Mekanisouitu taisteluosaston taktiika

Hejsan

Alokas
BAN
#1
Aloitan ensin Panssariprikaatin panssaripataljoona

Panssariprikaatin määrävahvuus oli 5 835 miestä. Taistelupanssarivanuja oli 63 kpl ja rynnäkköpanssarivaunuja 110 (60 kpl BMP-1 ja 50 kpl BMP-2). Jokaisessa rynnäkköpanssarivaunussa oli panssarintorjuntaohjukset, jote panssarintorjuntakyky oli vahva. Myös ilmatorjuntakyky oli hyvä.

Iskukyky perustui panssaripataljooniin, joiden kokoonpano oli:
• esikuntakomppania
• kolme panssarivaunukomppaniaa
• kolme panssarijääkärikomppaniaa
• kranaatinheitinkomppania
• huoltokomppania

Panssariprikaatin oli tarkoitus toimia pääesikunnan reservinä maanpuolustusalueen, sotilasläänin tai armeijakunnan johdossa. Päätehtäviä olivat mm. murron tehneen vihollisen lyöminen tai pysäyttäminen, tärkeän kohteen suojaaminen, operatiivisen maahanlaskun torjunta. Panssariprikaati kykeni siirtymään 300 km vuorokaudessa ja hyökkäämään siirtymisen jälkeen kaikissa sää- ja maasto-olosuhteissa. Panssariprikaatin katsottiin kykenevän torjumaan vihollisen erillisen mekanisoidun jalkaväkiprikaatin ja lyömään kohtaamistaistelussa mekanisoidun prikaatin.

Panssariprikaatin hyökkäyksen vaiheet olivat:
1. tiedustelu ja suojaus panssaritiedustelun, jalkaväkijoukkojen ja
panssarintorjunnan voimin
2. valmistelut epäsuoran tulen, pioneeritoiminnan ja panssaripataljoonan osien avulla
3. isku kahden panssaripataljoonan taistelun, pioneeritoiminnan, epäsuoran tulen ja
yhden panssaripataljoonan reservin voimin
4. jatkaminen eli taistelukyvyn palautus, huolto, reservin käyttö ja muodostaminen.

Panssaripataljoonan tasolla hyökkäyksen vaiheet olivat samankaltaiset. Iskuvaiheessa oli käytössä yleensä kaksi panssarivaunukomppaniaa ja kaksi panssarijääkärikomppaniaa.
Panssarivaunu- ja panssarijääkärikomppaniaa saatettiin käyttää yksikköparina, jolloin jalkaväkeä oli vain yksi komppania, mutta tulotuki oli vahva.

Ja Mekanosoiuti osasto

Mekanisoitua taisteluosastoa voidaan käyttää operatiivisen johtoportaan johtamana tai alistaa se alueelliselle johtoportaalle. Taisteluosasto kykenee alueen haltuunottoon ja määräaikaiseen hallussapitoon. Hyökkäys-, puolustus- ja viivytystaistelussa se kykenee itsenäiseen toimintaan. Taisteluosasto saattaa kuitenkin tarvita tukea ilmasuojassa ja liikkeen edistämisessä.

Mekanisoidun taisteluosaston ilmatorjuntakyky on heikko. Se perustuu yhdeksään 23 ItK 63 "Sergei" -ilmatorjuntakanuunaan. On kuitenkin huomattava, että mekanisoitu taisteluosasto taistelee harvoin yksin. käytännössä sitä suojaa valmiusyhtymän vahva ilmatorjunta. Lisäksi alue, jossa mekanisoitua taisteluosastoa käytetään, on todennäköisesti myös ilmapuolustuksen
painopistealue. Myös panssarintorjuntaohjusten määrä on melko vähäinen.

Mekanisoidun taisteluosaston alue hyökkäyksessä on suurempi kuin panssaripataljoonan. Taisteluosaston taistelupioneerikomppaniassa on kaksi joukkuetta, mikä mahdollistaa liikkeen edistämisen kahdessa eri suunnassa.
Mekanisoitu taisteluosasto voi edetä yhden tai kahden uran suunnassa. Kohtaamistaistelussa käytetään yksikköpariperiaatetta panssarivaunukomppanian ja panssarijääkärikomppanian kesken.

Mekanisoitu taisteluosasto ei vastaa panssariprikaatia, vaan on lähinnä hyvin vahvennettu panssaripataljoona. Iskuportaan taistelu on samankaltaista kuin panssaripataljoonassa, mutta yksikköparien merkitys korostuu. Käyttöperiaatteissa korostuu kohtaamistaistelu.

