Museo
Kenraali
Aloitetaan oma vänkäysketju vispilänkaupasta kun on kuitenkin sen verran tärkeähkö aihe.
Sen kun palkkaisi tietokirjailijan töihin ja vaikka jonkun politiikantoimittajan avustamaan ja lähettäisi haastattelemaan asianomaisia. Ilmailuvalokuvaaja voisi ottaa komeat otokset kaikista kopterityypeistä.
Julkisista lähteistä löytyy varmaan satoja lehtiartikkeleita, muutamat muistelmat, eduskuntakeskustelut, puolustushallinnon julkiset paperit, ulkomaalisia kirjoja ja kasa sekalaisia kotimaisia opinnäytetöitä. Itsellä tulee mieleen tulee Lea Ahoniemen väitöskirja, kenraali Tilanderin muistelmat ja Maavoimien pitkän tähtäimen kehittämissuunnitelma vuodelta 1996. Kun kauniisti pyytäsi voisi päästä tutustumaan armeijan selvityksiin.
Itsellä kun oli 90-luvulla muutakin tekemistä niin jäi kopterihankkeen seuraaminen vähemmälle. Vaikka noista koptereista perinnefoorumilla vängättiinkin niin avoimia kysymyksiä löytyy kuitenkin runsaasti:
1.) Ilmamekanisoinnin ja panssarijoukkojen vertailu osana sodankäynnin kuvan muutosta
2.) Selvitykset ilmamekanisoinnista, käyttöperiaatteista ja kustannuksista
3.) Itäkaluston hankinta velkojen kuittaamiseksi
4.) Suomen omat kuljetuskopteriselvitykset ja kokemukset edeltävästä kalustosta
5.) Pohjoismainen helikopterihanke
6.) Taistelukopterien nousu ja tuho
7.) Selvitykset kopterien vaatimasta tukiorganisaatiosta
9.) Kopterit vallan käytävillä - kenraalien, poliitikkojen ja lobbarien rooli
10.) Kopterien rooli Suomessa nyt ja tulevaisuudessa
Ehkä pöly tässä laskeutuu ja joku tuollaisen kirjan tekee kun ne Suomen kopterit on ensin saaneet tulikasteensa kv. operaatiossa ja niiden todellinen käyttötarkoitus on selvinnyt.
Johtuivatko pahimmat virheet helikopterisaagassa todella pelkästään Hägglundin impulsiivisuudesta ja oliko hankkeen valmistelu todella niin amatöörimäistä kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää?
Second kirjoitti:JOKO kirjoitti:Sarfloy kirjoitti:
Eipä löydy tähän hätään. Tuohon aikaan asiaa seuranneet muistavat kyllä hyvin eduskuntaa myöden käydyn väännön helikoptereista. Perustelut hekojen puolesta olivat aina aika heikoissa kantimissa.
Sekä puolustusvoimat, että poliittinen johto olivat tuohon aikaan pikkuisen eksyksissä. Täällä härmän perällä elettiin vahvassa uskossa EU:n muodostumisesta liittovaltioksi nopealla tahdilla. Tulevaisuuden sodankuvana oli Jugoslavian kaltainan mättö, jossain unionin rajan ulkopuolella. Niihin kahinoihin oli tarkoitus ottaa osaa nopeilla lentojoukoilla. Hägglund ja Lipponen olivat muistaakseni tämän linjan innokkaimpia kannattajia.
Irakin sota taisi tulla meille onneksi. Ilmavoimien tukemat panssarijoukot iskivät salamasodan parhaita perinteitä kunnioittaen. Muutama heko ammuttiin jossain joutavassa operaatiossa seulaksi. Loppui ihan pahimmat heko haaveilut.
