Kysymys- ja vastaustopiikki
- Viestiketjun aloittaja vehamala
- Aloitus PVM
Patu
Kenraali
Oliko SS.11 todellakin meillä käytössä Spike ER:n saapumiseen asti, kuten Wikipedia väittää?
Tässähän on jo lueteltu kohta kaikki vuoden 1960 kahtapuolta tehdyt asehankinnat! Mutta lisätään vielä yksi, sillä v. 1965 tehtiin kaupat 80 Styx-ohjuksen hankkimisesta. Ehdottomast state-of-the-art; saivat kaksi vuotta myöhemmin samanlaisen maineen kun Exocet-ohjukset Falklandin sodan jälkeen.
Leaderwolf
Respected Leader
siitä en tiedä, mutta ompahan ollut vekkuli ohjausOliko SS.11 todellakin meillä käytössä Spike ER:n saapumiseen asti, kuten Wikipedia väittää?
SS.11:n tyyppisen MCLOS-ohjuksen (Manual Command to Line of Sight) ohjaus tapahtuu ohjaamalla ohjusta ohjausvivun avulla. Komennot välittyvät ohjuksesta purkautuvaa johtoa pitkin.
Ohjus oli varsin vaikea hallita sillä toisin kuin esimerkiksi Vickers Vigilant, ohjus jatkoi siihen suuntaan mihin komento päättyi. Jos ampuja korjasi kaarrolla ohjuksen suuntaa, kaarto lopetettiin uudella komennolla haluttuun suuntaan. Ohjuksista vain 10 % osui amerikkalaiskäytössä maaliinsa.
Suomalaiset ohjusampujat valittiin tarkoin. Osumatarkkuus oli näin selvästi parempi kuin mitä kokemukset muualla olivat.
Vinkki - järjestelmä oli niin tuore ja salainen ettei sitä nähty Korean sodan ”aktiivivaiheessa”, eli vuoteen 1953. Suomen puolustusvoimille se kuitenkin saatiin vain muutama vuosi tästä, samana vuonna kuin kylmän sodan toinen osapuoli sai ensimmäisen fyysisen kappaleen vakoiltua käsiinsä.
Jännitys tiivistyy...
Jännitys tiivistyy...
Yksi iso projekti puuttuu selvästi. Think outside of the box.
Fremen
Greatest Leader
Nyt rupesin miettimään että missä me oltaisi oltu niin hyviä, että meille tollaista teknologiaa olisia annettu, ehkä oman teknologiamme vastalahja jakelun toivossa? Sijainti: pohjoinen. Firma: Vaisala.
Veikkaan jotain yläilmakehän raketteja, joilla laitettiin sondeja, joita käytettiin selkeästi sotilaallisiin tarkoitusperiin kylmän sodan aikana. Pohjois-Suomessa on tehty kaikenlaista revontuli-tutkimusta melkoisilla budjeteilla, jotka eivät olleet aina lähtökohdiltaan markkamääräisiä.
Joten kiteytän: ylä-ilmakehä raketit, joita käytettiin myös atmosfääristen ydinlatausten pre-deto ilmakehämittaajien toimittajina, jonkinlainen asejärjestelmä.
Valitettavasti kaikki muu kiinnostava on osaltani GeKaDos.
Veikkaan jotain yläilmakehän raketteja, joilla laitettiin sondeja, joita käytettiin selkeästi sotilaallisiin tarkoitusperiin kylmän sodan aikana. Pohjois-Suomessa on tehty kaikenlaista revontuli-tutkimusta melkoisilla budjeteilla, jotka eivät olleet aina lähtökohdiltaan markkamääräisiä.
Joten kiteytän: ylä-ilmakehä raketit, joita käytettiin myös atmosfääristen ydinlatausten pre-deto ilmakehämittaajien toimittajina, jonkinlainen asejärjestelmä.
Valitettavasti kaikki muu kiinnostava on osaltani GeKaDos.
Sodankylässä oli vanhastaan arktisia ilmiöitä tutkiva geofysikaalinen observatorio, joka viime vuonna täytti kunnioitettavat 100 vuotta. 1957 oli kansainvälinen geofysiikan vuosi jonka kunniaksi (nimellisesti) paikka sai reilusti jenkkirahoitusta. Todellisuudessa kyse oli Nliiton Kuolassa tekemien ydinkokeiden mittailuista. Asiaa lobbasivat ilmeisesti suomalaiset tiedemiehet, jotka jenkeissä (Princetonin Yliopisto) tutkivat maapallon muotoa sekä mannerten sijaintia toisiinsa. Joka tapauksessa ei tarvinu jenkkien rakentaa laitosta ihan alusta Norjaan ja houkutella tutkijoita muuttamaan sinne eli aikaakin säästyi ainakin pari vuotta. Tämä ei ole varmaan oikea vastaus sillä eihän kyse ole asejärjestelmästä.
Ylipäänsä täällä on ollu hyvä tapa että kysyjä myös kommentoi vastauksia, miksi ne eivät ole olleet oikeita. Joskushan kyssäriin ilmaantuu muitakin vastauksia kun kysyjän tarkoittama. Nytkin viimeistä huutoa-kriteerin täyttivät Vigilanten lisäksi SS-11 sekä Styx-ohjus. Viimeinen sana on sääntöjen mukaan tietysti aina kysyjällä. Muutenhan tästä ei tulisi mitään.
Voisi vielä lisätä yhden järjestelmän eli AN/TPS-1E tutkan. Se tuli ehkä 1957 koska ItK sai omansa 1958. Kotikirjastosta ei valitettavasti löytynyt mitään tarkempia tietoja vehkeestä.