Lisäksi on perustettu mekanisoituja ja moottoroituja taisteluosastoja. Molempia taisteluosastoja on kaksi. Kyseessä on vahvennetun pataljoonan vahvuinen joukko, jota käytetään valmiusyhtymien tukemiseen. Osastoa käytetään kootusti pääsääntöisesti hyökkäystaisteluun, ja sen pääkalustona ovat saksalaisvalmisteiset Leopard 2A4 -taistelupanssarivaunut ja neuvostoliittolaisvalmisteiset BMP-2-rynnäkköpanssarivaunut.

Mekanisoidun taisteluosaston kokoonpano on:
• esikunta- ja viestikomppania
• kaksi panssarivaunukomppaniaa
• kaksi panssarijääkärikomppaniaa
• kranaatinheitinkomppania
• panssarihaupitsipatteristo
• ilmatorjuntapatteri
• taistelupioneerikomppania
• huoltokomppania.

Moottoroitu taisteluosasto on alueellinen joukko, joka toimii itsenäisesti tai alistettuna jääkäri-tai jalkaväkiprikaatille. Sitä käytetään esimerkiksi reservinä tai vastahyökkäyksissä.

Moottoroidun taisteluosaston kokoonpano on:
• esikuntakomppania
• kolme panssarijääkärikomppaniaa
• panssarihaupitsipatteristo
• taistelupioneerikomppania
• kranaatinheitinkomppania
• ilmatorjuntapatteri
• huoltokomppania.
Moottoroitujen taisteluosastojen panssarijääkärikomppanioiden pääkalustona ovat neuvostoliittolaisvalmisteiset MT-LBV-kuljetuspanssarivaunut. Panssarihaupitsipatteristojen kalustona ovat neuvostoliittolaisvalmisteiset 122 PsH 73:t. Niille ei ole suunniteltu modernisointeja.
 

Hejsan

Alokas
BAN
#2
Kyllä panssariprikaatissa oli vahva panssarintorjunta kun jokaisessa bmp:ssä oli ohjus (110 kpl)
 
#3
Hejsan kirjoitti:
Kyllä panssariprikaatissa oli vahva panssarintorjunta kun jokaisessa bmp:ssä oli ohjus (110 kpl)
Ainoastaan bmp-2:ssa oli ohjus(PstOhj 82M), bmp-1:ssä sitä ei ollut. Se alkuperäinen bmp-1:n ohjus(AT-3) oli poistettu kaikista vaunuista suomessa. En ole varma oliko kaikissa bmp-2 vaunuissakaan ohjusta, ainoastaan pst-komppanian vaunuissa saattoi olla sellainen.
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#4
Isäm Maam Puolustaja kirjoitti:
Hejsan kirjoitti:
Kyllä panssariprikaatissa oli vahva panssarintorjunta kun jokaisessa bmp:ssä oli ohjus (110 kpl)
Ainoastaan bmp-2:ssa oli ohjus(PstOhj 82M), bmp-1:ssä sitä ei ollut. Se alkuperäinen bmp-1:n ohjus(AT-3) oli poistettu kaikista vaunuista suomessa. En ole varma oliko kaikissa bmp-2 vaunuissakaan ohjusta, ainoastaan pst-komppanian vaunuissa saattoi olla sellainen.
Mainittuja ohjuksia kuitenkin oli mehevä määrä kaikkineen, todella mehevä.
 
#5
Isäm Maam Puolustaja kirjoitti:
Ainoastaan bmp-2:ssa oli ohjus(PstOhj 82M), bmp-1:ssä sitä ei ollut. Se alkuperäinen bmp-1:n ohjus(AT-3) oli poistettu kaikista vaunuista suomessa. En ole varma oliko kaikissa bmp-2 vaunuissakaan ohjusta, ainoastaan pst-komppanian vaunuissa saattoi olla sellainen.
Muistelisin kyllä niin, että BMP-1 katoille oli hitsattu sellainen rautanuppi, johon 82/82M -ampumalaitteen sai kiinni.

Olikohan kuitenkin BMP-2 kyky ampua ohjus vaunun sisältä, kun BMP-1:ssä joutui johtaja luukun päältä ampumaan ohjuksen? Tästä BMP-2:n ohjuksen ampumisesta jokunen forumin kirjoittelija osannee kertoa tarkemmin.

