Kysymys- ja vastaustopiikki

Kysymykseen olisi toinenkin vastaus, jos venytetään II MS aikaa parilla sodanjälkeisellä vuodella. Nürnbergin oikeudenkäyntien aikana vartiopalveluksessa oli jenkkien omien sotilaiden lisäksi saksalaisten Baltian maista asepalvelukseen määräämien entisten SS-sotilaiden muodostama legiona. Alla heidän hihamerkkinsä:

.Katso liite: 45372

No jo on! Aina oppii uutta.

Tiesin että näitä herroja oli vartioina mutta en todellakaan sitä, että saivat käyttää tuollaista tunnusta.

No ei kai pitäisi hämmästyä. Kun SS-miesten annetaan jatkaa tehtävissään, niin ei kai se tunnuskaan enää missään tunnu.

Hyi helvetti!
 
No jo on! Aina oppii uutta.

Tiesin että näitä herroja oli vartioina mutta en todellakaan sitä, että saivat käyttää tuollaista tunnusta.

No ei kai pitäisi hämmästyä. Kun SS-miesten annetaan jatkaa tehtävissään, niin ei kai se tunnuskaan enää missään tunnu.

Hyi helvetti!
Mitennii hyi, entäs meidän panttipataljoona?
 
Perhana. Enpä näitä puolalaisia muistanutkaan. Eli vuoro sitten sinulle. Tarkoitin kyllä itse noita Nürnbergin oikeudenkäynnin vartijoita.

Äläpä välitä. Ei tuleet nuo vartijat puolestaan minulle mieleen:).

Mutta kysäistään sitten.

Sodassa on monenlaisia liittolaisia. Niin hyviä kuin huonojakin. Ja moni sotapäällikkö on historiassa antanut niin positiivisia kuin negatiivisiakin lausuntoja liittolaisistaan.

Mutta harvoin, jos koskaan aikaisemmin tai sen jälkeen on eurooppalainen sotapäällikkö antanut seuraavansisältöistä lausuntoa liittolaisistaan:

"Lähes viikon kestäneen taistelun jälkeen onnistuimme valtaamaan markkinatorin. Vihollinen menetti viitisen sataa urhoollisimmista ja arvokkaimmista miehistään. Urheat liittolaisemme söivät hyvän illallisen, koska he paloittelivat kaikki tappamansa ja vangiksi saamansa viholliset ruuakseen pippuri- ja tomaattikastikkeen kera".

Ketkä olivat nämä liittolaiset ja kuka oli Eurooppalainen komentaja? Vihjeenä mainittakoon, että taistelu oli viimeinen uskomattomien taisteluiden sarjassa, joka synnytti valtakunnan jonka perillinen on edelleen olemassa. Tämä valtio on nimetty silloisen taistelupaikan mukaan.
 
Äläpä välitä. Ei tuleet nuo vartijat puolestaan minulle mieleen:).

Mutta kysäistään sitten.

Sodassa on monenlaisia liittolaisia. Niin hyviä kuin huonojakin. Ja moni sotapäällikkö on historiassa antanut niin positiivisia kuin negatiivisiakin lausuntoja liittolaisistaan.

Mutta harvoin, jos koskaan aikaisemmin tai sen jälkeen on eurooppalainen sotapäällikkö antanut seuraavansisältöistä lausuntoa liittolaisistaan:

"Lähes viikon kestäneen taistelun jälkeen onnistuimme valtaamaan markkinatorin. Vihollinen menetti viitisen sataa urhoollisimmista ja arvokkaimmista miehistään. Urheat liittolaisemme söivät hyvän illallisen, koska he paloittelivat kaikki tappamansa ja vangiksi saamansa viholliset ruuakseen pippuri- ja tomaattikastikkeen kera".

Ketkä olivat nämä liittolaiset ja kuka oli Eurooppalainen komentaja? Vihjeenä mainittakoon, että taistelu oli viimeinen uskomattomien taisteluiden sarjassa, joka synnytti valtakunnan jonka perillinen on edelleen olemassa. Tämä valtio on nimetty silloisen taistelupaikan mukaan.

