Lauri törni

[EK]

Herre god
Ihan keltanokkana Foorumin jäsenenä jäin ihmettelemään tämä Törni keskustelun saamaa suuntaa ensin varsin asiallinen keskustelu muuttui loanheitoksi.
Tosin olemmehan saaneet kuulla nämä "totuudet" vasemmistolaisten suusta jo aijemmin milloin Mannerheim on ollut homo ja milloin mikäkin sotasankari on roisto tai ainakin luonnevikainen.
Onkohan tässä lähdekritiikki unohtunut? Näillä puheilla olisi Kekkosen aikana saanut ylennyksen sekä kutsun Moskovaan ja Koiviston-Halosen aikana kutsun linnaan ja mitallin kaulaan.
Ihan oikeasti lähdekritiikkiä hieman kehiin jokaista vasemmiston hokemaa ei oikeasti kannata pitää totuutena.

Ja ihan oikeasti joku on voinut ihan ammattinsa puolesta keskustella henkilön kanssa, joka Törnin on tuntenut. Semmoisessa keskustelussa selvitellään etukäteen vähän taustoja ja keskustelun aikaan ja sen jälkeen mietiskellään, minkä verran sanomisiin voi luottaa. Esim. Törnin groteski huumorintaju on tuttua jo vanhemmista Törni-kirjoista.

Näissä keskusteluissa helposti mennään yksipuolisen ylistämisen puolelle, mutta tässäkin tapauksessa kannattaa tarkastella Törniä henkilönä vähän laajemmalta kantilta. Edelleenkin olen sitä mieltä, että komppanianpäällikkönä varmasti osaava ja kova mies, silloin kun tilanne oli päällä, mutta itse saattaisin tykätä kyttyrää, jos esimies ryhtyisi ammuskelemaan jonkin sanaharkan päätteeksi. Tietysti joku voi pitää tällaista toimintaa soveliaana, mutta itse en osaa oikein orientoitua.

Kun katsoo Törnin uraa talvisodan jälkeen, ei voi välttyä ajatukselta, että jotakin on miehelle tapahtunut. Ensin SS-vapaaehtoinen, sitten Saksasta pois, kun ei päässyt rintamalle ja Suomessakin hakeutuminen erityistehtäviin (ensin oma "mekanisoitu osasto" sitten sissiosasto), taas Saksaan, paluu Suomeen, sitten mutkien kautta Jenkkeihin, siellä löytyi paikka - erikoisjoukkojen erikoistehtävissä. Olen minä tavannut ja tuntenut nimimiehiäkin sekä mosatramppari- että komentoportaasta, mutta ne jäivät välirauhan jälkeen rakentamaan Suomea.

 

[Geronimo]

Ja ihan oikeasti joku on voinut ihan ammattinsa puolesta keskustella henkilön kanssa, joka Törnin on tuntenut. Semmoisessa keskustelussa selvitellään etukäteen vähän taustoja ja keskustelun aikaan ja sen jälkeen mietiskellään, minkä verran sanomisiin voi luottaa. Esim. Törnin groteski huumorintaju on tuttua jo vanhemmista Törni-kirjoista.

En tätä edes kiistä etteikö joku Törnin tunteva henkilö voisi valoittaa miehen luonteenpiirteitä hyvinkin mutta lähdekritiikkiä kannattaa harrastaa ettei nielaise totuutena vasemmistolaista "totuutta" sodan tapahtumista ja niihin olistuneista henkilöistä. Ukrainan ja Krimin sodan yhteydessä olemme nähneet sellaista totuuden venytystä että pitänee olla täydellinen idiootti jos ne jutut nielaisee, kyllähän tästäkin maasta niitä löytyy. Näiden totuudenvenyttäjien tausta on sama sylttytehdas joka pyrki ja pyrkii vieläkin kirjoittamaan Suomen historian uusiksi.

mutta itse saattaisin tykätä kyttyrää, jos esimies ryhtyisi ammuskelemaan jonkin sanaharkan päätteeksi. Tietysti joku voi pitää tällaista toimintaa soveliaana, mutta itse en osaa oikein orientoitua.

Kukahan tämän ammuskelun on esiin tuonut? Sodan jälkeen monikin toi esiin tapatumia ja kerrottiin väritettyjä kertomuksia jotta voitiin todistaa yhteiskuntakelpoisuus uusille vallanpitäjille, sinänsä kertomus voi pitää paikkaansa mutta onko se koko totuus?