Sitähän ei tarina kerro paljonko noita ampumalaitteita kokonaisuudessaan oli.

Joskus pohdin, että psj-joukkueessa (BMP-1:llä) tuollainen hurja lukumäärä ampumalaitteita varmaan olisi kovassa tilanteessa mennyt hieman hukkaan; jäksterit jalkautuu ja tetsaa, eikä johtaja ehdi jatkuvasti ohjuksen kanssa päivystämään? Varmaankin hommaa olisi kovassa tilanteessa hieman hajautettu; varalisää ym. kanniskelemaan 82/82M ampumalaitetta sopiviin paikkoihin. Ehkäpä psj-joukkueessa vain yhdellä vaunulla olisi ollut 82/82M ampumalaite?
Kommentteja.

Olihan siitä jo sudettimen puolella juttua, että tuohon ohjusjärjestelmään olisi saanut vaikka mitä modernisaatiota ja euromissile flame -ohjuksia. Ei vaan sovi viralliseen liturgiaan...
 
#6
Döödihärry kirjoitti:
Sitähän ei tarina kerro paljonko noita ampumalaitteita kokonaisuudessaan oli.

Joskus pohdin, että psj-joukkueessa (BMP-1:llä) tuollainen hurja lukumäärä ampumalaitteita varmaan olisi kovassa tilanteessa mennyt hieman hukkaan; jäksterit jalkautuu ja tetsaa, eikä johtaja ehdi jatkuvasti ohjuksen kanssa päivystämään? Varmaankin hommaa olisi kovassa tilanteessa hieman hajautettu; varalisää ym. kanniskelemaan 82/82M ampumalaitetta sopiviin paikkoihin. Ehkäpä psj-joukkueessa vain yhdellä vaunulla olisi ollut 82/82M ampumalaite?
Kommentteja.
Jos en väärin muista niin jossakin 100-200 välimaastossa noita -82 laukaisimia oli. Ohjuskiakin muistaakseni tuhansia. Nyt pitää tunnustaa että muistikuvat eivät ole järin hyvät, mutta joskus Susi1:ssä noista oli juttua. Ainakin itse ällistyin -82:sten määrästä, ohjusjärjestelmiä oli melkein yhtä paljon kuin -83:lle oli ohjuksia :heart:
 

Hösseli

Kapteeni
Lahjoittaja
#7
Minun näkemieni lähteiden mukaan Suomella oli muiden varianttien lisäksi rivissä ainakin 108kpl BMP-1P-vaunuja, joissa jokaisessa oli tornin päälle asennettu PstOhj-82/M. Jokaisessa BMP-2 vaunussa taas oli torniin asennettu 82/M-ampumalaite.

Tuo tekisi oman ymmärrykseni mukaan siis 54+49=103kpl kpl per PsPr.

-edit/ kakkosia siis 50kpl, eli 8kpl per Psp ja 13kpl per TiedK ja PstOhjK-

Kaikille kymmenelle jääkäriprikaatille olisi ollut määrävahvuiset pst-ohjukset, eli yhteensä 60kpl mallia 83/M ja 160kpl mallia 82/M. Lisäksi ylijohdon joukoissa tuntematon määrä 82/M-komppanioita (á 12 ampumalaitetta). Tämä tieto on Reserviläinen-lehdestä 90-luvulta, jokainen voi tykönään puntaroida miten luotettava se on.
 

Hejsan

Alokas
BAN
#8
Isäm Maam Puolustaja kirjoitti:
Hejsan kirjoitti:
Kyllä panssariprikaatissa oli vahva panssarintorjunta kun jokaisessa bmp:ssä oli ohjus (110 kpl)
Ainoastaan bmp-2:ssa oli ohjus(PstOhj 82M), bmp-1:ssä sitä ei ollut. Se alkuperäinen bmp-1:n ohjus(AT-3) oli poistettu kaikista vaunuista suomessa. En ole varma oliko kaikissa bmp-2 vaunuissakaan ohjusta, ainoastaan pst-komppanian vaunuissa saattoi olla sellainen.
Terve, kun katso kalustoa panssariprikaatissa niin siinä lukee näin. BMP-1 + 2 =110

27 esikpsv
63 tstpsv
50 rpsv BMP-2
60 rpsv BMP-1
110 pstohj

15 tjpsv
6-9 itpsv
2 ItO Crotale
1 MOSTKA
20 Lähi-ItO 86
22 ItK (23 mm)
8 Siltapsv
5 Raivpsv
36 PsH
27 RsKRH
125 Kuljpsv
297 Kuorma-auto
54 erikoisajoneuvo
26 työkonetta
250 maastohenkilöautoa
 

Hejsan

Alokas
BAN
#9
Eikö suomella ollu kaks eri venäläisohjukisa AT-4 Spigot ja AT-5 Spandrel?
Jos Spigot oli BMP-1:ssä ja Spandrel BMP-2:ssä??
 

