Uusimmassa Siivet-lehden numerossa 5/2015 on mielenkiintoinen Pentti Perttulan kirjoittama juttu A-10 Warthogin suunnittelusta ja siihen liittyvästä, yleensä vaietusta seikasta. Nimittäin Hans-Ulrich Rudelin osuudesta koneen kehittelyssä.
Olen itse aina ollut siinä luulossa, että Rudelin osuutta on liioiteltu, mutta jutussa taitaa olla vinha perä. Perttula toteaa, että Pentagonin entinen hankintavirkamies Pierre Sprey on vahvistanut Rudelin osuuden. Luonnollisesti tämän tunnettujen natsisympatioiden takia asiasta on mieluiten vaiettu.
Rudel osallistui A-10:n keskeiseen suunnitteluseminaariin Washingtonissa syksyllä 1976. Kokoukseen otti osaa satoja insinöörejä, analyytikkoja, USAF:in upseereita, virkamiehiä ja tiedusteluhenkilökuntaa. Heti kärkeen suunnittelutyöryhmän jäsenten tuli lukea Rudelin sotamuistelmat ”
Stuka-lentäjä.” Tarkoituksena oli oppia millaisia vaatimuksia taistelukentän lähitulitukikoneelta vaadittaisiin.
Rudelin näkemykset vaikuttivat moniin koneen ominaisuuksiin. Näitä ovat esim. suurikaliiperinen Gatling-tykki, panssarointi, palosammutusjärjestelmä, pieni kaartosäde (=ketteryys liikehdinnässä), kyky lentää matalalla huonossakin säässä, mahdollisuus lentää samalla koneella kolmesta viiteen sotalentoa päivässä, mahdollisuus toimia päällystämättämiltä kentiltä, sekä kyky siirtää A-10 –yksikkö nopeasti painopistealueelta toiselle.
, josta taisi tulla enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Niihin piti asentaa muun muassa raitisilmanaamarit, joita syötettiin painepulloista. Paineensäätäjänä käytettiin Mersun hapensäädintä.
