Kysymys- ja vastaustopiikki

Hitsi että veli @JR49 laati juonikkaan kysymyksen .. mulla on suuria vaikeuksia pitää parametrit annetuissa vinkeissä. Olin jo ehdottamassa Nietjärveä -44 mutta, jotenkin epäilen että muistomerkkiä ei ihan kohta sodan jälkeen saatu paikalleen, eikä se oikein kookaskaan ole. Sitten tuli mieleen lähin muistomerkki eli pellolla (huom. Stadissa ollaan) oleva Lato, siis sen tuliaseman muistomerkki. Latohan oli yksi Helsingin ilmapuolustuksen raskaista pattereista. Mutta eipä sekään osu tuohon vuosilukuun .. eikä kyllä uintireissuunkaan. Nyt pitää selvittää tuo koodisana: rohkea.
OT - oliko tämä siis siinä Viikin pellolla Latokartanon eteläpuolella oleva muistomerkki? Tuttuja maastoja, pellon itäpuolisessa metsässä on joka syksy iltarastit (juoksukilpailu pimeässä kun kaikki tuntevat metsän melko hyvin ja kaupungin valot vilkkuu vähän joka puolella :)).
 
Oliko Bengtskärin majakan taistelu, jossa suomalaisjuokkue lopetti vahvennetun puna-armeijan komppanian hyökkäyksen majakkatornin ylimpiin kerroksiin, kärsien lopussa traagiset tappiot kun haavoittuneiden (70% joukkueesta) evakuointipaikkaan osui suora vihollisen kranaatti-isku?

Just tätä tarkoitin. Siitä taistelusta olen yhden epälaadukkaan kaunokirjallisen teoksen lukenut.
 
Kyseessä on vuoden 1918 sota. Osa siis ui, osa taas sukellutti kalustoaan. Pääosa kamppaili verissä päin maan päällä. Rohkea eläin ja kaunokirjallinen esitys liittyy asiaan.
 
OT - oliko tämä siis siinä Viikin pellolla Latokartanon eteläpuolella oleva muistomerkki? Tuttuja maastoja, pellon itäpuolisessa metsässä on joka syksy iltarastit (juoksukilpailu pimeässä kun kaikki tuntevat metsän melko hyvin ja kaupungin valot vilkkuu vähän joka puolella :)).
Juu, eli jos ajaa Viikintietä (viikinsuora), siinä pohjoispuolella olevan pellon reunassa on metsäsaareke (jossa punainen lato), ja sen edessä pellolla on muistomerkkikivi. Googlemaps on varustettu jopa kuvalla joka on otettu kyseiseltä muistokiveltä.
 
Käpylän Taivaskalliolla patteri Taivas tuliasemineen ja bunkkereineen on vielä olemassa ja muistomerkkinä alkuperäinen tykki muistokyltteineen. Ja merkittävin taistelu tietysti helmikuun 1944 Helsingin suurpommitukset (3 vrk), jolloin eversti Jolkipaltio ja kapteeni Aake Pesonen estivät pääkaupunkimme muuttumisen Dresdeniksi

Enimmillään 929 pommikonetta yritti kolmena yönä. Taivaskalliolla valvottiin, johtokeskuksessa määrättiin kulloisetkin sulut, ja putket olivat kuumana. Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun abiturienttipojat juoksivat kranaatteja tuliasemaan ja laittoivat näppärillä sormillaan fosforia kranaatteihin.

1517374090183.png

Toinen ainakin asemien paikalla oleva talvisodan muistomerkki on Ilomantsin Kallioniemesssä, mutta muistomerkin kohdalla ei ole enää varsinaista tunnistettavaa pesäkettä. Suomalaisten asemathan olivat kauttaaltaan salmen länsirannalla. Hattuvaarassa muistomerkkejä taitaa olla asemissakin. Ilajanjärvellä taas JP 6:n muistomerkki on paikassa, jossa annettiin viimeiset käskyt 26.7.1944 ennen kuin pataljoona otti asemat Teponlammen molemmin puolin ja Ruukinpohjassa ottaen jo yöllä vastaan venäläisen kärkirykmentin läpimurtoyritykset. Näistä Ilomantsin motin aattopäivien taisteluista järvikannaksilla on aika vähän puhuttu. Ne tapeltiin nykyrajojen sisäpuolella, ja vain kahden pataljoonan sitkeys (JP 6 järven eteläpäässä ja RajaJP 3 pohjoispäässä) esti sen, ettei venäläinen ollut Raappanan pääjoukkoja jo Kallioniemen lossilla vastassa!

1517374036575.png
 
Onhan noita taisteluasemissa olleita muistomerkkejä näemme ihan mukava määrä.

En nyt kuitenkaan vielä luovuta omastani, vaan vihjettä lisää peliin:
Rohkea eläin tuijottaa parin kilsan päähän, ja epäilemättä unelmoi pääsevänsä neljän entisen Ilmavoimien koneen kyytiin, loikaten sinne ajatuksissaan kuin tuulenhenkäys.
 
Onhan noita taisteluasemissa olleita muistomerkkejä näemme ihan mukava määrä.

En nyt kuitenkaan vielä luovuta omastani, vaan vihjettä lisää peliin:
Rohkea eläin tuijottaa parin kilsan päähän, ja epäilemättä unelmoi pääsevänsä neljän entisen Ilmavoimien koneen kyytiin, loikaten sinne ajatuksissaan kuin tuulenhenkäys.

Vieläkään en osaa vastata oikein, mutta vihjailen muista "tuliasemista". Kotka oli Suomen eniten pommitettu kaupunki. Sankarilliset ilmatorjuntamiehet ampuivat yli 100 000 kranaattia taivaalle. Toukokuussa 1944 pommikuorma tuhosi tykin ja 10 it-miestä kaatui. Täsmälleen samassa paikassa (jonkin mäen huipulla) pitäisi olla muistomerkki, mutta en ole käynyt.

Lieksan Puuruunjärven kohdalla on se äärimmäinen linja, johon hyökkäys talvisodassa sillä suunnalla pysähtyi.

Utissa on kotka, joka varmaan näkee pitemmällekin kuin kahteen kilometriin, mutta se ei ole tuliasemassa.

Ruokolahdella on kivessä ilmavoimien vanha tunnus, jossa myös on kotkan siivet. Ruokolahden yllä käytiin talvisodan kovimmat ilmataistelut. Taistelussa tuhoutui 7 suomalaista hävittäjää ja neljä lentäjää kuoli. Mutta ei tuliasemassa ole tämä merkki.

Minkälainen se Alassalmen muistomerkki on? Sehän on tuliasemassa. Yleensäkin Suomussalmen ja Kuhmon talvisotamuistomerkkejä on aika kasa ja osa on varmasti entisissä asemissa.
 
Anianpellon taistelu Vääksyssä sopisi tähän, sillä muistomerkki on pystytetty v 1928 valkoisten konekiväärin asemapaikalle. Oli myös kunnon taistelu, punaisia ehkä tuhat ja kuuluisan Hans Kalmin johtamia valkoisia noin 400. Kesti 22 tuntia. Punaisten perääntymisreitin varrella olevassa Vesivehmaan hallissa on ainakin neljä Ilmavoimien entistä konetta, joten lekotkin löytyvät.
 
Kotka....Täsmälleen samassa paikassa (jonkin mäen huipulla) pitäisi olla muistomerkki, mutta en ole käynyt.
Minä olen ja on jopa kuva sieltä, nyt en vain ole sen koneen äärellä missä kuva on. Joten laitan Street View-kuvan:
https://www.google.fi/maps/@60.4669807,26.9401335,3a,75y,83.41h,90.31t/data=!3m8!1e1!3m6!1sAF1QipPC3yVA7RLlmTdbpO5ytr7zsf7sSAIf8L4DQfbx!2e10!3e11!6shttps://lh5.googleusercontent.com/p/AF1QipPC3yVA7RLlmTdbpO5ytr7zsf7sSAIf8L4DQfbx=w203-h100-k-no-pi-0-ya129.52313-ro0-fo100!7i8704!8i4352
 
Viimeksi muokattu:
Veli @Old Boy on päässyt ns. samalle karttalehdelle! Nyt en kyllä vielä paljasta vastausta, ollaan kutkuttavan lähellä. Tosin on myönnettävä, että asemia ja muistomerkkiä oli enemmän kuin luulinkaan. Vaan oppii sitten niistäkin.

Pistäkää harpin kärki Anianpeltoon, ja pyörittäkää siitä säteeltään... about 50 kilsan ympyrä, niin sen sisältä löytyy.
Ja sana tuulenhenkäys oli myös vihje, enhän toki muuten runolliseksi olisi heittäytynyt.;). Millainen on tuulenhenkäys?
 
Tämähän onkin Syrjäntaan unohdettu taistelu! Ei mikään pikkujuttu ja saksalaiset vieläpä hävisivät; varmaan ainoa kerta v. 1918. Tuulenhenki tulee paikakunnasta joka on Tuulos ja kaunokirjallisuus taasen tuttu Täällä Pohjantähden alla. Lentokoneita löytyy nykyisin läheisen kauppakeskuksen vitriineistä. En ole muutamaan vuoteen käynyt joten siitä en tiedä, onko niitä neljä. Myös ne uimarit löytyvät.

https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&uact=8&ved=0ahUKEwi01MOG9YLZAhVDjywKHUK7BVoQFggmMAA&url=https://fi.wikipedia.org/wiki/Syrj%C3%A4ntaan_taistelu&usg=AOvVaw3094Cmog0R1OYnqgSkPO0A
 
Tämähän onkin Syrjäntaan unohdettu taistelu! Ei mikään pikkujuttu ja saksalaiset vieläpä hävisivät; varmaan ainoa kerta v. 1918. Tuulenhenki tulee paikakunnasta joka on Tuulos ja kaunokirjallisuus taasen tuttu Täällä Pohjantähden alla. Lentokoneita löytyy nykyisin läheisen kauppakeskuksen vitriineistä. En ole muutamaan vuoteen käynyt joten siitä en tiedä, onko niitä neljä. Myös ne uimarit löytyvät.

https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&cad=rja&uact=8&ved=0ahUKEwi01MOG9YLZAhVDjywKHUK7BVoQFggmMAA&url=https://fi.wikipedia.org/wiki/Syrj%C3%A4ntaan_taistelu&usg=AOvVaw3094Cmog0R1OYnqgSkPO0A

Luulisi nyt @Old Boy olevan oikeassa. Mutta eihän taistelu ollut mikään kovin pitkä, kahden päivän ajalle taisi pääosin mahtua. Saa nähdä mikä on tuomio...

Vapauden leijona lienee urhea eläin. Sehän siellä Pappilanmäellä köllöttelee.


1517428123516.png
 
Veli @Old Boy julistetaan voittajaksi!
Haettu muistomerkki oli todella Syrjäntaan taistelun muistomerkki, vaikka monia muitakin hyviä löytyi. Muistomerkki on vuodelta 1968. Tuulenhenkäys viittasi niin paikkakuntaan kuin myös suoraan kauppakeskus Tuuloseen, josta löytyy neljä Ilmavoimien konetta. Samalla kun käytte niitä ihailemassa, vierailkaa veteraanihuoneessa ja sitten ajakaa vanhaan Syrjäntaan kylään, vain kivenheiton päähän.

Katsokaapa Street View -näkymää.
https://www.google.fi/maps/@61.1189...4!1seYKjrYCdn7MNpTn3g3_0fw!2e0!7i13312!8i6656
Olette jotakuin tarkasti saksalaisten majuri Godert von Redenin johtaman noin 260 miehen taisteluosaston juoksuhaudoissa. Niitä oli kaivettu tien kummallekin puolelle. Tie meni tuolloin 28.4.1918 jokseenkin samalla paikalla. Tarkkaan ottaen, olette kolmesta erillisestä tukikohdasta sen pohjoisimman, Pappilan tukikohdan alueella. Taisteluosasto käsitti 1. ja 3. Eskadroonan Kuninkaallisesta Saksin Karabinieerirykmentistä, joukkue sen 4. Eskadroonasta ja Vuoristotykistörykmentti 2:n 7. patteri.
Kaikki me tiedämme tarinan, joskin yksityiskohdat on unohdettu. Taitaa muuten olla lähes ainut kuvaus Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -teoksessa, jota voi pitää lähes historiallisesti luotettavana. Ainakin paikallisen leijona-klubin julkaisemassa kirjassa, Syrjäntaan taistelu 1918, yksi kirjoittajista Sampo Ahto niin mainitsee.
260 saksalaista vastassa oli noin 4.000 punaista, taistelevien määrä on epäselvä, sillä kyse oli epätoivoisesta pakolaiskolonnasta. Mutta huomattavasta ylivoimasta joka tapauksessa. Hauhon Kokkilan taistelussa saksalaiset ja valkoiset oli heitetty syrjään, ja punaisten joukko pääsi etenemään kartoissa näkymätöntä Pannujärven metsätietä. Vain von Redenin osasto oli punaisten tiellä, sotilaallinen katastrofi uhkasi jo isompaa saksalaisjoukkoa, ja niinpä majuri sai ehdottoman käskyn pitää kylä.

