Laivue 2020

Ovatko ne nyt sitten niin suuressa roolissa, varsinkin kun "korvetista" tuli näin iso? Saisihan tuohon kiinni vaikka mitä, mutta se maksaa. Teräs ja miinakansi ovat halpoja ja näin suuressa aluksessa lienee oikein mukavasti kasvuvaraa tulevaisuutta ajatellen.
No nehän juuri 24/7/365 miinoituskyky vaatimuksen kanssa ovat siitä tehneet ison jäissäkulkevan teräspaatin.

Toki vaihtoehtoja olisi lähinnä muut yhdistelmät, jotka käyttäisi yhteensä saman verran miehistöä. Eli 4 x 70 + varat tai millainen rotaatio onkaan ("puolet varusveijareita").
Se tiedetään, että pienemmillä olisi huonompi omasuoja. Ehkä ne on myös huonompia teholtaan miehistön käytön ja kustannus vs. suorituskyky osalta.
Seitsemästä paatista neljään on aika merkittävä uusien asemien haku.
Siltä pohjalta ehkä HX:kin puheista huolimatta voi näyttää maalissa muulta kuin 62-64 kpl bulkkia.
 
Viimeksi muokattu:
Oletteko kiinnittäneet huomiota samaan kuin minä, eli miehistövaatimukseen? Corporal Friskin blogista:

Admiral Harju in his speech pointed out that the Pohjanmaa-class corvettes are “replacing vessels, but most importantly capabilities”. Besides the obvious ASW-, anti-ship, and air defence missions, the vessels will play important roles in territorial surveillance, ISR, mining, and as flagships. An interesting detail was that the operating costs and personnel needs will closely match the outgoing vessels, i.e. three large mining vessels and four FAC. Of the 70 persons in the crew, half will be professionals and half will be conscripts or reservists, another very Finnish solution.

35 ammattilaista ja 35 varusmiestä/reserviläistä, yhteensä 70. Eikö amatöörien osuus ole yllättävän suuri noinkin teknistyneillä aluksilla? Kokonaismiehistökin on varmaan maailman pienin tuon kokoluokan taistelualuksella. Sinänsä realistisen kuuloista, kun brittien uudelle yleisfregatti Type 31:lle kaavaillaan 100 hengen miehistöä, ja se nyt on pari-kolme tuhatta tonnia raskaampi alusluokka. Samoin Singaporen 3200-tonnin Formidable-luokassa miehistöä on 71 (+ lentomiehistö 19).

Tosin Formidable-luokan ranskalaisessa sisaralusluokassa La Fayettessa miehistöä on 139-141 riippuen Wikipedian kieliversiosta (FR/ENG). Mikä ihmeteknologia selittää miehistöeron ranskalaisten ja singaporelaisten alusten välillä? Mistä on luovuttu? Kutistettu lepovuoroja?

Liekö pienempi miehistömäärä kertoo sitten myös suorituskyvystä? Aluksen taistelunjohtokeskuksessa pärjätään pienemmällä miehityksellä, kun sensoritkaan eivät tuota niin paljon dataa käsiteltäväksi? Vai selittääkö tehtäväkuva miehistömäärän? Ilmatorjuntahävittäjässä valmistaudutaan koko ajan johtamaan maihinnousu- tai ilmaoperaatiota, vaikkei tukialusta olisi tuhannen meripeninkulman säteellä?
 
35 ammattilaista ja 35 varusmiestä/reserviläistä, yhteensä 70. Eikö amatöörien osuus ole yllättävän suuri noinkin teknistyneillä aluksilla?

Minkälainen suhde on verrattuna ilmavoimiin? Eikö sielläkin aika suuri osa toiminnasta pyöri tarvittaessa varusmies/reserviläisvoimin?
 
Minkälainen suhde on verrattuna ilmavoimiin? Eikö sielläkin aika suuri osa toiminnasta pyöri tarvittaessa varusmies/reserviläisvoimin?

Ei kovin oleellinen verrokki.

Ilmavoimissa huomattavan moni tehtävä on sellainen, ettei varusmies/reserviläinen koske lentokoneeseen lainkaan. Sodan ajan vahvuus huitelee kymmenissä tuhansissa miehissä ja ylivoimaisesti suurin osa on tukitehtävissä: vartioimassa kilometrien päässä tukikohdasta, raivaamassa sirotemiinoja, korjaamassa kiitorataa ja siirtelemässä tavaraa ajoneuvoyhdistelmällä.
 
