Nyt puhuu kokemus:
Yhdysvaltain tiedustelulentojen veteraani vietti taivaalla yhteensä 3 000 tuntia ja näki asioita, joille ei vieläkään ole löytynyt selitystä
Robert Hopkins on lentänyt 3 000 tuntia Yhdysvaltojen signaalitiedustelukoneita niin Suomen lähellä kuin valvoessaan Neuvostoliiton ydinaseiden tuhoamista. Toisinaan taivaalla tapahtui asioita, joille ei ole vieläkään varmaa selitystä.
Robert S. Hopkins kuvattiin Ilmailumuseon vanhassa siviilikäytössä olleessa DC-3 -koneessa. (KUVA: MIKKO SUUTARINEN / HS)
Laura Halminen HS
Julkaistu: 25.11. 2:00 , Päivitetty: 25.11. 9:46
YHDYSVALLAT ON aikeissa vetäytyä Open Skies -asevalvontasopimuksesta, jonka on tarkoitus lisätä avoimuutta ja luottamusta valtioiden välillä.
Sopimuksen puitteissa sen 34 jäsenmaata, myös Suomi, voivat tehdä aseistamattomia tarkkailu- ja kuvauslentoja toistensa ilmatiloissa. Kaikki lennoilta saatu materiaali on kaikkien jäsenmaiden käytettävissä.
Vetäytyminen on surkea idea, sanoo kokenut tiedustelulentäjäveteraani
Robert S. Hopkins III.
”Kyseessä on yksi Arkansasin osavaltion senaattori, joka vetäytymistä ajaa. Perusteluna hän käyttää sitä että (Venäjän presidentti)
Vladimir Putin käyttää sopimusta väärin. Koko retoriikka on pielessä.”
HOPKINSIN MUKAAN valvontasopimuksessa ei ole kyse tiedustelutiedon hankkimisesta tai edes sen saamisesta, vaan luottamuksen ja avoimuuden rakentamisesta. Siitä, että kaikilla on oikeus saada tietoonsa, että kaverilla tosiaan on juuri niin monta tankkia kuin tämä väittääkin olevan.
”Näissä pyrkimyksissä on kyse sisäpolitiikasta, ei Open Skies -sopimuksesta. Sopimus ei kaadu jos Yhdysvallat siitä vetäytyy, mutta se muuttaa muotoaan. Yhdysvalloille vetäytymisestä ei kuitenkaan ole erityistä hyötyä. Kuten Yhdysvaltojen ilmavoimien strategisten joukkojen komentaja sanoi, sopimuksesta irtautuminen olisi tuottamatonta,
counterproductive.”
ROBERT S. HOPKINSILLA on noin 3 000 tunnin kokemus Yhdysvaltojen tiedustelukoneiden lentämisestä. Hän vieraili Suomessa marraskuun alussa.
Vantaan ilmailumuseon pihalla tuulee kovaa ja kylmästi. Lämpöasteita on yksi. Hopkins on pitänyt päivällä luennon Maanpuolustuskorkeakoulussa, ja Santahaminan saarella tuskin on ollut sen lämpimämpää. Tästä täytyy tosiaan tykätä, varsinkin jos on kotoisin Kalifornian osavaltiosta.
Hän on muutenkin vähän epätavallinen amerikkalainen: puhuu hiljaisella äänellä ja valittelee, ettei viihdy huomion keskipisteenä.
Sosiaalisessa mediassa Hopkins käyttää nimimerkkiä Cobra Ball 3. Cobra Ball tarkoittaa alunperin RC-135S -tiedustelukonetta, joka suunniteltu erityisesti ballististen ohjusten lentotarkkailuun.
Lentoja tehtiin varsinkin Alaskalle kuuluvalta Shemyan saarelta. Matkaa itäisellä Venäjällä sijaitsevalle Kamtšatkan niemimaalle on sieltä noin tuhat kilometriä, merellä sijaitsevalle rajalle ei sitäkään.
Toisinaan taivaalla tapahtui asioita, joille ei ole vieläkään varmaa selitystä.
Hopkins oli vuonna 1988 tuolloin signaalitiedustelulennolla perämiehenä, kun Neuvostoliitto tuhosi keskipitkän matkan SS-20 Saber -ydinohjuksia Ohotanmerellä.
Hopkins ja hänen kollegansa valvoivat vuonna 1987 solmitun INF-ohjuskieltosopimuksen toteutumista. Kun Saber-ohjus laukaistiin, vasemmalta oikealle ylös purjehti maitomainen valoseinämä, jonka näkivät sekä Hopkins että hänen kanssaan ollut lentäjä. Seinämä ulottui maan tasalta niin korkealle kuin tiedustelukoneen ikkunoista vain näkyi.
