteloa, mitä olisi ollut vuonna 1973 tarjolla. Lähteenä julkinen KA:n arkistoaineisto (julkistettu kyseiseen vuoteen asti). Lukumäärissä ei kiinteää RT:tä, mutta liikkuva RT on mukana:

Patteristot

76 ITK 31, liikkuva kevyt RT-psto1
76 K 02-30 (traktorivetoinen), prikaateilla3
76 K 02 (traktorivetoinen), prikaateilla10
76 K 36, prikaateilla ja erillisillä kevyillä patteristoila5
76 K 37, 39, 40 (eri tyyppejä), erillinen kevyt patteristo1
105 H 33 (traktorivetoinen), prikaateilla5
105 H 37–10 (traktorivetoinen), prikaateilla ja erillisillä kevyillä patteristoilla4
105 H 41 (traktorivetoinen), prikaateilla2
105 H 61–37, prikaateilla ja erillisillä kevyillä patteristoilla5
105 K 29, erillisillä raskailla patteristoilla3
122 H 38, erillisillä kevyillä patteristoilla2
122 H 63, prikaatit (5 kpl psto + PsPr 2 kpl psto) ja erilliset kevyet kenttätykistöpatteristot17
122 K 31, erillinen patteristo1
122 K 60, raskas moottoroitu keskiötykistöpatteristo (RT)1
130 K 54, erilliset raskaat patteristot ja raskaat moottoroidut keskiötykistöpatteristot (RT), osa molemmista A-TS tai KRAZ-kalustolla.9
150 H 40, erilliset raskaat patteristot3
152 H 37, mottoroidut raskaat keskiötykistöpatteristot (RT)4
152 H 38, erilliset raskaat patteristot7
155 H 17, erilliset raskaat patteristot8

Erillispatterit (31 kpl) toimivat 75 K 17 kalustolla traktorivetoisesti.
 
Alhaiset määrärahat näkyivät esimerkiksi sodan-ajan joukkojen varustuksessa 1970-luvulla. Kaivelin tässä taannoin 1970-luvun alun tietoja tykistön käytöstä. Jalkaväkiprikaatien tykistöjen kulmakiviä olivat mm. 76 K 02 ja 76 K 36. Ainoastaan suojajoukoille olisi ollut ajanmukaista tykkikalustoa! Jv-aseistuksen osalta jopa joitakin jääkäripataljoonia varustettiin vielä osin konepistoolein ja kiväärein.

Alla luetteloa, mitä olisi ollut vuonna 1973 tarjolla. Lähteenä julkinen KA:n arkistoaineisto (julkistettu kyseiseen vuoteen asti). Lukumäärissä ei kiinteää RT:tä, mutta liikkuva RT on mukana:

Patteristot

76 ITK 31, liikkuva kevyt RT-psto1
76 K 02-30 (traktorivetoinen), prikaateilla3
76 K 02 (traktorivetoinen), prikaateilla10
76 K 36, prikaateilla ja erillisillä kevyillä patteristoila5
76 K 37, 39, 40 (eri tyyppejä), erillinen kevyt patteristo1
105 H 33 (traktorivetoinen), prikaateilla5
105 H 37–10 (traktorivetoinen), prikaateilla ja erillisillä kevyillä patteristoilla4
105 H 41 (traktorivetoinen), prikaateilla2
105 H 61–37, prikaateilla ja erillisillä kevyillä patteristoilla5
105 K 29, erillisillä raskailla patteristoilla3
122 H 38, erillisillä kevyillä patteristoilla2
122 H 63, prikaatit (5 kpl psto + PsPr 2 kpl psto) ja erilliset kevyet kenttätykistöpatteristot17
122 K 31, erillinen patteristo1
122 K 60, raskas moottoroitu keskiötykistöpatteristo (RT)1
130 K 54, erilliset raskaat patteristot ja raskaat moottoroidut keskiötykistöpatteristot (RT), osa molemmista A-TS tai KRAZ-kalustolla.9
150 H 40, erilliset raskaat patteristot3
152 H 37, mottoroidut raskaat keskiötykistöpatteristot (RT)4
152 H 38, erilliset raskaat patteristot7
155 H 17, erilliset raskaat patteristot8

Erillispatterit (31 kpl) toimivat 75 K 17 kalustolla traktorivetoisesti.
Tuo 105K:n luokittelu raskaaksi jaksaa ainaa ihmetyttää. Mut sille on varmasti ollut omat perustelunsa.

