Kuten kirjoitin, he voivat saada tilapäisesti verrattain korkean käyttöasteen. Merkittävään alusten kunnostamiseen on myös saatava jostakin resurssit.  Tämän lisäksi moinen toiminta on koulukirjaesimerkki tilanteesta, jossa vastapuoli saa selkeän ennakkovaroituksen.
Osaan heidän kalustostaan ei ole suuremmin varaosia saatavina eikä uusien varaosalinjojen käynnistäminen 1970-luvun keksinnöille ole kovinkaan todennäköistä. Näistä voin esimerkkeinä mainita vaikka Pomornik- ja Sovremennyi—luokat, joiden ajotunnit ovat olleet kovin vähäisiä viime vuosina.
En jaksaisi vääntää tästä ikuisuuskysymyksestä enempää. Totuus on vain se, että minkään sotaväline ei ole ikuinen. Tästä johtuen niiden käyttöaste ei myöskään ole 100. Venäjän Itämeren laivastoa voi verrata ison kerrostalon parkkipaikkaan. Siellä on uusia ja hienoja, muutama klassikko, monta käyttöautoa ja tosi paljon vanhoja, huonosti pidettyjä autoraakkeja. Osaan vanhemmista autoista on vedetty uudet maalit pintaan ja osaan on jopa laitettu alennussarjaa tai nelipistevyöt. Kylmänä talviaamuina kaikki eivät lähde käyntiin, eikä käyntiin lähtevissäkään toimi kaikki lisävarusteet.