Lauri törni

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja miheikki
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Kukahan tämän ammuskelun on esiin tuonut? Sodan jälkeen monikin toi esiin tapatumia ja kerrottiin väritettyjä kertomuksia jotta voitiin todistaa yhteiskuntakelpoisuus uusille vallanpitäjille, sinänsä kertomus voi pitää paikkaansa mutta onko se koko totuus?

Ei tämä mitään loanheittoa ole. Amerikkalaiset ovat kertoneet, että jos Törni otti viinaa, kaikki aseet piti ottaa pois lähettyviltä. J. Michael Cleverley kertoo myös vihreiden barettien juhlissa estäneen Törniä raiskaamasta nuorta tyttöä.

Liian pitkä sota hänellä oli. Olen tavannut jääkäripataljoonan miehiä, jotka sotivat vain yhden raskaan kesän 1944 ja olivat loppuikänsä enemmän tai vähemmän romuna. Törnihän oli älyttömän vahva, kun jaksoi noin kauan.

Hänen häikäilemättömyytensä ja epäsovinnaisuutensa sopi erikoisjoukkoihin kuin nenä päähän. Hän käytti ehdottomasta kiellosta huolimatta Kambodzan aluetta kiertääkseen Vietminhin selustaan iskuun tai tuhotakseen muka turvassa olevat. Täysin vastoin VOKS-ohjeita. Niillä hän pyyhki perseen.

Mutta tuollaisia ominaisuuksia tarvitaan.

Kun Saigonin hallinnon etelävietnamilaiset olivat samaa puolta ja tukikohta oli taas Vietkongin (etelävietnamissa olevat punasissit) hyökkäyksen kohteena, kaksi bunkkeria olikin luopioden hallussa ja konekiväärit alkoivat niistä ampua puolustajaa. Törni meni ja yhdisti pari piuhaa ja bunkkerit lensivät taivaan tuuliin. Hän ei ollut luottanut Etelä-Vietnamin armeijaan vaan oli varautunut tähänkin.
 
Minäpä kritisoin ihan vittuillessani.

Aikanaan röpisin jatkosodassa Törnin komppaniassa palvelleen miehen kanssa. Oli tuntenut Törnin jo koulupoikana ja oli sitä mieltä, että jo välirauhan aikana Törni oli muuttunut mies - eikä edukkaaseen suuntaan. Piti Törniä kovana kaverina ja aikaansaavana komppanianpäällikkönä, silloin kun oli rähinäpaikka. Kuitenkin kritisoi esim. raivostumista miehistölle jostakin pienestä erimielisyydestä (aihe tasoa levitetäänkö kenkälankki myötä- vai vastapäivään pyörivällä liikkeellä) ja sen jälkeen puolijoukkueteltan ampumista paskaksi kk:lla (kun miehet olivat sisällä) tai vangin tappamista vain, että näyttää uusille miehille miten kovia ukkoja porukkaan tarvitaan.

Itse ihmettelin jo -90-luvulla kuvauksia esim. nukkuvalle Holger Pitkäselle tehdystä "jekusta", jossa jäätynyt venäläisen jalka ripustetaan naaman päälle roikkumaan...

Ja siis toiminnan tehokkuutta en kiistä. En kyllä hirveästi lähtisi glorifioimaankaan ihmisenä, enkä välttämättä joka suhteessa sotilaanakaan.

Ei Törni ainoa ollut. Monikin veteraani oli hermoiltaan samanlainen. Marokon Kauhu ampui kännissä riidan päälle toista upseeria jalkaan, ja menetti varsinaisen virkansa.

Tuo vanginpuukotus näytösmielessä on mahdollisesti huhu, jonka taustan saatan tietää. Voljärvellä lokakuussa 1942 Törnin partio yritti hultovarikon tuhotöiden yhteydessä ottaa kaksi vankia. Toinen ei luopunut aseestaan vaan alkoi nykiä kivääriään. Törni löi pistoolilla päähän niin, että kahva murtui. Mies alkoi silti kiljua kuin porsas. He olivat vihollisalueella, lähellä rykmentin esikuntaa. Törni roikkui rimpuilevan miehen kauluksessa ja hamusi puukkoa. Tuppi oli tyhjä. Puukko pudonnut jonnekin. Törni huudahti lähimmälle miehelle: "Anna puukkosi, Antti!" Ja Antti antoi. Tältä reissulta he toivat muuten kaksi vankia ihan kotiin asti ja veneen pohjalla järven yli.

Minkähänlaiseksi tämäkin juttu paisui kahdessa vuodessa, ennen kuin Törni sai sen oman komppaniansa?

Toki voi miettiä, etttä kun samalla reissulla oli jo ammuttu erään kuorma-auton kuljettaja ja lavalla olleet miehet käsiaseilla, miksi Törni lopetti matkustajana olleen puukolla, mutta säästyyhän siinä ammuksia.

Varmaa on, että kun Törnin komppania pari vuotta myöhemmin perustettiin, juttuja pyöri uusille tulokkaille.

Kyllä niitä outoja merkkejä silti oli. Lomalla Riihimäen rautatieasemalla alkutalvesta 1944 Törni iski vieraan yksikön everstin lattiaan, kun tämä häiritsi hänen syömistään jollain jankutuksella. Törni parin kaverin kanssa jatkoi jo matkaa, mutta sitten hänelle tuli uusi kuuma aalto ja hän aikoi palata takaisin säätämään, mutta miehet onnistuivat pidättelemään häntä. Olisi lähtenyt toistamiseen upseerin perään ties missä aikeissa.
 
Viimeksi muokattu:
Vaan eihän sota ole mikään pyhäkouluretki. On myös huomattava, että Törnin maine tuotti myös voimakasta kateutta. Kun juttelit Törnin komppaniassa olleen kanssa, varmistitko nimen? Mikä joukkue? Mistä asti porukassa ja mihin asti? Minä törmäsin 1984 Tampereen rautatieasemalla "veteraanimieheen", joka väitti, että Törni oli Lapissa pettänyt suomalaiset, vienyt patruunatkin ja ollut saksalaisten autossa jo kun saksalaiset hyökkäsivät suomalaisten kimppuun... Prkl, olin varusmies ja ihmettelin, kun ei ollut parempaa tietoa, eihän Törni edes käynyt Lapissa. Oulussa ehkä matkalla Ruotsiin. Törnin pyyntöön päästä Lappiin sotimaan saksalaisia vastaan ei suostuttu, vaan yksikkö kotiutettiin.

Jos ei täällä porukka usko, että isänmaan vapaudenkin kanssa vähäpuheisella Törnillä oli tekemistä, kerrottakoon tämä pieni episodi vielä.

1944 Tolvajärvellä hyökkäsi kaksi divisioonaa (313 ja 368) 1. Divisioonaa vastaan. Törnin jääkärikomppania, Osasto Törni, oli heinäkuun lopulla ainoa reservi sammuttamassa perkelöityviä repeämiä.

Vieraan yksikön upseerin veteraanimuisto Haukilammelta, jossa 3. pataljoona oli vaikeuksissa 27.7.1944:

" - - ilmoitettiin Lauri Törnin komppaniaa saapuvaksi klo 13.00 - - Suomen suunnasta maantieltä alkoi kuulua autojen surinaa ja kolinaa - ja sieltä se kaivattu Törni saapuikin.

Minulta kolahti paineen kivi hartioiltani ja sydän kurkusta oikealle paikalleen. Riensin tervehtimään Törniä, jonka maineen tunsin, mutta miehen tapasin nyt ensi kerran. Hän kysyi: "Missä on eversti Kurenmaan komentopaikka?" Sinne tienviereiseen telttaan oli lyhyt matka ja lyhyt oli käskykin: "Vihollinen on tuhottava tai murtuma lyötävä umpeen."

Törnin porukka oli hypännyt pois autojen lavoilta ja tarkasteli konepistoolejaan ja munakäsikranaattivarustustaan, joka näytti huomattavan runsaalta. Panin merkille että koko miehistö vaikutti reippaalta ja hyvin koulutetulta. Panin merkille, että kaikilla oli kesäpuseron hihat kääritty ja kaulus repsotti avoimena. Mikäli oikein muistan, kaikilla oli tukka leikattu lyhyeksi."


Olisiko tavallinen jalkaväkikomppania 40 vuorokautta taisteltuaan suorittanut villinä huutaen Haukilammen kaltaisen synkronoidun menestyksekkään vastaiskun? Kyllä se oli Törnin ja Pitkäsen johtamistaitoa. 52 venäläistä kaatui, Törnin osastosta haavoittui yksi sotilas.

Paine lakkasi. Sotapäiväkirjamerkintä: "klo 20.15 havaitsivat I joukkueen pojat yhden ryssän pyrkivän veneellä yhdellä airolla meloen Haukilammen yli. Pojat yrittivät ampua sitä, mutta matkan pituuden ja hämärän vuoksi eivät osuneet, mutta olihan se hyvä, että jäi edes yksi sanansaattaja, joka käväisi ilmoittamassa miten tovereiden oli käynyt."
 
Viimeksi muokattu:
Glorifiointi on turhaa, mutta pitäisikö rauhan siunauksista nauttineen heittää jotain ylimääräisiä kiviä?

