Maahanlaskut

Laskuvarjojuttu tämäkin. Ei ole epäilystä siitä, kuka oli Suomen syksyn 1944 yksinäisin mies...

Kaukopartioradisti Muisto Lassila oli juuri saapunut 51 vuorokautta kestäneeltä partiomatkalta, kun hänelle ja kahdelle muulle annettiin yhden hypyn mittainen koulutus ja määrättiin uuteen tehtävään. Lassila pudotettiin Kannakselle kahden muun partiomiehen kanssa. Miehet eivät ehtineet yöllä löytää toisiaan, ja seuraavana päivänä Lassila sai radiosta tietää, että partiotoverit olivat kaatuneet pian hypyn jälkeen tulitaistelussa. Hän oli yksin.

Lassila jäi tarkkailemaan liikennettä ja kuljetuksia Kannaksella vielä. Hän oli puskassa vielä viikon aselevon solmimisen jälkeen. Hänelle vietiin myös muonaa ilmateitse. Lentäjiä ei voinut virallisesti määrätä tähän tehtävään.

Lassila kertoi Päämajaan venäläisten vetävän raskasta kalustoa pois. Se oli tärkeä tieto. Sitten tuli käsky: "Kävele kotiin." Hän pääsi omien puolelle uituaan Vuoksen yli.

Lassila kuoli 12. heinäkuuta 2012 Imatralla 92-vuotiaana. Hän oli jatkosodassa vihollisen selustassa 190 vuorokautta. Pituutta reissuille kertyi yli 3000 kilometriä.

1364398072160
 
Laskuvarjojuttu tämäkin. Ei ole epäilystä siitä, kuka oli Suomen syksyn 1944 yksinäisin mies...

Kaukopartioradisti Muisto Lassila oli juuri saapunut 51 vuorokautta kestäneeltä partiomatkalta, kun hänelle ja kahdelle muulle annettiin yhden hypyn mittainen koulutus ja määrättiin uuteen tehtävään. Lassila pudotettiin Kannakselle kahden muun partiomiehen kanssa. Miehet eivät ehtineet yöllä löytää toisiaan, ja seuraavana päivänä Lassila sai radiosta tietää, että partiotoverit olivat kaatuneet pian hypyn jälkeen tulitaistelussa. Hän oli yksin.

Lassila jäi tarkkailemaan liikennettä ja kuljetuksia Kannaksella vielä. Hän oli puskassa vielä viikon aselevon solmimisen jälkeen. Hänelle vietiin myös muonaa ilmateitse. Lentäjiä ei voinut virallisesti määrätä tähän tehtävään.

Lassila kertoi Päämajaan venäläisten vetävän raskasta kalustoa pois. Se oli tärkeä tieto. Sitten tuli käsky: "Kävele kotiin." Hän pääsi omien puolelle uituaan Vuoksen yli.

Lassila kuoli 12. heinäkuuta 2012 Imatralla 92-vuotiaana. Hän oli jatkosodassa vihollisen selustassa 190 vuorokautta. Pituutta reissuille kertyi yli 3000 kilometriä.

1364398072160

Sitkeä sissi ja metsän nopein eläin.
 
Minusta tuntuu että JOKO harrastaa jälkiviisastelua. Tuskinpa sodanjohto olisi lähettänyt maahanlaskujoukkoja jos olisivat tienneet että niistä ei juuri hyötyä ole. Helppoa se on tämän päivän tiedoilla sanoa mitä sodanjoddon oisi pitänyt tehdä ta jättää tekemättä 1944.
 
D-päivän maahanlaskuilla ei tainnut olla mitään todellista vaikutusta. Hitlerin jääräpäisyys ja liittoutuneiden pommitukset sekä ilmaherruus estivät sakujen reservejä tekemästä pikaista vastaiskua. Todellinen sillanpää otettiin jalkaväen toimesta ja laivaston tykkien avustuksella. Maahanlaskujoukkojen osaksi jäi haahuilu maaseudulla.

Aika vahvasti sanottu, esim Utah-rannan reservi, Kampfgruppe Meyer lähetettiin yön aikana tutkimaan maihinlaskuja, mutta koska maihinlaskut olivat levinneet ympäri matin vatia ei Meyer löytänyt mitään ja hänet kutsuttiin takaisin rannikolle aamun valjetessa. Kamppfgruppe joutui taivaltamaan kohteeseen liittoutuneiden ilmaiskujen alla josta johtuen se ehti Gold rannan vastahyökkäykseen myöhässä ja nenä jo valmiiksi verillä.

