Huhta
Greatest Leader
Tai suorituskykyvaateet resurssien tasolla... Sitten tulee näitä "hankittiin viestivälineet 10 jääkäriprikaatille, ajoneuvot neljälle" ja "Pasit ja CV90:t iloisesti joukkueissa sekaisin" -kokoonpanoja.
Maavoimien kehittäminen
- Viestiketjun aloittaja Einomies1
- Aloitus PVM
Tai suorituskykyvaateet resurssien tasolla... Sitten tulee näitä "hankittiin viestivälineet 10 jääkäriprikaatille, ajoneuvot neljälle" ja "Pasit ja CV90:t iloisesti joukkueissa sekaisin" -kokoonpanoja.
Suorituskykyvaateethan ovat monella tapaa meistä riippumattomia. Paitsi jos päätämme luopua puolustuksesta ja ostaa aseiden sijaan liukkaria. Resursseihin voimme vaikuttaa vapaammin. Jonkinlainen epätasapaino on yhteiskunnassa normitilanne vähän joka sektorilla mutta ei puolustus ainakaan keskimääräistä paremmassa asemassa ole ollut.
Tästä langasta on vähäksi aikaa tullu "Maavoimien kehittäminen eri vuosikymmenillä" mutta ei kai se haittaa? Uuden sotavarustuksen hankinta on aina pitkäaikaista hommaa. Etenkin, jos sitä ajatellaan valmistettavan tai jopa kehitettävän kotimaassa. Kylmän sodan lopussa meillä oli monipuolinen ja laaja kotimainen valmistus. Sen perusta luotiin jo 1970-luvulla tutkimuksella sekä protoilla, kun tiedossa jo oli seuraavan vuosikymmenen ajoneuvo-, tykki-, datalaite- sekä sääkalustohankinnat. Mutta tämän 1980-luvun maavoimien vuosikymmenen lopulla jo alkoi näyttää siltä, että tämän forumin lempimantran loppu koittaa seuraavalle vuosituhannelle ehdittäessä. Kun nimittäin ruvettiin uusia torjuntahävittäjiä hankkimaan pelkällä perusbudjetilla ilman nykyistä budjetin ulkopuolista "lisärahoitusta".
Miten tilanteesta ylipäänsä selvittiin? Maavoimilla oli vuosia aarrearkku tai oikeammin vararahasto nimeltään "Jääkäriprikaatien varustaminen". Siitä sopi ammentaa Saksan kaupan rahat tai vaikka ostaa kannettavia tietokoneita, kun Tykistökoululle perustettiin Tutkimus- ja kehitysosasto. Kun tämä momentti loppui, tuli onnenpotkuna Venäjän kauppa tai paremminkin, ettei sitä voinu käydä. Venäjällä kun ei ollu organisaatiota, joka olisi säilyttänyt Suomen maksuerät toimituksiin asti ilman, että rahat päätyy oligarkkien huvijahdeiksi tai brittiliigaseuran omistuksiin. Siten tehtaat ei voinu maksaa raaka-aineista ja alihankinnoista eikä näin ollen valmistaa mitään. Tykkien varaosiakin jouduttiin tilaamaan aina Kiinasta asti. Meidän pitkäaikaiset venäläisten tuotteiden tilausvaltuudet käännettiin kotimaisen teollisuuden tukemiseen. Näin saatiin 90-luvun puolivälissä kuitenkin vanhoista valtuuksista vuosittain 600-700 miljoonaa mk maavoimien hankintoihin. Se TTS:n 40 milliä kenttätykistölle, josta kirjoitin, koski uusia hankkeita.
Nämä edellä luetellut toimet eivät tietenkään mihinkään riittäneet, vaan yksi saapumiserä lopetettiin samoinkuin rakennuskannan korjaaminen. Siten päästiin kahdella kustannuksia nielevällä loppusodalla vuosittan sekä lopettamaan varuskuntia; tosin nämä viimemainitut toimet johtuivat yhtä lailla ikäluokkien pienenemisestä. Meillä on kautta historiamme pyritty perustamaan enemmän joukkoja, kun mihin miehet oikeasti riittäa. Näin oli jatkosadassa, samoin suurten ikäluokkien kulta-aikana lähes 600.000 sa-vahvuuksineen ja taitaapa olla vieläkin.