Kaiken kaikkiaan kalustotilanne parani kai hissukseen pitkin 80-lukua ja sitten 90-luvulla Saksan hankintojen myötä oikein kertarysäyksellä.
 
Alhaiset määrärahat näkyivät esimerkiksi sodan-ajan joukkojen varustuksessa 1970-luvulla. Kaivelin tässä taannoin 1970-luvun alun tietoja tykistön käytöstä. Jalkaväkiprikaatien tykistöjen kulmakiviä olivat mm. 76 K 02 ja 76 K 36. Ainoastaan suojajoukoille olisi ollut ajanmukaista tykkikalustoa! Jv-aseistuksen osalta jopa joitakin jääkäripataljoonia varustettiin vielä osin konepistoolein ja kiväärein.

Alla luetteloa, mitä olisi ollut vuonna 1973 tarjolla. Lähteenä julkinen KA:n arkistoaineisto (julkistettu kyseiseen vuoteen asti). Lukumäärissä ei kiinteää RT:tä, mutta liikkuva RT on mukana:

Patteristot

76 ITK 31, liikkuva kevyt RT-psto1
76 K 02-30 (traktorivetoinen), prikaateilla3
76 K 02 (traktorivetoinen), prikaateilla10
76 K 36, prikaateilla ja erillisillä kevyillä patteristoila5
76 K 37, 39, 40 (eri tyyppejä), erillinen kevyt patteristo1
105 H 33 (traktorivetoinen), prikaateilla5
105 H 37–10 (traktorivetoinen), prikaateilla ja erillisillä kevyillä patteristoilla4
105 H 41 (traktorivetoinen), prikaateilla2
105 H 61–37, prikaateilla ja erillisillä kevyillä patteristoilla5
105 K 29, erillisillä raskailla patteristoilla3
122 H 38, erillisillä kevyillä patteristoilla2
122 H 63, prikaatit (5 kpl psto + PsPr 2 kpl psto) ja erilliset kevyet kenttätykistöpatteristot17
122 K 31, erillinen patteristo1
122 K 60, raskas moottoroitu keskiötykistöpatteristo (RT)1
130 K 54, erilliset raskaat patteristot ja raskaat moottoroidut keskiötykistöpatteristot (RT), osa molemmista A-TS tai KRAZ-kalustolla.9
150 H 40, erilliset raskaat patteristot3
152 H 37, mottoroidut raskaat keskiötykistöpatteristot (RT)4
152 H 38, erilliset raskaat patteristot7
155 H 17, erilliset raskaat patteristot8

Erillispatterit (31 kpl) toimivat 75 K 17 kalustolla traktorivetoisesti.

Tuli joku vuosi sitten selattua näemmä samoja kansioita KA:ssa, muutama huomautus:
- 76 K 02, noiden kymmenen lisäksi PTL:ssä oli myös kaksi pstoa, joita ei toistaiseksi olisi perusttu ja lisäksi kalustona neljällä täydennyspatteristolla
- 105 H 33, sisältää myös 105 H 33-40:n
- 105 H 37-10, 11 pstoa
- 105 H 61-37, 11 pstoa
- 122 K 31, myös keskitykistöä
- 130 K 54, 12 pstoa, joista 2 keskiötykistöä
- 152 H 37, 5 pstoa
- 152 H 38, 8 pstoa

Yhteensä siis 21 kenttätykistörykmenttiä (40 pstoa), 25 kevyttä pstoa, 32 raskasta pstoa, 31 erptria sekä 10 keskiötykistöpstoa.
 
Tuli joku vuosi sitten selattua näemmä samoja kansioita KA:ssa, muutama huomautus:
- 76 K 02, noiden kymmenen lisäksi PTL:ssä oli myös kaksi pstoa, joita ei toistaiseksi olisi perusttu ja lisäksi kalustona neljällä täydennyspatteristolla
- 105 H 33, sisältää myös 105 H 33-40:n
- 105 H 37-10, 11 pstoa
- 105 H 61-37, 11 pstoa
- 122 K 31, myös keskitykistöä
- 130 K 54, 12 pstoa, joista 2 keskiötykistöä
- 152 H 37, 5 pstoa
- 152 H 38, 8 pstoa

Yhteensä siis 21 kenttätykistörykmenttiä (40 pstoa), 25 kevyttä pstoa, 32 raskasta pstoa, 31 erptria sekä 10 keskiötykistöpstoa.
Näin ilmeisesti olikin! Kiitos tarkennuksista. Pitää tarkistaa vielä omat taulukot, en tiedä miten mennyt näin solmuun kirjoittaessa.

Kalustollisesti parhaimmassa asemasssa olisivat olleet PohPr:n, KaiPr:n, PorPr:n, SavPr:n ja KarPr:n osin perustamat prikaatit. Kalustona I/KTR:lla 105 H 61-37 tai 105 H 41 ja II/KTR:lla 122 H 63. Lisäksi osalle jääkäriprikaateja (ei kiinteää organisaatiota, perustettaisiin vain esikunnat ja muutamat erilliset komppaniat) olisi voinut alistaa vastaavanlaisia patteristoja.
 
Tuo 105K:n luokittelu raskaaksi jaksaa ainaa ihmetyttää. Mut sille on varmasti ollut omat perustelunsa.
Perusteeksi on mainittu kantama. Raskaasta ja varsinkin pitkän kantaman tykistöstä oli puutetta, joten RaskPstoissa oli jatkosodan aikana sellaisiakin tykkejä kuin 105 H 41 ja 122 H 10-30, jolla ei ole edes sitä pitkää kantamaakaan.
 
Suosittelen lukemaan myös Tiitisen Supo-ajasta kertovan väitöskirjan pohjalta julkaistun hyvin kirjoitetun ja mukavasti lukukelpoisen teoksen juuri tästä aihepiiristä. Luulen, että Ylen dokkari ei kuitenkaan kovin syvälle pääse.

Katso liite: 92727
Olen nyt kuunnellut pari tuntia kirjan alusta. Mainiota ajankuvaa Kekkoslovakiasta ja idänsuhteiden haasteista.
 
Ei salaisuus, mutta kylmän sodan juttuja kuitenkin: taannoinen merisota-keskustelu inspiroi etsimään Suomen puolustusmäärärahojen kehityskulkua 1960-luvulla, ja eräästä vanhasta lehdestä (Kylkirauta 6/74) löytyi tällaiset taulukot:
Merkittävä huomio ja tärkeä puheenvuoro käytyyn keskusteluun. Täällähän on surkuteltu 1950-luvun taantuneita Puolustusvoimia, kirottu Kekkosta sekä muita poliitikkoja ja unohdettu tosiasia, että sotakorvaukset maksanut Suomen valtio oli edelleen köyhä. Rahaa riitti ainoastaan ostaa nimellinen määrä lentokoneita Ilmavoimille ja muutama laiva meriväelle. Maavoimien tärkeimmäksi puutteeksi katsottiin pst, johon tuli pari kotimaista kehitelmää. Muuten saatiin toimia entisillä eväillä.