Hösseli

Kapteeni
Lahjoittaja
#10
Hejsan kirjoitti:
Eikö suomella ollu kaks eri venäläisohjukisa AT-4 Spigot ja AT-5 Spandrel?
Jos Spigot oli BMP-1:ssä ja Spandrel BMP-2:ssä??
Käsittääkseni nuo voidaan laittaa matkaan samasta ampumalitteesta. Onhan TOWistakin ollut käytössä ainakin neljä eri alatyyppiä.
 

Hösseli

Kapteeni
Lahjoittaja
#11
Hejsan kirjoitti:
50 rpsv BMP-2
60 rpsv BMP-1
110 pstohj
Ykkösistä kaiketi 1 vaunu per komppania oli komentoversio ilman pst-ohjusta? Ohjusvaunuja siis 54kpl per prikaati.
 
#12
Ja ne 56 mikä on jäljellä oli kannetava ?
 
#13
baikal kirjoitti:
Isäm Maam Puolustaja kirjoitti:
Hejsan kirjoitti:
Kyllä panssariprikaatissa oli vahva panssarintorjunta kun jokaisessa bmp:ssä oli ohjus (110 kpl)
Ainoastaan bmp-2:ssa oli ohjus(PstOhj 82M), bmp-1:ssä sitä ei ollut. Se alkuperäinen bmp-1:n ohjus(AT-3) oli poistettu kaikista vaunuista suomessa. En ole varma oliko kaikissa bmp-2 vaunuissakaan ohjusta, ainoastaan pst-komppanian vaunuissa saattoi olla sellainen.
Mainittuja ohjuksia kuitenkin oli mehevä määrä kaikkineen, todella mehevä.
Suomi tilasi vuonna 1991 420 AT-4 Spigot BMP-2:lle ja samana vuonna myös 420 AT-5 Spandrel BMP-2:lle.

Vuonna 1981 200 AT-3 Sagger BMP-1:lle
Vuonna 1982 200 AT-4 Spigot XA-180:lle
Vuonna 1986 500 AT-4 Spigot BMP-2:lle
Vuonna 1988 100 AT-5 Spandrel BMP-2:lle
 

baikal

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#14
Hejsan kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Isäm Maam Puolustaja kirjoitti:
Hejsan kirjoitti:
Kyllä panssariprikaatissa oli vahva panssarintorjunta kun jokaisessa bmp:ssä oli ohjus (110 kpl)
Ainoastaan bmp-2:ssa oli ohjus(PstOhj 82M), bmp-1:ssä sitä ei ollut. Se alkuperäinen bmp-1:n ohjus(AT-3) oli poistettu kaikista vaunuista suomessa. En ole varma oliko kaikissa bmp-2 vaunuissakaan ohjusta, ainoastaan pst-komppanian vaunuissa saattoi olla sellainen.
Mainittuja ohjuksia kuitenkin oli mehevä määrä kaikkineen, todella mehevä.
Suomi tilasi vuonna 1991 420 AT-4 Spigot BMP-2:lle ja samana vuonna myös 420 AT-5 Spandrel BMP-2:lle.

Vuonna 1981 200 AT-3 Sagger BMP-1:lle
Vuonna 1982 200 AT-4 Spigot XA-180:lle
Vuonna 1986 500 AT-4 Spigot BMP-2:lle
Vuonna 1988 100 AT-5 Spandrel BMP-2:lle
Varsin merkittävä lkm paketti.
 
#16
Döödihärry kirjoitti:
Isäm Maam Puolustaja kirjoitti:
Ainoastaan bmp-2:ssa oli ohjus(PstOhj 82M), bmp-1:ssä sitä ei ollut. Se alkuperäinen bmp-1:n ohjus(AT-3) oli poistettu kaikista vaunuista suomessa. En ole varma oliko kaikissa bmp-2 vaunuissakaan ohjusta, ainoastaan pst-komppanian vaunuissa saattoi olla sellainen.
Muistelisin kyllä niin, että BMP-1 katoille oli hitsattu sellainen rautanuppi, johon 82/82M -ampumalaitteen sai kiinni.