YVI 1 ja YVI 2 on tuttuja, mutta kuka tietää, mikä oli viestijärjestelmä YVI 0? No se oli jääkäriprikaati, jolla on jalkaväkiprikaatin sa-viestikalusto.
Viimeksi muokattu:
Niimpä. Olenkin pohtinut, mitä aarrearkkuja eri puolustushaaroilla nyt mahtaa olla?
Kehityskohteita on kullakin ja lienee selvää, että moni asia tulee maksetuksi poliittisesti hyväksytyn otsikon alta resursseja kaivettaessa.Tosin tämä menettely ei ole tuiki tuntematonta muillakaan hallinnonaloilla.
Keskimääräistä paremmin ollaan silti otsakkeen aiheessa...
Mielellään ainakin minä luen kokemuksia ajalta jolloin kaikki oli vielä salaista
Ainakin tilausvaltuudet on opittu nimeämään joustavammin. Puolustusvoimien kehittäminen on paljon notkeampi nimike kuin valmiusprikaatin varustaminen. Tai mitä nuo täsmälleen olivatkaan.Niimpä. Olenkin pohtinut, mitä aarrearkkuja eri puolustushaaroilla nyt mahtaa olla?
Tosin tämä menettely ei ole tuiki tuntematonta muillakaan hallinnonaloilla.
155 mm kuorma-ammusten hankinta eli esipäätös niiden hankinnasta ja ehkä vahva toive rahoituksen saannista on varmaankin käynnistynyt tuohon aikaan (1995... tai jälkeen) ja eo. viestin mukaan tilausvaltuudet saatu v 2000 jälkeen!
Kuorma-ammuksia koskevia tutkimus- ja vertailuhankkeita on täytynyt olla jo aiemmin vireillä, koska esim. "STAE 1, Sotatekniikan kehitys, tekniikan aloittaen", Gummerus, 1993" kertoo jo sangen kattavasti tykistön 155 mm kuorma-ammuksista ja tytärammuksista sivuilla ss. 396 ..., 400. Siinä on esitetty mm. taulukkomuodossa neljän maan (USA, Israel, Saksa, Ranska) käytössä olevista tai valmistamista kuorma-ammuksista ja niiden ominaisuuksista. Kolmesta ammuksesta on ammuskuorena sekä onteloperäversio (HB, Hollow Base) että perävirtausversio (BB, Base Bleed) ja ranskalaisesta kaksi BB-versiota eli yhteensä 8 ammustyyppiä on mukana vertailussa. Oleellisin ero lienee kuorien vertailussa se, että perävirtausversioissa BB (kantama ~ 30 km/ 39 kal putki) on vähemmän tytärkranaatteja (kuoren paino ja tila rajoittavat kuormaa) kuin onteloperäammuksissa HB (kantama ~20 km/39 kal putki). Taulukon mukaan tytärkranaattien ominaisuuksissa on myös merkittäviä eroja esim. itsetuho, sirpaloituvuus jne.
Jos jo 1993 on voinut tykistön 155 mm kuorma-ammuksista kirjoittaa kattavan vertailun ja esittää tekniikan kohtuullisen asiallisesti näin ei-ammattilaisellekin ymmärrettävällä tavalla, niin aiheen on täytynyt olla vireillä ainakin pari-kolme vuotta aiemmin. Huomiona vielä, että tuohon aikaan ei ollut nykyisenlaista "Internet"-tietolaaria kirjoittajan käytössä.