Kun sota päättyi, Törni oli ollut kuusi vuotta sotilas, 19-vuotiaasta, ja sotinut halukkaammin kuin moni muu. Mitä hänen olisi pitänyt tehdä siinä maan alennustilassa? Koiviston mukaan kaikilla (siinä porukassa) oli vieteri kireällä ptkän väkivallan ajan hiljennyttyä ja huoli tulevasta. Aseita kätkettiin.

Ehdotuksia? Mitä Törnin olisi pitänyt tehdä? Mennä positiivisen ajattelun kurssille? Ennen kuin itse ainakaan ehdotan mitään tai käyn tuomitsemaan puukonheiluttelua sodassa, käyn toki ensin katsomassa, onko jääkaapissa muuta kuin kaalisoppaa. Sitten poikkean kahvilassa katsomassa, pitääkö flipperiä pelata kopeekoilla. Ja aivan aluksi varmistan, mitä kieltä lapseni puhuvat ja ainakin tarkastan millä kielellä heidän koulukirjansa ovat. Sen jälkeen voin alkaa moittia sormi pystyssä Mannerheim-ristin ritareita vaikkapa Petrovski Jamin siviiliuhreista ja Törniä vankien puukottamisesta. Näinhän meille opetettiin radiossa jo kauans sitten...

Heinäkuun 13. myönnettyä Mannerheim-ristiä Törni ei lähtenyt hakemaan, koska poissaolo tilanteessa ei tullut kysymykseenkään. Mitalin tuikkasi jossain välissä käteen Fagernäs.

Vielä luonteesta: Törnistä Mauno Koivisto sanoi, ettei hän tunnistanut entistä komppanianpäällikköään Kallosen ja Sarjasen kirjoista. "Ei Törni koskaan höpötellyt. Asialinja oli."

Jouhivaarassa keväällä 1944 Törni lähetettiin hakemaan vankia. Operaation aikana Törni kuuli huhun, että jollain harjanteella on kenraali- ja everstitason upseereita ja naisia seuraamassa operaation kulkua. Törni otti radiolla yhteyttä komentopaikkaan ja sai vahvistuksen siitä. Vastaus: "Täällä on sotilaita eikä sirkuspellejä. Kenttähuorille ei järjestetä mitään näytöstä." Operaatio jatkui, kun naiset olivat poissa.

Porukasta: Vaikka väki ei pääsääntöisesti ollut mitään alokkaita, Törni huolehti jatkuvasta koulutuksesta ja ampumaharjoittelusta. Fagernäs jopa epäili, että harjoittelevat liikaa. Mutta ei tullut näppylöitä vaan motivoitunut yksikkö. Toinen huomio on sellainen, että porukka koostui persoonallista yksilöistä ja päällisin puolin suhtautui rennosti "sotilaalliseen käytökseen", mutta oli erittäin hyvin koulutettu ja tehokas tehtäväänsä.
 
Mikäli Mauno Koiviston luonnehdinta kelpaa, hän kertoi: "Törni oli johtajana pidetty - - olimme samaa porukkaa -- osallistui kaikkeen toimintaan siinä missä muutkin -- ei vaatinut muilta sellaista, mitä ei itse olisi tehnyt. Koivistokin kyllä pani merkille Törnin taipumuksen pitää asiat omana tietonaan ja marssia osaston keulilla, ja epäili johtamistavan mielekkyyttä. Törni johti kuin kommandojohtaja, ei komppanianpäällikkö. Mutta Koivisto ei taas ymmärtänyt, että erikoisjoukkoa johdetaankin niin, sillä yksikin liikaa tietävä vankihan voisi vaarantaa sekä tehtävän että osaston. Se on eri laji.

Koivisto on myös viitannut sisäänpäin kääntyneeseen luonteeseen.

Törni saattoi olla itse itsensä pahin vihollinen, ja sekin näkyi. Muut eivät päässeet sille tasolle. Sota-ajan armeijassa opitaan ottamaan miehistä hyöty ja energia eikä tuijoteta jokaista pykälää. Muuten tulee turpaan. Polón oli ollut mielisairaalassa 1930-luvulla, Törnin tempauksia katsottiin läpi sormien ja Aarne Juutilainen oli aina toimettomana vaikeuksissa ja ainakin viinan kanssa.

Täysi päihteettömyys olisi voinut olla rautaa näille, mutta siihen aikaan raittiit olivat hengellisiä eikä nykyajan tieteellistä tietoa alkoholin epäsopivuudesta tietyille persoonallisuustyypeille oikein ollut. Pitihän kovanaaman vähän viinaa ottaa, kun ei ollut tehtävää.

On ehkä luontevinta ajatella, että sodan aikana kuka vain ylempi upseeri olisi ottanut Törnin joukkoonsa, mutta rauhan aikana ehkä ei niin mielellään. Huomiota voi kiinnittää siihenkin, että Törni ei kovin vauhdikkaasti ylennyt. Kaksi ja puoli vuotta mitä menestyksekkäintä sotaa oman komppanian kanssa luutnanttina.