Hernán Cortés
 
Hernán Cortés

Sotapäällikkö oli oikein. Annoin selvästi liikaa vihjeitä kun paikalla on tietävää porukkaa. Jatkossa annan vääriä vihjeitä silkasta ilkeydestä!

Kyseessä ollut taistelu oli Mexico-Tenochtitlanin toinen taistelu (molempia nimiä käytettiin, joskin Tenochtitlan oli asteekkien käyttämä). Tämä taistelu joka päättyi Atsteekkien tuhoon ja heidän valtakuntansa loppumiseen oli kulminaatio Cortesin Meksikon valtaukselle ja johti Uuden Espanjan syntyyn josta myöhemmin muodostui nykypäivän Meksiko. Jonka pääkaupunki Mexico City on siis entinen Mexico-Tenochtitlan.

Kyseiset liittolaiset olivat Tlaxcalalaiset. He olivat aluksi taistelleet Cortesia vastaan, mutta hävittyään ryhtyivät hänen liittolaisikseen. Moni muu heimo teki samoin, mutta Tlaxcalalaiset olivat siitä poikkeuksellisia, että he eivät enää koskaan kääntyneet Cortesia vastaan vaan olivat uskollisia häne tappioidenkin hetkillään ja tukivat ruualla ja sotureilla häntä pahimmissakin tilanteissa. Meksikon taistelussa oli lopussa mukana arviolta 150000 intiaaniliittolaista Cortesin puolella ja heistä valtaosa oli Tlaxcalalaisia. Myös Tlaxcalan kaupunki on edelleen olemassa hieman reilun 100km päässä itäkaakkoon Mexico Citystä.

Ihmissyönti oli normia tuohon aikaan tuollapäin ja vankien popsiminen kuului asiaan. Homma oli toki uskonnollista, mutta myös ihan ruokapuoli oli merkityksellinen asia, joten kyseessä ei ollut pelkkä uhraaminen uskonnon takia. Myös moni Espanjalainen päätyi uhriveitsen alle ja pataan. Pikantina yksityiskohtana mainittakoon Bernal Diazin kuvaus joka näki Atsteekkien uhraavan vangitsemiaan Espanjalaisia taisteun aikana: "Näimme heidän panevan sulkia monien toveriemme päähän ja pakottavan heidät tanssimaan eräänlainen viuhka kädessään Huitzilopochtlin edessä. Kun toverimme olivat tanssineet, papit kiskoivat heidät selälleen kapeille uhrikiville ja viiltäen auki heidän rintakehänsä he kiskoivat ulos heidän sykkivät sydämensä. He leikkasivat irti sääret ja käsivarret ja nylkivät kasvot käsitellen ihon myöhemmin hansikasnahan tapaan. Nahkoja he käyttivät juomingeissaan partoineen päivineen. Lihan he söivät."

@EK jatkakoon:).
 
Sotapäällikkö oli oikein. Annoin selvästi liikaa vihjeitä kun paikalla on tietävää porukkaa. Jatkossa annan vääriä vihjeitä silkasta ilkeydestä!

Kyseessä ollut taistelu oli Mexico-Tenochtitlanin toinen taistelu (molempia nimiä käytettiin, joskin Tenochtitlan oli asteekkien käyttämä). Tämä taistelu joka päättyi Atsteekkien tuhoon ja heidän valtakuntansa loppumiseen oli kulminaatio Cortesin Meksikon valtaukselle ja johti Uuden Espanjan syntyyn josta myöhemmin muodostui nykypäivän Meksiko. Jonka pääkaupunki Mexico City on siis entinen Mexico-Tenochtitlan.

