Mainitsemasi luvut ovat tiedossa. Ehken kommentoi tähän enempää enkä spekuloi tarkemmin kokoonpanoja, mutta en usko, että kalustoa löytyy kovinkaan paljoa löysää jakaa mihinkään uudestaan perustetaviin joukkoihin. 122 H:n kannalta ongelmaksi tulee jatkossa myös kantama, joka on nykyisellään varsin lyhyt.
Nostaisin ylläolevasta esiin muutamien vuosien takaiset kaavailut kevyestä jääkäripataljoonasta ja kevyestä jalkaväkipataljoonasta. Kyseessä olisi siis ollut uusien kokoonpanojen perustamisesta, joille ei siis löytynyt omaa kevyttä patteristoa 122 H kalustolla! Veikkaisin, että jos 122 H:ta olisi tarjolla, meillä olisi jo perustettavana paikallisjoukkojen tykistöä.
Näiden kalustojen varastoista löytyvissä määrissä nyt on vaan todella räikeä ero vs. mikä määrä on ilmoitettu perustettavaksi tst-osastoja ja kun tiedetään mikä on tst-osastojen epäsuoran organisaatio, niin selittelyille ei jää paljon sijaa. Myös perustettavien erillisten pataljoonien määrä sukelsi ihan olemattomaksi vanhaan verrattuna. Sitä alemmas putkitykistöä ei sijoiteta. Ylijohdon tykistö on oma lukunsa, mutta en usko että kukaan vakavasti uskoon 122H63 kalustoa sijotettavan ylijohdon tykistöksi jonka 1-prioriteetti on kantama.
Pistäppä lähdettä eril.pataljoonien kaavailuista ja nimenomaan siitä ettei putkia niille löytynyt?
Pointti on se, että ei se tilanne ole häävi kuin operatiivisten ja osan alueellisten suhteen. Nostin tämän esiin kun oletetaan, että varastot ovat olleet runsaudenpaljoutta täynnä. Tämä myytti on syytä murtaa.
Jos ei ole edes yksittäisen taistelijan varustusta jakaa, niin mikä on tilanne joukkokohtaisen varustuksen kanssa? Varastojen pohjalla lienee ei-oo:ta tarjolla, kuten aiemmin totesin. Koskispa tämä vanhojen tetsarien ja teräskypärien käyttö pelkästään takalinjan kavereitakin. Joukkoja ei perusteta noin vaan lennosta, vaan ne vaativat suuren työpanoksen: Puolustusvoimia kehitetään pikemminkin vuosien tai vuosikymmenten aikavälillä.
En ole huomannut että kukaan olisi väittänyt varastoista löytyvän kaikki tarvittava, puhumattakaan mitä alemmas perustamisluettelossa mennään.
Minun pointti on se, että jos se onnistui Ukrainassa organisaatiollisesti/koulutuksellisesti aivan päättömällä takamatkalla meihin, niin miksei se muka onnistuisi Naton materiaali avun turvin meillä?
Ihanko oikeasti ajattelet, että taistelukenttä tulee olemaan täysin samanlainen täällä kuin Ukrainassa?
Ei minkään asian täydy olla täysin samanlainen, riittää että tiedetään jonkulaisena yllätyksenä liki kaikille tullut ryssän päätrendi, eli massalla vyöryttäminen kautta linjan.
Meillä riittää lääniä puolustettavaksi, muttei ukkoa, vaikka reservi kolminkertaistettaisiinkin. Toinen kysymys on myös se, että mitä joukkoja vanjalta likenee tänne? Oma tekijänsä on myös NATOn vahvennuksilla, mutta taatusti jää lääniä joukkojen operointiin. Ukrainassa on käytännössä koko ryssien maavoimat ja meitä reilusti suuremman joukkomäärän, kalustovarastot ja resurssit omaava Ukraina. Ennen näiden huomioimista tämä koko vauhkaaminen on vain turhaa haihattelua
Ukraina on ponnistanut sen SA-vahvuutensa alun huomattavasti pienemmästä lähtötilanteesta oleellisesti suuremmaksi, ilman jo aijemmin mainitsemiani valmiita organisaatiota/koulutettua reserviä, oikeastaan ihan tyhjästä. Edelleen millä ihmeen perusteluilla vastaava ei onnistusi meiltä oleellisesti pienemmässä mittakaavassa?
Minä muistan pari kesää sitten täällä forumillakin olleen taivastelun siitä, miten Ukrainalaisten hyökkäys puolustuslinjaa vastaan tyssähti esimerkiksi taisteluhekojen ohjuksiin ja puutteelliseen ilmakykyyn.
Täydellinen osoitus siitä kuinka vaikeaa valmistellun puolustuksen murtaminen on ja ryssän ajaminen pois kun sille kerran antaa pienenkin jalansijan. Ryssän tst-hekoista ei ole ollut puolustukselle mitään vaaraa sen jälkeen kun alussa saatiin jokunen tonttiin, sen jälkeen niitä on käytetty hehtaari pommituksiin hyvällä havuraolla omalta puolelta rakettien ballistisilla kulmilla.