Kun katsoo Törnin uraa talvisodan jälkeen, ei voi välttyä ajatukselta, että jotakin on miehelle tapahtunut. Ensin SS-vapaaehtoinen, sitten Saksasta pois, kun ei päässyt rintamalle ja Suomessakin hakeutuminen erityistehtäviin (ensin oma "mekanisoitu osasto" sitten sissiosasto), taas Saksaan, paluu Suomeen, sitten mutkien kautta Jenkkeihin, siellä löytyi paikka - erikoisjoukkojen erikoistehtävissä. Olen minä tavannut ja tuntenut nimimiehiäkin sekä mosatramppari- että komentoportaasta, mutta ne jäivät välirauhan jälkeen rakentamaan Suomea.

Jotakin on Törnille todella tapahtunut siitä olen samaamieltä kanssasi ja se jokin on sota enkä todellakaan näe tässä urassa mitään kummallista kun ajattelee taustaa, virheitä itsekullekkin tapahtuu jopa nykypäivänä saati sitten sodanaikana, nykypäivän linkityksenä niistä virheistä voisi mainita Kreikan Eurojäsenyys jonka teki Euroopan arvostetuimmat johtajat.

 

[baikal]

Huoh. Yhtälailla Törnin tekemisiä on "ymmärretty" laitaoikeallakin. Vihollisen puolelle siirtyminen on sivuutettu lähinnä: "no, ajat olivat sellaiset" ja "eipähän näitä voi jälkikäteen ymmärtää"......jne.

Jokainen sotavaltio tarvitsee sodissaan henkilöitä, jotka rauhan aikana todennäköisesti töllöttäisivät maailmaa kaltereiden vikapuolelta. Ennen pitkää. Tiukan asiallisesti ottaen parhaat valtionmurhaajat palkitaan ja heille värkätään patsaita, kirjoitetaan runsaasti kirjoja ja glooriassa piisaa. Jälkipolvet tuijottavat hepun mystistä kuvaa silmät kyyneliä valuen ja "ymmärtäen" loputtomasti. Minua se ei haittaa, mutta omat fanituksen kohteeni ovat aina olleet enempi rauhanmiehiä. Ja kuta enemmän vuosia on mittariin kertynyt, sitä tympeämmälle ovat alkaneet maistua erilaiset gloori gloori hallesheigaraa - fanitukset.

 

[adam7]

Huoh. Yhtälailla Törnin tekemisiä on "ymmärretty" laitaoikeallakin. Vihollisen puolelle siirtyminen on sivuutettu lähinnä: "no, ajat olivat sellaiset" ja "eipähän näitä voi jälkikäteen ymmärtää"......jne.

Jokainen sotavaltio tarvitsee sodissaan henkilöitä, jotka rauhan aikana todennäköisesti töllöttäisivät maailmaa kaltereiden vikapuolelta. Ennen pitkää. Tiukan asiallisesti ottaen parhaat valtionmurhaajat palkitaan ja heille värkätään patsaita, kirjoitetaan runsaasti kirjoja ja glooriassa piisaa. Jälkipolvet tuijottavat hepun mystistä kuvaa silmät kyyneliä valuen ja "ymmärtäen" loputtomasti. Minua se ei haittaa, mutta omat fanituksen kohteeni ovat aina olleet enempi rauhanmiehiä. Ja kuta enemmän vuosia on mittariin kertynyt, sitä tympeämmälle ovat alkaneet maistua erilaiset gloori gloori hallesheigaraa - fanitukset.

Niin, Mustan Nuolen komentaja Nikke Pärmi, itsekin "taposta ilman aikomusta" istuneena totesi yksikköön tulleesta rangaistusvangista

"Duoda, duoda, jaa eddä daposda duomiddu. Sehän on erinomainen ansiolueddelo, juuri ammaddimiehiä sodassa darvidaan."
​

 

[Bushmaster]

Kun sodat oli sodittu niin siinä savottaa tehneitä miehiä tarvittiin vain "rappaamaan" sosialistisen suomen jälleenrakentamisen urakoihin. Kun tuli "valmista" niin vapaa-aikaansa nämä miehet pääsivätkin vietämään "maanpuolustus golfia" harrastaen

 

[JR49]

@Geronimo
Ei ole olemassa enää poliittista historiankirjoitusta, mikäli viittaat tällä Suomessa koulutettujen historioitsijoihin työhön. Tampereen punainen yliopisto on muuttunut jo ihan normikouluksi. Mielipiteet aiheesta ovat tietenkin oma lukunsa, mutta niitä ei pidä sotkea historiankirjoitukseen. Tässä on nyt tärkeää ymmärtää ero tieteellisen työn ja sen välillä, kun vasemmistoaktiivi kirjoittaa esim. vaalikirjan.
Heikki Ylikangas on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun joku tekee nykyään historiateoksen vaillinnaisella ja tulkinnanvaraisella lähdemateriaalilla, ja vieläpä niitä vahvasti tulkiten. Tiedeyhteisö järjesti murskajaiset analysoidessaan kirjaa Romahtaako rintama.

Se toimii näin: joku tyyppi kirjoittaa jotain. Kirja on olemassa. Tiedeyhteisö analysoi sen omaehtoisesti, ja muut kollegat haistavat heti verta, jos se ei täytä nykyaikaisen historiakirjoituksen kriteerejä = Murskajaiset.

Aikaansa seuraava lukija voi sitten lukea teoksen, oli se nyt mikä tahansa, Ylikangas tuli vain ekana mieleen, ja sitten lukea siitä tehdyt analyysit (nyt ei tarkoiteta ns. toimittajien ns. arvioita) ja vetää niistä omat johtopäätöksensä. Kaikki näkökulmat ovat tarjottimella. Toista oli 60-70-luvuilla. Poliittinen realiteetti oli sellainen, että tälle vasemmistolaiselle kirjoittelulle ei yksinkertaisesti voinut julkaista rinnakkaisia analyysejä.

Ja nyt, lukekaa tarkkaan, muuten alkaa itku. Henkilön omalla vastuulla on sitten se, että päivittää tietonsa. Jos haluaa pysyä jossain aiheessa ajantasalla, on syytä jatkuvasti lukea aiheesta julkaistuja teoksia. Jos haluaa pitäytyä kerran oppimassaan ja tulkita kaikkea sen läpi, se on täysin mahdollista. Esim.Törnistä on kirjoitettu niin paljon, että iso kuva on kyllä selkeä. Näin ollen, ei voi väittää, että lukuisa joukko hänestä kirjoittaneita olisi tahallaan antanut vääriä tietoja poliittisista lähtökohdista johtuen.

Viimeiset 20 vuotta Suomessa on tehty historiankirjoitusta, jossa on otettu esille aiheita, jotka aikaisemmin oli sivuutettu. Kyllä, tabuja on varmasti yhä. Mutta niiden määrä on vähentynyt, ainakin jos sotien tutkimuksesta puhutaan.
Ja kyllä, lukuisa joukko ei ole lukenyt mitään, mitä näistä tabuista on kirjoitettu, ja on silti valmis vääntämään sillä nojalla, että nyt salaillaan.

 

[baikal]

Tiettyjen myyttien avaamiseen eivät kyllä riitä minkään laitoksen tai tutkijan hartiat. Ja kyllä tutkijakin joutuu aina pitämään silmänaloissaan sen, mistä raha irtoaa? Ei liene ihan helppoa nykyoloissakaan kaivaa rahoitusta erilaisille tutkimuksille, oletan. Myyttien avaaminen on tuskaa. Kun monet sotiin liittyvät asiat ovat muuttuneet jo folkloreksi, niin pirullako niitä enää avaa tai setvii? Kokonaan toinen asia on sitten se, ovatko folkloret silkkaa faktaa? Kakit ovat.

Siunaan aina sitä aikaa, kun näistä puhutaan, sitä aikaa, jolloin sodankäyneet miehet olivat vielä tolkuissaan ja paljolti vielä hengissäkin. Eikä kannata tuijottaa vain sotilaskertomuksia, naiset ja mummot tiesivät saatanan paljon ja puhuivat yleensä avoimemmin kuin miehet. Ongelma on tietysti aina myös se, että yksittäinenkin kertoja voi toistaa jotain kuultua ja hyvinkin pienessä piirissä faktaksi muuttunutta asiaa. Useita asioita yhdistelemällä saattaa päästä kohtuulliseen ymmärrykseen asioista. Ja kyllä se koskee Törniäkin. Tuollaisesta sotaleijonasta on varmasti liikkeellä huitsin paljon silkkaa shittuakin. Mutta tarkastelussa pitääkin välillä pitäytyä silkoissa faktoissa. Ja ne löytyvät sopivin pylväsvälein hänen faktuaalisesta henkilöhistoriastaan. Jos heppu ei olisi saanut reutoa sodissa, hän olisi mollottanut maailmaa raitapuku päällä kaltereiden takaa käsin.

 

[Geronimo]

Esim.Törnistä on kirjoitettu niin paljon, että iso kuva on kyllä selkeä. Näin ollen, ei voi väittää, että lukuisa joukko hänestä kirjoittaneita olisi tahallaan antanut vääriä tietoja poliittisista lähtökohdista johtuen.

Törni oli myös legenda ja kuuluisuus josta liikkuu tarinoita joiden todenperäisyyttä ei kukaan pysty tarkistamaan, sankarimyyttien kohdalla kannattaa pitää pää kylmänä jos ihmistä niiden takaa pyrkii arvioimaan totuus kun on myös se että armeijat ovat näitä tarinoita myös itse keksineet kun käydään myös psykologistasotaa myös vihollinen harrasti tätä.