Maihinnousu olisi melko varmasi onnistunut Meyrin harharetkestä huolimatta, mutta Utah-rannan tappiot olisivat varmasti oleet paljon raskaammat. Kamfgruppe Meyer edusti 50% saatavilla olevasta jalkaväestä.
 
Maahanlaskujoukot voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri luokkaan:

1) laskuvarjojoukot — hyppäävät laskuvarjoilla lentokoneesta tai helikopterista,
2) maahanlaskettavat joukot — laskeutuvat lentokoneella (liitokone) JA
3 ilmakuljetteiset joukot tai ilmarynnäkköJoukot — kuljetetaan paikalle helikoptereilla tai lentokoneilla.
Mikä on viimeinen merkittävä laskuvarjojoukkojen suorittama maahanlasku (kategoria 1)? Merkittävällä tarkoitan sitä, että ei ole kyseessä mikään muutaman erikoisoperaattorin suorittama maahanlasku (saa niistäkin toki kertoa). :)
 
Uudempia:

Suezin kriisi 1956, jolloin britit kaappasivat El Gamilin. Port Saidiin saatiin sitten helikoptereilla lisää, mutta ilman laskuvarjoväkeä niillä olisi ollut vaikeaa.

Helikopterit ovat tulleet aika pitkälle perinteisten maahanlaskujen tilalle (tarkkuus, koossa pysyminen). Grenadassa 1983 hypänneet Rangerit nappasivat Salinesin kentän. Ehkä Panaman valtaus 1989 oli sellainen isompi, koska sinne pudotettiin koko 82. Divisioona ensi kerran sitten toisen maailmansodan.

Afganistanissa ja Irakissa oli pienimuotoisia operaatioita pudotuksin. 19. lokakuuta 2001 3. Ranger-pataljoona ja osa 75. Ranger-rykmentin esikunnasta hyppäsi Afganistaniin ottaakseen haltuunsa Kandaharin lentokentän. Marraskuussa 2001 3. Ranger-pataljoonan B-komppania hyppäsi Afganistanin syrjäseudulle perustaakseen eteentyönnetyn tukikohdan. Helmikuussa 2003 osia 2. Ranger-pataljoonasta ja 82. maahanlaskudivisioonasta suorittivat kolmannen hypyn.

19. maaliskuuta 2003 3. Ranger-pataljoonan C-komppania hyppäsi läntiseen Irakiin vallatakseen lentokentän. Viikkoa myöhemmin A-komppania ja 3. Ranger-pataljoonan esikunta hyppäsivät vielä Irakiin. Vielä Yhdysvaltain 173. maahanlaskuprikaati teki maahanlaskun Pohjois-Irakiin.

Kattavin teos:

Lucas, James: Storming Eagles

Tuossa on venäläisestä toiminnasta:

http://web.archive.org/web/20090506052259/www.mil.ru/eng/1866/12078/details/index.shtml?id=48865
 
Mikä on viimeinen merkittävä laskuvarjojoukkojen suorittama maahanlasku (kategoria 1)? Merkittävällä tarkoitan sitä, että ei ole kyseessä mikään muutaman erikoisoperaattorin suorittama maahanlasku (saa niistäkin toki kertoa). :)

Wikin lista vaikuttaa melko kattavalta.

http://en.wikipedia.org/wiki/Airborne_forces

Afganistanissa 2001 Ranger-pataljoona otti maahanlaskulla haltuun Kandaharin lentokentän. Jenkit ottivat myös 2003 Irakin operaation alkuvaiheessa pari kenttää pudottamalla laskuvarjojääkäreitä.
 
@Vonka @tulikomento Entä suoritetaanko HALO-hyppyjä usein, ja millon viimeksi tositoimissa? Ne kai ovat enemmän erikoismiesten hommaa? Onko kohdealueelta eksyminen suuri riski siinä?
 
Minusta tuntuu että JOKO harrastaa jälkiviisastelua. Tuskinpa sodanjohto olisi lähettänyt maahanlaskujoukkoja jos olisivat tienneet että niistä ei juuri hyötyä ole. Helppoa se on tämän päivän tiedoilla sanoa mitä sodanjoddon oisi pitänyt tehdä ta jättää tekemättä 1944.