Ja vielä lisää asioiden monipiippuisuutta ja ihmismielen pohjatonta arvoituksellsuutta: Törnillä oli tapana lähettää joku osastosta kaatuneen asetoverin hautajaisiin. Ylivääpeli Kurikka Osasto Törnistä (ei siis mikään uimahallin saunan poskisolisti tms.) muisteli: "Miesten menetys tuntui painavan Lassea kovasti, ja minusta tuntui kuin jokaisen miehen menetys olisi kirvellyt hänen sydäntään."

Maahan hyökkäävälle viholliselle, joka oli valmis tappamaan hänet ja hänen perheensä, raiskaamaan sisaret, viemään kodin, hänellä ei ollut tietenkään sattuneesta syystä aivan tällaisia tunteita ja kommunismia hän vihasi pohjattomasti.

Muuta: Yhteistä luonnehdintaa miehiltä lähdekirjallisuudessa: "Ryhdikäs, hyväkuntoinen, hiihti ja nyrkkeili, melko vähäpuheinen, käski jämptisti." "Toisaalta vaarallinen ja kovapintainen, toisaalta miellyttävä." Eräs Saksassa Waffen-SS-joukoissa palvellut lehtimies kirjoitti: "On miehiä, joista saa hetkessä ensivaikutelman, pitävän ensivaikutelman. Lasse ei ollut niitä miehiä. Vasta vähin erin häntä oppi tuntemaan."

Lisää voitte etsiä amerikkalaisilta verkkosivuilta, joille on moni hänet todella tuntenut kirjoittanut sitten viimeisestä kymmenestä vuodesta. Ei sielläkään liiemmin paskaa heitetä.
 
Vielä luonteesta: Törnistä Mauno Koivisto sanoi, ettei hän tunnistanut entistä komppanianpäällikköään Kallosen ja Sarjasen kirjoista. "Ei Törni koskaan höpötellyt. Asialinja oli."

Koiviston muistelmista mieleeni jäi se, että hän mainitsee olleensa näreissään siitä, että Törni aina painoi kärjessä eikä paljon hiiskunut suunnitelmistaan muille. Törnin kaatuessa komppania ei olisi tiennyt mitä tehdä ja minne mennä.
 
Koiviston muistelmista mieleeni jäi se, että hän mainitsee olleensa näreissään siitä, että Törni aina painoi kärjessä eikä paljon hiiskunut suunnitelmistaan muille. Törnin kaatuessa komppania ei olisi tiennyt mitä tehdä ja minne mennä.

Olisit nyt saman tien siteerannut kokonaan, mitä kirjoitin. No, siteeraan itseäni:

Mikäli Mauno Koiviston luonnehdinta kelpaa, hän kertoi: "Törni oli johtajana pidetty - - olimme samaa porukkaa -- osallistui kaikkeen toimintaan siinä missä muutkin -- ei vaatinut muilta sellaista, mitä ei itse olisi tehnyt. Koivistokin kyllä pani merkille Törnin taipumuksen pitää asiat omana tietonaan ja marssia osaston keulilla, ja epäili johtamistavan mielekkyyttä. Törni johti kuin kommandojohtaja, ei komppanianpäällikkö. Mutta Koivisto ei taas ymmärtänyt, että erikoisjoukkoa johdetaankin niin, sillä yksikin liikaa tietävä vankihan voisi vaarantaa sekä tehtävän että osaston. Se on eri laji.

Oletko veli ihan varma, että varajohtaja Holger Pitkänen ja joukkueenjohtajat eivät mitään olisi tienneet? Tai miksi Koiviston, parikymppisen pikakiväärimiehen, olisi pitänyt kaikki tietää...
 
Olisit nyt saman tien siteerannut kokonaan, mitä kirjoitin. No, siteeraan itseäni:

Enpä kerinnyt lukea viestiäsi, joka paremmin kuvasi Törnin johtamistyyliä, ennen kuin aloitin kirjoittaa omaani. Itselläni ei ole Koiviston kirjaa hyllyssä ja muistikuvat vuosikymmenen takaa alkavat olla huteria.
 
Tai miksi Koiviston, parikymppisen pikakiväärimiehen, olisi pitänyt kaikki tietää...
Koska hän oli tuleva presidentti:rolleyes:. Mutta joo, kun mainitsit Aarne Juutilaisen, niin hänhän taisi kokolailla sipata jo ennen sodan loppumista, Törni sensijaan jaksoi reuhata loppuun asti, eikä riittänytkään. Ottamatta nyt kantaa Törniin, kun en miestä tuntenut, niin moni ihmisenä täysi mulkku saattoi kuitenkin olla sodassa mies paikallaan ja ansaita näin sotasankarina täysin ansaitusti kiitollisuutemme.
 