Viimeiset 20 vuotta Suomessa on tehty historiankirjoitusta, jossa on otettu esille aiheita, jotka aikaisemmin oli sivuutettu. Kyllä, tabuja on varmasti yhä. Mutta niiden määrä on vähentynyt, ainakin jos sotien tutkimuksesta puhutaan.
Ja kyllä, lukuisa joukko ei ole lukenyt mitään, mitä näistä tabuista on kirjoitettu, ja on silti valmis vääntämään sillä nojalla, että nyt salaillaan.

Eipä tietenkään mitään salailla, Tiitisen lista ja Rosenholz aineisto onkin kaikkien luettavissa kun kävelee SUPO`n toimistoon ja pyytää siitä kopion.

Loppukevennyksenä voisi katsella hieman mennyttä mailmaa.

 

[JR49]

Tiettyjen myyttien avaamiseen eivät kyllä riitä minkään laitoksen tai tutkijan hartiat. Ja kyllä tutkijakin joutuu aina pitämään silmänaloissaan sen, mistä raha irtoaa? Ei liene ihan helppoa nykyoloissakaan kaivaa rahoitusta erilaisille tutkimuksille, oletan. Myyttien avaaminen on tuskaa. Kun monet sotiin liittyvät asiat ovat muuttuneet jo folkloreksi, niin pirullako niitä enää avaa tai setvii?

Arvasinkin, että sinä kommentoit. Kuulostaa tutulta.
Yksittäinen tutkija ei muuta historiankirjoitusta. Ei edes pino eri tutkijoiden kirjoja. Tarvitaan uusi tutkijasukupolvi, kymmeniä henkilöitä, ja sellainen on saatu 90-luvulta lähtien. Tämä näkyy sitten isossa kuvassa. Samalla tavalla kuin 70-luvun vasemmistolaisuus näkyi isossa kuvassa. He puolestaan syrjäyttivät aikaisempaa sukupolvea. Muutos on tosiasia noin 30 vuoden välein.
Murtuneet mielet eli henkiset ongelmat viime sodissa, punaorpojen kohtelu ja niin sanotut susinartut, huumeiden käyttö sotilaslääkinnässä tms. olisivat olleet täysin mahdottomia aiheita aikaisemmilla vuosikymmenillä. Nyt näistä on kirjoitettu ammattitutkijoiden toimesta. Mitä tämä kertoo rahoituksen saannin helppoudesta tällä aikakaudella? Minusta se kertoo hyvää.
En tiedä, minkälaiseksi kuvittelet tieteenteon rahoituskanavat, mutta ne ovat niin moninaiset, että epäämällä rahoitusta joltakin epämiellyttävältä aiheelta, sillä ei suuta tukita. Aina löytyy säätiöitä tai valtion apaurahoja tms. joiden avulla epämiellyttävätkin aiheet voidaan saada esille. Taas viittaan tutkijasukupolveen. Yhden tai kahden tyypin rahoitus voidaan evätä, jos ei aihe miellytä, mutta entäs kun kahden vuosikymmenen tuotos tutkijoita anoo samalla asenteella rahoitusta työlleen. Onhan sitä rahoitusta myönnettävä, muutenhan tieteenteko pysähtyisi, ja sitähän se ei ole tehnyt.
Yhteenvetona voisin todeta, että sitä helpommin saa rahoitusta tutkimukselleen, mitä aiempaa tuntemattomampi se on.

Lähdekritiikistä sen verran, että esim. Murtuneisiin mieliin löytyi pinokaupalla lääkäreiden epikriisejä, eli täyttä tavaraa.

Tämä näyttää olevan aihe, johon me kaksi palaamme säännöllisin väliajoin. Viimeksi asiaa puidessamme annoin sinulle muutamia lukuvinkkejä. Oletko lukenut listan kärjen, sen valtion rahoittaman teossarjan?

 

[JR49]

Eipä tietenkään mitään salailla, Tiitisen lista ja Rosenholz aineisto onkin kaikkien luettavissa kun kävelee SUPO`n toimistoon ja pyytää siitä kopion.

En väittänytkään, etteikö mitään salailla. Minä puhuin julkisista lähteistä, ja niiden perusteella tehtävästä työstä.