JOKO:n maailmankuva on aika selkeä. Jos kyse on jenkeistä = pahuuden sydän. Ja muutenkaan ne ei koskaan onnistu missään.
 
@Vonka @tulikomento Entä suoritetaanko HALO-hyppyjä usein, ja millon viimeksi tositoimissa? Ne kai ovat enemmän erikoismiesten hommaa? Onko kohdealueelta eksyminen suuri riski siinä?

Aika pitkälti nykyisin suositaan ainakin erkkaritouhuissa HAHO-liitovarjohyppyjä. Syystä että onnettomuusriski on pienempi, GPS-navigaatio helpompaa ja pudotus voidaan suorittaa aika kaukana kohtesta. HALO on sitten enemmän suoran toiminnan menoa jossa pitää saada "boots on ground now".
 
@Vonka @tulikomento Entä suoritetaanko HALO-hyppyjä usein, ja millon viimeksi tositoimissa? Ne kai ovat enemmän erikoismiesten hommaa? Onko kohdealueelta eksyminen suuri riski siinä?

Tuskin tiedän oikeaa vastausta. Suezilla 660 miehen piti olla maassa El Gamilin lentokentällä ja valmiina taisteluun neljässä ja puolessa minuutissa. Se ainakin oli suoraviivaista toimintaa. Ehkä Rangerien hyppy Länsi-Irakiin lentokentälle on viimeisin "action directe".
 
Vaikka hyppäämällä tapahtuva saapuminen kohteeseen on menetelmänä nykyisin harvinainen, jatkuuu laskuvarjojoukkojen kouluttaminen ympäri maailmaa.
Tästä päättelen sen olevan edelleen yksi keinoista jota operaatioiden suunnittelijat haluavat ylläpitää.

Mitä tulee maahanlaskujen arvosta Normadian maihinnousulle, on vaikea löytää faktisesti totuutta. Toki mielipiteitä sen todellisesta arvosta voidaan heitellä, mutta argumentit puolesta ja vastaan ovat kovin heikkoja. Veikkaan kuitenkin, että ilman maahanlaskua, Saksalaisten olisi ollut helpompaa torjua maihinnousu. Olisivatko onnistuneet on toinen juttu. On kuitenkin syytä muistaa, että maahanlaskun käyttö oli liittoutuneiden vakiokäytäntö maihinnousun tukemisessa.
 
Minusta tuntuu että JOKO harrastaa jälkiviisastelua. Tuskinpa sodanjohto olisi lähettänyt maahanlaskujoukkoja jos olisivat tienneet että niistä ei juuri hyötyä ole. Helppoa se on tämän päivän tiedoilla sanoa mitä sodanjoddon oisi pitänyt tehdä ta jättää tekemättä 1944.

Mielestäni maahanlaskujoukkoja käytettiin koska niitä oli ja kyseessä oli sodan kannalta ratkaiseva taistelu. Maahanlaskujen mielekkyyttä epäiltiin liittoutuneiden sodanjohdossa jo ennakolta.
 
Sitkeä sissi ja metsän nopein eläin.

Siinä 51 vuorokauden "Matti-partiossa" olivat ylikersantti Urpo Lempiäinen, kersantti Muisto Lassila, alikersantti Olavi Hietanen ja sotamies Erkki Haltsonen. He jättäytyivät piiloon ja antoivat suurhyökkäyksen mennä ohi. Tulivat vasta elokuun 4. pois. Lassila lähti sitten laskuvarjoreissuun varmistamaan sen, minkä "Matti 7" oli jo tiedottanut: Viipuriin meni tyhjiä junia ja tulivat täynnä miehiä ja aseita pois.

Lempiäinen tunnetaan myös kirjailijanimellä Esa Anttala.
 