Viimeksi muokattu:
Leaderwolf
Respected Leader
Hyväksytään, vaikka kyseessä on originaali AK-47. Tämä kivääri saatiin Suomeen vuonna 1956 opiskeltavaksi, kun rynnäkkökiväärin kehitystyö oli alkamassa. Vaikka kivääri oli ollut tuotannossa jo vuodesta 1949, oli se jatkuvan kehityksen kohteena käytännössä vuoteen 1959, jolloin AKM/AK-47 type 4 tuli ulos. Rynnäkkökiväärimme esi-isä on AK-47:n kakkostyyppi, joka oli tuotannossa vuodesta 1951 vuoteen 1954. Sukunäkö on ilmeisin laatikon sivun kevennysleikkauksista, jotka ovat linjassa piipun kanssa.
AK-47 ei nähty Korean sodan aktiivivaiheessa, koska Neuvostoliiton johto ei halunnut jakaa piirrustuksia Kiinan kanssa, eikä diplomaattisista syistä halunnut olla yhdistettävissä konfliktissa käytettyihin aseisiin. Asetta oletettavasti haluttiin näin pimittää länneltä mahdollisen sodan laajenemisen varalta. Lännessä oltiin saatu vihiä uudesta aseesta vasta keväällä 1953, kun CIAn vakoilija oli nähnyt sellaisia Neuvostoliiton elittijoukkojen käsissä. Ensimmäinen fyysinen kappale onnistuttiin saamaan länteen vuonna 1956, eli samana vuonna kuin Suomi sai esimerkin Neuvostoliitolta kehitystyöhönsä.
Leaderwolf jatkaa.
tulikomento
Supreme Leader
Muistanko väärin mutta eikö ensimmäiset AK:t hankittu Suomeen Puolasta tutkittavaksi ? Vai saatiinko suoraan Neuvostoliitosta ?
Puolan kautta tulivat, kyllä.
Ensimmäinen ase tuli puolasta 1956 (no:0523K) ”epävirallisia teitä”.
( Oli kuitenkin vahva epäily ettei puolalaiset yksin olleet asialla. Vaan sillä oli neuvostoliiton siunaus)
Seuraavana vuonna aseita saatiin jo 100 kpl.
Pitää muistaa N-liiton sisäpoliittinen tilanne, siellä oli Stalinin kuoleman jälkeen ollut vetoja vähän eri suuntiin ja valta ei ollut täysin konsolidoitunut Hrustseville. Hänen salainen puhe alkuvuonna 1956 aiheutti myös Varsovan liiton sisäistä kuohuntaa, kuuluisimmin Unkarissa, mutta myös Puolassa. Nämä sisäiset valtapelit ovat osaltaan ehkä vaikuttaneet siihen että saimme esimerkin rynnäkökivääriprojektiimme tuolloin.
Etpä sitten tainnut edes lukea vastauksia kun et kommentoinutkaan niitä. AK-47 on mainittu jo vastauksessa #6957. Väärinhän tämä ei silti mennyt sillä kysyjä hyväksyy oikean vastauksen ja antaa jatkamisvuoron.
Nöyrimmät anteeksipyynnöt - kännykästä lukemalla mennyt viestisi vanhingossa ohi!
Leaderwolf
Respected Leader
Itsekin ihmettelin asiaa, mutta koska kyseessä oli kompa, niin tarjosin AKM varianttia. Yritin esittää fiksua, sain nakin. Mitään en oppinut varusmiespalveluksesta...
Pistetään rotaatio rullaamaan, ja heitetään erittäin helppo, jollekin tarkkaavaiselle nimittäin.
Nimeä tämä sotilas ja yksikkö.
Sota: Toinen maailmansota
Puoli: Liittoutuneet
Sotatoimialue: Lähi-itä, Pohjois-Afrikka, Italia
Aselaji: Tykistö
Tunnetuin taistelu johon osallistui: Monte Cassino
Sukupuoli: mies
Muistomerkit: imperial war museum London, Edinburgh, Krakova.
Pituus: 6ft
Paino: 450Lb
Hiusten väri: ruskea
Erikoispiirteitä joita mysteerisotilaasta kerrottiin:
Ei jostain syystä ikinä ylennetty värväyksensä jälkeen, oli silti omassa yksikössään arvostettu sotilas. Tykkäsi myös juoda olutta, ja vetää tupakkaa aina kun sai tilaisuuden, nauratti kavereitaan pullon tyhjäksi juotuaan katselemalla pullonsuusta sisään, ja ihmetellessään missä loput oluesta on. Aiheutti välillä pelkoa uusissa alokkaissa, koska huumorintajuiset sotilaat tajusivat käyttää tämän hieman alkukantaista ja kookasta olemusta pelotellakseen alokkaita, vähän kuten drill sergeantin tehtävä jenkeillä. Lievästä yksinkertaisuudestaan huolimatta paljasti kerran vihollisen soluttautuneen vakoojan yksikössä. Tarkkaili usein vapaaehtoisesti vihollisen toimintaa. Ei varsinaisesti jälkeenjäänyt, mutta ei henkisesti aivan muiden tasollakaan, myös tästä syystä toveriensa piirissä pidetty, mutta ylempien toimesta sivuutettu sotilas.
Vetäytyi sodan jälkeen Skotlantiin monen muun yksikkönsä jäsenen kanssa. Menehtyi jo vuonna 1963, mutta hänen toverinsa eivät antaneet hänen muiston painua unholaan, vaan kunnioittivat tämän hieman yksinkertaisen, mutta suurisydämisen sotilaan muistoa kertomalla hänen inspiroivaa tarinaansa uusille sukupolville.
Sukua on, pakko myöntää...Wojtek!