Murmanskiin perustettiin 1950-luvulla lappalaisten vallankumouksellinen vapautusrintama.
FT, tietokirjailija Pekka Iivari ja kirjailija-toimittaja Veikko Erkkilä ovat tehneet teoksen kylmän sodan ajan Lapista. Arkistolähteiden lisäksi aineistona on käytetty runsaasti haastatteluja.
Sodan jälkeen Suomen Lapin alue supistui alueluovutusten takia, lisäksi Suomi joutui myös myymään maata. Petsamon nikkelikaivos oli siirtynyt Neuvostoliitolle, mutta Jäniskosken voimalaitos oli edelleen Suomen puolella. Neuvostoliiton painostuksen edessä oli taivuttava ja Suomen oli myytävä vastoin tahtoaan Neuvostoliitolle 176 neliökilometrin suuruinen alue, sopimus solmittiin helmikuun alussa 1947.
Saamelaisten alue
Neuvostoliitossa syntyi 1950-luvulla utopistinen ajatus perustaa saamelaisalueille Samojedien neuvostotasavalta, sotilaallista operaatiota ei sentään suunniteltu, vaan uskomuksena oli saamelaisten myötämielisyys Neuvostoliittoa kohtaan. Murmanskiin jopa perustettiin vuonna 1952 lappalaisten vallankumouksellinen vapautusrintama. Hanke supistui kuitenkin vain lentolehtisten levittämiseen lappalaisalueille ja joihinkin Neuvostoliitossa järjestettyihin kongresseihin. Kirjassa tuodaan esille Kekkosen suunnitelmat 1960-luvun lopulla vaihtaa Lapin pohjoisosa Viipuriin. Ainakin huhut levisivät muun muassa Enontekiölle, jossa monet pohtivat tulevaisuuttaan eli käytännössä ratkaisua jäädäkö vai lähteä. Poromies Jouni Eira muisteli isänsä ajatelleen: ”poronhoito ja elämä jatkuu meillä pääosin entisellään, vaikka kuuluisimme Neuvostoliittoon”. Maavaihtokauppa ei loppujen lopuksi onnistunut, koska Neuvostoliitto piti sitä liian suurena kansainvälispoliittisena riskinä.
Neuvostoliitto teki paljon ydinkokeita pohjoisessa, Novaja Zemljan saarilla. Esimerkiksi vuonna 1961 saarilla räjäytetty vetypommi ”Tsar Bomba” oli 4 000 kertaa suurempi kuin Hiroshimaan pudotettu ydinpommi. Ulkopoliittista syistä johtuen Suomessa ei itänaapurin ydinkokeista ja ennen kaikkea niiden seurauksista pohjoisille alueille puhuttu niin laajasti kuin Ruotsissa tai Norjassa. Suomessa kuitenkin seurattiin tilannetta, jo vuonna 1959 viranomaiset olivat havainneet, että pohjoisessa Lapissa radioaktiivinen säteily oli huomattavasti korkeampaa kuin etelämpänä. Hetkittäin säteilyarvot nousivat jopa tuhatkertaisiksi. Radioaktiivisten laskeumien vaikutuksia alettiin tutkia Lapin asukkaiden keskuudessa säännöllisesti vuodesta 1960 lähtien. Saamelaiset suhtautuivat mittauksiin myönteisesti, kovimmat poromiehet jopa kilpailivat siitä, kenellä oli korkein cesium 137 -lukema.