Useissa Suomen sotilas-lehdissä tähän prosessiin osallistuneet (tai ainakin yksi) kirjoittaa että ilmamekanisoitujen joukkojen kehittäminen oli tähtäimessä ja se olisi jopa toteutunut kaluston osalta, nimittäin Venäjä olisi antanut niin kuljetushekoja ja rynnäkköhekoja lainojen vastikkeeksi. Pitkin 90-lukua oli myöskin tutkittu millaiset mahdollisuudet ja taktiikat kotimaassa toimisivat ilmamekanisoidun pumpun osalta, eli prosessi oli jo hyvässä käynnissä.
Sitten isku itäkalustoon liittyvä inho ja tuota kalustohankinta-optiota ei käytetty, kopterit piti kyllä saada ja onhan ne tarpeellisiakin, siis hankittiin NH:t ja siinäpä se. Ei rynnäkkökoptereita tai siis saattokoptereita. Ilmamekanisointi-hanke siis ei toteutunut.
Toki voi kysyä mitkä olisivat itäisen helikopterikaluston käyttökustannukset? Ei venäjäkään kykene harjoituksia ja kalustohuoltoja kustantamaan edes sille pienelle osalle heko-kalustosta joka sillä on käytössä, esim Georgian sodan aikana ilmeni vakavia puutteita niin tulenjohdon kuin kopterikuskien koulutuksessa. Ja veikkaan että Suomeltakin olisi vaadittu melkoisesti pätäkkää, ehkä raakasti liikaa.
EDIT: En mene tuosta kirjoituksesta 100% takuuseen, lehteä en jaksa kaivaa nyt esiin, ehkä edes muista mikä Suomen Sotilaan lehti se oli. Ehkä paremmalla aikaa sitten.
Hösseli kirjoitti:
Hande kirjoitti:
Sen kun palkkaisi tietokirjailijan töihin ja vaikka jonkun politiikantoimittajan avustamaan ja lähettäisi haastattelemaan asianomaisia. Ilmailuvalokuvaaja voisi ottaa komeat otokset kaikista kopterityypeistä.
Julkisista lähteistä löytyy varmaan satoja lehtiartikkeleita, muutamat muistelmat, eduskuntakeskustelut, puolustushallinnon julkiset paperit, ulkomaalisia kirjoja ja kasa sekalaisia kotimaisia opinnäytetöitä. Itsellä tulee mieleen tulee Lea Ahoniemen väitöskirja, kenraali Tilanderin muistelmat ja Maavoimien pitkän tähtäimen kehittämissuunnitelma vuodelta 1996. Kun kauniisti pyytäsi voisi päästä tutustumaan armeijan selvityksiin.
Itsellä kun oli 90-luvulla muutakin tekemistä niin jäi kopterihankkeen seuraaminen vähemmälle. Vaikka noista koptereista perinnefoorumilla vängättiinkin niin avoimia kysymyksiä löytyy kuitenkin runsaasti:
1.) Ilmamekanisoinnin ja panssarijoukkojen vertailu osana sodankäynnin kuvan muutosta
2.) Selvitykset ilmamekanisoinnista, käyttöperiaatteista ja kustannuksista
3.) Itäkaluston hankinta velkojen kuittaamiseksi
4.) Suomen omat kuljetuskopteriselvitykset ja kokemukset edeltävästä kalustosta
5.) Pohjoismainen helikopterihanke
6.) Taistelukopterien nousu ja tuho
7.) Selvitykset kopterien vaatimasta tukiorganisaatiosta
9.) Kopterit vallan käytävillä - kenraalien, poliitikkojen ja lobbarien rooli
10.) Kopterien rooli Suomessa nyt ja tulevaisuudessa
Ehkä pöly tässä laskeutuu ja joku tuollaisen kirjan tekee kun ne Suomen kopterit on ensin saaneet tulikasteensa kv. operaatiossa ja niiden todellinen käyttötarkoitus on selvinnyt.
Johtuivatko pahimmat virheet helikopterisaagassa todella pelkästään Hägglundin impulsiivisuudesta ja oliko hankkeen valmistelu todella niin amatöörimäistä kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää?