Lisään tuohon liikuntalistaan asian, johon nykyisen koululiikunnan ja muun opetuksen puitteissa voitaisiin panostaa. Esteradat. Niitä voisi rakentaa pikkuhiljaa kouluille ja lähiympäristöön. Ratoihin voi liittyä elementtejä heittämisistä, tasapainoilusta, kiipeämisestä, hyppäämisestä, roikkumisesta jne. Hauskuus ja variaatiot ovat tärkeitä elementtejä. Näissä voi mennä yksin, pieninä ryhminä tai koko luokka tai jopa koulu (!) niin, että ketään ei jätetä, vaan kaikki saadaan perille. Myös ne, jotka eivät itse pääse. Etenemistä tulee lähestyä ongelmaratkaisun näkökulmasta, esim. yhden luokan oppilaan jalka lastoitetaan ja hänet täytyy saada kuljetettua "hoitoon" valitun esteryhmän yli, ali ja välistä. Joillakin kouluilla on olemassa kiipeilyratoja ja -telineitä, mutta hyödynnetäänkö niissä olevaa potentiaalia? Ja niille, joilla ei tällaista infraa ole, voisi pikkuhiljaa alkaa sellaista rakentamaan. Näitä voitaisiin hyödyntää myös muiden oppiaineiden opetuksessa, esim. kuvausryhmä voisi käydä videoimassa pelastuspartion toimintaa eri kulmista usealla laitteella (puhelimet, padit, kamerat) ja leikata siitä päheän actionvideon esitettäväksi koululla ja vanhempainilloissa, juhlissa jne.
Välillä esteitä mennään yksin ja kilpaillaan erilaisissa kategorioissa (maksimisuoritus, tasaisuus, edistyminen jne.) ja välillä tehdään yhdessä.
Kyse on hyvin pitkälti siitä, miten ja millä asenteella asioita tehdään. Yhteisöllisyys syntyy yhdessä tekemällä. Opettajan taitavuus tulee esille siinä, kuinka hän osaa ottaa huomioon heikoimpienkin oppilaiden potentiaalin ja osallistaa kaikki niin, että korren kekoon kantamisen tunteen tuomaa endorfiinia riittää kaikille.
Asia lipeää ehkä hieman vitjan varsinaisesta aiheesta, mutta kuvaa hyvin toimivaa "alkutuotantovaihetta" joukkotuotantoa ja maanpuolustukseen osallistumishalukkuutta ajatellen ja liittyy siten keskustelun ytimeen.