MAAK tänään

OT

E. Jännä homma. Silloin kun olin olin sotilaallisesti virkeimmillään, niin ei ollut maakuntakomppanioita olemassa ja potentiaalia hyödyntämässä. Nyt keski-ikää lähestyttäessä ollaan sitten samaisessa pataljoonassa MAAK:n kanssa käskettynä.
 
Viimeksi muokattu:
Ei tuossa metallimaaleja ammuta.

Na und?

Maavoimien esikunnan laatima varomääräys D 2.1; AMPUMINEN PIENIKALIIPERISILLA ASEILLA. Varomääräystä on noudatettava kaikissa ammunnoissa, joita suoritetaan käsiaseilla (alle 20mm kaliiperin aseet), kuten rynnäkkökiväärillä. Yleisten ammuntoihin liittyvien määräysten lisäksi varomääräys ohjeistaa vaara-alueista, suojarakenteista, varoyhteyksistä ja varomerkeistä, alueiden valvonnasta ja vartioinnista, ammunnan johto-, varo- ja toimihenkilöstön tehtävistä, varotoimenpiteistä ammunnoissa sekä täsmentää ilma-ammuntojen lisämääräykset. Varsinaisella asiakirjalla on lisäksi yhdeksän liitettä, jotka sisältävät käytetyt käsitteet ja määritelmät, asekohtaiset määräykset, vaara-alueen muodostumisen ja piirtämisen, määräykset ammuttaessa alle 25 metrin etäisyydeltä tai sisätiloissa sekä suojarakenteiden vaatimukset.

Ampumakäsky. Ammunnan johto- ja varohenkilöstö sekä heidän tehtävänsä on käskyssä selkeästi määritelty. Ammunnan toimihenkilöt ilmoitetaan. Käskystä tulee ilmetä taisteluvälinepaikan johtaja. Taisteluammunnan taisteluvälineupseerin nimi ja kuittaus pitää löytyä käskystä, vaikka hän kuuluisi ammunnan toimihenkilöstöön. Myös joukon suojavarustuksen, kuten taisteluvarustuksen, kypärän tai sirpaleliivin käytön määrittely löytyy käskystä.

Kaivan juristin itsestäni. Nyt on niin, että pojat kävivät ottamassa YouTube-videota omalla ampuma-alueella, jossa on oma johtosääntö. Pitäähän sitä kivaa olla. He ovat siinä reserviläisen ampumaturvavakuutuksen piirissä.

Virallisella kurssilla tulisi onnettomuustutkinnassa aikamoinen check-lista, jossa ei saisi olla sataa kohtaa, joissa kaikissa lukee "puuttui".
 
Viimeksi muokattu:
Tuo ”valvojan puute” pisti heti silmään.

Vaikka kyseessä on yksin kertainen harjoitus niin kaikkea voi sattua.
Joten ammunnanvalvonta ei ole mikään ”turha heppu” radalla.
Pätkässä tuskin on PV:n harjoitus tai PV:n aseet ja jos on niin silloin pitäisi olla kypärät päässä.

Lyhyen näytteen perusteella pieneltä ruudulta katsottuna näyttää siltä, että kyseessä ei ole PV:n harjoitus, koska varomääräyksen edellyttämät ampujien suojavarusteet ja varohenkilö puuttuvat, jonka niin ikään pitäisi seurata ampujia välittömässä läheisyydessä siten, että on tosiasiallisesti kykenevä hoitamaan omaa tehtäväänsä ammunnan toimihenkilönä. Lisäksi jos en väärin näe, niin ainakin osa varusteista on omia eikä sotavarusteeksi hyväksyttyjä, mikä myös puoltaa edellämainittua päätelmää. Pätkä voi olla esimerkiksi joltain taktinen kivääri -kurssilta, joiden sisältöön tuollaisiakin harjoitteita kuuluu. Olen kuullut niiden olevan muutenkin hyviä.

Aseista sen sijaan on vaikeampi sanoa, että ovatko RK95 vai m92. Jos olisivat m92, niin niitä on saatu poikkeuksellisen monta kerralla samaan paikkaan, koska tyypillisesti tuossa skenessä liikkuva kalusto on malliltaan erilaista. Huolellisista kuvausjärjestelyistä päätellen kohtaus voi olla myös varta vasten videon kuvausta varten lavastettu.

Täasäpä sitä onkin hyvää hommaa loppuillaksi pohtia, että mitähän ihmettä videolla tapahtuu ja alkaa sitten vielä pläräämään varomääräyksiä läpi.
 
Lyhyen näytteen perusteella pieneltä ruudulta katsottuna näyttää siltä, että kyseessä ei ole PV:n harjoitus, koska varomääräyksen edellyttämät ampujien suojavarusteet ja varohenkilö puuttuvat, jonka niin ikään pitäisi seurata ampujia välittömässä läheisyydessä siten, että on tosiasiallisesti kykenevä hoitamaan omaa tehtäväänsä ammunnan toimihenkilönä. Lisäksi jos en väärin näe, niin ainakin osa varusteista on omia eikä sotavarusteeksi hyväksyttyjä, mikä myös puoltaa edellämainittua päätelmää. Pätkä voi olla esimerkiksi joltain taktinen kivääri -kurssilta, joiden sisältöön tuollaisiakin harjoitteita kuuluu. Olen kuullut niiden olevan muutenkin hyviä.

Aseista sen sijaan on vaikeampi sanoa, että ovatko RK95 vai m92. Jos olisivat m92, niin niitä on saatu poikkeuksellisen monta kerralla samaan paikkaan, koska tyypillisesti tuossa skenessä liikkuva kalusto on malliltaan erilaista. Huolellisista kuvausjärjestelyistä päätellen kohtaus voi olla myös varta vasten videon kuvausta varten lavastettu.

Täasäpä sitä onkin hyvää hommaa loppuillaksi pohtia, että mitähän ihmettä videolla tapahtuu ja alkaa sitten vielä pläräämään varomääräyksiä läpi.
Ottaa riskin Trumpin ja Putinin välillä.
 
Meillä taas on tehty valinta, että kasvot eivät kuvissa näy ilman erityistä perustetta ja luonnollisesti kohteen lupaa.
On kysytty. Rivimiesten kasvojen näkyminen ei ole ehkä niin ongelmallista kun Pataljoonan komentajankin yhteystiedot ovat julkisia. Moodlesta löytyy sitten myös turvaluokiteltu video.

Na und?

Maavoimien esikunnan laatima varomääräys D 2.1; AMPUMINEN PIENIKALIIPERISILLA ASEILLA. Varomääräystä on noudatettava kaikissa ammunnoissa, joita suoritetaan käsiaseilla (alle 20mm kaliiperin aseet), kuten rynnäkkökiväärillä. Yleisten ammuntoihin liittyvien määräysten lisäksi varomääräys ohjeistaa vaara-alueista, suojarakenteista, varoyhteyksistä ja varomerkeistä, alueiden valvonnasta ja vartioinnista, ammunnan johto-, varo- ja toimihenkilöstön tehtävistä, varotoimenpiteistä ammunnoissa sekä täsmentää ilma-ammuntojen lisämääräykset. Varsinaisella asiakirjalla on lisäksi yhdeksän liitettä, jotka sisältävät käytetyt käsitteet ja määritelmät, asekohtaiset määräykset, vaara-alueen muodostumisen ja piirtämisen, määräykset ammuttaessa alle 25 metrin etäisyydeltä tai sisätiloissa sekä suojarakenteiden vaatimukset.

Ampumakäsky. Ammunnan johto- ja varohenkilöstö sekä heidän tehtävänsä on käskyssä selkeästi määritelty. Ammunnan toimihenkilöt ilmoitetaan. Käskystä tulee ilmetä taisteluvälinepaikan johtaja. Taisteluammunnan taisteluvälineupseerin nimi ja kuittaus pitää löytyä käskystä, vaikka hän kuuluisi ammunnan toimihenkilöstöön. Myös joukon suojavarustuksen, kuten taisteluvarustuksen, kypärän tai sirpaleliivin käytön määrittely löytyy käskystä.

Kaivan juristin itsestäni. Nyt on niin, että pojat kävivät ottamassa YouTube-videota omalla ampuma-alueella, jossa on oma johtosääntö. Pitäähän sitä kivaa olla. He ovat siinä reserviläisen ampumaturvavakuutuksen piirissä.

Virallisella kurssilla tulisi onnettomuustutkinnassa aikamoinen check-lista, jossa ei saisi olla sataa kohtaa, joissa kaikissa lukee "puuttui".
Jos tuo on kuvattu kun oli viekä Pv:n rata niin D 2.1:tä ei oltu vielä päivitetty kyseiseen muotoon ja jos D 2.1 on ollut voimassa tuollaisena niin tuota ei olla silloin kuvattu Pv:n alueella. Tietysti tuon päättelemiseksi pitäisi tietää missä tuo on kuvattu.
 
On kysytty. Rivimiesten kasvojen näkyminen ei ole ehkä niin ongelmallista kun Pataljoonan komentajankin yhteystiedot ovat julkisia.

Nyt olen ihan kahden vaiheilla, kirjoitanko tämän vai en. No, voihan tätä pitää halutessaan fiktiona.

Tummasta vaiheesta sen verran, että useimpien miesten puhelinnumeron ja mailiosoitteen saa helposti netistä. Mies alkaa saada viestejä. Viesteissä kerrotaan esimerkiksi, että me tiedämme, missä asut ja missä lapset käyvät koulua. Ehkä tulee valokuviakin. Ne on ottanut joku muu kuin sinä. Ihan äsken, päiväkodin pihalla... Ne ovat aitoja.

Komentajat ovat monen asian kanssa sinut. Nykyisin on kasvojentunnistusohjelmia ja miltei kenen tahansa kuva löytyy Internetin ihmemaasta. Miesmassaa voi säästää aika pienillä toimenpiteillä. Kännykkään kun ei voi edes pyyhkäistä kuin ennen vanhaan lentolehtiseen.

(hyviä huomioita ampumaohjeesta, näin on)
 
Kuten huomaat näissä keskusteluissa, voit vaikka kerran viikossa käydä oikomassa huhut ja kertoa jotain todellista, mutta ihan samat parrat, siis aina samat tyypit, aloittavat sen veivaamisen, miten serkun kummin kaima oli jossain MPKRY:n harjoituksessa vuonna nakki ja olikin niin ja näin se ja sitten makkaraa paistettiin. Kukaan ei piittaa, onko asialla tekemistä Maakuntakomppanian tai edes nykyisen MPK:n kanssa. Koko keskustelu on kuin kapakan pöydässä, jossa kukaan ei kuuntele ketään ja vähiten ainakin sellaista, joka jotain tietää.



Hyvin totta. Meistä vähän vanhemmat muistelevat kotikunnassani, kuinka ennen vanhaa (80-luvun loppu), kh-kutsuja tuli vähän väliä ja joka savuun. Kuka sai lykkäystä, kuka ei, mutta olennaista on tuo mainitsemasi KONTAKTI.
Silloin oli vähän joka äijällä takaraivosssa, että joko joutuu tai että joko tulee. Kontakti joka tapauksessa.