Olet oikeassa, että suomettuminen on seuraavana asialistalla, johon uusi tutkijasukupolvi saa perehtyä. Olen varma, että tämäkin aihe käsitellään jossain vaiheessa, mutta meillä on jo vahvasti harmaata hiuksissa ja osa jo haudassa, kun siitä on iso kuva valmis. Se vaatii yhden sukupolven häviämisen, että näihin päästään käsiksi.
Yhtä varma olen siitä, että Tiitisen listaa ei iänkaiken voi salata. Rosenholz-aineisto lienee jo Suomen osalta pengottu.

Edit: Tiitisen lista on itse asiassa hyvä esimerkki siitä, kuinka asenne historiankirjoitukseen on muuttunut. Jos se olisi tullut 70-luvulla julkiseksi, sitä ei olisi uskallettu käyttää tieteessä. Tai korkeintaan joku oikeistolaiseksi leimattu yksittäinen tutkija, jolta olisi heti evätty kaikki julkiset virat, ja joka olisi saanut sen jälkeen tyytyä historianopettajan virkaan jossain Perähikiällä.
Entä nyt? Jossain tulevaisuudessa lista tulee julkiseen käyttöön, ehkä sitten kun Halonen, Tuomioja, Lipponen, Väyrynen ja kumpp. ovat tomua. Silloin valtaisa joukko tutkijoita kamppailee verissä päin, kuka tekee terävimmän analyysin listan henkilöiden merkitykstä Suomen sodanjälkeisessä politiikassa.
Joulumarkkinat pullistelevat ao. aihetta ja tutkijat hakkaavat näppiksensä verille ehtiäkseen haaskalle, ennen kuin aihe on kaluttu loppuun.
Näet, tieteen kunniamerkit, leijonaveljeys ja paikat hiekkalaatikolla jaetaan sen mukaan, mitenkä kutakin tutkijaa siteerataan ja lainataan jälkeen tulevissa teoksissa. Se merkitsee paikkaa auringossa. Lainauksien arvon käsittelee armoton tiedeyhteisö, jossa kukoksi tunkiolle pääsemistä odottaa iso joukko niitä, jotka ovat valmiita löytämään hallitsevasta kukosta jotain epäpätevää.

Edit: kirotsuvirheitä

 

[Bushmaster]

Jos heppu ei olisi saanut reutoa sodissa, hän olisi mollottanut maailmaa raitapuku päällä kaltereiden takaa käsin.

Kompaan baikalin kirjoitusta paitsi tältä osin mistä lainaus.....

Mistä/miten kukaan voi tietää miten Törnin elämässään olisi toiminut/taapertanut ilman sodan syttymistä?

Ei kukaaan!

Törni olisi voinut olla vaikka maanviljeliä, tutkimusmatkailija, seikkalija, yrityksen johtaja jne nämä ovat myös täysin mahdollisia "skenaarioita" kun pähkäillään Törnin mennetettyä tulevaisuutta /elämää .

 

[baikal]

Kompaan baikalin kirjoitusta paitsi tältä osin mistä lainaus.....

Mistä/miten kukaan voi tietää miten Törnin elämässään olisi toiminut/taapertanut ilman sodan syttymistä?

Ei kukaaan!

Törni olisi voinut olla vaikka maanviljeliä, tutkimusmatkailija, seikkalija, yrityksen johtaja jne nämä ovat myös täysin mahdollisia "skenaarioita" kun pähkäillään Törnin mennetettyä tulevaisuutta /elämää .

Aivan, ja jos hän olisi syntynyt vuonna -72 hänestä olisi voinut tulla lastentarhanopettaja tai maahanmuuttokeskuksen ylempi virkailija palkkaluokassa A12. Joshtittelua kaikki tyynni.

 

[baikal]

Arvasinkin, että sinä kommentoit. Kuulostaa tutulta.
Yksittäinen tutkija ei muuta historiankirjoitusta. Ei edes pino eri tutkijoiden kirjoja. Tarvitaan uusi tutkijasukupolvi, kymmeniä henkilöitä, ja sellainen on saatu 90-luvulta lähtien. Tämä näkyy sitten isossa kuvassa. Samalla tavalla kuin 70-luvun vasemmistolaisuus näkyi isossa kuvassa. He puolestaan syrjäyttivät aikaisempaa sukupolvea. Muutos on tosiasia noin 30 vuoden välein.
Murtuneet mielet eli henkiset ongelmat viime sodissa, punaorpojen kohtelu ja niin sanotut susinartut, huumeiden käyttö sotilaslääkinnässä tms. olisivat olleet täysin mahdottomia aiheita aikaisemmilla vuosikymmenillä. Nyt näistä on kirjoitettu ammattitutkijoiden toimesta. Mitä tämä kertoo rahoituksen saannin helppoudesta tällä aikakaudella? Minusta se kertoo hyvää.
En tiedä, minkälaiseksi kuvittelet tieteenteon rahoituskanavat, mutta ne ovat niin moninaiset, että epäämällä rahoitusta joltakin epämiellyttävältä aiheelta, sillä ei suuta tukita. Aina löytyy säätiöitä tai valtion apaurahoja tms. joiden avulla epämiellyttävätkin aiheet voidaan saada esille. Taas viittaan tutkijasukupolveen. Yhden tai kahden tyypin rahoitus voidaan evätä, jos ei aihe miellytä, mutta entäs kun kahden vuosikymmenen tuotos tutkijoita anoo samalla asenteella rahoitusta työlleen. Onhan sitä rahoitusta myönnettävä, muutenhan tieteenteko pysähtyisi, ja sitähän se ei ole tehnyt.
Yhteenvetona voisin todeta, että sitä helpommin saa rahoitusta tutkimukselleen, mitä aiempaa tuntemattomampi se on.