1517433658887.png

Pyörittäkää näkymää vasemmalle. Peltoa ei silloin ollut noin paljoa, ja maisema oli muutenkin peitteisempi avo-ojineen ja puskineen. Punaiset painostivat erittäin ankarasti, ja monin paikoin he pääsivät 20 metrin päähän saksalaisten asemista. Lakki päästä herrat, sillä tälläkin paikalla on kamppailtu ja kuoltu pirullisessa taistelussa. Kirjassa on paljon kylän asukkaiden muistitietoa, ja juoksuhaudat oli täynnä ruumiita taistelun päätyttyä. Ehkä osa on kuitenkin siivottu sinne jälkikäteen.
Hyökkäysyritykset saatiin torjuttua pääosin kahden tykin avulla, mutta nekin joutuivat vaihtamaan asemia kolmesti yön aikana. Punaisilla oli vähintään kolme tykkiä, joilla hekin ampuivat suorasuuntauksella.
Yksityiskohtana mainittakoon, että Hauholla punaiset olivat saaneet sotasaaliiksi saksalaisten tykin. He pakottivat kaksi saksalaista tykkimiestä ampumaan sillä maanmiehiään. Kun ammukset loppuivat, tykkimiehet teloitettiin.

Kello 5.00 aamuyöllä punaisten tykit alkoivat ampua suurimmalla tulinopeudella. Miinanheittäjät ampuivat, samoin kookoot vyöt tyhjiksi toisensa jälkeen. Saksalaisilta alkoi loppua moraali ja a-tarvikkeet. Suurin osa kylän rakennuksista paloi, osa tykkitulesta, osa saksalaisten sytyttäminä. Linkin kohdalla oli majurin komentopaikka ja mm. sidontapaikka. Punaiset hyökkäsivät tuosta suunnasta. Tosin 29.4.1918 kaikki me olisimme palaneet kuoliaaksi tässä kohtaa. Kartan mukaan tässä ja parin kivenheiton päässä paloi noin 20 rakennusta.
https://www.google.fi/maps/@61.1161...4!1sf8EA10lPyi2Kl8yJKuvceg!2e0!7i13312!8i6656

Tuonne Syrjäniemeen saksalaiset joutuivat vetäytymään. Vetäytyminen oli tehtävä punaisten tulen alla, ja tuo pelto oli olemassa jollain tasolla jo silloin - lähteiden mukaan moni kaatui tuohon, ja useita haavoittuneita jäi tuolle alueella kantajien saatua osuman. Yksikään ei jäänyt henkiin punaisten saadessa heidät käsiinsä.
https://www.google.fi/maps/@61.1171...4!1sq-6_ss3Y-ATXy5Qnch_-Zw!2e0!7i13312!8i6656
Vetäytyminen onnistui noin 50-60 mieheltä ja yhdeltä konekivääriltä. Erityishuomio tykkimiehille, jotka pelastivat molemmat tykkinsä! Vetäytyminen oli muutenkin järkytys, sillä saksalaiset eivät tienneet kiireessä olevansa järven rannalla. Joitakin miehiä lähti päätäpahkaa kohti järven eteläpäätä, joutuakseen vain luotien maaleiksi, ja jotkut syöksyivät jäiseen Suolijärveen. Heidän ruumiitaan sitten kalastettiin myöhemmin järvestä, joskin osa selvisikin.
Punaiset eivät vieneet osaston tuhoamista loppuun, vaikka se olisi ollut helppoa. Heille riitti, että tie oli auki. Pakolaiset lähtivät menemään kylän halki tietä myöten, heti kun liekit olivat suurin piirtein talttuneet.

Alkuperäiseen kysymykseen, käydessäni tuolla muistomerkillä kiinnitin huomion tuon kallion merkilliseen rakenteeseen. Kuvissa se ei näy netissä, mutta siinä on laakioita, kuin luonnon muovaavia poteroita, ja kallion muodostamia rintavarustuksia. Näkymä on hyvä ympäröivään maisemaan.
Saatte nyt luottaa vain reservinupseerin mielipiteeseen, mutta minä olisin sijoittanut noin hallitsevaan maastonkohtaan vähintään tarkkoja kiväärimiehiä häiritsemään punaisia. Lisäksi lähteet sanovat punaisten saartaneen myös sivuilta saksalaisten asemat, ja silloin tuo kukkula olisi ollut kuin luontainen tulppa pohjoisesta sivustaan pyrkiviä vastaan, tulenantomahdollisuuksiensa vuoksi.. Lisäksi toinen taistelukuvausten kirjoittaja, Leo Häppölä, mainitsee, että tämä Pappilan tukikohta olisi vallattu väkirynnäköllä, lähteitä kuitenkaan mainitsematta. Vähintään tuolla kukkulalla, leijonan ympärillä, on ollut vetäytymisvaiheessa suojaava osasto.

1517433719064.png

1517430835799.png1517433774325.png
majuri von Reden teki itsemurhan 1919.