Koska hän oli tuleva presidentti:rolleyes:. Mutta joo, kun mainitsit Aarne Juutilaisen, niin hänhän taisi kokolailla sipata jo ennen sodan loppumista, Törni sensijaan jaksoi reuhata loppuun asti, eikä riittänytkään. Ottamatta nyt kantaa Törniin, kun en miestä tuntenut, niin moni ihmisenä täysi mulkku saattoi kuitenkin olla sodassa mies paikallaan ja ansaita näin sotasankarina täysin ansaitusti kiitollisuutemme.

Vittu. Ei pitäisi näköjään kirjoittaa mitään, kun sitten "aina" on OT:ta ketjut täynnä.

Juutilainen "sippasi" jo ennen talvisotaa. Potkut rauhanajan armeijasta. Legioona meni ihan jees, kun viinaa sai ottaa säännöllisesti ja actionin aikaan ei tarvinnut pingottaa, eli särmäysjaksot olivat riittävän lyhyitä. Talvisota oli tarpeeksi lyhyt Juutilaisen kasassa pysymiseen, mutta Haartmanin kirjasta Francon armeijasta Kollaanjoelle käy kyllä selkeästi ilmi, että talvisodan henkeä haettiin myös pullosta. Haartman ei itse Francon armeijan jälkeen ole enää mikään nöösipoika tai jeesustelija, joten mitään mustamaalausta maininnoissa ei sinänsä ole. Päinvastoin pataljoonankomentaja kehuu komppanianpäällikköään kovastikin. Jatkosota menikin sitten Juutilaisella jo vähän niin ja näin. Keinonen on sangen kriittinen Juutilaista kohtaan kirjoissaan, mutta tietysti on muistettava, että Keinonen on kriittinen kaikkia muita paitsi itseään kohtaan (ja ehkä Kekkosta).

Totta on, että Juutilaisen, Keinosen tai Törnin kaltaisia ihmisiä tarvitaan poikkeusaikoina, mutta kannattaa muistaa, että kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia. Jos verrataan vaikka Törniä ja Onni Määttästä, voidaan väittää, että kovistakin paikoista voitiin tulla pois sangen hyvässä kunnossa. Eikä kaikkien Neuvostoliitolle pahaa tehneiden tarvinnut lähteä Saksaan (tai muuten ulkomaille). Määttänen olisi ollut sodan jälkeen (ja sen aikana) huomattavasti halutumpi saalis Neuvostoliitolle kuin Törni. Määttänen oli nimittäin Kuismasen luottomiehiä ja pelasi sotilasarvoaan huomattavasti tärkeämpää paikkaa - enkä nyt puhu yksittäisten partioiden johtamisesta. Ja kun ottaa huomioon, miten suomalaisten asiamiestoiminta "onnistui" jatkosodan aikana, Määttäsen rooli on tasan tarkkaan ollut neuvostoviranomaisten tiedossa.

Mutta edelleenkin korostetaan, että mielestäni Lauri Törnin suoritukset taistelutehtävissä ovat kunnioitettavia ja hän on osaltaan ollut pelastamassa maatamme neuvostomiehitykseltä vuosina 1939-40 ja -44.
 
Vittu. Ei pitäisi näköjään kirjoittaa mitään, kun sitten "aina" on OT:ta ketjut täynnä.

Juutilainen "sippasi" jo ennen talvisotaa. Potkut rauhanajan armeijasta. Legioona meni ihan jees, kun viinaa sai ottaa säännöllisesti ja actionin aikaan ei tarvinnut pingottaa, eli särmäysjaksot olivat riittävän lyhyitä. Talvisota oli tarpeeksi lyhyt Juutilaisen kasassa pysymiseen, mutta Haartmanin kirjasta Francon armeijasta Kollaanjoelle käy kyllä selkeästi ilmi, että talvisodan henkeä haettiin myös pullosta. Haartman ei itse Francon armeijan jälkeen ole enää mikään nöösipoika tai jeesustelija, joten mitään mustamaalausta maininnoissa ei sinänsä ole. Päinvastoin pataljoonankomentaja kehuu komppanianpäällikköään kovastikin. Jatkosota menikin sitten Juutilaisella jo vähän niin ja näin. Keinonen on sangen kriittinen Juutilaista kohtaan kirjoissaan, mutta tietysti on muistettava, että Keinonen on kriittinen kaikkia muita paitsi itseään kohtaan (ja ehkä Kekkosta).

Näin sivuhuomiona Kollaalla on ollut jännä komentoketju: Simo Häyhä, Aarne Juutilainen, Haartman, Teittinen, Tiainen, Hägglund. Kollaan taisteluista olisi ainesta elokuvaan, sen verran mielenkiintoisia henkilöhahmoja ja tilanteita siellä on ollut.
 
Jos verrataan vaikka Törniä ja Onni Määttästä, voidaan väittää, että kovistakin paikoista voitiin tulla pois sangen hyvässä kunnossa.

Määttänen olisi ollut sodan jälkeen (ja sen aikana) huomattavasti halutumpi saalis Neuvostoliitolle kuin Törni.

Täysin järjetön vertailu. Siis aivan absurdi. Onni Määttänen teki 16 partiomatkaa, joista tunnetuin oli Petrovski Jamin huoltokeskuksen tuhoaminen ja ehkä oleminen partiossa, joka lennettiin aselevon jälkeen kotiin. Toinen taas oli rintamaupseeri, josta luvattiin Moskovan radiossa tapporahaa.

Neuvostoliitolla ei ollut mitään vaatimuksia Määttäsen suhteen ja jos olisi ollut, kyse olisi ollut Petrovski Jamin sotilassairaalan tuhoamisesta. Siinä meni paljon henkilökuntaa samalla, lääkäri. sairaanhoitajia. Mutta Määttänen ei ollut johtaja eikä edes varajohtaja tuolla retkellä.
 
Viimeksi muokattu:
Palaan historiaan. Miksi Törnin vetäytyminen viidakosta konttoriin ei onnistunut ja missä organisaatiossa hän oli loppuaikana?

Törni vietti 45-vuotispäivänsä Yhdysvalloissa Fort Braggissa mutta lähti vielä kerran rintamalle. Helmikuussa 1965 Törni oli Nha Trangissa ja sijoitettuna SFGA:n päämajaan. 5. SFGA:n komentaja Robert Rheault oli sitä mieltä, että Törni oli taistellut tarpeeksi ja että hänen piti kouluttaa nuoria.

Vietnamiin tultua oli joku skandaali ja nyrkkitappelu, mutta ihan reilu ottelu, koska vastapuoli (Yhdysvaltain armeijan aliupseeri) ilmeisesti myös haastoi. Siitä tuli yksipuolinen ottelu ja Törnin vastustaja vietti pari päivää kenttäsairaalassa.

Törni siirrettiin esikuntatehtäviin. Ylennys majuriksi odotti. Tappelu vaikutti vähän mutta erityisesti Robert Rheault halusi Törnin muihin tehtäviin jo. Hän omien sanojensa mukaan piti Törniä "parhaana sotilaana, minkä koskaan oli tuntenut".

Samaan aikaan MACV-SOG eli "SOG" oli aloitellut toimintaansa Vietnamissa. Se otti CIA:n tehtävät alueella ja operaatioista tiedotettiin vain viidelle SOG:n johdon ulkopuoliselle, mm. kenraali Westmorelandille. "SOG" varasi sittemmin Törnin.

SOG:n tehtävät jaettiin neljään osaan. 1) Hanoita vastaan tehtävät salaiset, 2) laivaston salaiset, 3) psykologiset operaatiot ja 4) Ho-Tsi-Minh reittiä vastaan Laosin alueella tehtävät salaiset operaatiot.

Virallisesti amerikkalaisia joukkojahan "ei ollut Laosissa". "Shining Brass" oli kaikkien näiden Laosin operaatioiden nimi. Itse asiassa siitä tuli osittainen menestys. Reittiä pitkin oli solutettu 10 000 - 20 000 sotilasta kuukausittain etelään. Ongelma oli se, että sopivia riittävän kokeneita sotilaita operaatiota varten ei alkuun oikein tahtonut löytyä. Tilanne muuttui, kun eversti Aito Keravuori laitettiin vastuuseen SOG:n koulutusleiristä Long Thanhissa. Keravuori oli hoitanut Bad Tölzistä Vietnamiin tultuaan jo yhden salaisen operaation Laosissa ("White Star").

Toukokuussa 1965 SOG oli toimintavalmis, mutta Washington horjui päätöksissään. Ainoa, mikä aloitettiin oli Shining Brass.

En muista, kuka amerikkalainen historioitsija se oli, mutta hänen mukaansa Shining Brassiin koottiin todellinen erikoismiesten "All Stars". Don Blackburn oli 29-vuotiaana ollut armeijan nuorin eversti ja hän oli edelleen eversti - takanaan pako japanilaisten käsistä Bataanin kuolemanmarssilta ja Filippiinien pääkallonmetsästäjien organisoiminen. Eversti Arthur Simons oli toisessa maailmansodassa ollut maahanlaskujoukkojen upseeri ja nyt kouluttanut Laosissa sissijoukkoja häiritsemään Ho-Tsi-Minh-reitin liikennettä (White Star").

Shining Brass: tiedustelu ilmaiskuja varten, komppanian vahvuinen hyökkäys Vietminhin varustuksia vastaan ja lopuksi pitkäaikainen sabotaasi yhteistyössä paikallisten heimojen kanssa. Vain ensi vaiheeseen Washington antoi luvan. Simons alkoi kasata ryhmää. Ei ollut helppoa. Vaatimukset: kokemus erikoissodankäynnistä, epäsovinnaisuus, ajattelutavan erottava täysin perinteisesti koulutetuista upseereista ja miehistöstä.

Blackburn ja Simons vetivät 46-vuotiaan Törnin kirjoituspöydän takaa, koska hän vastasi parhaiten kuvausta. Törni sai viisi tiedusteluryhmää (á 12) sekä etelävietnamilaisen helikopterilaivaston (CH-34 Kingbeet). Raja piti ylittää jalan, mutta ryhmiä piti liikutella ilmassa kotialueella. Törnin ei tullut olla enää kärjessä vaan kerrankin johtaa ikään kuin "komentokorsulta". On kohtalon ivaa, että juuri silloin hän kuoli.

Lokakuun 18. 1965 kolme Kingbeetä lähti. Kahdessa ensimmäisessä oli kymmenmiehinen RT Iowa -ryhmä ylikersantti Petryn johdolla, ei tunnuksia, ei arvomerkkejä, aasialaiset univormut, ruotsalaiset konepistoolit ja belgialaiset pistoolit. Kolmannessa oli vain Törni ja helikopterimiehistö. Huom! Amerikkalaisten mukaan Törnillä oli Springfield assault rifle ja suomalaislähteissä väitetään, että ruotsalaisvalmisteinen konepistooli Carl Gustav. Kellä tieto, kertokoon.

Paljastumisriskin vuoksi liikkeelle lähdettiin myöhään. Sään vuoksi tehtävä oli peruuntua, mutta Törni näki aukon suunnitellulla laskeutumisalueella ja viestitti muille siitä. RT Iowan kaksi kopteria laskeutuivat onnistuneesti. Törni jäi seuraamaan onnistumista. Kun Kingbeet olivat tyhjät ja sotilaat kadonneet aluskasvillisuuteen, myrskypilvet sulkeutuivat taas. Palanneista koptereista toinen selvisi kotiin ja toinen laskeutui huonossa säässä jonnekin matkalle.

Törni varmuudella seurasi kahden muun kuljetuskopterin lähdön ja varmuudella jäi paikalle Petryn radioilmoitukseen asti. Sitä ennen hän ei lähtisi. Jos hänen poikansa joutuisivat vaikeuksiin, hän menisi itse sinne. Helikopterilentäjä-parat. Satoi, taivas oli muuttunut aivan mustaksi, ja kopteri oli eristetty muista. Ja takana istui hullu kapteeni ase kädessä. Petry raportoi: "Sisäänmeno onnistunut." Törni kuittasi tämän ja lähti. Jonkin aikaa helikopteri oli yhteydessä toisiin Kingbee-koptereihin, sitten Törnin kopterista kuului yllättäen n 30 sekuntia vain viritysääntä (FM), joka sekin lakkasi.

Juuri ennen viimeistä tehtävää. Ei ole Carl Gustav selässä?


thorne7.jpg


MACV - SOG -ryhmä.

Operaatio oli menestys. Petry ja kumppanit kutsuivat kaikkiaan 51 ilmaiskua. Kyllä siinä Vietminh oli ihmeissään.

thorne6.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Juutilaisesta oli eräs tarina että oli tullut jo useampi käsky vetäytyä. "tullaa tullaa mutta eka tapetaa ryssät" juutilainen odotti niin kauan että venäläiset hyökkäsivät. Itse oli kk ampujana.
Juutilaista myöhemmin harmitti että ei lähtenyt legioonaan takaisin. Juutilainen oli näitä sotilaiksi syntyneitä kavereita mitkä jo nuoresta tiesivät että sotilaiksi haluavat.

Törnikin tiesi jo nuorena että hän haluaa sotilaaksi, se oli hänen unelma ammatti.
 
Minustakaan ei ole mitään loanheittoa kertoa "suurmiesten" pimeämmistä puolista. Oman kokemukseni ja näkemykseni mukaan hulluuden ja nerouden raja tahtoo olla vähän joka alalla aika häilyvä käsite, ja monet glorifeeratut sankarit ovat olleet ihmisinä aika veemäisiä. Monesti tämä on varmasti ollut osasyy siihen, miksi heistä on tullut aloillaan sankareita.