Täällä päin oli iso kh vuonna -90. Käytännössä koko pitäjän alle 35-v kertasivat. Eli, kokonaiset koululuokat, ikäluokat, ala-asteelta saakka toisensa tunteneet miehet, kaikille tuli kutsu. Siinä alkoi tulla sellainen positiivinen hytinä, kun jätkät näki toisiaan, että sait sä, no sain, se ei kuulemma saanut, sitä vituttaa kun kaikki kaverit sai mutta se ei, se meinaa ettei lähde, mitä vittua, onko se homo jne.
Tyyliin -66, -67 ja -68 -syntyneet, niin vanhan saatanan hyvän järjestelmän mukaan kaikki kertasivat samasta pitäjästä. Ja se muistetaan, ja sama pataljoona oli kerrannut jo 80-luvulla. Tänäkin päivänä vielä muistetaan, kuinka X-pitäjän pataljoona kertasi, ja oluen mukana hylsy lentää. Kadulla kohtaavat entinen jjoht ja sotamies, ja tapahtumia muistellaan.
Olen ollut kymmeniä kertoja tilaisuudessa kuunnella (yllyttämässä hylsynlennätykseen), ja on hienoa kuulla, kuinka yhteiset kokemukset yhdistävät vielä tänäkin päivänä.
Summa summarum: joka mies lähti. Ja ne omituiset, mitkä lieneekään, jotka väistivät VELVOLLISUUTENSA, niiden nimet muistetaan 26 vuoden jälkeenkin.
Näin perkele maaseudulla. :)

Kyllä tämmöstä on nykyäänkin. Ehkä erona on myös se, että se maalaispitäjä on nuorista TYHJÄ, kun ovat tuonoinii muuttannet kaupunkiloohi. Eivätkä SA-joukot muodostu ihan samalla tavalla yhden kylän kavereista. Esim. Wihuri15:ssä meinkinki oli aikalailla tuota "kunnan jokainen rasvakäsi ja keittäjäkin mukana"-hommaa.
 
Kyllä tämmöstä on nykyäänkin. Ehkä erona on myös se, että se maalaispitäjä on nuorista TYHJÄ, kun ovat tuonoinii muuttannet kaupunkiloohi. Eivätkä SA-joukot muodostu ihan samalla tavalla yhden kylän kavereista. Esim. Wihuri15:ssä meinkinki oli aikalailla tuota "kunnan jokainen rasvakäsi ja keittäjäkin mukana"-hommaa.
Isossa kuvassa, joukkotuotanto on hieno asia. Nyt se viiteryhmä on kuitenkin useimmilla se intin porukka. Tosi jees sekin.
Mutta kyllä se entinen systeemi toi armeijan iholle ihan eri tavalla reservissä. Hyvällä tavalla, sillä silloin viiteryhmä oli tietyn alueen porukka.
Se oli jännä porukka se X-pataljoona. Nuoret ja yli 30-vee olivat siinä kaikki usean pitäjän alueelta. Muutama yli 40-veekin oli siinä ihmettelemässä, että mitä minä siellä teen. Se pataljoona oli varattu kovaan tehtävään, ihan etulinjaan ensimmäisestä päivästä lähtien ja sen ajan parhaimmalla varustuksella. Ei sitä turhaan kertautettu. Johtajat olivat jo hyvinkin kokeneita kerrattuaan samassa porukassa 80-luvulta asti.

Edit: ja perheet. Se kosketti koko alueen perheitä tietysti myös. Muijat puhuivat että onko ukkos siellä, no on se. Ja sotaveteraanit vielä silloin elossa. Siinä oli kaikki suvutkin pitäjässä hengessä mukana, vauvasta vaariin.
 
Viimeksi muokattu:
Mutta mitataanko tuo varoetäisyys taustavallista vai maalitaulusta? En ole koskaan tuota ohjetta kirjallisena nähnyt (minulla ei ammunnan johtajan lisenssiä ole), mutta olen ollut siinä käsityksessä, että suojavarusteita pidetään vallista mahdollisesti tulevien kimmokkeiden takia. Puu/pahvitaulusta tuskin irtoaa mitään sellaista, mikä saattaisi vahingoittaa ilman suojavarusteita olevaa ampujaa, eikä luoti varmasti kimpoa takaisin. Teoriassa olisi siis mahdollista sijoittaa maalit niin kauaksi taustavallista, ettei suojavarusteita tarvita. Käytännössä en kyllä ole nähnyt.
 
