Bodyguard
Kenraali
Veikataan Talvisodan 21. Divisioona ( entinen 1. Täydennysdivisioona ). 22. ja 23. divisioona osallistuivat milelestäni taisteluihin, joten hirveästi ei taida vaihtoehtoja olla.
Kysymys- ja vastaustopiikki
- Viestiketjun aloittaja vehamala
- Aloitus PVM
Veikataan Talvisodan 21. Divisioona ( entinen 1. Täydennysdivisioona ). 22. ja 23. divisioona osallistuivat milelestäni taisteluihin, joten hirveästi ei taida vaihtoehtoja olla.
Tällaisia komppanian/patterin kokoisia yksiköitä varmaan oli. Mutta yhtymä tarkoittaa itsenäiseen taisteluun kykenevää eri aselajeista kokoonpantua joukkoa, jolla on yhtenäinen johto. Rannikkoalueet
oli lisäksi jo rajattu pois.
21 D ehti Talvisodan taisteluihin komentajanaan Hersalo. Oli Taipaleella sekä vielä Vuosalmellakin. Ei siis ole oikea yhtymä.
John Hilly
Ylipäällikkö
9. Divisioonan versio 1.0. LKP:ssa perustetusta divisioonasta vietiin rykmentit muualle. Sen jälkeen perustettiin Ryhmä Siilasvuo, joka osallistui taisteluihin ja nimettiin täydennysten jälkeen uudelleen 9. Divisioonaksi.
Ei ollut Oulun 9 D!
Jäihän jäljelle yksi rykm sekä KTR 9, joka perustamisvaiheessa oli ilman tykkejä.
Kaksi rykmenttiä lähti tosiaan muualle, mutta evl Mäkiniemen JR 27 jäi ja taisteli Suomussalmella osana Ryhmä Siilasvuota. Toinen rykmentti oli Aaro Pajarin JR 16, joka kuten tunnettua perustettiin
Tampereella.
Jäihän jäljelle yksi rykm sekä KTR 9, joka perustamisvaiheessa oli ilman tykkejä.
Kaksi rykmenttiä lähti tosiaan muualle, mutta evl Mäkiniemen JR 27 jäi ja taisteli Suomussalmella osana Ryhmä Siilasvuota. Toinen rykmentti oli Aaro Pajarin JR 16, joka kuten tunnettua perustettiin
Tampereella.
John Hilly
Ylipäällikkö
Täytyy sitten veikata. Kävisikö lyhyt ikäinen 12. Prikaati?
Lapin sodasta ei ole kyse. Eikä 6 D:n veteraanit, joista itekin yhden vielä aktiivisen tunnen, varmaan hyväksyisi tulkintaa, että heidän joukko-osastonsa ei käynyt yhtään taistelua. Sillä lyhytaikainen 12 Pr
oli 1941 perustetun 6 D:n nuorimmat ikäluokat, jotkä jäivät palvelukseen keväällä 1942. Seuraavana vuonna prikaati laajennettiin jälleen divisioonaksi ja se sai takaisin vanhan nimensä. Oman lähtemättö-
män ja ainutlaatuisen jälkensä suomalaiseen sotahistoriaan 12 Pr kuitenkin sai. Kyseessä on kuuluisa Kajaanin viinakaupan ryöstö, joka kirjallisuudessa aina menee 6 D:n piikkiin. Tarina on hyvinkin kerto-
misen arvoinen.
Jatkosotaan Suomi mobilisoi 16 % väestöstään, ME -luku. Yhteiskunnan toiminnot eivät tällaista suoneniskua pitkään kestäneet vaan sodan pitkittyessä tuli v 1942 alussa tarve supistaa kenttäarmeijaa ja
kotiuttaa osa taistelijoita. Homma oli ajateltu niin, että divisioonien vanhimmat ikäluokat kotiutetaan ja loput miehet järjestetään neljään pataljoonaan, joista muodostuu prikaati. 6 D taisteli Pohjois-Suo-
messa saksalaisten vastuualueella. Se vaihdettiin rintamasta ja suoritti rasittavan 500 km hiihtomarssin 20-30 asteen pakkasessa Kajaaniin, jossa järjestelyt piti suorittaa. Marssi oli äärimmäisen raskas
jopa talveen tottuneille pohjoisen miehille. Saksalaiseen muona-annokseen kuului 2 kertaa viikossa konjakki tai rommiryyppy sekä viiniä. Kuukauden kestäneen hiihdon aikana levisi huhu tai toiveajattelu,
että matkalla jakamatta jäänyt viina-annos saataisiin Kajaanissa takautuvasti korkojen kera.