Kotimaassa suorituskykytutkimuksen mukaan yhtymien toisena ongelmana oli hyökkäysvoiman puute, vanhainaikaisuus ja hitaus. Nostaisin esiin eräänä tekijänä myös sen, että joukkojen PST-kykyä tulisi tehostaa vielä entisestään. Tälle on sodan pohjalta todella suuri tarve ja sen kyvyn puutteet ovat aina merkinneet puolustuksellemme kriisiä.
Edelleen, hyökkääminen on huomattavasti hankalampaa ja kuluttavampaa kuin puolustaminen. Hyökkäämistä valmisteltua puolustusta vastaan pitäisi välttää viimeiseen asti. Jos oma puolustus ei anna periksi, niin ei ole mitään tarvetta hyökätäkkään, puoluistuksen ei soisi Ukrainassa nähdyn perusteella antavan periksi suurimmassa osassa maata, että ne vähät omat hyökkäyskykyiset joukot voivat keskittyä alueelle jossa hyökkääjä lyö all in ja voi hyvinkin olla pakko vastahyökätä, mielellään välittömästi.
Ei jäänyt Ukrainakaan ilman modernia pst-puikkoa, tuskin jäädään mekään.
Prikaati 80 (lisäksi jatkokehitelmä jalkaväkiprikaati) ja jääkäriprikaati 90 jäivät lopulta paperitiikereiksi eikä niitä koskaan saatu kaikkia varustettua vaatimusten mukaisella tavalla, tämän myötä niitä myös karsittiin. Ensimmäisen osalta varustusta ei suoranaisesti edes ajateltu kehitettävän, vaan niille annettiin sitä mitä Jääkäriprikaateilta siirtyi jatkosijoitettavaksi.
Enemmän tai vähemmän vajaa varustus on täyttä totta ympäri maailman siellä viimeisenä perustettavissa joukoissa, eikai siinä mitään uutta ole. Täällä se SA-joukkojen karsinta lähti käyntiin Persianlahden sotien jälkimainingeissa kun siellä meni moni olettama ns. uusiksi. Ukrainan sota on ensimmäinen saman mittaluokat konflikti sen jälkeen ja taas näyttää menevän moni asia uusiksi. Tällä kertaa vähän toiseen suuntaan.
Nostin vain esiin, että joukkojen määrä vaatii panostuksia myös niiden kalustuksen suhteen. Ja samoja ratkaisuja on jouduttu pohtimaan myös meitä ennen ja kritiikissä on syytä ymmärtää myös miksi teemme miten teemme. Tämän takia sotahistoriaa tutkitaan sotilasoppilaitoksissa.
Ennenmuinoin joukkojen määrä korreloi nimenomaan alueellisen puolustuksen kanssa kun ei ollut kaukovaikutuskykyä tai ilmavoimien merkittävää tukea. Näiden puutteessa iskukyky vihollisen syvyyteen piti luoda sissitoiminnalla ja joukkojen lukumäärällä. Tämä siis pakon edessä: PV:n kannalta ei missään nimessä ollut edullista perustaa joukkoja ilman joukkokohtaista varustusta tai raskaampaa aseistusta, mutta kun ei ollut muuta.
Maastonkohtien pitämiseen pyrittiin lähinnä ydinalueilla. Laajemmassa kuvassa asemien pitämiseen perustuvaan puolustussodankäyntiin tai kulutussotaan ei ole ollut sotien jälkeen kykyä - ei edes jalkaväkiprikaatien aikakaudella, siksi oli myös (alueellinen - ja) paikallispuolustus, jonka pohjalle sissitoiminta rakentui.
Merkittävä osa DDR-kauppojen tavarasta on joko yhä käytössä perustettavilla joukoilla, sulatettu tai kurmottavassa vanjaa Ukrainan aroilla.
Lyhyesti sanottuna kaksi merkittävää asiaa/olettamaa on muuttunut todella radikaalisti:
-Nato = emme ole enää yksin vaan takana on koko puolustusliiton varustelu kapasiteetti
-Ryssän sodankäynti tyyli Ukrainassa
Ukrainan perusteella vajaiden, erityisesti puolustuksellisten joukkojen täydentäminen materiaalisesti ei ole ongelma eikä mikään kunhan organisaatio ja miehistys on kunnossa
Ukrainan perusteella ryssälle ei saa antaa tuumaakaan periksi koska maan takaisin ottaminen voi mennä hyvin hankalaksi.
Epäilen että näin voi hyvinkin olla koska on mainittu mm. PSAJON-taisteluosastot ja TEKA-taisteluosastot jotka viittaavat vahvasti Jpr90 jäämistöistä perustettuihin kokoonpanoihin.
No ei. Näkisin joka tapauksessa etulinjan maana löytyisi kruunun joukoille tykit ja pensselit omasta takaa. On moraalin, koulutuksen ja toimintavalmiuden kannalta parempi niin.
Siinä käy helposti huonosti jos ryssä "oppii" eikä yritäkkään nuolella suoraan pääkaupunkiin, vaan tulee massalla täydeltä leveydellä tavoitteena saada vaan maata haltuun, hinnasta viis