Yritä nyt päättää.

Merkki-ongelma on ikuinen reserviläisten harjoituksissa etenkin, jos kyseessä on maakuntakomppania tai MPK. Oma kantani "ylimääräisiin" merkkeihin on sellainen, että en otata niitä pois jos kyseessä on vaikka KH-merkki, mutta jos kyseessä joku suojeluskuntamerkki niin merkki häviää. Mutta en myöskään ymmärrä, miksi joku haluaa käyttää KH-merkkiä väkisin vaikka sen käyttö kielletään erikseen. Itse en ikinä pistäisi KH-merkkiä vapaaehtoisesti hihaan, vaikka oma KH-merkkini on kaikista hienoin. Sitten kenttäväriset liput ja arvomerkit on OK tst-varustuksessa, mutta muuten vähemmän OK. En silti niitä poistata normaalissa reservin palveluksessa. Toki näiden kenttäväristen IP-suojaus voi olla hiukan kyseenalainen..

Jos sodan ratkaisu riippuu jostain merkeistä, niin huonosti menee. Joitakin se vituttaa "koska ei ole SA materiaalia", mutta mitä sitten?



Minä en ainakaan kaipaa valvojaa maalialueelle (kuva-alue). Kyllä se siellä jossain takana toljailee kädet taskussa. Komposiittikypärän määräisin taistelijoille päähän.

TTV:llä meneekin huonosti, jos se on maalialueella. Itse etenkin Ersatzheerille ammuntoja pitäneenä eniten pelottaa kaiken tietävät ressut- enkä nyt pelkää virkani puolesta, että joku ammaattitaitoisempi sen veisi. Se on helppo huudella, kun ammunnan virallinen johtaja vastaa-ihan kaikesta. Ja kun oma perse on tulilinjalla rosiksessa, niin olen itse ampujien perseessä kiinni, kirjaimellisesti.

Pätkässä tuskin on PV:n harjoitus tai PV:n aseet ja jos on niin silloin pitäisi olla kypärät päässä.


Se taas riippuu AMET:ista, näin niinkuin muistaakseni:D
 
Itse etenkin Ersatzheerille ammuntoja pitäneenä

Ja kun oma perse on tulilinjalla rosiksessa, niin olen itse ampujien perseessä kiinni, kirjaimellisesti.

No niin, sillä tavalla sitten.

Tuon yksinkertaisen pönötysvideon tekemisessäkö perskärpäsenä?

Vaihdetaan yksinkertaisesta amatöörien PR-videosta oikeaan taisteluammuntaan. Taisteluammunnan riskienhallinta on ensisijaisesti suunnittelussa ja ampumakäskyssä. Haasteet liittyvät eniten fyysiseen toimintaympäristöön. Suuria ongelmia ei videon kaltaisessa pressun kiertämisessä oikein ole, etenkään kauniilla ilmalla, joka muuten näyttää aina osuvan reserviläisille. Kauniin ilman hommia.

Varusmiehillä on vaikeampaa. Vuodenajat vaihtuvat. Paksussa hangessa toimiminen lisää aina riskiä. Hyökkäys voi olla pitkäkin. Taistelijat ovat loppuvaiheessa melko finaalissa, jos reittivalinta ei ole ollut järkevä. Lumi aiheuttaa tahmaista etenemistä, mikä puuduttaa. Väsynyt taistelija on altis unohtamaan perusasiat, kuten piippulinjan ja vaihtimen käytön (aseen varmistaminen). Pakkautunut alusta taas on liukas. Pimeys tuottaa ongelmia, kuten Syndalenissakin.

