Mutta kyllä se entinen systeemi toi armeijan iholle ihan eri tavalla reservissä. Hyvällä tavalla, sillä silloin viiteryhmä oli tietyn alueen porukka.
Se oli jännä porukka se X-pataljoona. Nuoret ja yli 30-vee olivat siinä kaikki usean pitäjän alueelta. Muutama yli 40-veekin oli siinä ihmettelemässä, että mitä minä siellä teen. Se pataljoona oli varattu kovaan tehtävään, ihan etulinjaan ensimmäisestä päivästä lähtien ja sen ajan parhaimmalla varustuksella. Ei sitä turhaan kertautettu. Johtajat olivat jo hyvinkin kokeneita kerrattuaan samassa porukassa 80-luvulta asti.
Yhteiskunta ja elämänmeno on muuttunut. Mutta älkää nyt finaali vieköön vaan väittäkö, että tuolloiset joukot olisivat olleet nykyistä kehnompia
Vanhassa joukkotuotantoa edeltäneessä järjestelmässä, jota veli @JR49 elävästi kuvasi, oli paljon hyvää mutta myös nykyään jo unohtuneita huonoja puolia. Uuteen joukkotuotantoon ei menty parantamaan joukkokoheesiota, vaan siksi, ettei vanhalla jär-
jestelmällä enää kertakaikkiaan voitu jatkaa. Tämä johtui ensiksi demografisista syistä eli siksi, että maaseudulta muutti nuori koulutettu väki järkenään pois. Joukot siis koottiin silloin alueittain. Nämä alueet olivat paljon nykyisiä maakuntia pienempiä; Hesa
oli omansa, Uusimaa jaettu Itäisen ja Läntiseen, samoin Pirkanmaa jne. Sijoittaja löysi tyhjentyvältä maaseudulta yleensä vielä jv-joukon täyteen, kun sijoituskelpoisuuden yläikä oli 45 v, mutta haroi hiuksiaan aselajijoukkoja koottaessa. Yritäpä löytää ty-
kistön säämiehiä tai viestiupseereita jostain Pohjois-Karjalasta. Sa-joukkojen ikärakenne oli periferioissa myös vääristynyt joka näkyi nelikymppisten muodostaessa ison osan esim jostain kertaavasta kt-patterista.
Toinen tärkeä peruste oli se, ettei joukoilla ollut mitään velvoitteita siitä, millaisia joukkoja siviiliin kotiutui. Kun resurssit oli niukat silloinkin syntyi kiusaus ns komennusmiesjärjestelmän suoranaiseen väärinkäyttöön. Yhdellä ja toisella esikunnassa ja lai-
tolsessa työskentelevällä pikkupäälliköllä oli apulaisena varusmies vastaamassa puhelimeen ja hoitamaan ikävät rutiinityöt. Seuraus tietenkin oli, ettei miehistöjoukkueisiin enää riittänyt kuin kourallinen miehiä. Joukko-osasto ei siis tuottanut taistelijoita
juuri lainkaan. Kopterikenraali Hägg-lundin muistelmissa on tästä pohdintoja, jos lähteitä kaipaa.
Kultaako aika muistot, veli @baikal? Ite muistan myös tuolta ajalta kun lähes puolet miehistöstä jäi eri syista pois. Nämä eivät olleet niitä kovakuntoisia vaan osa kaljakippoloissa aikansa viettäneitä sen ajan työvoimareserviin kuuluneita. Ja kantahenkilö-
kunnan, joka pahimmillaan häpäisi itsensä tuomalla tilauksesta lisää atarvikkeita harjoitukseen. Osaajia tietysti oli joukossa, joka koostui 30-40 vuotiasta. Viime vuosisadallahan tehtiin työt nykyistä enemmän käsin alalla kun alalla. Eikä nuoriso istunu va-
paa-aikoina ruutuja tuijottaen. Sissikomppaniat on lopettetu aikoja sitten mutta jos nitä vielä olisi, lienee @baikal oikeassa.