Merisodan historiasta

soittaja

Kersantti
Suuri meritaistelu 1. maailmansodassa 1916

Englannin Suuri laivasto, Grand Fleet, ja Saksan Avomerilaivasto, Hochseeflotte, merkitsivät yhdessä maailman suurinta yhteen meritaisteluun osallistunutta sotavoimaa, kun ne samoihin aikoihin toukokuun 30. Päivän iltana purjehtivat ulos satamastaan.
. . . . . . . . .
Voimasuhteet olivat selvästi brittiläisillä eduksi. Heillä oli 28 taistelulaivaa ja 9 taisteluristeilijää, Amiraali von Scheerillä vastaavasti 16 ja 5. Lisäksi Scheerillä oli 6 vanhaa panssarilaivaa, joiden mukaanotto aiheutti vain haittaa.

Amiraali Jellicoella oli 272 järeää tykkiä, Scheerillä 200. Jellicoen järeimmät olivat kaliperiltaan 380 mm, Scheerillä 305 mm. Brittiläisillä oli 457 torpedoputkea, saksalaisilla 469. Brittiläisillä oli 31 risteilijää, joista 8 panssaroitua, saksalaisilla oli 11 kevyttä risteilijää. Jellicoella oli 85 hävittäjälaivaa, saksalaisilla 72 tuntuvasti pienempää torpedovenettä.

Laivastojen keskinäisestä voimasuhteista on esitetty hiukan toisistaan poikkeavia arviointeja, mutta 3:2 lienee suunnilleen oikea. Laivastojen tiedustelulippueet kohtasivat toisensa toukokuun 31. Päivänä kello 14.20, jolloin englantilaisesta Galatea-nimisestä risteilijässä huomattiin kaksi sotalaivaa. . . . . Noin 8 minuutin kuluttua Galate ampui ensimmäiset laukaukset tässä meritaistelussa.
 

soittaja

Kersantti
Jatkoa suureen meristaisteluun 1. maaimansodassa 1916

Saksan taisteluristeili)öiden komentaja, amiraali Hipper, kääntyi heti vihollisesta tiedon saatuaan kotiin päin houkutellakseen tavatut brittiläiset laivat kohti Saksan Avomerilaivaston pääosia, jotka amiraali Scheerillä komennossa olivat tulossa pohjoiseen ja sijaitsivat kosketuksen syntyessä noin 105 kilometrin päässä. Jellicoen päävoimat olivat tällöin noin 120 kilometrin päässä Beattysta, ja etäisyys lisääntyi, vaikka Suuren laivaston pääosa saikin käskyn kehittää täyden vauhdin.

Kello 15.20 Amiraali Hipper, jonka komennossa olivat Saksan taisteluristeilijät Lu:tzow, Seydlitz, Derflinger, Mltke, ja von den Tann näki brittiläiset taisteluristeilijät, jotka olivat Princess Royal, New Zealand, Indefatigable, Lion, Queen Mary ja Tiger. Kello 15.45 saksalaiset avasivat tulen noin 16 000 metrin etäisyydeltä, ja brittiläiset vastasivat siihen melkein heti. Saksalaisten tuli oli alusta pitäen tarkempaa kuin brittiläisten ja kello 16 Indefatigableen osui yhtaikaa kolme kranaattia ja heti sen jälkeen muitakin. Pienen tauon jälkeen Indefatigable räjähti kappaleeksi, eikä ainoakaan mies siitä pelastanut.

Lähde tähän ja edelliseen kirjoitukseen:
A.J.P. Taylor: Ensimmäinen maailmansota (WSOY. 1963).
 
Viimeksi muokattu:

Rannari

Ylipäällikkö
En ikinä lakkaa hämmästelemästä laivastojen kokoa WW1...WW2 -akselilla. Siinä on melkomoinen määrä rautaa taivuteltu ihan perinteisin menoin. Työllistävä vaikutus on ollut aivan käsittämätön. Eikä muut sotateollisuuden sektorit tietysti kalpene yhtään tuossa vertailussa.
 

soittaja

Kersantti
3. osa kirjoitukseen Suuri meritaistelu 1. maailmansodassa 1916

Vain 26 minuuttia myöhemmin Qeen Maryyn osui useita kranaatteja. Se leimahti palamaan, kallistui, ja noin 30 sekunnin kuluttua se räjähti. Näiden suurten (27 000 tonnia) taisteluristeilijöiden tuho muutamassa minuutissa järkytti melkoisesti englantilaisia, mutta he jatkovat kulkuaan.

