Kysymyksiä puolustusministerille?

Noh noh, ei vielä ole aprillipäivä ja TomTom tuossa vakuutti että kyse on oikeasta mahdollisuudesta. Minulle tämä riittää ja uskon, koska tänään valehtelu suoraan olisi jo tuhmasti tehty.
Aivan. Olen samaa mieltä. Röyhkeää, todella röyhkeää. Ei se silti hälvennä epäilyä vaan pahentaa valhetta. Itsekin kiistäisin viimeiseen asti kerran aloitettuani. Ainoa mikä hiljentäisi kirkuvan hevonpaskatutkani olisi yksityiskohdat, kuten miten kysymykset viedään Haggelle ja missä hän vastaa niihin (joita jo pariin otteeseen udeltiin vailla vastausta). Mutta olkoot tämä tässä minun osalta. Jokainen lukija päättäkööt mikä on totta ja mikä on vedätystä. Minä en aina usko edes nähtyäni. Jos näkisin Haggen TV-lähetyksessä vastailemassa esitettyihin kysymyksiin, minun olisi ensin vakuutettava itseni siitä, että hän ei olisi esim. Kummelin Timo Kahilainen.

Myöhäis-edit: Ei ragea! Vain virnuilua. Pahoittelen, jos annoin kuvan, että olin närkästynyt. Ei, ei... Minä jos kuka osaan arvostaa hentoa trollausta ja joukkovedätyksiä. :D
 
Viimeksi muokattu:
Olisin kyllä todella kiinnostunut kuulemaan vastaukset oheisiin:

1. Pidättekö nykyistä reserviä riittävänä puolustusvoimien tehtävien suorittamiseksi ottaen huomioon että Euroopan turvallisuuspoliittinen tilanne on selvästi kiristynyt - eli olisiko syytä muuttaa tehtyä arviota olosuhteiden selvästi muututtua?
2. Pidättekö kaavailtuja lisäyksiä puolustusbudjettiin riittävinä?
3. Aiotaanko reserviläisille lähettää suunnitteltu tiedote sodanajan sijoituksesta, jos aiotaan niin koska?
 
Kysymys:

Turvallisuusviranomaisten tiedonhankintaa koskevaa lainsäädäntöä kehittävä työryhmä luovutti mietintönsä puolustusministeri Carl Haglundille 14.1.2015.

Työryhmä suosittaa mietinnössään verkkovalvonnan käyttöönottoa, vaikka työryhmässä mukana ollut Liikenne-ja viestintäministeriö antoi eriävän lausunnon ja ei näin ollen puolla verkkovalvonnan käyttöönottoa.

Viivästyttääkö tämä vastakkainasettelu Liikenne- ja viestintäministeriön ja turvallisuusviranomaisten välillä verkkovalvonnan mahdollistavan lainsäädännön valmistelua.




http://www.defmin.fi/files/3016/Suomalaisen_tiedustelulainsaadannon_suuntaviivoja.pdf
 
Kysymys:

Olen Ruotsissa asuva Suomalainen, joka suunnittelee paluumuuttoa isänmaahansa Suomeen. Mikä on käsityksenne, pystyykö Suomen puolustusvoimat nyt ja tulevaisuudessa, kaikissa tilanteissa, takaamaan Suomen itsenäisyyden, suomettumatta, jotta uskallan viedä suunnittelemaani paluumuuttoa eteenpäin?
 
Ei oo mitään kysyttävää. Ei kerrassaan mitään. Kerrottavaa ja ihmeteltävää kyllä sitten olis ja paljon. Ministeri on minun mielestäni hoitanut leiviskäänsä hyvin. Ministerin päätösvalta ei riitä sellaisiin kysymyksiin ja neuvoihin mitä minulla pyörii mielessä.