  • Tykkää
Reactions: PSS
No nehän juuri 24/7/365 miinoituskyky vaatimuksen kanssa ovat siitä tehneet ison jäissäkulkevan teräspaatin.

Toki vaihtoehtoja olisi lähinnä muut yhdistelmät, jotka käyttäisi yhteensä saman verran miehistöä. Eli 4 x 70 + varat tai millainen rotaatio onkaan ("puolet varusveijareita").
Se tiedetään, että pienemmillä olisi huonompi omasuoja. Ehkä ne on myös huonompia teholtaan miehistön käytön ja kustannus vs. suorituskyky osalta.
Seitsemästä paatista neljään on aika merkittävä uusien asemien haku.
Siltä pohjalta ehkä HX:kin puheista huolimatta voi näyttää maalissa muulta kuin 62-64 kpl bulkkia.

Tai sitten HX nimenomaan toteutuu laajassa mittakaavassa, koska ilmavoimien täytyy ottaa kannettavaksi myös muiden puolustushaarojen aiemmin hoitamia tehtäviä? Aluetta ei ehkä enää partioikaan ohjusvene tai kaksi, vaan pari F-35:ia, joiden tuottamaa tilannekuvaa analysoidaan Pohjanmaa-luokan aluksella tai maalla olevassa johtokeskuksessa.
 
Suomen merivoimien komentaja Jori Harju oli torstaina onnellinen amiraali. Syynä oli se, että valtioneuvosto valtuutti Puolustusvoimat solmimaan Merivoimien uusien Pohjanmaa-luokan alusten rakentamissopimuksen ja taistelujärjestelmän hankintasopimuksen.

”Aivan ehdottomasti suorituskykyisimpiä korvetteja, mitä maailmalta koskaan löytyy”, Harju sanoi Ylen uutisille.

Neljän uuden sotalaivan rakentaminen alkaa noin kahden vuoden kuluttua. Hankkeen aikataulu on vuoden myöhässä, mutta muuten Laivue 2020 -hanke näyttää etenevän lähes suunnitellusti.

Merivoimien komentajan hehkutus on toki ymmärrettävää. Lippu pitää nostaa korkealle jo viran puolesta.

Kauempaa katsoen herää kuitenkin kysymyksiä: taistelualusten hankinta on jo nyt ainakin vuoden myöhässä.

Lisäksi alusten luvattu 1,2 miljardin euron hinta on noussut sadalla miljoonalla ja rakentajaksi on valittu tappiollinen telakka, jolla on vain 90 työntekijää ja jolla ei Rauman laivanrakennusperinteistä huolimatta ole todellisuudessa kokemusta isojen sotalaivojen rakentamisesta.

Pahimmassa tapauksessa koko Rauman telakka voi kaatua valtion syliin. Toisaalta parhaassa tapauksessa Rauman telakka rakentaa laivat kunnialla ja luo pohjaa suomalaiselle puolustusteollisuudelle myös laivanrakennuksessa.

Laivojen hinnannousu sadalla miljoonalla eurolla on ohitettu julkisuudessa lähes sivulauseessa. Tätä voi verrata vaikka siihen, millainen meteli nousi siitä, kun uuden hallituksen ministerien avustajamenoihin lisättiin muutama miljoona euroa.

HS kertoi joulukuussa 2016, kuinka suomalainen puolustusteollisuus epäili, ettei uusien sotalaivojen rakentaminen ole mahdollista luvatulla 1,2 miljardilla eurolla. ”Hanke on alibudjetoitu”, sanoi Puolustus- ja ilmailuteollisuus -yhdistyksen (PIA) pääsihteeri Tuija Karanko tuolloin.

Puolustusministeriön strategisten hankkeiden koordinaattori Lauri Puranen vastasi HS:n uutiseen, että ”hankinta on käsketty suunnitella kiinteällä 1,2 miljardin euron budjetilla – lisärahoitusta ei haeta eikä myönnetä”.

Purasen mukaan ”kustannusarvio perustuu tietoihin ulkomaisista aluskaupoista, asejärjestelmien hintatietoihin ja kotimaisen alusrakentamisen hinta-arvioon sekä oman tavoitetason tunnistamiseen”.

Nyt on varmistunut ainakin se, että kustannusarvio perustui virheellisiin tietoihin. Lisärahaa on haettu ja myönnetty.

Maanpuolustuksen kannalta joku voisi olla huolissaan myös Puolustusvoimien käyttämästä termistä ”monitoimikorvetti”.

Paholaisen asianajaja voisi sanoa, että kyseessä on taistelualus, jossa on pikkuisen kaikkea mutta joka ei ole missään hyvä. Toisaalta kiltti tulkinta olisi se, että tämä ei ole mitenkään harvinaista pienen maan sotavoimille.

Kiinnostava kysymys on myös se, miksi Puolustusvoimat puhuu vähätellen korveteista vaikka alukset ovat nyt paljastuneet luokkaa isommiksi sotalaivoiksi? Pohjanmaa-luokan alukset kun eivät ole korvetti-luokan aluksia vaan ne kuuluvat uppoumansa perusteella isompaan alusluokkaan eli fregatteihin.

Iltalehden toimittaja Olli Ainola arvosteli jyrkin sanoin Merivoimien alushankintaa joulukuussa 2016. Ainola kirjoitti, että ”Suomi on tekemässä suuruudenhullua hukkainvestointia”, koska isot taistelualukset ovat helppo maali Venäjän ohjuksille.

Kirjoitus aiheutti runsaasti pahaa mieltä Laivue 2020 -hankkeen kannattajissa.

Lauri Puranen ja osastopäällikkö Sampo Eskelinen Pääesikunnasta kommentoivat seuraavana päivänä puolustusministeriön nettisivuilla, että alukset ovat aikaisempia ”hieman isompia”, koska niiden tulee kyetä kantamaan asejärjestelmien lisäksi miinat sekä liikkumaan kaikissa olosuhteissa myös saariston ulkopuolella.

Heidän mukaansa ”kansainvälisen alusluokittelun mukaan korvetit ovat taistelualuksista pienimpiä”.

Pintataistelualusten luokittelu on epätäsmällistä ja uppoumalla mitaten luokat menevät osin päällekkäin. Kuitenkin puolustusministeriön oman kaksi vuotta sitten tuottaman julkaisun mukaan korvetit ovat aluksia, joiden uppouma on 600–3 000 tonnia ja fregatit aluksia, joiden uppouma on 2 500–6 000 tonnia.

Pohjanmaa-luokan alukset ovat 114 metriä pitkiä ja uppoumaltaan noin 3 900 tonnia eli ne menevät kirkkaasti fregatti-luokkaan.

Pohjanmaa-luokan alusten koosta annettiin Laivue 2020 -käynnistyttyä todellisuutta vaatimattomampi käsitys. Aluksi puhuttiin 90–100 metrin pituisista, sitten noin satametristä ja sen jälkeen noin 105 metrin pituisista aluksista. Torstaina tiedotustilaisuudessa Jori Harju mainitsi jo luvun 115 metriä.

Ulkopuolisen on vaikea tietää, onko ollut kyse tietoisesta vähättelystä, epäonnistuneesta tiedottamisesta, virheellisestä suunnittelusta vai kasvoiko Merivoimien ruokahalu syödessä.

Joka tapauksessa Pohjanmaa-luokan laivat ovat uppoumaltaan yli kuusi kertaa suurempia kuin Ruotsin tärkeimmät pintataistelualukset eli Visby-luokka. Suomalaisalukset ovat myös yli 40 metriä niitä pitempiä.




Merivoimien kuvaama venäläinen Stereguštši-luokan Boiki-sotalaiva kansainvälisillä vesillä Suomenlahdella. (KUVA: PUOLUSTUSVOIMAT)

Pohjanmaa-luokan alukset ovat myös jopa suurempia kuin Itämerellä liikkuvat Venäjän laivaston monitoimikorveteiksi kutsumat modernit Stereguštši-luokan sota-alukset. Ne ovat noin 104 metriä pitkiä ja uppoumaltaan noin 2 100 tonnia. Stereguštši-luokan korvetit ovat niin isoja, että ne luokitellaan lännessä usein fregateiksi.

Kiinnostava yksityiskohta on se, että Pohjanmaa-luokan alukset ovat kooltaan samankokoisia kuin kohutut amerikkalaiset uudet Freedom-luokan rannikkotaistelualukset, joista käytetään termiä littoral combat ship.

Kyse lienee sattumasta, vaikka suomalaiset ovatkin tehneet uusia taistelualuksia koskevaa tutkimusyhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa.

Rakennetaanko Suomen merivoimille kokoluokassaan maailman parhaat sotalaivat? Tuskinpa.

Aluksiin ostetut asejärjestelmät ovat kyllä maailman kärkeä, mutta maailman parhaat ja moderneimmat sotalaivat rakennetaan kuitenkin isommalla rahalla ja niiden rakentamiseen erikoistuneilla telakoilla.