Olikohan kuitenkin BMP-2 kyky ampua ohjus vaunun sisältä, kun BMP-1:ssä joutui johtaja luukun päältä ampumaan ohjuksen? Tästä BMP-2:n ohjuksen ampumisesta jokunen forumin kirjoittelija osannee kertoa tarkemmin.

Sitähän ei tarina kerro paljonko noita ampumalaitteita kokonaisuudessaan oli.

Joskus pohdin, että psj-joukkueessa (BMP-1:llä) tuollainen hurja lukumäärä ampumalaitteita varmaan olisi kovassa tilanteessa mennyt hieman hukkaan; jäksterit jalkautuu ja tetsaa, eikä johtaja ehdi jatkuvasti ohjuksen kanssa päivystämään? Varmaankin hommaa olisi kovassa tilanteessa hieman hajautettu; varalisää ym. kanniskelemaan 82/82M ampumalaitetta sopiviin paikkoihin. Ehkäpä psj-joukkueessa vain yhdellä vaunulla olisi ollut 82/82M ampumalaite?
Kommentteja.
Panssarijääkäriopas vuodelta 2000 sanoo että jokaisessa panssarijääkärijoukkueen BMP-1:ssä on ampumalaite. Ohjusten käyttöperiaatteista löytyy kyseisestä oppaasta lisätietoa. BMP-1:n ohjus tosiaan ammutaan vaunun kannelta, ammunnan suorittava henkilö (ei välttämättä vaunumies, voi olla panssarijääkärikin) on tornin takana miehistötilan kannella, ellei ohjusta oteta sitten alas vaunusta ja muodosteta pst-ohjuspartiota panssarijääkäreistä. Kun panssariprikaateja kuitenkin varauduttiin käyttämään aukeavoittoisessakin maastossa, niin ei se ohjus siellä varmaan hukkaan olisi mennyt. Rynnäkkövaunun tykillä ei ole tehoa tankkeihin eikä apilaksissa kantama riitä avoimemmassa maastossa, joten tuollainen pidemmän kantaman lisäys pst:hen on varsinkin viivytys- ja puolustustehtävässä oikein kiva.

Sitä alkuperäistä BMP-1:n ohjusjärjestelmää en ole nähnyt kuin HämJP:n vaunuhallilla vaunusta purettuna kuriositeettina. Ohjuksia ei kai edes ostettu mutta tähtäin ja ampumalaite tuli niiden NL:stä aikanaan ostettujen ensimmäisten BMP-1:sten mukana. Itäsaksan jäämistöstä ostetuissa BMP-1 PS:issä oli tuo uudempi ohjusjärjestelmä valmiina, ne oli siis siltä osin modernisoitu DDR:ssä. BMP-2:ssa on tosiaan kehittyneempi ratkaisu, jossa ampuminen tapahtuu vaunun sisältä. Ohjuksen lataaminen kuitenkin vaatii osittain kannelle nousemisen ja ohjusta ei voi pitkiä matkoja pitää ampumavalmiina vaan se ladataan kun tarvitaan.
 

Hösseli

Kapteeni
Lahjoittaja
#17
Mitenkä mahtaa olla tuon ampumalaitteiden määrän kanssa per komppania? Muikun kirjassa esitellään komppapäällikön versio BMP-1K1, jossa ei ole ohjuksen ampumalitetta toisin kuin ps-jääkäriryhmien PS-versiossa.

Oliko tuo K1 tosiaan käytössä? Olettaisin PsJK:lla olleen 1kpl BMP-1K1 ja 9kpl BMP-1PS. Tuo ei vain täsmää sen tiedon kanssa, että PsPr:n kaikissa rynnäkkövaunuissa olisi ollut pst-ohjus. Vai oliko jossain vielä lisää ykkösbemareita, esim. komppaniassa 1+10?
 
#18
Hösseli kirjoitti:
Mitenkä mahtaa olla tuon ampumalaitteiden määrän kanssa per komppania? Muikun kirjassa esitellään komppapäällikön versio BMP-1K1, jossa ei ole ohjuksen ampumalitetta toisin kuin ps-jääkäriryhmien PS-versiossa.