Ministeriöstä haluaisin nyt kuitenkin pyytää apua yhteen pienempään, mutta kiusalliseen ongelmaan. Olen saanut tehtäväksi rekrytoida pataljoonaamme muutamia erikoisemmin koulutettuja ja kokeneita taistelijoita. Olen kääntänyt monta kiveä ja kantoa niitä etsiessäni. Pari hyvää miestä olen jo saanut haaviin. Nyt löysin vielä sellaisen miehen jolla on sellaisia tehtävissämme vaadittavia taitoja joita ei ole muilla. Taidot on sellaisia, että niitä pitää opiskella useampi vuosi tai jopa vuosikymmen. Tämä mies on kilpaurheilija kestävyyslajissa. Hän on erittäin motivoitunut käymään vapaaehtoisissa kertausharjoituksissa ja muutenkin ylläpitämään taitojaan sekä oppimaan lisää. Täytettiin jo hakulomakkeet meidän pataljoonaan kunnes tuli tenkkapoo. Miehen sotilasarvo on syystä tai toisesta vain korpraali ja ikää on 52 vuotta. Puolustusvoimat olisi erittäin mielellään sijoittaneet tämän taistelijan porukkaamme vielä kahdeksaksi vuodeksi. Siinä ajassa olisimme saaneet koulutettua uusia miehiä näihin tehtäviin. Sijoittaminen sodan ajan joukkoon ei kuitenkaan kuulemma ole nykymääräysten mukaan mahdollista. Sotilasarvon pitäisi olla vähintään alikersantti, jotta sijoittaminen olisi mahdollista 50-60 vuotiaana. Selvitettiin myös mahdollisuutta ylentää tämä mies alikersantiksi, mutta nostoväkeen kuuluvaa henkilöä ei voida ylentää. Toivoisin ministeriöstä pikaista apua tähän ongelmaani. Jospa ministeriössä voitaisiin perata lainsäädäntö ja määräykset läpi ja hoitaa tuo asia? Jos ei löydy muuta mahdollisuutta niin toivon, että ministeriössä laitettaisiin tämä epäkohta muistilapulle seuraavaa lainsäädäntömuutosta odottamaan.

Jos löytyy jokin keino hoitaa asia niin foorumin ylläpidon kautta voin antaa ministeriöön henkilötiedot.

Kiitos avusta!
 
Kysymyksenä: Miten katsoisitte Suomen hallituksen selvinneen Ukrainan kriisin aiheuttamista paineista?

Ja laita vielä kiitos hyvin hoidetusta leiviskästä.
 
Callelle kiitokset erittäin hienosti hoidetuista puolustusministerin edustustehtävistä ja viran puolesta annetuista lausunnoista mediassa. Olen ollut positiivisesti yllättynyt.

Sitten se kysymys: Tuetko aselain muutosta sellaiseksi, että aselupahakemukseen ja -perusteisiin lisätään metsästyksen ja urheiluammunnan lisäksi reserviläisperuste?
Tämä tarkoittaa kiväärin hankkimista nimenomaan maanpuolustuksellisen ampumaharjoittelun perusteella. Kyseessä on siis henkilötyyppi joka ei halua metsästää ja käydä sitä koskevia kursseja, eikä halua harjoittaa kilpailuammuntaa (urheiluammunta). Uusi lupaperuste koskisi henkilöitä joita kiinnostaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen piirissä tapahtuva ampumatoiminta ja joihin näin ollen voitaisiin kohdistaa muunlaista harkintaa ja perusteluja kuin metsästäjiin ja kilpa-ampujiin.

.
 
Calle, mulla on toinenkin...

Suomessa on noin 700.000 miestä ikäluokassa 20-39 vuotta ja koko PV:n huomio pn näissä miehissä. Yleisesti on tiedossa että monella alle nelikymppisellä kunto on heikko ja paljon parempaa maanpuolustuksen materiaalia voisi saada ikäluokasta 40-59 vuotta, mutta heistä PV ei näytä olevan millään tavalla kiinnostunut, vaikka heitäkin on noin 700.000.
Miksi ikä on erotteleva ja ratkaiseva tekijä, eikä toimintakuntoisuutta ja vapaaehtoista osallistumista huomioida ollenkaan, vaikka niillä perusteilla maanpuolustukseen olisi potentiaalisesti enemmän väkeä käytössä?
 
Minullakin on kysymys:

Olisiko aika muuttaa hieman PV:n tiedotuspolitiikkaa ja sallia kantaupseereille hieman mielipiteenvapautta? Nykyään tiedotuspolitiikka vaikuttaa olevan valjastettu lähinnä suojelemaan poliitikkojen selustaa kaikelta nololta ja vapauttaa heidät tekemästä asioille mitään, ellei se nimenomaisesti hyödytä poliitikkoa?



Sitten toinen:

Milloin PV alkaa oikeasti näiden "miinoja korvaavien järjestelmien" hankkimisen? Tähän mennessä tämän otsikon alla hankitut varusteet ja järjestelmät ovat kaikki olleet sellaisia, että ne olisi pitänyt olla jo käytössä, tietyissä tapauksissa jo vuosikymmeniä sitten (rypälepommit (joiden hankinta muuten jätettiin kesken)) tai olisi pitänyt hankkia kuitenkin heti kun niitä on saatavilla (lennokit). Vai olisiko aika myöntää, että kyseessä oli vain erään poliitikon retki aseistariisuntaan ja samalla leikattiin puolustusvoimien budjettia, jos ei muuten, niin sitten tuhlaamalla rahaa miinojen hävittämiseen ja siihen liittyvään byrokratiaan. "Miinojen korvaushan" ei tuonut yhtään uutta rahaa puolustusvoimille, vaan homma hoidettiin korvamerkitsemällä projektiin rahaa normaali budjetista.
 