Tarvitseeko Suomi ylipäätään neljää isoa sotalaivaa on ratkaisematon ja osin jopa filosofinen kysymys. Joka tapauksessa sotalaivojen elinkaari on niin pitkä, että ne pitää rakentaa riittävän isoiksi, että niihin jää kasvun varaa tulevaisuuden asejärjestelmiä varten.

Merisodankäynnissä tunnetaan termi fleet in being. Sillä tarkoitetaan sitä, että pelkällä olemassa olollaan suorituskykyinen laivasto estää ja sitoo vihollisen voimia. Sen todellisesta merkityksestä meri- ja jalkaväkiupseerit filosofoivat hamaan ikuisuuteen.
 
Suomen merivoimien komentaja Jori Harju oli torstaina onnellinen amiraali. Syynä oli se, että valtioneuvosto valtuutti Puolustusvoimat solmimaan Merivoimien uusien Pohjanmaa-luokan alusten rakentamissopimuksen ja taistelujärjestelmän hankintasopimuksen.

”Aivan ehdottomasti suorituskykyisimpiä korvetteja, mitä maailmalta koskaan löytyy”, Harju sanoi Ylen uutisille.

Neljän uuden sotalaivan rakentaminen alkaa noin kahden vuoden kuluttua. Hankkeen aikataulu on vuoden myöhässä, mutta muuten Laivue 2020 -hanke näyttää etenevän lähes suunnitellusti.

Merivoimien komentajan hehkutus on toki ymmärrettävää. Lippu pitää nostaa korkealle jo viran puolesta.

Kauempaa katsoen herää kuitenkin kysymyksiä: taistelualusten hankinta on jo nyt ainakin vuoden myöhässä.

Lisäksi alusten luvattu 1,2 miljardin euron hinta on noussut sadalla miljoonalla ja rakentajaksi on valittu tappiollinen telakka, jolla on vain 90 työntekijää ja jolla ei Rauman laivanrakennusperinteistä huolimatta ole todellisuudessa kokemusta isojen sotalaivojen rakentamisesta.

Pahimmassa tapauksessa koko Rauman telakka voi kaatua valtion syliin. Toisaalta parhaassa tapauksessa Rauman telakka rakentaa laivat kunnialla ja luo pohjaa suomalaiselle puolustusteollisuudelle myös laivanrakennuksessa.

Laivojen hinnannousu sadalla miljoonalla eurolla on ohitettu julkisuudessa lähes sivulauseessa. Tätä voi verrata vaikka siihen, millainen meteli nousi siitä, kun uuden hallituksen ministerien avustajamenoihin lisättiin muutama miljoona euroa.

HS kertoi joulukuussa 2016, kuinka suomalainen puolustusteollisuus epäili, ettei uusien sotalaivojen rakentaminen ole mahdollista luvatulla 1,2 miljardilla eurolla. ”Hanke on alibudjetoitu”, sanoi Puolustus- ja ilmailuteollisuus -yhdistyksen (PIA) pääsihteeri Tuija Karanko tuolloin.

Puolustusministeriön strategisten hankkeiden koordinaattori Lauri Puranen vastasi HS:n uutiseen, että ”hankinta on käsketty suunnitella kiinteällä 1,2 miljardin euron budjetilla – lisärahoitusta ei haeta eikä myönnetä”.

Purasen mukaan ”kustannusarvio perustuu tietoihin ulkomaisista aluskaupoista, asejärjestelmien hintatietoihin ja kotimaisen alusrakentamisen hinta-arvioon sekä oman tavoitetason tunnistamiseen”.

Nyt on varmistunut ainakin se, että kustannusarvio perustui virheellisiin tietoihin. Lisärahaa on haettu ja myönnetty.

Maanpuolustuksen kannalta joku voisi olla huolissaan myös Puolustusvoimien käyttämästä termistä ”monitoimikorvetti”.

Paholaisen asianajaja voisi sanoa, että kyseessä on taistelualus, jossa on pikkuisen kaikkea mutta joka ei ole missään hyvä. Toisaalta kiltti tulkinta olisi se, että tämä ei ole mitenkään harvinaista pienen maan sotavoimille.

Kiinnostava kysymys on myös se, miksi Puolustusvoimat puhuu vähätellen korveteista vaikka alukset ovat nyt paljastuneet luokkaa isommiksi sotalaivoiksi? Pohjanmaa-luokan alukset kun eivät ole korvetti-luokan aluksia vaan ne kuuluvat uppoumansa perusteella isompaan alusluokkaan eli fregatteihin.