Tällaisesta ei tietenkään suomalaisessa huollossa ollut puhettakaan. Kaupungin viinakaupat oli suljettu varotoimena ja katkeruutta herätti se, että upseerit saivat vapaasti huuhtoa 9 kk:n sotatien pölyt
ravintoloissa ja kerholla. Miehiltä se oli kiellettyä. Järjestelyjen valmistuttua ei palvelukseen jääneiden mieliala ollut ymmärrettävästi korkealla toisten kotiuduttua. Joukkoja ruvettiin kokoamaan silloin
suunnitteilla olleeseen Sorokan valtaukseen ja 12 Pr;ksi muuttunut 6 D:kin sai lähtökäskyn. Viimeisenä iltana tapahtui hyvin samankaltainen episodi kun tunnettu kapinanpoikanen Tuntemattomassa.
Entinen JR 54:n I patl, jota siis oli nuorennettu ja oli nyt IV/12 Pr, päätti järjestää läksiäisjuhlat. Viinaa hankittiin myymälla valtion varusteita. Kun tämä hankintakanava oli varsin rajallinen, päätettiin hakea
lisää murtautumalla suljettuun viinakauppaan. Niin tehtiin: tuloksena Kajaanin Lyseo, johon patl oli majoitettu muuttui juopottelevien remuavien sotilaiden hullunmyllyksi. Kattoon ammuskelu herätti PU:n,
nuoren vänrikin. Mukaan järjestystä palauttamaan tullut patl komentaja majuri Salonmies sai ns. turpiinsa. Pahemminkin olisi voinut käydä, ellei kaksi selvää sotilasta olisi vienyt majurin nopeasti ulos ja
varoittanut palaamasta. Viina kuitenkin taas loppui ja lisää hakemaan lähtivät muiden mukana koko hankkeen puuhamiehet. Joukko kohtasi kuitenkin päättäväisen upseerin johtaman järkkäpartion ja päätyi
putkaan.
Pelisilmää löytyi ja muu porukka jätettiin juhlimaan. Aamulla väsyneet sankarit järjestyivät ja marssivat asemalle junaan. Eniten viinalle haisevat kerättiin vielä tässä vaiheessa putkaan. Meno kuitenkin jatkui
vaunuissa; tarinan mukaan komentaja Vihmakin joutui suojautumaan, kun junasta ammuttiin pikakiväärisarja kohti asemaa. Junakuljetus oli pitkä joten aikanaan viinat loppuivat ja pataljoona palautui sotajoukoksi. Jälkiselvittelyissä kenttäoikeus jakoi kovia tuomioita, jotka sotaylioikeus kuitenkin lievensi. Viinakauppaepisodista ei niinkään välitety, mutta komentajan lyömisestä tuli 6 v. Vankilatuomion sai lisäksi 5 sotamiestä.
Kaikki kuitenkin päästettin takaisin rintamalle ehdonalaiseen jo v 1942 loppuun mennessä. Auktoriteettinsä menettänyt komentaja Salonmies sai potkut ja siirrettiin luonnollisesti muualle. Seuraajaksi tuli majuri
Airimo. Sodan logiikkaa tai sen puutetta oli, että kaikki 6 tuomittua selvisivät sodasta naarmuitta. Komentajat Vihma sekä uusi patl kom Airimo kaatuivat Ihantalassa samoin kun PU:na tapahtunayönä ollut vänrikki Söderström.
Pidetään kysymystä auki vielä päivä, jos oikeakin yhtymä löytyisi. Sillä tällaisenkin kuriositeetin sotahistoriamme sisältää.
Viimeksi muokattu:
Itsenäisesti toiminut yhtymä, joka ei käynyt yhtään taistelua meidän sotahistoriastamme todella löytyy! Kyseessä oli 19 Pr, joka muodostettiin v 1944. Sen alkuhistoria periytyy sotakokemusta omaavaan
JR 16:n, joten aivan kiistaton ei tämäkään rajaus ole. Kenttäarmeijaa supistettiin 1941-2, kuten edellä kuvasin. Kannaksen 19 D pilkottiin ja JR 16:sta tuli 16 Pr; nyt vielä ilman aselajijoukkoja. Se sijoitettiin
Itä-Kannakselle Tapparin lohkolle, mutta alistettiin toimimaan 15 D:n alaisena. Itsenäisenä yhtymänä se ei voinut toimia, kun ei ollut tykistöä. Pian nimikin palautui takaisin. Näin mentiin v 1944 alkuun,
jolloin alkaa 19 Pr:n tarina:
V 1943 oli kaikille Päämajassa selvää, että Saksa tulee sodan häviämään. Koviin lopputaisteluihin piti yrittää kaikin tavoin varautua. Saksasta saatiin materiaalia, Mersut, Sturmit sekä raskaita kenttä- ja
it-tykkejä tutkineen. Koulutuskeskuksiin taas tuli koko ajan uusia alokkaita, joten vähistä henkilöresurseista kyettiin kokoamaan neljä uutta yhtymää, jotka sai nimet 15 sekä 19-21 prikaatit. Puheenaolevan
19 Pr:n jv-osat tulivat pääosin JR 16:sta, joka oli siis välilä ollut nimeltään 16 Pr. Kenttätykistöpstot (2 kpl) tulivat koulutuskeskuksista vahvennettuina toipuneilla haavoittuneilla. Näitä pstoja, joista toiset
kaksi perustettiin Viipurin 20 Pr:a varten, kutsuttiin kuvaavasti puujalkapstoiksi. Pioneeri- ja viestiosista ei itellä ole tietoa. It:tähän näillä prikaateilla ei ollutkaan.
Näin muodostunut 19 Pr oli v 1944 alussa samoilla sijoilla Itä-Kannaksella pohjoisimmalla Metsäpirtin lohkolla, jonne sen jv-osat oli käsketty 1942 alussa. Nyt kun se oli sanut aselaijoukot voitiin alistus 15 D:lle
päättää ja yhtymätaival alkoi. Komentajana toimi jääkärieversti Maskula. Kesäkuun suurhyökkäyksen painopiste oli ihan muualla, mutta yleistilanne pakotti myös 19 Pr:kin vetäytymään VKT asemaan Vuoksen
toiselle puolelle Talvisodasta tuttuihin Terenttilän ja Kirvesmäen asemin. Nyt vihollinen ei yrittänyt virran yli aivan pieniä osastoja lukuunottamatta. Taisteluja ei siten käyty lainkaan lukuunottamatta vanginsiep-
pausyrityksiä. Yhdessä kaatui venäläisten tykistötulessa seuraajaosastosta majuri ja kapteeni sekä haavoittui lohkon pataljoonankomentaja.
Mieleen tulee näistä yrityksistä, että joukon kunniakin vaati jotain toimintaa. Muuta syytä lähettää useamman kerran joukkue miehiä Vuoksen yli valoisana kesäyönä on vaikea keksiä. Maihinnousuvalmisteluthan
olisi voitu paljastaa lentotiedustelullakin. Mielenkiintoista olisi myös nähdä minkälaisia sotilaspasseja kotiutusvaiheessa kirjoitettiin. Niissä kun oli kohta: osanotto taisteluihin. Sinänsä mitään syytä väheksyä tätä
joukkoa ei tietenkään ole. Se täytti tehtävänsä ja kärsi tappioita; eihän asemasotakaan vaaratonta ollut.
Asiantuntevalla forumilla tämäkin kysymys sai vastauksen, joka ei ollut täysin väärä. Siten 12 Pr:n löytänyt veli @John Hilly jatkaa.
JR 16:n, joten aivan kiistaton ei tämäkään rajaus ole. Kenttäarmeijaa supistettiin 1941-2, kuten edellä kuvasin. Kannaksen 19 D pilkottiin ja JR 16:sta tuli 16 Pr; nyt vielä ilman aselajijoukkoja. Se sijoitettiin
Itä-Kannakselle Tapparin lohkolle, mutta alistettiin toimimaan 15 D:n alaisena. Itsenäisenä yhtymänä se ei voinut toimia, kun ei ollut tykistöä. Pian nimikin palautui takaisin. Näin mentiin v 1944 alkuun,
jolloin alkaa 19 Pr:n tarina:
V 1943 oli kaikille Päämajassa selvää, että Saksa tulee sodan häviämään. Koviin lopputaisteluihin piti yrittää kaikin tavoin varautua. Saksasta saatiin materiaalia, Mersut, Sturmit sekä raskaita kenttä- ja
it-tykkejä tutkineen. Koulutuskeskuksiin taas tuli koko ajan uusia alokkaita, joten vähistä henkilöresurseista kyettiin kokoamaan neljä uutta yhtymää, jotka sai nimet 15 sekä 19-21 prikaatit. Puheenaolevan
19 Pr:n jv-osat tulivat pääosin JR 16:sta, joka oli siis välilä ollut nimeltään 16 Pr. Kenttätykistöpstot (2 kpl) tulivat koulutuskeskuksista vahvennettuina toipuneilla haavoittuneilla. Näitä pstoja, joista toiset
kaksi perustettiin Viipurin 20 Pr:a varten, kutsuttiin kuvaavasti puujalkapstoiksi. Pioneeri- ja viestiosista ei itellä ole tietoa. It:tähän näillä prikaateilla ei ollutkaan.
Näin muodostunut 19 Pr oli v 1944 alussa samoilla sijoilla Itä-Kannaksella pohjoisimmalla Metsäpirtin lohkolla, jonne sen jv-osat oli käsketty 1942 alussa. Nyt kun se oli sanut aselaijoukot voitiin alistus 15 D:lle
päättää ja yhtymätaival alkoi. Komentajana toimi jääkärieversti Maskula. Kesäkuun suurhyökkäyksen painopiste oli ihan muualla, mutta yleistilanne pakotti myös 19 Pr:kin vetäytymään VKT asemaan Vuoksen
toiselle puolelle Talvisodasta tuttuihin Terenttilän ja Kirvesmäen asemin. Nyt vihollinen ei yrittänyt virran yli aivan pieniä osastoja lukuunottamatta. Taisteluja ei siten käyty lainkaan lukuunottamatta vanginsiep-
pausyrityksiä. Yhdessä kaatui venäläisten tykistötulessa seuraajaosastosta majuri ja kapteeni sekä haavoittui lohkon pataljoonankomentaja.
Mieleen tulee näistä yrityksistä, että joukon kunniakin vaati jotain toimintaa. Muuta syytä lähettää useamman kerran joukkue miehiä Vuoksen yli valoisana kesäyönä on vaikea keksiä. Maihinnousuvalmisteluthan
olisi voitu paljastaa lentotiedustelullakin. Mielenkiintoista olisi myös nähdä minkälaisia sotilaspasseja kotiutusvaiheessa kirjoitettiin. Niissä kun oli kohta: osanotto taisteluihin. Sinänsä mitään syytä väheksyä tätä
joukkoa ei tietenkään ole. Se täytti tehtävänsä ja kärsi tappioita; eihän asemasotakaan vaaratonta ollut.
Asiantuntevalla forumilla tämäkin kysymys sai vastauksen, joka ei ollut täysin väärä. Siten 12 Pr:n löytänyt veli @John Hilly jatkaa.
John Hilly
Ylipäällikkö
Mietin kyllä 19.Prikaatiakin, mutta kun se oli sentään etulinjassa niinkin pitkään, ajattelin, että se laskettaisiin taisteluihin osallistumiseksi.
Old Boyn kuvaamaan "Puolustusvoimauudistukseen" liittyen seuraava kymysys.
Kaksi rykmenttisiksi supistuneet divisioonat saivat entisten Kev. Osastojen tilalle ja täydennykseksi Erilliset Pataljoonat.
Millä logiikalla nämä 1944 perustetut pataljoonat numeroitiin?
Old Boyn kuvaamaan "Puolustusvoimauudistukseen" liittyen seuraava kymysys.
Kaksi rykmenttisiksi supistuneet divisioonat saivat entisten Kev. Osastojen tilalle ja täydennykseksi Erilliset Pataljoonat.
Millä logiikalla nämä 1944 perustetut pataljoonat numeroitiin?
Joo ei tää varmaan väikkärissä menisi läpi, mutta oikeita taisteluita ei prikaati käynyt. Jos siis erotellaan taistelu ja kahakka siihen osaa ottavien joukkojen määrän avulla. Se jäi vielä kertomatta näistä
prikaateista, että miehiä niissä oli yhtä paljon kuin Nliiton divisioonasssa vm 1944 eli vajaat 8000.
Jäävään itseni uudesta kyssäristä, mutta eikö erilliset pataljoonat tulleet uusiin divisiooniin jo 1942.
Bodyguard
Kenraali
Eiköhän ne numerot menneet niin, että divisioonan numeroon lisättiin aina 10. Eli 5.D ErP15, 10.D ErP20, 15.D ErP25 jne.
John Hilly
Ylipäällikkö
Osittain. Riippui divisioonan tilanteesta. Viimeiset tulivat vasta keväällä 1944.
Aivan oikein, näin yksinkertaisesti se meni.
Itse aikanaan pähkäiln tämän kanssa kauan ennen kuin 'hokasin'!
Bodyguard jatkaa...
Erkki
Ylipäällikkö
Kyseisen prikaatin IV pataljoona kyllä osallistui taisteluihin, tosin prikaatistaan irrotettuna. Tuo evl Sundbladin komentama pataljoona lähetettiin Vuosalmelle, jossa se kärsi raskaita tappioita. Se sai muistaakseni jo heti sinne saapuessaan niskaansa runsaasti fosforipommeja vihollisen ilmahyökkäyksen myötä.
Bodyguard
Kenraali
Kiitos. Tämä taitaa olla helppo, mutta eipä ole nyt parempaa. Minkä merkittävän, joidenkin mielestä jopa sodan loppumista huomattavasti nopeuttaneen IIMS liittyvän "isä" oli amerikkalainen Cyril Thompson? Ja jotta ei olisi liian helppo, niin mitä erikoista/mullistavaa ja uutta hänen "lapsessaan" oli...?
Viimeksi muokattu:
Ikarus
Respected Leader
Hän suunniteli kokonaan uuden laivamallin, joka soveltui hyvin sarjatuotantoon.
Bodyguard
Kenraali
Hän suunniteli kokonaan uuden laivamallin, joka soveltui hyvin sarjatuotantoon.
Hyvin olet jäljillä... tarkennusta vielä tuohon "sarjatuotantoon"... mitä se tarkoitti?
Samovarius
Ylipäällikkö
Liberty-laivat koottiin hitsaamalla eri tehtaissa tuotetut esivalmistetut lohkot telakalla yhteen. Menetelmä on muokattuna edelleen käytössä, mm. risteilyalksia rakennetaan Suomessa lohkoista ja hyttimoduuleista. Strategiana oli tuottaa standardistoituja rahtilaivoja nopeammin, kuin U-veneet kykenivät niitä upottamaan ja näin turvata materiaalin virta Britanniaan. Liberty-aluksia käytettiin luonnollisesti kaikilla merinäyttämöillä ja sodan jälkeen niitä ostettiin jokunen myös Suomeen.