Oman lentonopeutensa ja kulkemansa matkan perusteella he laskivat, että ilmiön leviämisnopeus oli vajaat 10 000 kilometriä tunnissa.
Hopkins ja toinen lentäjä päättelivät aluksi, että kyseessä olisi jokin revontuli-ilmiö, jota he eivät vain olisi sattuneet näkemään aiemmin. Outo valokupu kuitenkin toistui, kun Neuvostoliitto tuhosi toisen SS-20 -ohjuksen. Tiedustelulentäjät raportoivat havainnostaan.
Huhut alkoivat velloa. Oliko Neuvostoliitto kehittänyt ohjuksiinsa vihollisen hämäämiseksi jonkinlaisen valoaseen, joka sekoittaisi Yhdysvaltojen tutkat ja muut tiedustelujärjestelmät? Kuljettiko se mukanaan kemiallisia tai biologisia aseita? Voisiko tämä kaataa koko ohjuskieltosopimuksen?
”Minä en ole koskaan väittänyt, että kyseessä olisi jokin salainen ase. En edelleenkään tiedä, mikä se oli”, Hopkins sanoo nyt. ”Tästä syystä olen päättänyt puhua asiasta. Haluaisin, että asia selviäisi ja voisin kertoa siitä yhdessä tulevista kirjoistani.”
SOTILASLENTOLIIKENNE Suomen lähialueilla on lisääntynyt jo pitkään. Viime vuosina Yhdysvallat on tuonut kalustoaan ja joukkojaan Puolaan ja Baltiaan, Nato-maat tekevät ilmavalvontaa Itämerellä muutaman kuukauden vuoroissa Baltian maista käsin.
Viimeisimpänä polttopisteeseen on noussut arktinen alue. Se kiinnostaa taloudellisesti, mutta Venäjä on myös lisännyt sotilastoimintaansa Murmanskin suunnalla.
Marraskuun alussa kolme Yhdysvaltojen pommikonetta lensi seuranaan viisi Norjan hävittäjää Venäjän Pohjoisen laivaston ja Novaja Zemljan harjoitusalueen suunnalla, kertoi Arktisen alueen tapahtumia seuraava
Barents Observer.
Samalla viikolla venäläinen
uutistoimisto kertoi, että Venäjän ilmavoimat oli käynyt kuluneen viikon aikana tekemässä yksitoista tunnistuslentoa. Yhdysvaltalaisista pommikoneista ei sanottu mitään, mutta
venäläisten ilmailusivustojen mukaan näiden B52-tyypin koneiden mukana lensi myös RC-135 -tyypin tiedustelukone.
Pommikoneet on tietenkin tarkoitettu pommien kuljettamiseen ja pudottamiseen. B52-koneiden
viimeisimpien mallien kyytiin mahtuu yli 31 tonnia miinoja, pommeja ja ilmasta ammuttavia risteilyohjuksia.
TIEDUSTELUKONEITA EI lastata, vaan ne hakevat lastinsa ilmasta. Koneet keräävät tietoa erityisen herkillä, tarkoitusta varten valmistetuilla laitteilla. Toimintaa kutsutaan signaalitiedusteluksi.
”Totta kai Yhdysvaltojen koneet käyvät lähellä Murmanskin tukikohtaa. Tätä on tehty jo 1950-luvulta asti”, sanoo Hopkins.
Isäni lensi B47-konetta samalla reitillä. Viesti on lyhyesti se, että katsokaa, me tiedämme missä te asutte. Että me voimme tulla kotiisi ja tarvittaessa potkia ovesi rikki.”
Hän painottaa, että Venäjä ja sitä ennen Neuvostoliitto toimivat samoin tekemällä lentoja Alaskaan. ”Se on voimannäyttöä, jota tekevät kaikki. Kolikon toinen puoli on se, että saamme samalla toisistamme tarpeeksi tietoa.”
Venäläissivustojen mainitsema RC-135 on Hopkinsille hyvin tuttu konetyyppi. Juuri niitä hän koko uransa lensi.
Ehkä Hopkins on lentänyt myös täällä päin?
”No en ihan viime aikoina”, hän vastaa ja katsoo alaspäin.
Selitys seuraa. Se, että tiedustelulentäjä Hopkins on tehnyt tiedustelulentoja Suomenkin lähistöllä, ei ole varsinaisesti salaisuus. Usein on kuitenkin niin, että yksityiskohtaisempi julkinen keskustelu johtaisi happamaan palautteeseen niiltä, jotka katsovat tietävänsä alueen tiedustelusta enemmän.
”Enemmän lentoja olen kuitenkin tehnyt Tyynellämerellä ja Lähi-Idässä.”
Nyt Hopkins valmistelee seuraavaa kirjaansa Baltian alueen lentotiedustelusta vuosina 1945-1992.