Iltalehden toimittaja Olli Ainola arvosteli jyrkin sanoin Merivoimien alushankintaa joulukuussa 2016. Ainola kirjoitti, että ”Suomi on tekemässä suuruudenhullua hukkainvestointia”, koska isot taistelualukset ovat helppo maali Venäjän ohjuksille.

Kirjoitus aiheutti runsaasti pahaa mieltä Laivue 2020 -hankkeen kannattajissa.

Lauri Puranen ja osastopäällikkö Sampo Eskelinen Pääesikunnasta kommentoivat seuraavana päivänä puolustusministeriön nettisivuilla, että alukset ovat aikaisempia ”hieman isompia”, koska niiden tulee kyetä kantamaan asejärjestelmien lisäksi miinat sekä liikkumaan kaikissa olosuhteissa myös saariston ulkopuolella.

Heidän mukaansa ”kansainvälisen alusluokittelun mukaan korvetit ovat taistelualuksista pienimpiä”.

Pintataistelualusten luokittelu on epätäsmällistä ja uppoumalla mitaten luokat menevät osin päällekkäin. Kuitenkin puolustusministeriön oman kaksi vuotta sitten tuottaman julkaisun mukaan korvetit ovat aluksia, joiden uppouma on 600–3 000 tonnia ja fregatit aluksia, joiden uppouma on 2 500–6 000 tonnia.

Pohjanmaa-luokan alukset ovat 114 metriä pitkiä ja uppoumaltaan noin 3 900 tonnia eli ne menevät kirkkaasti fregatti-luokkaan.

Pohjanmaa-luokan alusten koosta annettiin Laivue 2020 -käynnistyttyä todellisuutta vaatimattomampi käsitys. Aluksi puhuttiin 90–100 metrin pituisista, sitten noin satametristä ja sen jälkeen noin 105 metrin pituisista aluksista. Torstaina tiedotustilaisuudessa Jori Harju mainitsi jo luvun 115 metriä.

Ulkopuolisen on vaikea tietää, onko ollut kyse tietoisesta vähättelystä, epäonnistuneesta tiedottamisesta, virheellisestä suunnittelusta vai kasvoiko Merivoimien ruokahalu syödessä.

Joka tapauksessa Pohjanmaa-luokan laivat ovat uppoumaltaan yli kuusi kertaa suurempia kuin Ruotsin tärkeimmät pintataistelualukset eli Visby-luokka. Suomalaisalukset ovat myös yli 40 metriä niitä pitempiä.




Merivoimien kuvaama venäläinen Stereguštši-luokan Boiki-sotalaiva kansainvälisillä vesillä Suomenlahdella. (KUVA: PUOLUSTUSVOIMAT)

Pohjanmaa-luokan alukset ovat myös jopa suurempia kuin Itämerellä liikkuvat Venäjän laivaston monitoimikorveteiksi kutsumat modernit Stereguštši-luokan sota-alukset. Ne ovat noin 104 metriä pitkiä ja uppoumaltaan noin 2 100 tonnia. Stereguštši-luokan korvetit ovat niin isoja, että ne luokitellaan lännessä usein fregateiksi.

Kiinnostava yksityiskohta on se, että Pohjanmaa-luokan alukset ovat kooltaan samankokoisia kuin kohutut amerikkalaiset uudet Freedom-luokan rannikkotaistelualukset, joista käytetään termiä littoral combat ship.

Kyse lienee sattumasta, vaikka suomalaiset ovatkin tehneet uusia taistelualuksia koskevaa tutkimusyhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa.

Rakennetaanko Suomen merivoimille kokoluokassaan maailman parhaat sotalaivat? Tuskinpa.

Aluksiin ostetut asejärjestelmät ovat kyllä maailman kärkeä, mutta maailman parhaat ja moderneimmat sotalaivat rakennetaan kuitenkin isommalla rahalla ja niiden rakentamiseen erikoistuneilla telakoilla.

Tarvitseeko Suomi ylipäätään neljää isoa sotalaivaa on ratkaisematon ja osin jopa filosofinen kysymys. Joka tapauksessa sotalaivojen elinkaari on niin pitkä, että ne pitää rakentaa riittävän isoiksi, että niihin jää kasvun varaa tulevaisuuden asejärjestelmiä varten.