Jäsen @fulcrum on MpNetin Ilkka Nummela. Kun kaikki täällä ei ole historian tutkijoita ei tämä nimi varmaan useimmille sano yhtään mitään. KVG lla selviäsi, että hän on entinen Jyväskylän Yliopiston taloushistorian professori, joka julkaisi viime vuosikymmenellä tutkimuksen, miten Suomi oli varustautunut Talvisotaan. Tärkeä ja erittäin kiinnostava tutkimus ohitettiin silloin julkisuudessa lähinnä hiljaisuudella. Tämä johtui siitä, että kaikkihan tiesi jo ennestään, kuinka surkeasti Suomi oli 1930-luvulla laiminlyönyt puolustuksensa kehittämisen. Ilkka Nummela todisti, että puolustuksen panostettiin se mitä voitiin, köyhästä maatalousvaltiosta ei vaan irronnut enempää. Tutkimus oli tuoreeltaan esillä täälläkin, siitä keskusteluun voi halukkaat tutustua täällä: https://maanpuolustus.net/threads/historiaa-kirjoitetaan-uusiksi.4803/post-290216

Yksi esimerkki silloisesta keskustelusta alla. Ei ole mitenkään erikseen poimittu, muut ajatukset olivat hyvin samanlaisia. Malli Cajander-myyttiä ei siten revittykään. Johtuu psykologisesta ilmiöstä nimeltä vahvistusharha, joka lyhyesti tarkoittaa sitä, että mielissämme oleva riittävän vahva vanha mielikuva ei salli uusia tätä kumoavia faktoja. Vaikka ne olisivat kuinka hyvin tai laajasti perusteltuja.
Päällepäin tuntuu vähän nollatutkimukselta. On totta että suhteellisesti Suomi käytti aika paljon rahaa varusteluun, jos verrataan muihin Pohjoismaihin tai vaikka Hollantiin. Absoluuttisesti määrät olivat kuitenkin vähäisiä ja vertailut sekä suhteellisesti että absoluuttisesti vauraampiin suurvaltoihin haiskahtavat tarkoitushakuisilta.
 
Viimeksi muokattu:
Sotahistoriallinen aikakauskirja 41/2021 s. 148 alkaen

Petteri Jouko: Vaikeat kaupat – panssarivaunuhankinnat Britanniasta 1960-luvun alussa

Samassa aikakausikirjassa on myös Ohto Mannisen artikkeli siitä, miten Puolustusvoimat joutuivat kamppailemaan Neuvostoliittolaisten ja lisäksi myös neuvostomyönteisten politiikkojen kanssa puolueettomasta asemasta ja konsultaatiokynnyksen korkealla pitämisestä. Oli päättävissä paikoissa sopivat tyypit.
 
Samassa aikakausikirjassa on myös Ohto Mannisen artikkeli siitä, miten Puolustusvoimat joutuivat kamppailemaan Neuvostoliittolaisten ja lisäksi myös neuvostomyönteisten politiikkojen kanssa puolueettomasta asemasta ja konsultaatiokynnyksen korkealla pitämisestä. Oli päättävissä paikoissa sopivat tyypit.
Noita kirjojahan on luettavissa kaikkiaan 42 kpl joten monta muutakin mielenkiintoista juttua varmasti löytyy kun vain kaivelee. Tarinaa on ainakin koko itsenäisyyden ajalta.

Esimerkkinä tuon britti-psv-jutun kanssa samaa aikakautta avaava juttu Neukkulan hankintojen aloittamisesta kirjassa 42.

 
Jäsen @fulcrum on MpNetin Ilkka Nummela. Kun kaikki täällä ei ole historian tutkijoita ei tämä nimi varmaan useimmille sano yhtään mitään. KVG lla selviäsi, että hän on entinen Jyväskylän Yliopiston taloushistorian professori, joka julkaisi viime vuosikymmenellä tutkimuksen, miten Suomi oli varustautunut Talvisotaan. Tärkeä ja erittäin kiinnostava tutkimus ohitettiin silloin julkisuudessa lähinnä hiljaisuudella. Tämä johtui siitä, että kaikkihan tiesi jo ennestään, kuinka surkeasti Suomi oli 1930-luvulla laiminlyönyt puolustuksensa kehittämisen. Ilkka Nummela todisti, että puolustuksen panostettiin se mitä voitiin, köyhästä maatalousvaltiosta ei vaan irronnut enempää. Tutkimus oli tuoreeltaan esillä täälläkin, siitä keskusteluun voi halukkaat tutustua täällä:

Tuon Nummelan pointin esitti täällä alkujaan muistaakseni jäsen CarlH (saattoi olla jo susi1.netin aikana). Ensireaktioni oli tietenkin kielteinen, mutta pikainen tutustuminen muihin Euroopan pieniin maihin osoitti asian olevan näin: Suomi oli melko hyvin varustautunut sotaan vertailumaihin nähden. Erityisesti ilmavoimat olivat täällä paremmalla tolalla kuin vaikkapa Ruotsissa - Norjassa ja Tanskassa sellaisia ei oikeastaan edes ollut. Belgiassa oli melko vahva armeija, mutta sielläkin ilmapuolustuksen varusteluun herättiin aivan liian myöhään.

Nummelan tutkimusta en ole lukenut, mutta tuossa lehtiuutisessa ärsytti vertailu Britanniaan: ei ole mielekästä verrata Suomea suurvaltaan jonka talouden rakenne oli erilainen. Tuollaisenaan sai sen kuvan että Suomen armeija oli paremmin varustettu kuin Britannian, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.
Esimerkki: Saksan väkiluku oli noin 25-kertainen Suomeen nähden, mutta Saksa valmisti sotamateriaalia paljon enemmän kuin 25x Suomi.

Kylmän sodan aikaan Tanska ja Norja saivat aseapua Setä Samulilta: ja ei mitään vanhaa jankkia kuten myöhempi 'Nato-apu' köyhille maille, vaan ihan uusinta hottia ja priimaa. Tämä höyli hoito tosin loppui Vietnamin sotaan. Jos olisivat joutuneet kustantamaan kaiken itse, varustelutaso olisi ollut varmaan lähempänä Suomea.
 
Kylmän sodan aikaan Tanska ja Norja saivat aseapua Setä Samulilta: ja ei mitään vanhaa jankkia kuten myöhempi 'Nato-apu' köyhille maille, vaan ihan uusinta hottia ja priimaa. Tämä höyli hoito tosin loppui Vietnamin sotaan. Jos olisivat joutuneet kustantamaan kaiken itse, varustelutaso olisi ollut varmaan lähempänä Suomea.
Ja jos asiaa jatkojalostaa, niin Tanska ja Norja olivat NATOssa välillä Yhdysvaltojen arvostelun alla määrärahakysymyksissä. Suomessakin kiistanalaisesta ja hieman kömpelöstä lausunnostaan tunnettu kenraali Rogers oli sitä mieltä, että Tanska ja Norja eivät panostaneet tarpeeksi omaan puolustukseen.

Samaa painetta kohdistettiin myös Ruotsille, sillä määrärahoissa lasku alkoi jo 1980-luvun puolella. Yhdysvaltalaisessa ajattelussa Ruotsin puolustuskyky tasapainotti pohjolan tilannetta ja helpotti osaltaan myös Suomen asemaa. Etenkin Norjaa kritisoitiin, koska maa kuului rikkaimpien NATO-maiden joukkoon. Rogers oli siinä mielessä myös pessimisti ettei uskonut puolustusmahdollisuuksiin Euroopassa ilman taktisten ydinaseiden käyttöä, joka lopulta johti poikkiteloin joutumiseen presidentti Reaganin kanssa ja sitämyöten jatkokautta SHAPE:ssa ei tullut.

Käytännössä jos varustelutasoa katsotaan, niin kyllähän Kylmän sodan sodan-ajan joukot olisivat olleet kooltaan Eurooppalaisesssa koossa merkittäviä, mutta kuten lopulta III PPK:ssa päädyttiin toteamaan, pystyi Suomen BKT:lla varustamaan vain noin 250 000 miehen suojajoukot ajanmukaisesti. Tämä(kin) oli tuolloin hyvin optimistinen tavoite, mutta DDR-kauppojen myötä toteutui lopulta ainakin jotenkin.
 
Back
Top