Maahanlaskujoukot olisi voinut jättää pois. Lopputulos olisi ollut sama. Mitään muuta osiota ei olisi voinut jättää pois. Tarvittiin laivasto hoitamaan tulituki ja kuljetukset. Ilmavoimat hoitivat taistelukentän eristämisen ja ennakoivan jauhamisen erityisesti kulkuväylien osalta. Tärkeimpänä kaikista oli tietenkin aluksilla rantaan tuotu jalkaväki. Maahanlaskujoukkojen rooli oli mitätön, mutta mediaseksikkyyden ansiosta se on noussut täysin yliarvostettuun rooliin julkisuudessa. Esimerkiksi Caenin kanava on mitätön puro. Kanavan ylittävän sillan valtaamisesta on tehty suuri sankaritarina alkujaan lehdistön päivän tarpeisiin ja sellaisena se on jäänyt historiaan, mutta todellisuudessa liittoutuneiden resursseilla tuollaisen kapean, vähävetisen ja loivareunaisen ojan ylittäminen ei ollut mikään ongelma muutoinkaan.

Propagandatarkoituksiin luotu myyttinen sankaritarina kiteyttää hyvin liittoutuneiden luoman tarunhohtoisen D-Day Overlord virallisen totuuden kaikkine juonenkäänteineen ja kertoo siitä kaiken oleellisen tai muuten tietämisen arvoisen. Puhdasta propagandaa ja hollywoodia sekä selittelyä, miksi valtava materiaalinen ylivoima ei lopulta tuonutkaan operaatiolle täydellistä automaattista voittoa eikä moottoritie Suur-Saksan valtakunnan sydänmaille ollutkaan täysin esteettömästi avoinna.

Aivan erityisesti propagandan rooli pätee Omaha beachin sankarilliseen via dolorosaan, jossa hollywoodin välittämän mielikuvan mukaisesti on ollut vastassa vähintään voittamaton bunkkereiden sekä miljoonien MG42-konekivääripesäkkeiden muodostama täysin ylittämätön betonimuuri ja syvyyteen ryhmitetty bunkkeriverkosto, jonka takana on odottanut tuhansia vahvasti panssaroituja Tiger-taistelupanssarivaunuja sekä kaljupäisiä ja ennen kaikkea verenhimoisia SS-miehiä hitlerjugend-tikarit teroitettuna. Lienee turha mainita, että kaikki nämä ovat tietysti olleet paatuneita natseja, keskitysleirivartijoita suoraan ausvitsista ja absoluuttisen pahuuden ruumiillistumia jo kauan ennen syntymäänsä.

Todellisuudessa em. maihinnousupaikalla on lähinnä loiva ylämäki, jonka harjanteelle lienee saksalainen aikoinaan kenttälapion avulla kaivautunut. Hollywoodin höpöhöpö-propagandan sepittämistä voittamattomista betonilinnakkeista ei näy paikan päällä merkkiäkään, jonka perusteella voidaan nopeasti päätellä saksalaisten voittamattomien puolustusasemien olevan lähinnä venäläisten luoman "Mannerheim-linjan" kaltainen valheellinen myytti ilman todellisuuspohjaa. Sen sijaan liittoutuneiden hautausmaiden marmorikivi- ja -ristirivistöt kertovat karua kieltään Euroopan sotaretken alkuvaiheen tappioiden suuruudesta. Vastapalloon on tullut rajusti ja rantaviivalta asti!

Näitä tappioita ei liene aiheuttanut mikään bunkkeriverkosto ja robotin kauko-ohjaama loppumattomilla ammuksilla varustettu konekivääri, vaan saksalainen sota- ja operaatiotaito, saksalaisten joukkojen koulutus, sitkeys ja peräänantamattomuus. Mahdollisesti myös hyökkääjän heikompi laadullinen taso, jonka kompensoimiseen on materiaalinen ylivoima vaivoin riittänyt.
 
Todellisuudessa em. maihinnousupaikalla on lähinnä loiva ylämäki, jonka harjanteelle lienee saksalainen aikoinaan kenttälapion avulla kaivautunut.

Mielenkiintoinen kirjailijakuvaus, veli Laamanator! Olen käynyt Omaha sektorilla, ja täytyy kyllä sanoa, että oli siellä jonkun verran valua tehty ja jos sen mäen pinkaisee ilman kamppeitakin ylös, tulevat marlborot keuhkoista suuhun...

Panzer-tykkitorneja + 60 Viervillen kenttätykille oli maalit rannalla +18 pst-tykkiä ja 85 konekivääriä.

220px-German_turret_at_Omaha_Beach.jpg


Näitä oli kahdeksan. Lisäksi oli 35 kevyempää rotankoloa.