Merisodankäynnissä tunnetaan termi fleet in being. Sillä tarkoitetaan sitä, että pelkällä olemassa olollaan suorituskykyinen laivasto estää ja sitoo vihollisen voimia. Sen todellisesta merkityksestä meri- ja jalkaväkiupseerit filosofoivat hamaan ikuisuuteen.
Tyypillistä itsekehua. Maailman suorituskykyisimpiä :facepalm:
Maailman miinoituskykyisempiä ehkä.
 
Oletteko kiinnittäneet huomiota samaan kuin minä, eli miehistövaatimukseen? Corporal Friskin blogista:



35 ammattilaista ja 35 varusmiestä/reserviläistä, yhteensä 70. Eikö amatöörien osuus ole yllättävän suuri noinkin teknistyneillä aluksilla? Kokonaismiehistökin on varmaan maailman pienin tuon kokoluokan taistelualuksella. Sinänsä realistisen kuuloista, kun brittien uudelle yleisfregatti Type 31:lle kaavaillaan 100 hengen miehistöä, ja se nyt on pari-kolme tuhatta tonnia raskaampi alusluokka. Samoin Singaporen 3200-tonnin Formidable-luokassa miehistöä on 71 (+ lentomiehistö 19).

Tosin Formidable-luokan ranskalaisessa sisaralusluokassa La Fayettessa miehistöä on 139-141 riippuen Wikipedian kieliversiosta (FR/ENG). Mikä ihmeteknologia selittää miehistöeron ranskalaisten ja singaporelaisten alusten välillä? Mistä on luovuttu? Kutistettu lepovuoroja?

Liekö pienempi miehistömäärä kertoo sitten myös suorituskyvystä? Aluksen taistelunjohtokeskuksessa pärjätään pienemmällä miehityksellä, kun sensoritkaan eivät tuota niin paljon dataa käsiteltäväksi? Vai selittääkö tehtäväkuva miehistömäärän? Ilmatorjuntahävittäjässä valmistaudutaan koko ajan johtamaan maihinnousu- tai ilmaoperaatiota, vaikkei tukialusta olisi tuhannen meripeninkulman säteellä?
Käsittääkseni miehistön pienentymien on yleinen ilmiö jonka taustalla on kehittyvä tekniikka.
Pienenevä miehistö saattaa myös kieliä korkeammasta suorituskyvystä, jos esim taistelunjohtojärjestelmä vaatii vähemmän väkeä, kun datan käsittelee automaatio ihmisen sijasta.
 
Onko arviota, saisiko noihin Rauman 40 mm päivitettyä 3P-kykyä? Jos saisi, niin siinähän olisi tosiaan eväät valmiina Pohjanmaan perälle.
Aina voi spekuloida. Voi tietysti kysyä että jos näin voisi tehdä kustannustehokkaasti niin miksi merivoimat ei olisi muokkaamassa Mk2 tykkejä uusiksi?

Raumojen tykit ovat kuitenkin jo elämää nähneet ja peräisin 90-luvun alusta. Niissä riittäisi uusittavaa lavetista, sähköistä ja kaikenmaailman antureista lähtien, jotta saataisiin kukkumaan viimeisimmän tekniikan kanssa. Ehkä se ei ole kustannustehokasta, vaikka olisi teoriassa mahdollista? Yleensähän kaikkea saa jos maksaa tarpeeksi.
 
Ovatko ne nyt sitten niin suuressa roolissa, varsinkin kun "korvetista" tuli näin iso? Saisihan tuohon kiinni vaikka mitä, mutta se maksaa. Teräs ja miinakansi ovat halpoja ja näin suuressa aluksessa lienee oikein mukavasti kasvuvaraa tulevaisuutta ajatellen.
Merivoimien mukaan miinoituskyky on optio johon on valmius vain osalla tai yhdellä aluksella kerrallaan. Tärkeä rooli varmasti sukellusveneiden torjuntamiinoilla. Varmasti asiaa on strategisesti mietitty, että aluksella on mahdollisuus nopeuden ja jäissäkulun sekä omasuojan vuoksi miinoittaa silloinkin kun se ei muilta alusluokilta onnistu. Varsinaisen harmaan vaiheen jälkeenhän meillä on jäänmurtajia, autolauttoja ja vaikka mitä maalattuna harmaaksi.
 
