Ei taida sirpaletiheys (sirpaleita / m2) riittää ohuen langan katkaisemiseksi sirpaleosumalla riittävällä todennäköisyydellä nykyisillä ampumatarvikkeilla. Varmempaa olisi räjähdyspaineen vaikutus, mutta silloin pitäisi kranaatti saada räjäytettyä melko lähellä lankaa, joka lienee mahdotonta yksittäisien ammuksien "tuurilähiosumia" lukuunottamatta.
Ehkä joku erityisammus / -ohjus tai niiden taistelukärki voisi toimia, mutta kalliita ne olisivat ja ongelmaksi muodostuu se, miten valokuitu havaittaisiin? Eikös se ole kuitenkin aika ohut polymeerilanka, jonka vahvikkeena joku hiilikuitu tms. kuituvahvike, jossa ehkä sidosaineena joku pehmeämpi polymeeri. Kyetäänkö ohjaukseen käytettävä valokuitu havaitsemaan niin, että ehditään suunnata ase (tykki) ja virittää ampumatarvike toimintakuntoiseksi (heräte- tai aikasytyttimen säätö). Ehkä "vikkelä" ilmatorjuntaan tarkoitettu tykki olisi mahdollinen, mutta herkän tai nopeasti ohjelmoitavan sytyttimen se vaatisi. Sirpaletiheyden ja -kuvion pitäisi olla kattava, jotta osuma lankaan saataisiin järkevällä varmuudella.
Esimerkkinä 1950-70 luvuilla IT-ohjuksissa oli "tangon" tai perinteisiä sirpaleita pidempiä tankosirpaleita tuottavia taistelulatauksia, joilla saisi ehkä paremman kattavuuden langan katkaisutarkoituksessa. Taistelukärkinä ne todettiin myöhemmin tehottomiksi, koska yksi iso tankosirpale aiheutti pienemmät vauriot lentokonerakenteissa kuin useampi läpäisevä perinteinen ohjuskuoren sirpale. Ohessa kuva sekä artikkeliviite:
Katso liite: 121070
http://aux.ciar.org/ttk/mbt/papers/...tion_of_air_target_warheads.waggener.2007.pdf
Tykillä ei voine tankosirpaleita tuottavaa ammusta ampua, koska ammus / sirpalerakenne ei kestä tykin laukauksen sisäballistisen vaiheen rasituksia. Toki semmoinen ammuskuorirakenne saataisiin suunniteltua, mutta kalliiksi ne varmaan tulisivat tavallisempiin ammuksiin nähden.