Palaan historiaan. Miksi Törnin vetäytyminen viidakosta konttoriin ei onnistunut ja missä organisaatiossa hän oli loppuaikana?
Törni vietti 45-vuotispäivänsä Yhdysvalloissa Fort Braggissa mutta lähti vielä kerran rintamalle. Helmikuussa 1965 Törni oli Nha Trangissa ja sijoitettuna SFGA:n päämajaan. 5. SFGA:n komentaja Robert Rheault oli sitä mieltä, että Törni oli taistellut tarpeeksi ja että hänen piti kouluttaa nuoria.
Vietnamiin tultua oli joku skandaali ja nyrkkitappelu, mutta ihan reilu ottelu, koska vastapuoli (Yhdysvaltain armeijan aliupseeri) ilmeisesti myös haastoi. Siitä tuli yksipuolinen ottelu ja Törnin vastustaja vietti pari päivää kenttäsairaalassa.
Törni siirrettiin esikuntatehtäviin. Ylennys majuriksi odotti. Tappelu vaikutti vähän mutta erityisesti Robert Rheault halusi Törnin muihin tehtäviin jo. Hän omien sanojensa mukaan piti Törniä "parhaana sotilaana, minkä koskaan oli tuntenut".
Samaan aikaan MACV-SOG eli "SOG" oli aloitellut toimintaansa Vietnamissa. Se otti CIA:n tehtävät alueella ja operaatioista tiedotettiin vain viidelle SOG:n johdon ulkopuoliselle, mm. kenraali Westmorelandille. "SOG" varasi sittemmin Törnin.
SOG:n tehtävät jaettiin neljään osaan. 1) Hanoita vastaan tehtävät salaiset, 2) laivaston salaiset, 3) psykologiset operaatiot ja 4) Ho-Tsi-Minh reittiä vastaan Laosin alueella tehtävät salaiset operaatiot.
Virallisesti amerikkalaisia joukkojahan "ei ollut Laosissa". "Shining Brass" oli kaikkien näiden Laosin operaatioiden nimi. Itse asiassa siitä tuli osittainen menestys. Reittiä pitkin oli solutettu 10 000 - 20 000 sotilasta kuukausittain etelään. Ongelma oli se, että sopivia riittävän kokeneita sotilaita operaatiota varten ei alkuun oikein tahtonut löytyä. Tilanne muuttui, kun eversti Aito Keravuori laitettiin vastuuseen SOG:n koulutusleiristä Long Thanhissa. Keravuori oli hoitanut Bad Tölzistä Vietnamiin tultuaan jo yhden salaisen operaation Laosissa ("White Star").
Toukokuussa 1965 SOG oli toimintavalmis, mutta Washington horjui päätöksissään. Ainoa, mikä aloitettiin oli Shining Brass.
En muista, kuka amerikkalainen historioitsija se oli, mutta hänen mukaansa Shining Brassiin koottiin todellinen erikoismiesten "All Stars". Don Blackburn oli 29-vuotiaana ollut armeijan nuorin eversti ja hän oli
edelleen eversti - takanaan pako japanilaisten käsistä Bataanin kuolemanmarssilta ja Filippiinien pääkallonmetsästäjien organisoiminen. Eversti Arthur Simons oli toisessa maailmansodassa ollut maahanlaskujoukkojen upseeri ja nyt kouluttanut Laosissa sissijoukkoja häiritsemään Ho-Tsi-Minh-reitin liikennettä (White Star").
Shining Brass: tiedustelu ilmaiskuja varten, komppanian vahvuinen hyökkäys Vietminhin varustuksia vastaan ja lopuksi pitkäaikainen sabotaasi yhteistyössä paikallisten heimojen kanssa. Vain ensi vaiheeseen Washington antoi luvan. Simons alkoi kasata ryhmää. Ei ollut helppoa. Vaatimukset: kokemus erikoissodankäynnistä, epäsovinnaisuus, ajattelutavan erottava täysin perinteisesti koulutetuista upseereista ja miehistöstä.
Blackburn ja Simons vetivät 46-vuotiaan Törnin kirjoituspöydän takaa, koska hän vastasi parhaiten kuvausta. Törni sai viisi tiedusteluryhmää (á 12) sekä etelävietnamilaisen helikopterilaivaston (CH-34 Kingbeet). Raja piti ylittää jalan, mutta ryhmiä piti liikutella ilmassa kotialueella. Törnin ei tullut olla enää kärjessä vaan kerrankin johtaa ikään kuin "komentokorsulta". On kohtalon ivaa, että juuri silloin hän kuoli.
Lokakuun 18. 1965 kolme Kingbeetä lähti. Kahdessa ensimmäisessä oli kymmenmiehinen RT Iowa -ryhmä ylikersantti Petryn johdolla, ei tunnuksia, ei arvomerkkejä, aasialaiset univormut, ruotsalaiset konepistoolit ja belgialaiset pistoolit. Kolmannessa oli vain Törni ja helikopterimiehistö.
Huom! Amerikkalaisten mukaan Törnillä oli Springfield assault rifle ja suomalaislähteissä väitetään, että ruotsalaisvalmisteinen konepistooli Carl Gustav. Kellä tieto, kertokoon.
Paljastumisriskin vuoksi liikkeelle lähdettiin myöhään. Sään vuoksi tehtävä oli peruuntua, mutta Törni näki aukon suunnitellulla laskeutumisalueella ja viestitti muille siitä. RT Iowan kaksi kopteria laskeutuivat onnistuneesti. Törni jäi seuraamaan onnistumista. Kun Kingbeet olivat tyhjät ja sotilaat kadonneet aluskasvillisuuteen, myrskypilvet sulkeutuivat taas. Palanneista koptereista toinen selvisi kotiin ja toinen laskeutui huonossa säässä jonnekin matkalle.
Törni varmuudella seurasi kahden muun kuljetuskopterin lähdön ja varmuudella jäi paikalle Petryn radioilmoitukseen asti. Sitä ennen hän ei lähtisi. Jos hänen poikansa joutuisivat vaikeuksiin, hän menisi itse sinne. Helikopterilentäjä-parat. Satoi, taivas oli muuttunut aivan mustaksi, ja kopteri oli eristetty muista. Ja takana istui hullu kapteeni ase kädessä. Petry raportoi: "Sisäänmeno onnistunut." Törni kuittasi tämän ja lähti. Jonkin aikaa helikopteri oli yhteydessä toisiin Kingbee-koptereihin, sitten Törnin kopterista kuului yllättäen n 30 sekuntia vain viritysääntä (FM), joka sekin lakkasi.
Juuri ennen viimeistä tehtävää. Ei ole Carl Gustav selässä?
MACV - SOG -ryhmä.
Operaatio oli menestys. Petry ja kumppanit kutsuivat kaikkiaan 51 ilmaiskua. Kyllä siinä Vietminh oli ihmeissään.
. Mutta joo, kun mainitsit Aarne Juutilaisen, niin hänhän taisi kokolailla sipata jo ennen sodan loppumista, Törni sensijaan jaksoi reuhata loppuun asti, eikä riittänytkään. Ottamatta nyt kantaa Törniin, kun en miestä tuntenut, niin moni ihmisenä täysi mulkku saattoi kuitenkin olla sodassa mies paikallaan ja ansaita näin sotasankarina täysin ansaitusti kiitollisuutemme.
