Niin. Tunnistan tähän kysymykseen liittyvän keskeisen problematiikan. En sentään viitsinyt esittää tulosten mittaamista psykologian menetelmin, mitä kasvatustieteissä usein pyritään käyttämään. Jos filosofista pseudotiedettä tutkitaan toisen pseudotieteen menetelmillä, niin kuinka luotettava on lopputulos? En tiedä, mutta ilman foliopipoa ei kannata tutkimuksesta lukea edes kansilehteä.
Joka tapauksessa aihe on tarkemmankin tutkimuksen arvoinen, koska se on läheisesti linkittynyt henkisen kriisinkestävyyden lisäksi myös maanpuolustustahtoon ja sen osatekijöihin. Virallisen totuuden mukaan suomalaisen maanpuolustustahto ja motivaatio aseelliseen toimintaan kumpuaa yhä edelleen agraariyhteiskunnan vakaasta tahdosta kodin, luterilaisen uskonnon ja isänmaan puolustamiseen. Vaikka totuus kalskahtaakin komealta, niin lienee turha mainita, että tämä käsitys kaivannee pientä päivittämistä nykyaikaiseen suomalaiseen yhteiskuntaan.
Vaikka vain sen takia, että tilannekuvan ajantasaisuus säilyisi, koska se on lähtökohta. Ei auta, että villepetteri 8wee kutsuu koko koululuokallisen parhaita kavereitaan syntymäpäiväjuhlille, jos vain naapurirapun puoliretardi kallemaija ilmestyy lopulta paikalle. Tällöin ei ikävien yllätystenkään takia tarvitse herätä kasakan nauruun.
Elintärkeä asia tämä on kansakunnalle silloin, kun joku haluaa sen asuinsijat - vaikkapa vain defensiiviseksi puolustusvyöhykkeeksi - itselleen väkivalloin. Monta yhtälöä pitäisi mennä oikein:
- ylipäällikön kanta (taistellaan vai antaudutaan)
- muun yläportaan moraali kestää vaikeuksia (200 X 0 = 0)
- PV (poliittisessa ohjauksessa)
- reservi
Koti, uskonto ja isänmaa tuskin oli agraariyhteiskunnassa pohjimmainen työmiehen eetos. Miksi he taistelivat? Siksi, että Suomi taisteli
elämästään, ei itsenäisyydestään. Mikä on ollut näiden miesten maallinen omaisuus? Koko Suomen kenttäarmeijan paras miesaines oli proletaareja. Katso näitä ammatteja:
Eli kyse on enemmänkin siitä, mitä on puntarissa. Elämä, oma ja lähimmäisten, vai vain joku "itsemääräämisoikeus".
Nykyaikaisen yhteiskunnan monimutkaisuus muuttaa sikäli asioita, että reservin mielialoihin kyetään sekunneissa vaikuttamaan: hallituksesi on vaikkapa EU:n pankkiherrojen asialla, kun se ennen oli Tanner-Mannerheimilaisen rosvokoplan asialla, et kai aio antaa perheesi kärsiä sen vuoksi? Tietopurskeessa lentolehtistä nimittäin tulee joka sähköisestä tuutista.
Suurin osa nuorista nauraa kömpelölle nettipropagandalle. Mutta meikäläisiin menee täydestä, se on täällä huomattu.
Uskoakseni 20-30-vuotiaat eivät niin hirveitä yllätyksiä aiheuta, jos kansakunta ei ole muuten täysin jakautunut. Tässä mielessä konsensusajattelun hylkääminen jonkun osapuolen edunvalvonnan nimissä on vaarallisinta.
Toki on aina joku, joka haluaa jäädä äidin luo (vaimon luo) ja pitää elämäänsä suuremmassa arvossa kuin toiset pitävät omaansa. Mutta massailmiöksi sen saa vain rikkomalla kansan - moderninakin aikana.