Tämä viesti on kirjoitettu ensisijaisesti sen vuoksi, että kuorma-ammushanke näyttäisi olevan hyvä esimerkki "uudehkoa tekniikkaa" sisältävän puolustusmateriaalihankkeen aikajänteestä. Kuorma-ammushanketta on valmisteltu ainakin > 4 vuotta ennen ehkä alustavaa hankintapäätöstä (1995...1998) tietopyynnöin, tutkimuksin ja mahdollisesti testein (koeammunnoin, räjäytyskokein, turvallisuustestein jne.). Niitä on varmaankin jatkettu edelleen 1995... jälkeen "potentiaallisimpien" toimittajien kanssa eteenpään kohden lopullista toimittajan valintaa eli hanke on ollut vireillä yli 10 v ennen lopullista tilausvaltuutusta (2000..., + itse toimitukset ja niiden hyväksyntä?), arvelen.
Kuorma-ammushankkeen aikajännettä on varmasti jatkanut kotimaisen valmistuksen selvittely, jota "hyllytavara" -kaupoissa ei tarvitse tehdä. Hyvä lisäesimerkki on aiemmissa viesteissä mainittu "Niinisalon kuorma-ammuskenttä", joka lienee rakennettu kuorma-ammusten toiminnan arviointiin esim. toimiiko itsetuho? Melkoinen nero saisi olla hankintaa suunnitteleva henkilö tai henkilöstö, että tuommoisen kentän tarpeen osaisi huomata projektin ensivaiheen aikataulu- ja kustannusarviossa eli kuorma-ammushankkeessa jo joskus 1990 paikkeilla, kuorma-ammuskiellon ennustamisesta 2010 -luvulla ja sen vaikutuksista projektiin puhumattakaan. Nythän on helppo jälkiviisaana todeta, että hukkaan meni suurin osa ponnisteluista. Onneksi jotain "kovaa" lienee edelleen olemassa hankkeen jäljiltä.
Kaivoin vähän lisätietoa tuosta mysteerista nimeltä Assured PNT. Eli INS:ia terästetään muiden sensorien tiedolla tuottamaan lisävarmuutta. Eli vaikka GPS:ää on terästetty M-code:lla ihan äskettäin niin siitä riippumattomia tietolähteitä on haluttu ohittamaan mahdolliset GPS-spooffit/jamit.
www.northropgrumman.com
www.gpsworld.com
Assured Positioning, Navigation and Timing (PNT) | Northrop Grumman
Northrop Grumman’s approach moves the burden of trusted A-PNT Hub away from sole reliance on GPS to the complementary use of inertial devices augmented with additional alternative methods of navigation.
www.northropgrumman.com
The transition to M-code begins - GPS World
BAE Systems is transitioning receiver designs to use the modernized military code (M-code) signal for added resiliency in RF-challenged environments.
www.gpsworld.com
Raveni
Greatest Leader
Tuon Ukrainan keissin tuoksinnassa on mielestäni entistä selvemmin tullut esille raskaan tulen merkitys sen eri muodossoissaan eli piste ja aluevaikutteisuuden merkitys. Suomi teki hyvät kaupat tuon M270 järjestelmän hankinnan suhteen. Ehkäpä määrää voisi nykyisestänsäkin nostaa tai sitten nostaa vastaavan järjestelmän järeän kuorma-auton kyytiin. Meillähän ei tarvetta HIMARS:n tapaiselle ilmakuljetteisuudelle ole mutta pyöräalusta parantaisi maan sisäistä operatiivista liikkuvuutta. Telat on kivat mutta eivät välttämättömät järjestelmässä jolla ammutaan hyvin pitkälle. Ehkäpä tai ainakin omasta mielestä juuri operatiivinen liikkuvuus tuon tyyppisellä järjestelmällä korotuu taktisen liikkuvuuden kustannuksella.
Viron suunnitelmissa on ostaa M270-heittimiä itselleen ihan tässä parin vuoden sisään. Ei muuta kuin mennään samaan kimppaan.
Raveni
Greatest Leader
Mutta kuten sanoin, en tiedä onko tuo M270 fiksuin vaihtoehto suomalaiseen ympäristöön. Telakalusto on raskaampi huoltoinen, sen operatiivinen liikkuvuus on heikompi ja myös logistiikka on raskaampi. Mitä enemmän meillä raskasta logistiikkaa vaativaa kalustoa sen todennäköisempää on, että siitä logistiikasta tulee pulaa. Itse säästäisin tuota resurssia kohdennettaisiin ensisijaisesti 1. portaan joukoille, jotka ovat muutoinkin osittain mekanisoituneimpia. Tuollainen heitin voitaisiin sijoittaa raskaan kuorma-auton kyytiin, jolloin sen itsenäinen operatiivinen liike paranisi, sen tulivoima ei kuitenkaan vähenisi mutta se toki olisi enemmän sidottu tiestöön. Sen ei pitäisi Suomessa olla ongelma, koska meillä hyvä tiestö myös metsä-alueille. Järvisuomessa myös omaa liikettä rajoittavaksi tekijöiksi muodostuu vesistöt riippumatta siitä onko alla pyörät tai telat.
Raveni
Greatest Leader
Liikkeeseen, tilannetietoisuuden parantamiseen sekä johtamiseen näkisin myös, että tarvittaisiin enemmän ja nykyaikaisempaa kalustoa. Onneksi sieltä on se lennokkijärjestelmä nyt tulossa. Tarvittaisiin kuitenkin myös raskaampia lennokkeja jotka omaavat tehokkaammat sensorit sekä pidemmän toiminta-ajan. Mahdollisesti itsenäisen maaliin vaikuttamiskyvyn. Suomessa on kuitenkin tarkoitus taistella syvyydessä niin ei se tänä päivänä pelkillä tiedustelijoilla onnistu. Maalit on kyettävä löytämään nopeasti ja vaikutus kyky maaliin on oltava nopea jollei välitön. Muutoin ammutaan pusikoita. Sotilaat on saatava oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan. Tämä vaatii myös hyvää tilannetietoisuutta sekä hyvää ja nopeaa kykyä johtaa joukkoja myös tilanteissa joissa vihollinen pyrkii eliminoimaan johtamiskyvyn esimerkiksi elektronisen häirinnän järjestelmillä.
Sotilaan henkilökohtainen varustus tulisi olla toimintakykyä ylläpitävää sekä havaittavuutta pienentävää. Tämä vaatii nykyaikaisia materiaaleja jotka pitävät sotilaan sateessa kuivana, kylmässä lämpimänä ja kuumassa viileänä. Joiden paino on sellainen, että se ei syö sotilaan muuta hyötykuormaa kuten ampumatarvikkeita ja muonapakkauksia. Näin voidaan pienentää yksittäisen sotilaan, ryhmän tai joukon logistista jalanjälkeä ja vapauttaa tuota resurssia toisaalle.
Lennokkeihin palaan sen verran, että en näe, että järjestelmän tulisi olla ilmavoimien alla vaan näkisin, että järjestelmä toimisi hyvin maavoimien organisaatiossa. Sillä on tarkoitus kuitenkin parantaa maavoimien tilannetietoisuutta sekä maaleihin vaikuttamista. Silloin näkisin, että sen olisi hyvä olla orgaanisesti mahdollisimman lähellä joukkoa jonka eduksi se toimii.
Sotilaan henkilökohtainen varustus tulisi olla toimintakykyä ylläpitävää sekä havaittavuutta pienentävää. Tämä vaatii nykyaikaisia materiaaleja jotka pitävät sotilaan sateessa kuivana, kylmässä lämpimänä ja kuumassa viileänä. Joiden paino on sellainen, että se ei syö sotilaan muuta hyötykuormaa kuten ampumatarvikkeita ja muonapakkauksia. Näin voidaan pienentää yksittäisen sotilaan, ryhmän tai joukon logistista jalanjälkeä ja vapauttaa tuota resurssia toisaalle.
Lennokkeihin palaan sen verran, että en näe, että järjestelmän tulisi olla ilmavoimien alla vaan näkisin, että järjestelmä toimisi hyvin maavoimien organisaatiossa. Sillä on tarkoitus kuitenkin parantaa maavoimien tilannetietoisuutta sekä maaleihin vaikuttamista. Silloin näkisin, että sen olisi hyvä olla orgaanisesti mahdollisimman lähellä joukkoa jonka eduksi se toimii.