Ovatko ne nyt sitten niin suuressa roolissa, varsinkin kun "korvetista" tuli näin iso? Saisihan tuohon kiinni vaikka mitä, mutta se maksaa. Teräs ja miinakansi ovat halpoja ja näin suuressa aluksessa lienee oikein mukavasti kasvuvaraa tulevaisuutta ajatellen.
Niin, syy lienee meidän hyvinkin rikkonainen saaristo ja siellä olevat väylät ja rajallinen määrä PTO-pattereita ja tykkejä. Miinoillahan ohjataan vihollista sinne minne haluamme keskittää eniten torjuntakykyä. Miinat myös hidastavat ja hankaloittavat iholle tulemista.

Rajallinen laivasto esim. Ruotsiin verrattuna on myös syy miksi tulivoimaa ja vaikuttamista ei ole samaan malliin. Kyllähän merivoimiin ja rannikolle voisi panostaa paljon enemmän, mutta kuinka järkevää se on? Se tapahtuisi maavoimien kustannuksella, joka on pääaselaji.

Ruotsin tapauksessa maavoimat ovat pienemmässä roolissa nykyään, kun suojana on meri, me ja NATO-maat. Samaa peliä ei voida pelata täällä ja siinä ero. Siksi miinoja käytetään edelleen, koska ne ovat halpoja ja kustannustehokkaita. Niillä on myös oikeata pelotearvoa kuten maallakin ja siksi mm.NATO panostaa miinantorjuntaan merellä omilla laivueillaan.
 
”Pohjanmaa-luokan alukset ovat myös jopa suurempia kuin Itämerellä liikkuvat Venäjän laivaston monitoimikorveteiksi kutsumat modernit Stereguštši-luokan sota-alukset.”

Olennainen kipukohtakin taisi löytyä:sneaky:
 
Pohjanmaa aluksien kokoa voidaan miettiä senkin mukaisesti että nykyisiin 77m pitkiin Hämeenmaa-luokan miinalaivoihin ESSM-ohjuksia olisi tuskin mahtunut ja olisi pitänyt pysyä Umkhontoissa. Sama koskee Visby-luokkaa. Tämä ei varmasti riemunkiljahduksia herätä kenessäkään?

Myös Pohjanmaiden uudet tutkat, fixed-AESA tyyppisinä vaativat järjestelmineen ja voimantuottoineen lisää tilaa. Miinoista ei voida edelleenkään luopua, joten se kansi oli must-have. Sitten nykyään peruskauraa on jonkinlainen lentokansi. Mitä jos näistä olisi tingitty? Tuloksena olisi kyllä halpa, mutta ei hyvä, suurehko ohjusvene, jolla on heikompi kyky toimia ympäri vuoden ja vähäisempi vaurionkestävyys. Kykyä merioperaatioiden johtamiseen vain välttävästi (tilat, miehistö).

Tuota merimiinojen vastaisuutta ihmettelen täällä foorumilla. Se ei korreloi lainkaan maamiinoihin, joita yleisemmin surraan menetetyksi kyvyksi. Nyt sitäkin ollaan joltain osin palauttamassa "panoksilla". Miksi miinoitus toimii hyvin maalla, mutta ei merellä? Onhan se tietysti seksikkäämpää jos olisi satamäärin ohjuksia ja ohjusveneitä risteilemässä avovesiaikaan suomenlahdella, mutta mielikuvat eivät vastaa realismia.

CIWS-aseistuksesta: sen puuttuminen ei ehkä olisi mikään kauhuskenaario, jos tehdään vertailua Visbyihin. Niissä ei ole muuta ilmasuojaa kuin 57mm keulatykki ja heitteet. Kaikki on pantu häiveen kontolle ja se on maksanut vitusti hilloa, niin että it-ohjukset on jätetty myös pois. Aluksilla on varaus Umkhontoille,mutta epätodennäköistä että niitä enää hankittaisiin, koska ne alkavat olemaan kantamaltaan heikkoja. Lisäksi niitä saisi vain 8 kpl varmaankin.

Pohjanmaa-luokalla on kuitenkin huippuaseistusta(ESSM, Gabriel 5 ja Torped 47) sekä oletettavasti GaN-teknologiaan perustuva, vaiheohjattu AESA sekä muuta hilpettä. Etusektorissa on monitoimitykki, joka kykenee myös ohjustorjuntaan joten kyllä voidaan aika hyvällä mielellä sanoa että korvetit ovat maailman huippua kokonaisuutena ja kokoon suhteutettuna. Niiden korkeahko 3900 tonnin uppouma antaisi viitteitä erittäin hyvästä vaurionkestävyydestä, joka on mainittu julkisestikin.
 