Yksityissihteeriä ei ole. Tulentarkkaajat kulkevat tietyin etäisyyksin taka-alueella.

Varusmiehille etenkin peruskoulutuskaudella jopa soisi jonkun olevan tappituntumalla, koska heistä valtaosa ei harrasta ammuntaa, kuten taas aktiivireserviläiset tupaavat tekemään.

Ps. MPK ei järjestä varsinaisia taisteluammuntoja.
 
Viimeksi muokattu:
Tässä kömpelö asevelvollispariskunta, joka ei ole harrastanut ammuntaa ja on aikansa ollut sivussa, saa varo-ohjeet, tekee kenttäkohdistuksen, opastetaan liikkumiseen ja tekee yksinkertaisen homman. Tarkkaaja on riskianalyysissaan todennut olevan viisainta olla melko lähellä. Näin tekisin itsekin. Sen verran on haparoivat otteet.

 
Viimeksi muokattu:
Tuliko osuma ja upotus ;)?

Ei sinne päinkään. Lue uudelleen, trolli. :cool:

ass.gif
 
Viimeksi muokattu:
Isossa kuvassa, joukkotuotanto on hieno asia. Nyt se viiteryhmä on kuitenkin useimmilla se intin porukka. Tosi jees sekin.
Mutta kyllä se entinen systeemi toi armeijan iholle ihan eri tavalla reservissä. Hyvällä tavalla, sillä silloin viiteryhmä oli tietyn alueen porukka.
Se oli jännä porukka se X-pataljoona. Nuoret ja yli 30-vee olivat siinä kaikki usean pitäjän alueelta. Muutama yli 40-veekin oli siinä ihmettelemässä, että mitä minä siellä teen. Se pataljoona oli varattu kovaan tehtävään, ihan etulinjaan ensimmäisestä päivästä lähtien ja sen ajan parhaimmalla varustuksella. Ei sitä turhaan kertautettu. Johtajat olivat jo hyvinkin kokeneita kerrattuaan samassa porukassa 80-luvulta asti.

Edit: ja perheet. Se kosketti koko alueen perheitä tietysti myös. Muijat puhuivat että onko ukkos siellä, no on se. Ja sotaveteraanit vielä silloin elossa. Siinä oli kaikki suvutkin pitäjässä hengessä mukana, vauvasta vaariin.
Mnee jo offtopikin puolelle, mutta kaiken kertomani tuosta X-pataljoonasta voisi tiivistää yhteen sanaan: joukko-osastohenki.
Sellaisen syntyminen tuolla kh-tahdilla on aivan selvästi nähtävillä.
 
Mnee jo offtopikin puolelle, mutta kaiken kertomani tuosta X-pataljoonasta voisi tiivistää yhteen sanaan: joukko-osastohenki.
Sellaisen syntyminen tuolla kh-tahdilla on aivan selvästi nähtävillä.

Kerrompa erään komppanian sisältämistä pahamaineisista ikääntyneistä ressuista hitusen.

Inhoittavalla -80-luvulla koottiin erään hiukan yli 4000 asukkaan pitäjästä sissiK. kh:iin. Päällikkönä rups, joka oli aikanaan hypännyt korkeudessa hiekkakentällä vesisateessa purukasaan 205 ja oli kipakassa vedossa edelleen. VaraP. oli jätkä, joka oli juossut kymppitonnin alta 30 minuutin edellisenä vuonna. Lähettinä törmisteli ukko, joka oli yksi aikansa kähäkimpiä suunnistajia. Vääpelinä kähisi äijä, joka nakkeli maatöiden ohessa jatkuvasti melkoisia juoksulenkkejä pitkin pitäjän selkosia.