220px-OmahaBeachBunker1.jpg


Muuten olen samaa mieltä, että ainahan sitä historiassa kirjoittaja omilleen sankarviittaa etsii. Mutta oli tuo kusinen paikka. Seitsemän ensimmäistä aaltoa käytännössä tapettiin rantaan, vaikka leffoissa jo ensimmäinen tietysti valtaa harjanteen...

Britit ja kanadalaiset pääsivät kuin koira veräjästä verrattuna jenkkipoikaan tällä sektorilla.
 
Mielestäni maahanlaskujoukkoja käytettiin koska niitä oli ja kyseessä oli sodan kannalta ratkaiseva taistelu. Maahanlaskujen mielekkyyttä epäiltiin liittoutuneiden sodanjohdossa jo ennakolta.

Overlordin suunnitteluvaiheessa maahanlaskujoukkojen tappioiden arveltiin nousevan aivan jäätäviin lukemiin. Sodanjohto oli sitten itsekin hieman hämillään kun D-päivänä ja sitä seuraavina vuorokausina tappiot jäivätkin oletettua pienemmiksi.
 
Propagandatarkoituksiin luotu myyttinen sankaritarina kiteyttää hyvin liittoutuneiden luoman tarunhohtoisen D-Day Overlord virallisen totuuden kaikkine juonenkäänteineen ja kertoo siitä kaiken oleellisen tai muuten tietämisen arvoisen. Puhdasta propagandaa ja hollywoodia sekä selittelyä, miksi valtava materiaalinen ylivoima ei lopulta tuonutkaan operaatiolle täydellistä automaattista voittoa eikä moottoritie Suur-Saksan valtakunnan sydänmaille ollutkaan täysin esteettömästi avoinna.

Aivan erityisesti propagandan rooli pätee Omaha beachin sankarilliseen via dolorosaan, jossa hollywoodin välittämän mielikuvan mukaisesti on ollut vastassa vähintään voittamaton bunkkereiden sekä miljoonien MG42-konekivääripesäkkeiden muodostama täysin ylittämätön betonimuuri ja syvyyteen ryhmitetty bunkkeriverkosto, jonka takana on odottanut tuhansia vahvasti panssaroituja Tiger-taistelupanssarivaunuja sekä kaljupäisiä ja ennen kaikkea verenhimoisia SS-miehiä hitlerjugend-tikarit teroitettuna. Lienee turha mainita, että kaikki nämä ovat tietysti olleet paatuneita natseja, keskitysleirivartijoita suoraan ausvitsista ja absoluuttisen pahuuden ruumiillistumia jo kauan ennen syntymäänsä.

Todellisuudessa em. maihinnousupaikalla on lähinnä loiva ylämäki, jonka harjanteelle lienee saksalainen aikoinaan kenttälapion avulla kaivautunut. Hollywoodin höpöhöpö-propagandan sepittämistä voittamattomista betonilinnakkeista ei näy paikan päällä merkkiäkään, jonka perusteella voidaan nopeasti päätellä saksalaisten voittamattomien puolustusasemien olevan lähinnä venäläisten luoman "Mannerheim-linjan" kaltainen valheellinen myytti ilman todellisuuspohjaa. Sen sijaan liittoutuneiden hautausmaiden marmorikivi- ja -ristirivistöt kertovat karua kieltään Euroopan sotaretken alkuvaiheen tappioiden suuruudesta. Vastapalloon on tullut rajusti ja rantaviivalta asti!

Näitä tappioita ei liene aiheuttanut mikään bunkkeriverkosto ja robotin kauko-ohjaama loppumattomilla ammuksilla varustettu konekivääri, vaan saksalainen sota- ja operaatiotaito, saksalaisten joukkojen koulutus, sitkeys ja peräänantamattomuus. Mahdollisesti myös hyökkääjän heikompi laadullinen taso, jonka kompensoimiseen on materiaalinen ylivoima vaivoin riittänyt.

Tästähän ainakin eversti evp. ja sotahistorian opettaja Sampo Ahto on todennut, että hämmästyttävää on se, että valtavasta mies- ja materiaaliylivoimasta huolimatta liittoutuneilta kesti kauan murtaa saksalaisten sitkeä puolustus Normandiassa.
 
Back
Top