Raha on ase.
Jos kalustoa hankitaan sen verran, että se riittää rauhan ja matalan intensiteetin kriisiaikaan, koulutukseen, huoltoon, korjaamiseen ja sodan alkuvaiheisiin, niin riittävillä rahan varmuusvarastoilla se riittää myös nopeisiin lisähankintoihin sodan aikana.
Varikoilla kalusto vanhenee. Hankittu krääsä kuluu vaikka sitä ei kulutettaisikaan - ainakin taloudellisessa mielessä. Sama raha säätiöitynä tuottaa. Useiden vuosikymmenten aikana tämä ero kasvaa, kasvaa, kasvaa...
Jos Norja joutuisi sotaan, niin se voisi ostaa tai liisata tarvitsemaansa krääsää vaikka 50% ylihinnalla. Silti ylihinnan maksaminen tulisi halvemmaksi kuin se, että olisi alunperin monen vuosikymmenen ajan hankittu vähän enemmän krääsää ja säätiöityä rahaa olisi vähemmän.
Mielessä käy myös sellainen, että Norja voisi hyötyä hyvin monialaisesti siitä jos se panostaisi elektronisen sodankäynnin, tiedustelun ja hybridivaikuttamisen kentille oikein urakalla. Kaikki nuo ovat sellaisia asioita, joissa on myös spin off ja pyöröoviliiketoiminnan mahdollisuuksia. Eli jonkin osa investoinneista voisi tulla viiveellä takaisin.