”Vaimoni oli käärmeissään siitä, että teen tämän matkan ilman häntä. Hän vieraili apurahalla Tukholman Karoliinisessa instituutissa ja olemme molemmat jotenkin oppineet viihtymään näillä leveysasteilla”, viiden lapsen isä Hopkins sanoo.
ROBERT HOPKINS LOPETTI lentämisen Neuvostoliiton romahtamisen aikoihin. Kylmän sodan uhka väistyi, ja tiedontarve muutti muotoaan. Viimeisinä viitenä vuotena Venäjän lähialueista on tullut uudelleen ajankohtaisia.
Nyt Hopkinsia ärsyttää keskustelu siitä, että Itämerellä tiedustelukoneet, hävittäjät ja siviililentoliikenne lentäisivät liian lähellä toisiaan ja aiheuttaisivat merkittäviä riskejä. Sotilasliikennettä on syytelty puolin ja toisin siitä, etteivät koneet jaa lennonjohdolle tietoja liikkeistään. Jopa presidentti
Sauli Niinistö teki oman aloitteensa Venäjän Vladimir Putinille vuonna 2015 ja ehdotti, että suurvallat tekisivät yhteistyötä lentoturvallisuuden hyväksi. Putinin mielestä Nato ei sitoutunut hankkeeseen.
Hopkinsin mielestä lentoturvallisuuspuheissa on kyse poliittisesta viestinnästä. Ei ilmassa oikeasti juurikaan törmäillä.
Vuonna 2001 Kiinan kansanarmeijan J8-kone osui Yhdysvaltojen laivaston tiedustelukoneeseen. Kiinan pilotti katosi ja julistettiin kuolleeksi, ja Yhdysvaltojen tiedustelukone teki hätälaskun Hainanin saarelle mutta ilman henkilövahinkoja. Jos ajatellaan miten paljon tiedustelulentoja tehdään, tuhansia joka vuosi, todennäköisyydet törmäyksille ovat ihan mitättömiä.”
TIEDUSTELULENTOJEN HISTORIA on väkivaltaisempi. Vuosien 1950 ja 1964 välillä ammuttiin Hopkinsin mukaan alas yhteensä 13 tiedustelukonetta. Kaksi niistä oli ruotsalaisia vuonna 1952. Kolmetoista ruotsalaista kuoli. Tapaus Catalinana tunnettu traaginen tapahtumaketju kiehtoo ja puhuttaa yhä. Hylytkin löydettiin vasta vuonna 2003.
Hopkinsin seuraavassa kirjassa Catalinaa käsitellään varmasti.
”Neuvostoliitto sai tapauksen näyttämään siltä, että tapahtumat olivat kokonaan ruotsalaisten omaa syytä, vaikka Neuvostoliitto ampui koneet alas kansainvälisessä ilmatilassa.”
Ilmailumuseossa on useita lentosimulaattoreita. Hopkins ei ole ollut ohjaimissa vuosiin. Ehkäpä tuota ilmaista Draken-hävittäjäsimulaattoria voisi kokeilla?
Hopkins kieltäytyy. Ei se tuntuisi samalta.
”Simulaattorilentämisessä pitäisi käyttää koko käsivarsia. Minä olen tottunut käyttämään vain käsieni nyrkkiosaa”, hän sanoo jatkaa, että lentäessä lentäjä ja kone tekevät yhteistyötä, se on kuin puhuisi lentokoneelle ja kone vastaisi.
”RC-135:ssa tuntuu kuin kone olisi osa sinua, niillä on oma sielu. Kun homma toimii, se on kuin kone ja pilotti hyräilisivät yhdessä samaa laulua. Kun jotain on menossa pieleen, ei tunnu siltä kuin menettäisi koneen. Tuntuu siltä, kuin olisi menettämässä ystävän.”
Kuka
Robert S. Hopkins III
Toimi kymmenen vuotta Yhdysvaltojen ilmavoimien tiedustelukoneiden lentäjänä.
Lentänyt yhteensä noin 3000 tuntia.
Kirjoittanut useita kirjoja tiedustelukoneista ja lentotiedustelun historiasta.
Syntyisin Kaliforniasta, asuu nykyään Teksasissa.
Valitsee kerran vuodessa sattumanvaraisen lomakohteen oppiakseen uutta. ”Viime vuonna kävin Tallinnassa. Upea kaupunki.”
Ja jos NL suunnitteli avaavansa tien ydinaseilla, niin varmasti tuota rynnäkköä olisi torjuttu ihan samoin metodein. Tänään Saksassa kasvaisi vesakkoa ja sen ympärillä olisi aita, Puolassa pelkkää pajua ja Belgiasta nousisi edelleen savua.