Lähdekritiikistä sen verran, että esim. Murtuneisiin mieliin löytyi pinokaupalla lääkäreiden epikriisejä, eli täyttä tavaraa.

Tämä näyttää olevan aihe, johon me kaksi palaamme säännöllisin väliajoin. Viimeksi asiaa puidessamme annoin sinulle muutamia lukuvinkkejä. Oletko lukenut listan kärjen, sen valtion rahoittaman teossarjan?

Vakuutan sinulle, että en pui tätä aihetta loukatakseni ketään tai vittuillakseni. Ymmärrän sen hyvin, että historiaa voidaan kirjoittaa ajallisen matkan päästä. Suomessa tuo aika on vaan aika tuskaisan pitkä. Onko sillä sitten mitään merkitystä? Tuskin. Historia ylipäätään aiheena tuskin jaksaa monia nuoria edes kiinnostaa. Korkeintaan toinen ms kiinnostaa otsikolla Medal of Honour ja joystickin hikinen kahva viitoittaa historiakokemusta. Olin kymmeniä vuosia suhteettoman innokas historianharrastaja, kunnes kyllästyin ja hoksasin, että mitä vi...a....silkkaa ajankulua ja aikakriittisessä elämässä ja arjessa joutuu arvottamaan valintansa.

Sinuhe Egyptiläinen on teos, jonka luettaisin pakkona kaikille 19-vuotta täyttäneille finninaamoille. Siinä tiivistyy parhaalla mahdollisella tavalla niin monet asiat ja elämän lainalaisuudet, että eipä uskoisi ihmisen pystyneen sitä tekemään ja tuottamaan. No, taisi teoksen viimeistely jo viedäkin kirjoittajan henkiseen valmennukseen Lapinlahdelle, enkä ihmettele.

 

[JR49]

Vakuutan sinulle, että en pui tätä aihetta loukatakseni ketään tai vittuillakseni. Ymmärrän sen hyvin, että historiaa voidaan kirjoittaa ajallisen matkan päästä. Suomessa tuo aika on vaan aika tuskaisan pitkä. Onko sillä sitten mitään merkitystä? Tuskin. Historia ylipäätään aiheena tuskin jaksaa monia nuoria edes kiinnostaa. Korkeintaan toinen ms kiinnostaa otsikolla Medal of Honour ja joystickin hikinen kahva viitoittaa historiakokemusta. Olin kymmeniä vuosia suhteettoman innokas historianharrastaja, kunnes kyllästyin ja hoksasin, että mitä vi...a....silkkaa ajankulua ja aikakriittisessä elämässä ja arjessa joutuu arvottamaan valintansa.

Sinuhe Egyptiläinen on teos, jonka luettaisin pakkona kaikille 19-vuotta täyttäneille finninaamoille. Siinä tiivistyy parhaalla mahdollisella tavalla niin monet asiat ja elämän lainalaisuudet, että eipä uskoisi ihmisen pystyneen sitä tekemään ja tuottamaan. No, taisi teoksen viimeistely jo viedäkin kirjoittajan henkiseen valmennukseen Lapinlahdelle, enkä ihmettele.

Juu, kuin myös, en tarkoittanut toki, että mitenkään vittuilisit. Debattia vain, palstan parhaassa hengessä. Ja siitä olemme täsmälleen samaa mieltä, että laiva kääntyy liian hitaasti historiankirjoituksessa.

Sinuhe on sellainen teos, etten ole vuosiin uskaltanut enää lukea sitä. Maistuu liian paljon samalta tuhkalta kuin minua ympäröivä elämä. Elämää suurempi kirjoittaja, jonka teksti on tosi jokaisena aikakautena.

 

[VUps]

Huoh. Yhtälailla Törnin tekemisiä on "ymmärretty" laitaoikeallakin. Vihollisen puolelle siirtyminen on sivuutettu lähinnä: "no, ajat olivat sellaiset" ja "eipähän näitä voi jälkikäteen ymmärtää"......jne.

Jokainen sotavaltio tarvitsee sodissaan henkilöitä, jotka rauhan aikana todennäköisesti töllöttäisivät maailmaa kaltereiden vikapuolelta. Ennen pitkää. Tiukan asiallisesti ottaen parhaat valtionmurhaajat palkitaan ja heille värkätään patsaita, kirjoitetaan runsaasti kirjoja ja glooriassa piisaa. Jälkipolvet tuijottavat hepun mystistä kuvaa silmät kyyneliä valuen ja "ymmärtäen" loputtomasti. Minua se ei haittaa, mutta omat fanituksen kohteeni ovat aina olleet enempi rauhanmiehiä. Ja kuta enemmän vuosia on mittariin kertynyt, sitä tympeämmälle ovat alkaneet maistua erilaiset gloori gloori hallesheigaraa - fanitukset.

Itse olen fanittanut enemmän noita muita Marttisen miehiä. He olivat enimmäkseen ansioituneita ja luotettavia kadettiupseereita, jotka asekätkentään osallistuessaan tekivät (virka)velvollisuutensa. Istumalla vuoden pari vankilassa moni heistäkin olisi saattanut päästä kotimaassa kenraalikuntaan.

 

[ajs178]

Itse olen saanut Törnistä sellaisen kuvan, että miehelle jäi ns. sotavaihde päälle. Jostain luin, että toisella Saksan reissullaan meinasi vielä lähteä vapaaehtoisena Berliinin taisteluihin, kun NL lähestyi Saksan pääkaupunkia. Järki siinä kohtaa voitti kuitenkin ja tuli Suomeen. En ihmettelisi, jos nykyaikana olisi palkkasotilas, joka siirtyisi konfliktista toiseen sitä mukaa missä päin maailmaa taistellaan.

Marco Casagrande kertoo tavanneensa tällaisia sotavaihteeseen jääneitä tyyppejä Balkanilla. Erityisesti jäi mieleen joku englantilainen, joka jäi koukkuun sotaan Falklandilla ja sen jälkeen meni palkkasotilaana konfliktista toiseen. Voisin hyvin kuvitella, että siihen adrenaliiniin voisi tietyn tyyppiset ihmiset jäädä koukkuun esim. extreme-harrastajat tms.

Ja vielä yksi mielenkiintoinen piirre Törnissä oli se, että alkoholi ei sopinut hänelle. Kävi saman tien ilman syytä väkivaltaiseksi, jos oli ottanut. Tunsin lukiossa samanlaisen tyypin: normaalisti tosi sivistynyt ja rauhallinen, mutta jos otti vähänkään "keittoa", niin oli saman tien nyrkit pystyssä ihan ilman syytä. Kyökkipsykologin päättelyllä arvelin syyksi patoutunutta vihaa ankaraa isäänsä kohtaan. Liekö Törnillä samanlainen isäsuhde, vai mistä johtui, mutta todella ärsyttävä piirre ihmisessä, jos ei pysty edes paria tuoppia ottaamaan ilman, että heti täytyy käydä päälle

 

[Bushmaster]

Itse olen fanittanut enemmän noita muita Marttisen miehiä. He olivat enimmäkseen ansioituneita ja luotettavia kadettiupseereita, jotka asekätkentään osallistuessaan tekivät (virka)velvollisuutensa. Istumalla vuoden pari vankilassa moni heistäkin olisi saattanut päästä kotimaassa kenraalikuntaan.

Jokainen joka lähti sodan jälkeen suomesta muualle ei varmasti kevyin perustein lähtenyt ja jättänyt maataan, sosiaalista/sukulais verkostoaan eli miehillä oli ns."pakkotila" lähteä suomesta etsimään tulevaisuutta itselleen ja perheeleen.

Näille miehille tulevaisuus suomessa oli täysin pimeää eikä valoa tunnelin päässä näkynyt, joka johtui maan poliittisen johdon rähmällään olosta N-liiton suuntaan. Nämä miehet olivat leimattu pysyvästi ei toivottuna /uhkaavana aineksena silloiselle suomen poliittiselle johdolle

Jokainen näistä ns "Marttisen miehistä" on fanituksen arvoinen ukko.

 

[JR49]

Itse olen saanut Törnistä sellaisen kuvan, että miehelle jäi ns. sotavaihde päälle. Jostain luin, että toisella Saksan reissullaan meinasi vielä lähteä vapaaehtoisena Berliinin taisteluihin, kun NL lähestyi Saksan pääkaupunkia. Järki siinä kohtaa voitti kuitenkin ja tuli Suomeen. En ihmettelisi, jos nykyaikana olisi palkkasotilas, joka siirtyisi konfliktista toiseen sitä mukaa missä päin maailmaa taistellaan.