Kyseiset liittolaiset olivat Tlaxcalalaiset. He olivat aluksi taistelleet Cortesia vastaan, mutta hävittyään ryhtyivät hänen liittolaisikseen. Moni muu heimo teki samoin, mutta Tlaxcalalaiset olivat siitä poikkeuksellisia, että he eivät enää koskaan kääntyneet Cortesia vastaan vaan olivat uskollisia häne tappioidenkin hetkillään ja tukivat ruualla ja sotureilla häntä pahimmissakin tilanteissa. Meksikon taistelussa oli lopussa mukana arviolta 150000 intiaaniliittolaista Cortesin puolella ja heistä valtaosa oli Tlaxcalalaisia. Myös Tlaxcalan kaupunki on edelleen olemassa hieman reilun 100km päässä itäkaakkoon Mexico Citystä.

Ihmissyönti oli normia tuohon aikaan tuollapäin ja vankien popsiminen kuului asiaan. Homma oli toki uskonnollista, mutta myös ihan ruokapuoli oli merkityksellinen asia, joten kyseessä ei ollut pelkkä uhraaminen uskonnon takia. Myös moni Espanjalainen päätyi uhriveitsen alle ja pataan. Pikantina yksityiskohtana mainittakoon Bernal Diazin kuvaus joka näki Atsteekkien uhraavan vangitsemiaan Espanjalaisia taisteun aikana: "Näimme heidän panevan sulkia monien toveriemme päähän ja pakottavan heidät tanssimaan eräänlainen viuhka kädessään Huitzilopochtlin edessä. Kun toverimme olivat tanssineet, papit kiskoivat heidät selälleen kapeille uhrikiville ja viiltäen auki heidän rintakehänsä he kiskoivat ulos heidän sykkivät sydämensä. He leikkasivat irti sääret ja käsivarret ja nylkivät kasvot käsitellen ihon myöhemmin hansikasnahan tapaan. Nahkoja he käyttivät juomingeissaan partoineen päivineen. Lihan he söivät."

@EK jatkakoon:).
Sori, luin kysymyksen jotenkin puolihuolimattomasti, enkä vastannut kokonaan. Kaupunki olisi tullut ulkomuistista, mutta nuo liittolaiset eivät.

Keksin jonkin kysymyksen huomiseksi.
 
No nyt ei kovin monimutkaista irtoa, joten kuka antoi joukoilleen käskyn:
"Partaa ei ajeta eikä persettä pyyhitä, ennen kuin vastustaja on lyöty."
 
Näköjään koko kirjakin saatavilla netistä pdf muodossa. Mutta mikäli tämä oli se vastaus jota haettiin(ja miksei olisi), niin luovutan vuoron seuraavalle joka keksii hyvän kysymyksen. Sillä itsellä ei ole mitään nasevaa kyssäriä takataskussa.
Mutta päättäkööt toki kysymyksen esittäjä ensin, että oliko vastaus oikein ja jatketaan vasta sitten.
 
Ettei topikki taas kyykähdä, niin laitanpa sitten itse nopean, mutta vähän vittumaisen. Tätä ei oikein hirveästi voi tietää (ellei Haasio-Hujasella ole sitten vastausta), mutta kylläkin arvata, etenkin jos kerron, että kyseessä on kompa (mutta ihan tosi juttu).

Suuri osa Suojärvellä talvisodan aikana evakuoimatta jääneestä siviiliväestöstä internoitiin Neuvostoliiton puolelle Interposolkan metsätyöleirille helmikuussa 1940. Kun leirille saapui tieto 13.3. solmitusta rauhasta Suomen ja Neuvostoliiton kesken, virisi siviilien keskuudessa toivo pikaisesta siirrosta kotimaahan. Kun päätös viivästyi ja viivästyi, leirillä kerättiin adressi poispääsyn nopeuttamiseksi. Kun adressi sitten toimitettiin leirin johtaja Varonoffille, tämä kauhistui ja kertoi internoitujen voivan joutua kohtaamaan kammottavan rangaistuksen.

Kysymys kuuluukin, mikä oli se hirmuinen rangaistus, jolla Varonoff adressin allekirjoittaneita suomalaisia pelotteli keväällä 1940?

Helpotetaan myöhemmin, jos vaikuttaa liian vaikealta.
 
Adressin kirjoittajat joutuisivat Suomessa vankilaan?
 
Back
Top