Onko Suomella uskallusta aloittaa uhkaavan kriisin uhatessa edes osittainen liikekannallepano ja onko meillä euromaana siihen taloudellisia mahdollisuuksia? Saisimmeko mahdollisessa kriisitilanteessa taloudellista tukea muista euromaista, vai tyhjeneekö suomessa olevat pankkitilit ja suomen talous romahtaa pelkästä uhasta? Nostavatko taloudelliset syyt liikekannallepanon kynnystä liikaa?

Pystyykö venäjä romahduttamaan Suomen puolustuskyvyn pelkällä uhalla, joka saa pääoman virtaamaan pois Suomesta? Onko tähän skenaarioon varauduttu?
 
Viimeksi muokattu:
Onko todella niin, ettei sotilaille ole jatkossa suositeltavaa käyttää asepukua julkisilla paikoilla? Mitä sitten tehdään, kun varusmiehiä uhkaillaan tai joku jopa pahoinpidellään? Minkä kuvan puolustusvoimien toiminta antaa kansalaisille, annetaan periksi epämääräisille uhkailuille, entä sitten kun uhkailut tulevat valtiotasolla?
 
Koittakaa nyt joku tolkku pitää noissa kysymyksissä. Ei ministeri voi vastata koko suomen johdon puolesta. Ja monet asiat on sellaisia, että kysyjä tietää vastauksen (virallisen) jo etukäteen. Minä en siksi kysy, kun puolustusministeri ei voi vastata niihin kysymyksiin mitä minulla olisi. Ei ainakaan julkisesti. Ja niihin kysymyksiin joihin voi julkisesti vastata tiedän vastaukset jo muutenkin.

Tärkeitä asioita toki nuo joista olette kysymyksiä esittäneet.
 
Onko todella niin, ettei sotilaille ole jatkossa suositeltavaa käyttää asepukua julkisilla paikoilla? Mitä sitten tehdään, kun varusmiehiä uhkaillaan tai joku jopa pahoinpidellään? Minkä kuvan puolustusvoimien toiminta antaa kansalaisille, annetaan periksi epämääräisille uhkailuille, entä sitten kun uhkailut tulevat valtiotasolla?

Arvaan, että juuri nyt on jokin ajankohtainen uhka päällä. Ei tuollaista ohjetta muuten annettaisi. Ei voi olla pysyvä tilanne, etteikö voisi asepuvussa liikkua kylillä.

Olisko sotilastiedustelu aktivoitunut niin pahasti, että "joku" merkkaa vihkoon missä kantahenkilöt asuu ja millä autolla ne liikkuu?
 
Onko todella niin, ettei sotilaille ole jatkossa suositeltavaa käyttää asepukua julkisilla paikoilla? Mitä sitten tehdään, kun varusmiehiä uhkaillaan tai joku jopa pahoinpidellään? Minkä kuvan puolustusvoimien toiminta antaa kansalaisille, annetaan periksi epämääräisille uhkailuille, entä sitten kun uhkailut tulevat valtiotasolla?

Ei kannata lähteä vielä hyperventiloimaan. Kyseessä on yksi kohta turvapuolen suosituksista. Ei mikään käsky. Tosiasia on, että pääosa henkilökunnasta on jo vuosikausia kulkenut työmatkat siviilivaatteissa ihan käytännöllisyyssyistä. Valtaosa niistä, jotka liikkuvat töihin sotilaspuvussa, jättänevät suosituksen omaan arvoonsa (kuten meikäläinen). Omassa joukko-osastossani en ole huomannut kenenkään muuttaneen varustustaan tämän takia. Palveluksessa liikutaan virkapuvussa. Eli summa summarum, katukuvassa tuskin huomaa mitään muutosta sotilaiden määrässä.

Ja se miten puolustusvoimat suojaa henkilöstöään terroriuhkaa vastaan ei peilaa mitenkään siihen, miten puolustusvoimat vastaa sotilaallisen voimankäytön uhkaan.
 
Käsittääkseni ainoa syy, miksi Suomen BUK-M1 järjestelmä romutetaan, on niiden vanhentuva polttoaine.
Eikö olisi kannattavampaa purkaa toimiva ja edelleenkin tehokas järjestelmä varastokuntoon ja etsiä tarvittavaa polttoainetta, päivityksiä tai varaosia länsimaista ynnä Isrealista, sen sijaan että se romutettaisiin?
Ei kai ne varastokustannukset nyt niin isot ole?
 
Taitaa olla hieman yksityiskohtaista ministerille, mutta onko nasams ilmatorjuntajärjestelmän ohjuksiin (amraam) harkittu booster raketteja tuomaan lisää korkeusulottuvuutta että kantamaa.
 
Back
Top