Marco Casagrande kertoo tavanneensa tällaisia sotavaihteeseen jääneitä tyyppejä Balkanilla. Erityisesti jäi mieleen joku englantilainen, joka jäi koukkuun sotaan Falklandilla ja sen jälkeen meni palkkasotilaana konfliktista toiseen. Voisin hyvin kuvitella, että siihen adrenaliiniin voisi tietyn tyyppiset ihmiset jäädä koukkuun esim. extreme-harrastajat tms.

Näin varmaankin oli.
Onko kenellekään tuttu termi YK-malaria? Eli pakko hakeutua rauhanturvaajaksi kerran toisensa jälkeen, kun vain siellä tuntee viihtyvänsä. Jos, anteeksi nyt vain kaikki faitterit, mutta jos rauhanturvakeikka saa vastaavia tuntemuksia aikaan, niin luulisi, että oikeassa sodassa elämykset tuhatkertaistuvat. Tiedän, että esim. Libanonissa pojat ovat olleet hetkittäin hyvinkin sotaisissa olosuhteissa ajasta ja paikasta riippuen.
Tunnen useita YK-malariasta kärsiviä. Pahinta on se, kun ikä menee ohi kelpoisuuden. Yksikin muutti sen jälkeen erakoksi mökille.
Minunkin mielestäni Törni tarvitsi sotaista toimintaa.

 

[Bushmaster]

Näin varmaankin oli.
Onko kenellekään tuttu termi YK-malaria? Eli pakko hakeutua rauhanturvaajaksi kerran toisensa jälkeen, kun vain siellä tuntee viihtyvänsä. Jos, anteeksi nyt vain kaikki faitterit, mutta jos rauhanturvakeikka saa vastaavia tuntemuksia aikaan, niin luulisi, että oikeassa sodassa elämykset tuhatkertaistuvat. Tiedän, että esim. Libanonissa pojat ovat olleet hetkittäin hyvinkin sotaisissa olosuhteissa ajasta ja paikasta riippuen.
Tunnen useita YK-malariasta kärsiviä. Pahinta on se, kun ikä menee ohi kelpoisuuden. Yksikin muutti sen jälkeen erakoksi mökille.
Minunkin mielestäni Törni tarvitsi sotaista toimintaa.

Kun kerran "ammattimiehiä" niissä hommissa kaivataan niin mikäs siinä hommiin vaan

Mutta vakavasti ottaen tämä johtuu samasta hormonikemian aiheuttamasta aivojen muutoksesta kuin PTSD, mutta monet muutkin tekjiät vaikuttavat tähän.

Ei ole yksinkertaista ratkaisua mihinkään mitä/ minkälaisia muutoksia sota/taistelut ihmisessa aiheuttavat (ja varmasti aiheuttavat). Niiden kanssa pitää vaan elää ja tulla toimeen. Varmasti yksi keino on juurikin lähteä sellaiseen paikkaan "jossa kokee elävänsä" ja kokevansa olevan ikään kuin "sinut itsensä kanssa". Onko se muka sitten väärin? Ei minusta. Jokainen joutuu itse nämä ratkaisunsa tekemään ja elämään niiden kanssa.

Tämä sama juttu koskee myös ammatteja jossa stressihormoonia pukkaa buustaamaan ukkoa /akkaa ihan duunissa. Poliisi, palo/pelastusala, ensihoito/sairaankuljetus, akuuttihoito ja poliklinikat, turvallisuus/kontrolliala, hätäkeskuskupäivystäjät.... ect ainiin ja kriisalueilla työskennelleet avustustyöntekijät ovat myös kuvioissa mukana... (miten mahtaa bussikuskit ja paikallisjunien konnarit hesan aluella pärjätä?)

Näitä ns. "sotureita" taitaa syntyä jokapäivä lisää ja ihan "tavallisessa" ammatissakin, joten "normaali elämä" voi teettä myös näillä ihmisllä ongelmia parisuhteissa /ihmissuhteissa/alkoholin/päihteiden käytössä/käyttäytymisessä, joten Laurin Törnin ja muiden sotaratsujen menneisyyden ongelmat ovatkin ihan jokapäivästä nykyaikaa.

 

[Vonka]

Mutta siis...olisiko hieman PTSD iskenyt?

Mies muuttui varmasti.

Joskus tulee mieleeni, että jopa Ilmestyskirja.Nyt -elokuvan hulluksi tullut eversti Kurtz on saanut pieniä vaikutteita Törnistä.