Merivoimien mukaan miinoituskyky on optio johon on valmius vain osalla tai yhdellä aluksella kerrallaan. Tärkeä rooli varmasti sukellusveneiden torjuntamiinoilla. Varmasti asiaa on strategisesti mietitty, että aluksella on mahdollisuus nopeuden ja jäissäkulun sekä omasuojan vuoksi miinoittaa silloinkin kun se ei muilta alusluokilta onnistu. Varsinaisen harmaan vaiheen jälkeenhän meillä on jäänmurtajia, autolauttoja ja vaikka mitä maalattuna harmaaksi.

Tekninen valmius pitänee jossain muodossa rakentaa ainakin useimpiin aluksiin mutta se ei tietysti tarkoita että kaikki olisivat yhtaikaa miinoitustehtävässä. Toisaalta miinoitusjärjestelmän on mainittu olevan poistuvilta aluksilta siirtyvää varustusta mikä tarkoittaisi että vain kaksi olisi täysiverisiä miinanlaskijoita. Olisi yleensäkin fiksumpaa puhua monitoimikannesta kuin miinakannesta. Sitä voi kuitenkin hyödyntää moneenkin eri tehtävään.
 
Pohjanmaa aluksien kokoa voidaan miettiä senkin mukaisesti että nykyisiin 77m pitkiin Hämeenmaa-luokan miinalaivoihin ESSM-ohjuksia olisi tuskin mahtunut ja olisi pitänyt pysyä Umkhontoissa. Sama koskee Visby-luokkaa. Tämä ei varmasti riemunkiljahduksia herätä kenessäkään?

Myös Pohjanmaiden uudet tutkat, fixed-AESA tyyppisinä vaativat järjestelmineen ja voimantuottoineen lisää tilaa. Miinoista ei voida edelleenkään luopua, joten se kansi oli must-have. Sitten nykyään peruskauraa on jonkinlainen lentokansi. Mitä jos näistä olisi tingitty? Tuloksena olisi kyllä halpa, mutta ei hyvä, suurehko ohjusvene, jolla on heikompi kyky toimia ympäri vuoden ja vähäisempi vaurionkestävyys. Kykyä merioperaatioiden johtamiseen vain välttävästi (tilat, miehistö).

Tuota merimiinojen vastaisuutta ihmettelen täällä foorumilla. Se ei korreloi lainkaan maamiinoihin, joita yleisemmin surraan menetetyksi kyvyksi. Nyt sitäkin ollaan joltain osin palauttamassa "panoksilla". Miksi miinoitus toimii hyvin maalla, mutta ei merellä? Onhan se tietysti seksikkäämpää jos olisi satamäärin ohjuksia ja ohjusveneitä risteilemässä avovesiaikaan suomenlahdella, mutta mielikuvat eivät vastaa realismia.

CIWS-aseistuksesta: sen puuttuminen ei ehkä olisi mikään kauhuskenaario, jos tehdään vertailua Visbyihin. Niissä ei ole muuta ilmasuojaa kuin 57mm keulatykki ja heitteet. Kaikki on pantu häiveen kontolle ja se on maksanut vitusti hilloa, niin että it-ohjukset on jätetty myös pois. Aluksilla on varaus Umkhontoille,mutta epätodennäköistä että niitä enää hankittaisiin, koska ne alkavat olemaan kantamaltaan heikkoja. Lisäksi niitä saisi vain 8 kpl varmaankin.

Pohjanmaa-luokalla on kuitenkin huippuaseistusta(ESSM, Gabriel 5 ja Torped 47) sekä oletettavasti GaN-teknologiaan perustuva, vaiheohjattu AESA sekä muuta hilpettä. Etusektorissa on monitoimitykki, joka kykenee myös ohjustorjuntaan joten kyllä voidaan aika hyvällä mielellä sanoa että korvetit ovat maailman huippua kokonaisuutena ja kokoon suhteutettuna. Niiden korkeahko 3900 tonnin uppouma antaisi viitteitä erittäin hyvästä vaurionkestävyydestä, joka on mainittu julkisestikin.

Minua kiinnostaa eniten mitä tapahtuu kun Haminat poistuvat. Ovatko korvetit sen jälkeen ainoat täysiveriset tst-alukset ja ohjusveneiden suorituskyky korvataan muodollisesti korvettien lisävarustelulla? Tuo voisi olla kustannustehokas ratkaisu kun Maavoimien päivittäminen väistämättä kuristaa nudjettia.
 
Back
Top