Eli nykyään laskuvarjojääkärit hyppäävät vain noin 10 hyppyä.
Taitaa painopiste toiminta-alueelle siirtymisessä olla nykyään muissa menetelmissä kuin itse hyppäämisessä.
Aikoinaan LJK-kavereille saattoi kertyä hyppyjä 20-25 ja mukana oli myös hyppyjä vesistöön (vesistöhyppy).
Nykyään vesistöhyppyjä vissiinkin koulutetaan vain palkatulle henkilöstölle.
http://www.reservilainen.fi/uutiset...jaakarin_pitaa_olla_vahva_mutta_hyva_juoksija
16.4.2018
Utissa haetaan omia rajoja - "Laskuvarjojääkärin pitää olla vahva mutta hyvä juoksija"
Varusmiesten erikoisjoukkokoulutuksen suosio on kasvussa. Laskuvarjojääkärien valintakokeisiin haki viimeisimmässä haussa 465 henkilöä, joka on yli 100 enemmän kuin edellisvuonna. Rajavartiolaitoksen erikoisrajajääkärikoulutukseen puolestaan oli ennätysmäärä hakijoita, 337.
Utin jääkärirykmentin komentaja, eversti
Jaro Kesänen uskoo ainakin ensimmäistä kertaa käytössä olleen Puolustusvoimien sähköisen haun vaikuttaneen hakijamäärän kasvuun.
UTJR kouluttaa laskuvarjojääkäreitä.
– Keskeinen syy hakea laskuvarjojääkäriksi on aina halu haastaa itseään ja hakea omia rajoja, viime vuonna komentajan tehtävässä aloittanut Kesänen sanoo.
Päästäkseen laskuvarjojääkäriksi ei tarvitse olla huippu-urheilija, mutta monipuolista fyysistä kuntoa kysytään.
– Joukkoihin haetaan soveltuvinta tyyppiä. Fyysisesti pitää olla riittävän kyvykäs ja henkisesti täytyy omata kyvyt, joilla voi toimia osana joukkoa.
Kykyä itsenäiseen suunnitteluun ja asioiden toimeenpanoon pitää olla.
Laskuvarjojääkärien kohteisiin siirtyminen on paljon muutakin kuin lentokoneeesta hyppimistä.
Maalla moottorikelkat ja sukset ovat avainasemassa talviaikaan. Pärjätäkseen laskuvarjojääkärinä tuleekin kyetä hiihtämään pitkiä matkoja.
– Pitkäkestoinen kestävyys on tärkeää. Pitää jaksaa vielä pitkän siirtymisen jälkeen suorittaa annettu tehtävä.
-Pitää olla vahva mutta hyvä juoksija, Kesänen luettelee.
Uutta laskuvarjokalustoa
Laskuvarjojääkäreille kertyy saapumiserää kohden noin kymmenen hyppykertaa, riippuen keliolosuhteista ja käytettävissä olevasta lentokalustosta.
– Hypyt ovat nykyään pienemmässä roolissa kuin ennen.
Kesänen kertoo, että tänä vuonna käynnistyvät myös varusmiesten hyppyharjoitukset NH90-kuljetushelikoptereista.
Aiemmin varusmiesten hyppyharjoitusten lentokalustona ovat olleet Ilmavoimien Casa C295M -kuljetuskoneet, joiden käyttöä myös jatketaan.
– Käytännön suorituksen kannalta niistä hyppäämisessä ei ole juuri eroa. Casa-kalustoa on rajoitetusti, joten otamme NH90-helikopterit mukaan varusmiesten hyppykoulutukseen.
Palkattu henkilökunta on käyttänytkin aiemmin hyppyihin NH90-helikoptereita.
Ammattisotilaiden hyppytoiminnassa on eroja varusmiesten hyppyihin. Siinä missä varusmiehet hyppäävät ainoastaan pakkolaukaisulla avautuvalla joukkojenpudotusvarjolla, käyttää palkattu henkilöstö myös itseaukaistavia liitovarjoja.
Varusmiesten hyppykoulutuksessa uloshyppykorkeus on noin 300–400 metriä.
Joukkojenpudotusvarjoilla voidaan hypätä tositilanteessa myös selkeästi matalammalta, mikäli operaation luonne sitä vaatii.
Palkatun henkilöstön hyppykoulutukseen kuuluvat myös vesihypyt.
Uudet T-11-laskuvarjot ovat olleet Utissa käytössä pari vuotta.
Joukkojenpudotusvarjo T-11 on Yhdysvalloissa vähentänyt loukkaantumisia edeltäjäänsä T-10:een nähden, ja Kesäsen mukaan sama ilmiö on havaittu Utissa.
– T-11 on alhaisen vajoamisnopeuden ja vähäisen heilahtelun vuoksi turvallisempi laskeutua ja tähän käyttötarkoitukseen selkeästi parempi.
Pieniä loukkaantumisia, kuten nilkan nyrjähdyksiä on tullut selvästi vähemmän. Itse varjon takia ei ole tullut yhtään, vaan loukkaantumiset ovat johtuneet hyppääjän huonosta alastulosta.
T-11 myös mahdollistaa isomman kuorman hyppääjälle. Toisin sanoen sotilas voi ottaa enemmän varusteita mukaan hypätessään sillä.
Erikoisjoukkoihin reservistä
Mikäli varusmiespalveluksen on suorittanut muissa kuin erikoisjoukoissa, on niihin mahdollista hakeutua vielä reserviläisenäkin.
Utin jääkärirykmentissä järjestettävälle Puolustusvoimien erikoisjoukkokurssille voi hakea reservin aliupseeri tai reservin upseeri.
Sopimussotilaskoulutukseen haetaan nuoria, pääasiassa alle 25-vuotiaita. Erityissyistä kurssille voidaan hyväksyä myös 25–30-vuotiaita.
Kurssille voi hakea myös varusmiespalvelusta parhaillaan suorittava, mutta varusmiespalvelus pitää olla loppuun suoritettu erikoisjoukkokurssin alkuun mennessä.
Erikoisjoukkokurssin jälkeen soveltuvimmat ja halukkaimmat voivat hakea määräaikaiseen aliupseerin virkaan Utin jääkärirykmentin erikoisjääkärikomppaniaan tai Merivoimien erikoistoimintaosastoon Rannikkoprikaatiin.
Osa siirtyy kurssilta erikoisjoukkojen reserviin. Erikoisjoukkokurssin suorittaneet ovat siis samaan tapaan reservissä kuin laskuvarjojääkärien varusmieskoulutuksesta kotiutuneet.
– Karkeasti erikoisjääkärien tehtävät jaetaan tiedusteluun ja taistelu- sekä tukitehtäviin.
He toimivat kaikissa valmiustiloissa koti- ja ulkomailla, joko osana viranomaisyhteistyötä tai sotilaallisessa operaatiossa, Kesänen kertoo.
. Olen pelkkänä sotilaspoliisina iloisesti väärässä tässä asiassa sitten, hyvä juttu. 
Koska intissähän tehdään tosi paljon kaikenlaista tyhjänpäiväistä!