Rupuosa komppaniasta koostui porukasta, joille maa- ja metsätyöt olivat arkea. Oli talonpoikia ja heidän poikiaan. Autokuskeja, jotka lemppasivat joka arki tonnikaupalla rahtia pitkin huonoja teitä ja niin kasasivat kuin purkivatkin kuormat käsin. Käsin. Muutama viinaveikko sitten kelpuutettiin vartiokomennuskuntaan.

JJ:t poikkeuksetta pitäjän opettajia ja koulunjohtajia. PERKssa mölkkärehtivät pakolliset rupsit Osuus- ja Säästöpankista ja apteekkarikin toimitti jotain käsiparin virkaa. Pitäjän K-kauppias piti velvollisuutenaan, että komppania sai ostaa suunnilleen missä halusi makkaraa, kahvia ja tupakkaa. Kenties mukaan sujahti myös välioluttakin. Kauppias ajoi sen aikaisella saatanan huonolla Ford Transitilla ketjut takapyörissään pitkin tanhuvia. Tuskin saavutti voittoja, mutta mukana messissä ja halusi vissiin pitää asiakkaistaan huolta myös "poikkeusoloissa".

Keittiöryhmä oli sitten pysäyttävässä, etten sanoisi jäätävässä vedossa. Rj oli sen verran riskissä kunnossa, että hänelle haettiin vasiten päälle sopivat pukineet Kuopion varikolta. Intti katsoi vissiin kunnia-asiakseen sen, että armeija vaatettaa poikansa. Kertomusten mukaan tämä hirmuisen lihava keittiöryhmänjohtaja oli varautunut myös repullisella mausteita eli hän "korjaili" intin pönttömuonien maittavuutta ja hän sai kuolemattoman legendaarisen maineen muonittajana ja kokkina. :cool:

Osaamistahan näissä komppanioissa piisasi. Oli viljalti kirvesmiehiä, koneenkorjaajia, Radio- ja Tv-huollon korjausmiehiä(joilla voitteko siis uskoa riitti tehtävää jatkuvasti aivan ydinosaamisalueellaan) tottakai autonasentajia ja moottorikelkat olivat tuttua kauraa. Hiihtotaito oli vielä geeneissä ja pakkanen ei palelluttanut joukkoa pystyyn.

Ampumataito oli opittu jo hevosenpään kokoisina nulikoina isien, veljien, setien ja enojen valvoessa suorituksia. Käpälistä lensi käkri vittuilematta hirveän pitkälle: kiitos kansakoulun pakollisen pesisopetuksen ja sen, että tuohon aikaan pojat nyt heittelivät ajankulukseen kiviä, käpyjä, keppejä ja milloin mitäkin. Tuolloin ei vielä osattu notkua telkkarin, läppärin tai minkään muunkaan vempeleen parissa tuntikausia kerrallaan.

jne.

Yhteiskunta ja elämänmeno on muuttunut. Mutta älkää nyt finaali vieköön vaan väittäkö, että tuolloiset joukot olisivat olleet nykyistä kehnompia. Koska sitä en usko.
 
Mutta älkää nyt finaali vieköön vaan väittäkö, että tuolloiset joukot olisivat olleet nykyistä kehnompia. Koska sitä en usko.
Saisiko jostain tilata joukkoja, joilla on tuon ajan kunto ja kädentaidot, mutta nykyajan tietojenkäsittelykyky ja simultaanikapasiteetti?

Sellaiset maakuntajoukot, joissa syntyy joukkokoheesion heräämisen kautta sisäinen kannustava henki kehittymiseen, ovat seuraavassa sodassa kultaakin kalliimpia. Se vaatii enemmän kuin kolme kertausharjoitusta kahdessa vuodessa. Peilin ääreen äkkiä nyt kaikki joilla on mahdollisuus vaikuttaa asiaan. (Eikä tuo todellakaan koske vain poliitikkoja ja PLM virkamiehiä. Saa sitä joukkoa liikkeelle muutenkin kuin käskemällä.)
 
Back
Top