Vahva oma toiveeni tässä hetkessä olisi Venäjän pyrkimys omista, paljolti historiallisista sekä tähän päivään ulottuvista lähtökohdista jatkuvana, suurvalta-asemassa toimimisen harhassa pysyttäytymiseen. Propagandistinen toteuttamisen jatkamiseen. Vastoin realiteettteja. Tavoilla jotka pika-eroosion lailla tosiasiallisia tulevien vuosikymmenien vaikuttamisen mahdollisuuksia heikentäisivät.
Venäjä on nyt väläytellyt, sekä lainsäädännön pikauudistuksen kautta mahdollistanut. Laajan länsimaisiin yrityksiin kohdistuvan kansallistamisen.
Itseamputaatio teknologisessa sekä laajemmin taloudellisessa mielessä, on nyt kansallisella tasolla Venäjälle mahdollista.
Tuo kansallistaminen osaltaan - monessakin suhteessa - paitsi vähentäisi riskiä epätoivottujen kompromissien esiintuloon sodan jälkeen ainakaan nopean tai keskipitkän aikavälin suhteen, niin jo rahoitusmarkkinoilta lähtevän riskianalyysiperustaisen mekanismin kautta. Venäjän toipumisen taloudellisista menetyksistä tekisi, erittäin haasteelliseksi toteuttaa.
Tuo Venäjän merkittävä heikkous; teknologinen riippuvuus sekä oman talouden vähäisen jalostus-asteen luonne, ovat nyt antaneet lännelle mahdollisuuden vipuvartta halkeaman laajentamiseen käyttää. Olisi ehkä jopa historiallisella tavalla järjetöntä, tätä nyt jättää hyödyntämättä. Tilanteessa jossa taloudellisten- ja muiden etupiirien kautta potentiaalisesti tapahtuva kompromissien ja liennyksen riski, "tietyntyyppisesti" toteutettuna. Tällä hetkellä vähäinen on.
Nyt on taottava, kun rauta on muovautuvassa muodossaan.