Ymmärsin kyllä pointtisi, mutta minun logiikkani on "lisää samaa".
ak.tied
Greatest Leader
On kyllä totta. Ei ole montaa pistettä Suomen maaperällä mihin ei yllä ~40km päästä yhdeltä tai useammalta tie/metsä-auto/poronhoito uralta. Nekin mihin ei yllä, ovat sitten niin hankalissa paikoissa, ettei niiden lähelle mennä teloillakaan. Vätsärin ja Kaldoaivin erämaat kutakuinkin nuo syrjäisistä syrjäisimmät: vesistöjen rikkomaa kalliota ja loputonta kivikkoa ajoittaisine pirunpeltoineen.
Muok. Talvi on sitten kyllä oma lukunsa. Kuinka pitkälle pyöräkalustolla pääsee jos aurauskalustoa ei ole saatavilla.
Viimeksi muokattu:
Raveni
Greatest Leader
Raskaaseen kuorma-autoon voidaan laittaa vaikka aura eteen ja menevät kyllä hyvinkin pahoihin paikkoihin. Metsistäkin kerätään puut pitkälti talvella ja nuo tukkirekat eivät ole kuitenkaan sotilaskäyttöön tarkoitettuja. Painoakin päällä enemmän mitä tuollaiselle raskaalle rakentinheittimelle tulee ja jos laittaa alustaksi 8x8 niin ei jää väännöstä ja kantavuudesta kiinni. Lähinnä ajatuksena olisi siis, että järjestelmä olisi hyvin liikkuva. Teloissa on paljon hyviä puolia mutta niiden operatiivinen liikkuvuus on huono. Toki määrällä tuota voidaan sitten kompensoida mutta tietää jälleen ikävää logistiikalle.
Mikfin70
Ylipäällikkö
Nyt taas täytyy kysyä kirjoittajan omakohtaista kokemusta telakalustosta? Sen verran paljon on nyt taas tuota mutua mm. operatiivisen liikkuvuuden osalta.
Kyllä kuorma-auto auralla on melko onneton yhdistelmä lumisella uralla. Tämä on monesti nähty mm Itä- ja Pohjois-Suomessa. Oikeasti uran aukaisuun tarvitaan esim metsätyökone kärkiauralla.
Kannattaa myös muistaa se miten vaihtokasetit toimitetaan tuliasema-alueelle.
Raveni
Greatest Leader
Kokemusta on enemmän pyöräkalustosta kuin teloista mutta kyllä pitäisi jokaiselle olla aika selkeää millainen logistinen ero on pyörä ja telakalustolla. Sekä kumpi pystyy liikkumaan pidemempiä matkoja helpommin ja nopeammin. Kyllä telavehkeet siirtyvät lavetti kuljetukseen vähänkään pidemmille matkoille hyvinkin nopeasti. Tuo aura nyt oli vain heitto eikä edes vakava sellainen mutta lähinnä siis heitto siihen, että ongelmiin voidaan löytää erilaisia ratkaisuja.
Harvemmin metsätyökonetta kyllä näkyy teitä auraamassa kyllä ne traktorilla pitkälti aurataan.
Mikfin70
Ylipäällikkö
Useamman kerran olen ajanut Jehun perässä, kun on aurannut tietä auki ja lumivallit ovat olleet G Mersua korkeammat.
Ei teloja juuri tarvitse kuin kiristää RsRakh:llä se tehdään rasvaprässillä. Talvella kumilapun tilalle jäähokki pitoa lisäämään.
Pisimmät matkat mitä olen vaunulla ajanut ovat olleet Parolasta Kaakon kulmalle n 250 km ja ei siinä varmasti tule sellaista merkittävää eroa siirtymäajassa vs. kumipyörät. Iso ero tulee liikkuvuudessa mikäli täytyy siirtyä maastoon tai vetiselle pellolle tuliasemaan.
Erilaisissa SA-kokoonpanoissa metsätraktori oli ainakin 80/90-luvuilla ihan peruskalu juuri aurauksiin. Syynä varmaankin se että se oli a/ tehtävään sopiva ja b/ siviilistä riittävässä määrin riviin otettavissa.