Oliko tuo K1 tosiaan käytössä? Olettaisin PsJK:lla olleen 1kpl BMP-1K1 ja 9kpl BMP-1PS. Tuo ei vain täsmää sen tiedon kanssa, että PsPr:n kaikissa rynnäkkövaunuissa olisi ollut pst-ohjus. Vai oliko jossain vielä lisää ykkösbemareita, esim. komppaniassa 1+10?
Niitä ampumalaitteita on voinut olla tosiaan se 9 per komppania päällikön ollessa ilman. PsjOpas pitää sisällään sellaisen komppanian panssarintorjuntasuunnitelma-käppyrän, jossa on 9 ampumalaitetta, mutta se ei toisaalta listaa komppanianpäällikön vaunua ampumalaitteen kanssa tai ilmankaan. BMP-1-panssarijääkärikomppaniassa kuitenkin oli 10 vaunua (päällikkö + 3 joukkuetta á 3 vaunua).
 
#19
Hölmönä ja tietämättömänä kysyn että olisiko nykypäivänä tolla BMP-1 vaunulla muuta taisteluteknistä arvoa kuin luotettava miehistön kuormajuhta (varsin ahdas semmoinen)? Kun vaunu on tietääkseni lähes puolivuosisataa vanha konstruktio ja 73 mm matalapainetykin sirpaleammuksella ei juuri tehoa ole kuin pehmeisiin maaleihin sekä runko kestää vain kevyet aseet ja sirpaleet, niin eipä tekisi mieleni pistää moiseen jalkaani kun tehtävänä on vastahyökkäys vihollisen mekanisoitua muodostelmaa vastaan.

Osuisiko tykillä liikkeestä liikkuvaan maaliin (ajoneuvo, vaunu) tai edes paikallaan olevaan? Tietääkseni vaunun käyttämä ontelokranaatti (jos niitä suomella edes oli) on periaatteessa sama kuin rpg-7 singon ammus? Tuolla tuskin on juuri taisteluarvoa kun nyky IFV:t on varustettu hybridipanssarella ja/tai aktiivisella omasuojajärjestelmällä. Vihulaisen IFV paiskoo takaisin 30mm panssarikranaatteja tarkasti 2000m päästä (CV-90 ampuu apfsds-kranuja 3000m päästä)? Edes ilma-ammunta ei onnistu ja toi PST-ohjus sidottuna vaunuun vaatii vaunun paikallaan olon maalitauluna, eikö?

Ymmärrän että BMP-2 on ehkä modernisoitavien listalla kun vaunu on aseistuksensa puolesta ihan validi. Ehkä kannattaisi laittaa nuo vähäiset roposet niiden uusimiseen ja yrittää hankkia niitä jostain lisää. Tai jopa BMP-3 malleja jos joku niistä suostuisi halvalla luopumaan..

Mutta kertokaahan herrat (ja arvon naisetkin) että eikö rynnäkkövaunu ole haavoittuvaisin kun se jököttää paikallaan ja ampuu ohjusta? Eikö r-vaunun selviytyvyys nykyaikana nojaa liikeeseen heikomman suojan takia? Luulisi paikallaan olevaan vaunuun olevan paljon helpompi osua kuin 30-45 km/h ajavaan ja edestaas kääntyilevään kärryyn joka pystyy tulittamaan automaattittykillä liikkeestä? Eikö olisi järkevämpää sijoittaa kannettava pst-ohjus vaunuun joka jalkautuu nopeasti ja ampuu eri paikasta ja samalla kun vaunukin?
 

Hösseli

Kapteeni
Lahjoittaja
#20
Einomies1 kirjoitti:
Hölmönä ja tietämättömänä kysyn että olisiko nykypäivänä tolla BMP-1 vaunulla muuta taisteluteknistä arvoa kuin luotettava miehistön kuormajuhta (varsin ahdas semmoinen)? Kun vaunu on tietääkseni lähes puolivuosisataa vanha konstruktio ja 73 mm matalapainetykin sirpaleammuksella ei juuri tehoa ole kuin pehmeisiin maaleihin sekä runko kestää vain kevyet aseet ja sirpaleet, niin eipä tekisi mieleni pistää moiseen jalkaani kun tehtävänä on vastahyökkäys vihollisen mekanisoitua muodostelmaa vastaan.
Kuljetuskalustona ykkösbemarit olisivat olleet käyttökelpoisia vielä pitkään ilman juuri minkäänlaista lisäpanostusta. Jostain syystä meillä on katsottu, että pyörätraktorin peräkärry on parempi kulkuväline kuin panssarisuojattu tela-ajoneuvo.

Tykin tilallehan olisi voinut istuttaa vaikka NSV:n Reiskan verstaalla.
 
Top