Mukavaa, että muutkin on kiinnostuneita näistä asioista, tuntuisi tyhmältä ainoastaan yksikseen keskustella. Pari asiaa tieteellisen keskustelun periaatteista. Lähteet jakautuvat primääri- ja sekundäärilähteisiin. Primäärilähteitä ovat alkuperäiset asiakirjat, päiväkirjat , kirjeet ym. Sekundäärilähteitä taas ovat näitä käyttäen tehdyt erilaiset kirjalliset tai muulla tavoin julkaistut tuotokset. Primäärilähde voidaan kumota ainoastaan uudella primäärilähteellä, joka siis kertoisi asian toisin. Sekundäärilähde ei tähän kelpaa, vaikka sen olisi kirjoittanut sotatieteen tohtori kahteenkin kirjaan.
Kyseessä on sama kirjoitaja sekä myös asiallisesti ottaen sama kirjoitus. Sotatieteen Seura pyytää säännöllisesti väikkärin tekijöiltä lyhennettyä artikkelia vuosikirjaansa. Vähän on pakkokin, sillä ei näitä asioita tieteellisen pätevästi tutkivia ole paljon.
"toisen torpedoerän hankinta keskeytettiin melko pian ensimmäisen yhteydenoton jälkeen."
Tässä siis tämä Säämäsen väite. Toinen tieteellisen keskustelun perusperiaate on, että uuden väitteen esittäjä laittaa lähdeviitteen, jolla muut tutkijat voivat tarkistaa esitetyt tiedot. Näin Säämänenkin on tehnyt. Hän viittaa Merivoimien Esikunnan komentotston sal kirjeenvaihtoon vuodelta 1961. Kirjelmät on numeroitu, siis etsimään torpedotston paprua no 600/61, päivätty 16.8.61:
Ensimmäinen ongelma: Asiakirjahallintajärjestelmän kohta 17; Aseet ja tst-välineet ei sisällä n:oa 599, vaan se on tarpeettomana hävitetty. Sen sijaan löytyy 16.8.61 päivätty no 539, jota Säämänen lienee tarkoittanut. Kuten jokainen voi alla lukea, siinä ei kerrota mitään peruuntumisesta, vaan vahvistetaan 38 lisäkpl:een tilauksen olemassaolo. 10 sivua myöhemmin on samassa kansiossa kirjelmä 782/30.11., josta käy ilmi tilauksen maksutiedot, kuvat 2-3.
Samasta kansiosta löytyy hauska yksityiskohta: Kun eka brittitorpedoerä tuli, voitiin meillä kalustosta poistaa ikivanhat T12 Whitbred-torpedot, joiden viimeinen taistelukäyttäjä Suomi oli Jatkosodassa; kuva no 4. Käy ilmi, että nämä ikiloput hitaat ja kuluneet muinaismuistot oli peruskorjattu vielä 1955. Samoin selviää, että englantilaiset eivät myyneet torpedoihin kaksitoimisia sytyttimiä (siis isku- ja magneettisytkä) vaan magneettiosa oli poistettu ja jäi ainoastaan iskusytytin vm 1936; kuva 5.
Säämäsen väikkäri on ihan hyvä katsaus laivaston sodanjälkeiseen kehitykseen, mutta siinä on sama vika, kun forumille Merivoimien ilosanomaa jakavalla laivojen tuntijalla. Kaikki arviot kaluston ajanmukaisuudesta sekä tehtyjen hankintojen onnistumisesta puuttuvat. Eikä ihan näin isoja virheitä saisi kahden tohtoritasoisen esitarkistajan läpikäymästä väikkäristä löytyä.
Lähteistä vielä sen verran, ettei museoiden esittelytaulut ole kovin hyvä lähde. Työntekijät kokoavat museoiden näyttelyt, eivät yleensä tutkijat. Tiedot tulevat museoesineiden inventointi- ja luettelotiedoista. Nämä puolestaan ovat museoharjoittelijoiden tyypillistä hommaa; määrittelyn on voinut kirjoittaa pari kolme vuotta historiaa opiskellut inttiä käymätön naisopiskelija.
Pahoittelut turhan kärkevästä tekstistäni aikaisemmin, kun sulla joka tapauksessa oli lähteet; vieläpä tohtoritasoiset. Vasta sun postauksen jälkeen laitoin primäärilähteen, josta asia selviää vastaan sanomattomasti. Eikä nyt tyrmätä Säämästäkään, kaikista kirjoista löytyy virheitä.
Viimeksi muokattu:
