Ehkä vielä haulikkomallia oleellisempi kysymys on käytettävä patruuna. Työpaikan haulikkoasiantuntija oli sitä mieltä, että wolframihauleilla ladattu patruuna olisi paras dronentorjuntaan. Wolframihauleilla saa vaikutusta luokkaa 100 m päähän, kun tavanomaisilla hauleilla jäädään n 40 m etäisyydelle. 40 m on aika lyhyt matka, kun drone on tulossa räjähteen kanssa kohti.
Wolframin tiheys on 19,3 g/cm³, kun lyijyllä tiheys on 11,34 g/cm³. Kappaleen otsapinta-ala ja massa määrittävät hetkellisen hidastuvuuden (yksinkertaistettuna):
a(t) = 0,5 * Cv * ρ * v(t)² * A/m
Wolframilla A/m on samalla halkaisijalla 0,59 lyijyn A/m luvusta eli wolframihauli säilyttää nopeutensa huomattavasti paremmin.
Osumakuviot on syytä varmistaa ennen dronenmetsästykseen ryhtymistä (kuten valveutuneet metsästäjätkin tarkistavat kuvion ennen metsästystä).
Wolframihaulien testausta 100 m matkalle:
Ainakin noilla hauleilla näytti olevan riittävästi energiaa dronen rikkomiseen 100 m päässä. Lisäksi kuvio näytti riittävän tiheältä todennäköiseen osumaan.
Venäläiset harrastajat ovat tehneet 3d printattuja haulipatruunoita 7.62 kaliiberille:
Massatuotantona muoviosat kannattaa tietysti tehdä muovipuristuskoneella. Lisäksi voisi mahdollisesti käyttää haulien asemasta luodin muotoisia ammuksia jolloin pienempi ilmanvastus edesauttaa nopeuden säilymistä. Osumatodennäköisyyden parantamiseksi hajonta olisi syytä optimoida. Rynnäkkökiväärin droneammuksella saisi ehkä haulikkoa pidemmän tulenavausmatkan ja ehtisi ampumaan useammin ennen kuin drone on sylissä. Yksittäisen laukauksen osumistodennäköisyys on pienemmän hauli/ammusmäärän takia haulikkoa pienempi.
Näitä asioita olisi syytä Suomessakin tutkia.
www.verkkouutiset.fi