Kysymys- ja vastaustopiikki

Leykauf oli riittävän kokenut, veti tärinän läpi niin, että automaattiset solasiivekkeet aukesivat. Ennen solasiivekkeiden avautumista tiukassa kaarrossa kone tärisi, jonka aloittelijat tulkitsivat alkavaksi sakkaukseksi ja löysäsivät vetoa. Kokeneiden mielestä liikehtiminen vasta alkoi, kun siipisolat olivat auki.

Monet Mersu-pilotit oli sitä mieltä, että tämän jälkeen (solasiivekkeet auki) yksikään Spitfire ei kaartanut 109:ä paremmin.

Edit:
For us, the more experienced pilots, real manoeuvring only started when the slats were out. For this reason it is possible to find pilots from that period (1940) who will tell you that the Spitfire turned better than the Bf 109. That is not true. I myself had many dogfights with Spitfires and I could always out-turn them. This is how I shot down six of them."
- Erwin Leykauf, German fighter pilot, 33 victories.
http://www.virtualpilots.fi/feature/articles/109myths/

OT, mutta FW-190 oli myös matalalla pelottava lennettävä tuoreille piloteille, jotka eivät uskaltaneet ottaa sen ominaisuuksista kaikkea irti matalalla tapahtuvan sakkauksen pelossa.
 
OT, mutta FW-190 oli myös matalalla pelottava lennettävä tuoreille piloteille, jotka eivät uskaltaneet ottaa sen ominaisuuksista kaikkea irti matalalla tapahtuvan sakkauksen pelossa.
Syytä olikin varoa. Se kaatui sakkauksessa siivelle, jopa ylösalaisin. Matalalla henki pois. Piti olla hyvä tuntuma koneen ominaisuuksiin, ennen niiden täysimääräistä hyödyntämistä.

FW oli erinomainen kaartotaistelijia, Mersussakin oli puolensa. Useimmat huippuässät lensi mieluummin Mersulla, jos valita saivat. Tähtimoottorin täristämisestä ei pidetty. Korkealla Bf 109 olikin selkeästi parempi ehkä viimeisiä pitkänokka-FW:a lukuunottamatta. D-mallia ei taidettu kovin suurta määrää ehtiä valmistaa.

Dorasta muokattiin jatketuilla siivillä korkeusversio Ta 152. Liian vähän ja liian myöhään, peli oli jo saksalaisten kannalta pelattu.

Ot:tä tämäkin höpinää.
 
Syytä olikin varoa. Se kaatui sakkauksessa siivelle, jopa ylösalaisin. Matalalla henki pois. Piti olla hyvä tuntuma koneen ominaisuuksiin, ennen niiden täysimääräistä hyödyntämistä.

FW oli erinomainen kaartotaistelijia, Mersussakin oli puolensa. Useimmat huippuässät lensi mieluummin Mersulla, jos valita saivat. Tähtimoottorin täristämisestä ei pidetty. Korkealla Bf 109 olikin selkeästi parempi ehkä viimeisiä pitkänokka-FW:a lukuunottamatta. D-mallia ei taidettu kovin suurta määrää ehtiä valmistaa.

Dorasta muokattiin jatketuilla siivillä korkeusversio Ta 152. Liian vähän ja liian myöhään, peli oli jo saksalaisten kannalta pelattu.

Ot:tä tämäkin höpinää.

Jatketaan OT:lla :D

FW-190 pystyi useimmiten pakenemaan takana olevaa Spitfirea "roll rate":n takia (en muista taas suomenkielistä termiä). Eli hämäsi kaartavansa yhteen suuntaan ja sitten kaartoi toiseen. Spitfire ei pystynyt muuttamaan suuntaa niin nopeasti, kun siivet oli suunniteltu ns. "sustained turn"-juttuun ja vaikeampi vaihtaa kaartosuuntaa.
 
Olisiko kyseessä tuntematon saksalainen kenraali joka laverteli Schlieffen-suunnitelman länteen?

Kyllä vaan! Olisin hyväksynyt vastaukseksi myös 'en tiedä' koska kukaan ei enää tiedä, kuka tämä 'Kostaja' todellisuudessa oli. Jos joku olisi oikeasti pläjäyttänyt vastaukseksi miehen nimen niin ikuinen kunnia sotahistorian annaaleissa olisi ollut taattu :)
Todellakin, vuonna 1904 Ranskan sotilastiedustelu sai yhteydenoton henkilöltä joka väitti olevansa eversti Saksan yleisesikunnassa. Nimekseen hän kertoi vain 'Kostaja' ja ilmoitti motiivikseen tyytymättömyyden - ja 60 000 frangia. Tiedustelupalvelu järjesti kolme tapaamista miehen kanssa ja vakuuttui että hänelle kannatti maksaa. Ranskalaisten agentti ei koskaan nähnyt miehen kasvoja kunnolla, sillä tämä oli käärinyt kasvonsa sideharsoon, jonka takaa näkyivät vain "tuuheat preussilaiset viikset ja läpitunkevat silmät". Vastineeksi ranskalaiset saivat kasan dokumentteja, joista paljastui saksalaisten senhetkiset suunnitelmat sodasta Ranskaa vastaan. Sekä Schlieffen että Moltke muunsivat suunnitelmia vielä monta kertaa, mutta kymmenen vuotta myöhemmin perusidea oli entisellään: koukkaus Belgian läpi Ranskaan.

Jotkut ranskalaiset upseerit kuitenkin epäilivät suunnitelmaa maskirovkaksi eivätkä he koskaan täysin uskaltaneet tehdä omaa sotasuunnitelmaansa kontraamaan saksalaisten hyökkäystä Belgiaan. Jos olisivat näin tehneet niin sodasta olisi varmaan tullut paljon lyhyempi.

Ottaen huomioon miten tiivis veljeskunta Preussin/Saksan yleisesikunta oli (kts. Barbarossa-ketju), niin paljon myöhemmin vielä hengissä olevia saksalaiskenraaleita on täytynyt tyrmistyttää tieto heidän keskuudessaan olleesta petturista. On arveltu että kyseessä olisi ehkä ollut Schlieffenin vihamies Friedrich von Bernhardi. Hän vaikuttaa kuitenkin olleen niin kova militaristi-nationalisti että vaikea uskoa hänen ryhtyneen maanpetoshommiin. Joku on heittänyt että petturi olisi ollut Ludendorff. Hän liittyi yleisesikuntaan vuonna 1904 ja hänellä olisi kyllä ollut pääsy asiakirjoihin, mutta muutama kuukausi olisi ollut lyhyt aika nuorelle nousevalle upseerille katkeroitua. Arvoitus tuskin enää selviää ellei jostain sveitsiläisestä pankkilokerosta löydy allekirjoitettua tunnustusta.

Panda hesasta jatkaa ->
 
Schlieffen-suunnitelmahan oli yleistä tietoa jo 1909, mutta sen sodanaikainen toteutus erosi paljonkin alkuperäisestä vaikka kulkikin sen brändin alla. Toki jos Ranskaan hyökätään tulevaisuudessa, hyökkäys todennäköisesti koukkaa alankomaiden kautta ja tulee taas suurena yllätyksenä paikalliselle kenraalikunnalle.

Mutta, mennäänpä kysymykseen. Mikä oli viimeinen suuri yhteenotto amerikkalaisten ja saksalaisten panssarien välillä ja miten tämä taistelu liittyy Suomeen?
 
Schlieffen-suunnitelmahan oli yleistä tietoa jo 1909, mutta sen sodanaikainen toteutus erosi paljonkin alkuperäisestä vaikka kulkikin sen brändin alla. Toki jos Ranskaan hyökätään tulevaisuudessa, hyökkäys todennäköisesti koukkaa alankomaiden kautta ja tulee taas suurena yllätyksenä paikalliselle kenraalikunnalle.

Mutta, mennäänpä kysymykseen. Mikä oli viimeinen suuri yhteenotto amerikkalaisten ja saksalaisten panssarien välillä ja miten tämä taistelu liittyy Suomeen?

Kelpaako Jagdpather panssariksi?
 
Schlieffen-suunnitelmahan oli yleistä tietoa jo 1909, mutta sen sodanaikainen toteutus erosi paljonkin alkuperäisestä vaikka kulkikin sen brändin alla. Toki jos Ranskaan hyökätään tulevaisuudessa, hyökkäys todennäköisesti koukkaa alankomaiden kautta ja tulee taas suurena yllätyksenä paikalliselle kenraalikunnalle.

Joku saksalainen upseeri (mahdollisesti Schlieffen itse) tosiaan kirjoitti johonkin lehteen artikkelin mahdollisuudesta hyökätä Ranskaan Belgian kautta. Mutta en tiedä onko se vielä paljoa ranskalaisille kertonut, Alankomaiden käyttäminen hyökkäysreittinä on aika ilmeinen idea, etenkin sen jälkeen kun ranskalaiset linnoittivat Saksan vastaisen rajansa. Ranskalaiset itsekin jossain välissä tutkivat mahdollisuutta hyökätä Saksaan Belgian kautta, ja Belgian armeijahan ei ole koskaan muuta tehnytkään kun valmistautunut kauttakulkuhyökkäyksen torjumiseen.
 
Battle of Arracourt
18–29 September 1944

4th Armored Division

2 Armored Brigades
elements of 2 Panzer Divisions



Moskovassa allekirjoitettiin 19. syyskuuta välirauha:
 
Moi!

Tuli mieleen että mikä oli jatkosodan aikana kadettikoulun käyneen ja valmistuneen sijoitus? Joukkue vai komppania
 
Schlieffen-suunnitelmahan oli yleistä tietoa jo 1909, mutta sen sodanaikainen toteutus erosi paljonkin alkuperäisestä vaikka kulkikin sen brändin alla. Toki jos Ranskaan hyökätään tulevaisuudessa, hyökkäys todennäköisesti koukkaa alankomaiden kautta ja tulee taas suurena yllätyksenä paikalliselle kenraalikunnalle.

Mutta, mennäänpä kysymykseen. Mikä oli viimeinen suuri yhteenotto amerikkalaisten ja saksalaisten panssarien välillä ja miten tämä taistelu liittyy Suomeen?
Tää oli se, jossa SS Wikingin panssarijoukkoihin jäänyt suomalainen (suomenruotsalainen, muistaakseni) alunperin vapaaehtoinen oli mukana. Näin ulkomuistista arvaisin, tämän Suomi-kytkennän siis. Pitääpä koittaa kaivella lisätietoa että mikä oli itse taistelu, mutta jos joku muu ehtii ensin niin olkaa hyvä vain.
 
Joo, mutta siinä oli muistaakseni juuri Jagdpantherit saksalaisilla.
Kyllä, tossa linkkaamassani vitjassa kerrotaan miten jantterit kuulivat lähes valmiista vaunuista (muoks: jagdpanthereista siis) tehtailla, löysivät jostain puuttuvat optiikat ja bensiiniä, ja menoksi. Aika hurja tarina. Saisi hienon elokuvan, kuten siellä todettiinkin.

08.04.1945
On the morning of 08.04 a worker at Hanomag informs 'Nico' that there are several brand new tanks in the factory yard of the M.N.H assembly facility at Hannover-Laatzen. The SS-Hauptsturmführer immediately assembles a few tank crews from the men in his group and rushes to the factory to find 7 Jagdpanthers! The only problem is they are missing a few vital parts as well as fuel. He sends out a few trucks to acquire the necessary parts (optics and ammunition) and fuel from a factory in Scheuen near Celle. The men return that afternoon and before the day’s end the Jagdpanther’s guns have been properly calibrated and test-fired. The 'Kampfgruppe Wiking' is ready for action.
 
Viimeksi muokattu:
Syyrialaisten PzIV ja Stugit vastaan Israelilaisten päivitetyt Shermanit kuuden päivän sodassa? Suomi-kulmaa en keksi. Muoks Golanin kukkuloilla eikä Siinailla, tietysti.
Tämäkään ei liene mitä haettiin, mutta mielenkiintoinen tarina, Syyria oli hankkinut saksalaista rautaa suunnasta jos kolmannestakin. Tässä yksi yhteenveto. AIka huikea kalustokatsaus, telatykkejä Hummelista alkaen, ja vaikka mitä saksalaisrautaa. Mutta mitään suomalaiskytkentää en osaa kyllä löytää.

PS Jagdpanzer IV -vaunujakin oli muuten mukana:

jagdpanzersyria.jpg


Iippojen M50 Super Sherman:

m50shermansixday.jpg
 
Back
Top