Ymmärrän tämän vastineen kirjoitukseeni ja arvostan näkökulmaasi, enkä lainkaan poissulje sitä, ettenkö olisi samoja asioita vertaillut ja pohtinut niitä.
Nämä ovat kuitenkin sellaisia kysymyksiä, etten katso mahdolliseksi ryhtyä näitä yksityiskohdittain puimaan internetin luonteen, käytettävissä olevan ajan ja anteeksi vain, edes mielenkiintoni ei riitä mihinkään skismanpitoon. Olen nimittäin aivan varma, että minun käsitykseni ei tule muuttumaan sen hypoteettisen keskustelun aikana ja olen yhtä varma siitä, että sinunkaan käsityksesi ei siitä muutu. Akateemista pölötystä ja kotkottia on jo tarpeeksi, semantiikka on noussut kuningasjalustalle ja eipä mikään sen kummemmaksi siitä tule.
Heitän tuosta -70-luvun terrorismista erään INHOITTAVAN JA PERINJUURIN IKÄVÄN pointin: se kohdistui hyvin usein työnantajapuolen johtajiin, professoreihin, opettajiin, pappeihin, jopa joku ministeri taisi menettää henkensä niissä karkeloissa. Hups. Kas vain, että vastakeinoissa löytyi ja kaikki mahdolliset keinot olivat käytössä ja kas vain edelleen: vasemmistoterrorismi saatiin kuriin aika nopeasti, loppujen lopuksi.
Nykyterrorismi ei näyttäisi menevän samaan "lankaan". He eivät tavoittele tällaisia maaleja vaan iskevät pehmeisiin, joka tarkoittaa sitten juuri lapsia, naisia, kadulla kulkijoita ym. Onko se jopa tarkoituksella valittu tapa? Kenties opittiin -70-luvulla, että ns. koviin kohteisiin iskeminen aiheuttaa todella raskaat vastatoimet.....
Onhan tämä jo tragikomiikan puolella, kun jokaisen iskun jälkeen saadaan lukea: tekijä oli viranomaisten seurannassa ja blaablaa....mitä ajatuksia se herättää kenessäkin, en tiedä. Minusta se on jo hupailun puolelle menevää törkeää höpöhöpöä. Jos tällainen tekijäkandi tiettävästi tavoittelisi teollaan jonkun korkea-arvoisen ryhmän turvallisuutta, niin mitenköhän olisi, näinköhän jätkä vapaana leppaisisi? Epäilen sitä ja vahvasti.