En sotahommista tosin niin tiedä muuta kuin mitä historianharrastuksen kautta olen lukenut, mutta taannoin tälläiselläkin pertti perusinsinöörillä oli tilaisuus niinsanotusti pelata isossa liigassa. Tai no, ainakin olla mailapoikana. Tuli otettua jopa kuppia erään nobelistin kanssa ja nähtyä muutamaa muuta kohtalaisen läheltä, plus useita muita äärinero-kategoriaan kuuluvia.

Joka ikinen näistä oli sosiaalisissa kuvioissa vähintään tasolla erikoinen, ja muutama oli suoraan sanottuna aika epämiellyttävä tapaus. Kyllähän niitä siedettiin kun tulostakin syntyi. Mutta sen jälkeen olen aina vähän epäillyt liian siloiteltuja kuvia historian henkilöistä. Taitaa nimittäin olla, että pitää olla jollain tasolla riittävän hullu että jaksaa painaa menemään siinä parhaan prosentin tai prosentin osan joukossa.
 
Minustakaan ei ole mitään loanheittoa kertoa "suurmiesten" pimeämmistä puolista. Oman kokemukseni ja näkemykseni mukaan hulluuden ja nerouden raja tahtoo olla vähän joka alalla aika häilyvä käsite, ja monet glorifeeratut sankarit ovat olleet ihmisinä aika veemäisiä. Monesti tämä on varmasti ollut osasyy siihen, miksi heistä on tullut aloillaan sankareita.

En sotahommista tosin niin tiedä muuta kuin mitä historianharrastuksen kautta olen lukenut, mutta taannoin tälläiselläkin pertti perusinsinöörillä oli tilaisuus niinsanotusti pelata isossa liigassa. Tai no, ainakin olla mailapoikana. Tuli otettua jopa kuppia erään nobelistin kanssa ja nähtyä muutamaa muuta kohtalaisen läheltä, plus useita muita äärinero-kategoriaan kuuluvia.

Joka ikinen näistä oli sosiaalisissa kuvioissa vähintään tasolla erikoinen, ja muutama oli suoraan sanottuna aika epämiellyttävä tapaus. Kyllähän niitä siedettiin kun tulostakin syntyi. Mutta sen jälkeen olen aina vähän epäillyt liian siloiteltuja kuvia historian henkilöistä. Taitaa nimittäin olla, että pitää olla jollain tasolla riittävän hullu että jaksaa painaa menemään siinä parhaan prosentin tai prosentin osan joukossa.

Kotimaisiin kansanedustajiin tutustuminen, tavalla tai toisella, voi avata jo silmiä sen suhteen, millaiset ihmiset haluavat valtaa.
 
Lauri Törni oli aikansa tuote.

Kannattaa huomioida, ettei huoltoaliupseeri Törnistä olisi tullut upseeria, ellei sota olisi tarjonnut siihen mahdollisuutta.

Sodan aikaisessa armeijassa Törniä siedettiin koska hän sai myös tuloksia aikaiseksi. Sen sijaan käyttäytyminen tai käskyjen totteleminen oli sitä luokkaa, että rauhan ajan armeijassa Törniä tuskin olisi kovin pitkään katseltu.

SS-joukoista Törni käytännössä palautettiin maitojunalla jo kesällä 1941. Kyvyttömyys oppia kieltä ja asennevamma pantiin merkille Saksassa. "Pokkuroinnin" vastustaminen on pelkkä viikunanlehti kun ajattelee minkälainen germaaninen toverikerho Waffen-SS oli aikoinaan ja kuinka paljon suomalaisten tempauksia siedettiin.

Suomessa Törni pystyi vakauttamaan jälleen asemansa saamalla aikaan tuloksia.

Maanpetostuomio ja sotilasarvon menetys tulivat Törnille kyllä aivan aiheesta. Täydellinen arviointikyvyn pettäminen.

Sodan jälkeen Törni epäonnistui siviilielämässään niin ihmissuhteissa kuin työelämässäkin.

Värväytyminen 35 vuotiaana Yhdysvaltain armeijaan oli jonkinlainen viimeinen oljenkorsi. Törniä ei olisi koskaan upseerikoulutukseen laitettu ellei Marttisen miehet häntä olisi sinne hommanneet. (Vastaavanlaisen ratkaisunhan teki "Arabian Lawrence" joka liittyi RAF:n ja päätyi mekaanikoksi saman ikäisenä.)

1950-luvun erikoisjoukkoihin Törni varmasti istui hyvin. Sinnehän oli palkattu porukkaa ympäri maailmaa ja erikoisille miehille sekä heidän toimintatavoilleen oli tilausta.

Kuitenkin kannattaa muistaa, että Törnin sotilasura ei ollut Yhdysvalloissakaan raketinomainen. Vajaan kymmenen vuoden palveluksen jälkeen mies oli vain kapteeni.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top