1517433898586.png Kiinnostavana yksityiskohtana kerrottakoon, että punakaartilainen Hjalmar Virtanen 1898-1980 kertoo seuraavaa:
"Matkalla näin, kun lyhytpiippuinen tykki upotettiin Poutunjärveen. Se oli ilmeisesti Vihniönmäessä vallattu saksalaisten 3 tuuman vuoristotykki."
Nyt on niin jännittävästi, että ennen Syrjäntaan kylää, juurikin mainittu silloisiin karttoihin merkitsemätön metsätie, kulkee todella tuon nimisen järven ohi aivan rannasta. Ja sitä reittiä punaisten pääjoukko meni. @Erkki , olisiko tässä kohde metallinpaljastimellesi;):)?
@Old Boy , minua alkoi oikein kiinnostaa tämä tykkimalli, kun se niin monessa paikkaa mainitaan. Voitko ammattimiehenä kertoa siitä tarkemmin?

Tulipahan paljon tekstiä, toivottavasti jaksoitte tähän asti!
 
Viimeksi muokattu:
Tykki oli Itämeren divisioonan kalustoon kuulunut Kruppin tekemä vuoristotykki 75 VK13 L14, jossa L tarkoitti putken pituutta kalibereina. Painoi ainoastaan 275 kg ja oli jaettavissa 4:ksi muulikuormaksi. Meidän tasamaalla sillä ei oikein mitään tehny, kantamakin vain 3 km. Saksalaiset myi hyvin kuluneita tykkejä 12 kpl puoliväkisin meille; esimakua tulevasta vasallivaltiosuhteesta, jos I MS olisi päättynyt toisin. Neljä kpl annettiin Aunuksen retken mukaan ja lopuksi kaikki olivat Suojeluskuntajärjestön käytössä 1920-luvulla. Kuvaa ei ollut erinomainen jaeger-platoon sivustokaan löytäny.

Seuraava kysymys on ehkä vähän helpompi. Oheisena Reserviläisen v. 2016 julkaisema juttu Suomen 100-vuotiaasta tykistöstä; siis mitä ajankohtaisin aihe. Artikkeliin on saatu mahtumaan ennätysmäärä virheitä, joita siis tulisi bongata. En ole ehtinyt päättää voittajakriteereitä, mutta ehkä vaikeimmin löydettävä virhe olisi hyvä.

https://l.facebook.com/l.php?u=http...JkHsGaW2qfJ5iD6Nfrzrt8LIVXnYYNc6Cw_XUQKM6VGpQ
 
Nenonen oli tykistön tarkastajana myös vuoden 1937 jälkeen. Ja oli myös vuonna 1918.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tykistön_tarkastaja

Minusta välirauhan aikana ostettiin 200 tykkiä USA:sta.

"Ratsuväkiprikaatiin kuului myös ratsastava patteri, jossa kaluston lisäksi myös henkilöstö liikkui hevosilla."
Tämä lause on 1960-luvun yhteydessä. Ratsuväkiprikaati? Ratsastava patteri? Ei kai nyt sentään.
 
Viimeinen kappale on soopaa, jota ei odottaisi sotilasalan lehdeltä. Ratsastava Patteri oli kyllä olemassa, mutta tämä tapahtui jo ennen sotia. Sijoituspaikkana Mikkeli.
Nenonen myös ihan oikein huomattu.

Tykkimäärä mun mielestä pitää paikkansa, mutta en enää jaksa tarkistaa näin myöhään.
 
Viimeinen kappale on soopaa, jota ei odottaisi sotilasalan lehdeltä. Ratsastava Patteri oli kyllä olemassa, mutta tämä tapahtui jo ennen sotia. Sijoituspaikkana Mikkeli.
Nenonen myös ihan oikein huomattu.

Tykkimäärä mun mielestä pitää paikkansa, mutta en enää jaksa tarkistaa näin myöhään.
Lisätään vielä, että meidän putkimäärä on läntisen Euroopan suurin, ei toiseksi suurin.
Eikös 75 K17 tullut jenkeiltä, niitä oli 200 kpl.
 
Lisätään vielä, että meidän putkimäärä on läntisen Euroopan suurin, ei toiseksi suurin.
Eikös 75 K17 tullut jenkeiltä, niitä oli 200 kp
Aivan oikein, muistin 75 K17:n lukumäärän puolet liian pieneksi. Loput oli runsaat 30 kpl 203 H17 haupitsia. Mutta vielä olisi paljon virheitä löytämättä; nyt on mainittu vasta ne helpoimmat. Myös todistamattomat historialliset tapahtumat lasketaan tällä kertaa virheisiin.
 
Back
Top