Seuraavana tuleva Tiger ehti nipin napin väistää edellään kulkeneen laivan jäännöksiä. Kun se ajoi noin 300 metriä korkean savupatsaana halki siitä havaittiin, että jokin parikymmentä metriä pitkä höyrypursi lensi noin 60 metrin korkeuteen. Lippulaiva Lion oli joutumaisillaan saman kohtalon uhriksi. Sen tykkitorniin tuli osuma, joka tappoi melkein koko sen miehistön, ja lattialla olleet ruutipanokset syttyivät palamaan. Majuri Harrvey ehti viimeisillä voimillaan antaa alas käskyn ovien sulkemisesta ja ruutivaraston täyttämisellä vedellä.
. . . . . . .
Kello 17.55 englantilaisen Jelicoen kärki ehti paikalle. Se käsitti kahdeksan panssariristeilijää, jotka tulivat savun seasta yhtäkkiä saksalaisten näkyviin. Tällöin Defence tuhoutui muutamasta yhteislaukauksesta ja Warrior sai niin pahoja vaurioita, että upposi seuraavana yönä yrittäessään hiljaa vetäytyä kotirannikolle.
. . . . . . . . . . .
Kun aamu valkeni Scheer oli Horns Revin edustalla ja pääsi turvallisesti kotiin. Lähellä kotisatamia täytyi taisteluristeilijä Lu:tzow kuitenkin upottaa omalla torpedolla niin, että miehistö voitiin pelastaa, koska laiva kuitenkin olisi uponnut. Taisteluristeilijä Seydlitz pääsi vaivoin perille pahasti vaurioituneena. Muuten saksalaisten laivojen vauriot olivat pienemmät kun brittiläisten.
. . . . . . . . . . . . . .
Totuus on, että taistelu oli taktisesti ratkaisematon ja strategisesti englantilaisten voitto. . . . Saksan laivasto ei enää toista kertaa pyrkinyt suureen taisteluun, vaikka kävikin merellä vielä muutamia kertoja. Englantilaiset menettivät Skagerrakin taistelussa 3 taisteluristeilijää, 3 panssariristeilijää, 1 laivuejohtajan ja 7 hävittäjälaivaa. Saksalaiset menettivät 1 taisteluristeilijän, 1 panssarilaivan, 4 kevyttä risteilijää ja 5 torpedovenettä.

____________________

Englantilaista professori Tayloria pidetään yhtenä parhaista Euroopan historian tuntijoista. Teoksessaan ”Ensimmäinen maailmansota” hän kuvaa sodan vaiheet kronologisesti, vuosi vuodelta. Valtavasta materiaalista kootulla kuvituksella on tärkeä osuus tekstin täydentäjänä.
 
Viimeksi muokattu:

Falangi

Kenraali
USS Hornetin (CV-8) hylky on löydetty. Kuuluisa alus, jolta mm. pommitettiin Tokiota ns. Doolitlen iskussa.

Wreckage of World War II aircraft carrier USS Hornet discovered
https://www.cbsnews.com/news/uss-hornet-wreckage-world-war-two-warship-discovered/
The research vessel Petrel is perched on a spot in the South Pacific Ocean that was anything but peaceful 77 years ago. Then, it was the scene of a major World War II battle between the U.S. and the Imperial Japanese Navies. For the U.S. aircraft carrier, Hornet, it would be her last battle.

Now, researchers are revealing Petrel found the wreckage of the USS Hornet in late January – exactly what they were looking for. The ship was found more than 17,000 feet below the surface, on the floor of the South Pacific Ocean near the Solomon Islands. The USS Hornet is best known for launching the important Doolittle Raid in April of 1942 and its role in winning the Battle of Midway.

Richard Nowatzki, 95 now, was an 18-year-old gunner on Hornet when enemy planes scored several hits, reports CBS News' Mark Phillips.

"When they left, we were dead in the water," Nowatzki said. "They used armor piercing bombs, now when they come down, you hear 'em going through the decks … plink, plink, plink, plink … and then when they explode the whole ship shakes."

With 140 of her crew already dead, the order was given to abandon ship. The Hornet went to the bottom – three and a half miles down – which the crew of the Petrel has been scanning with a deep-sea sonar drone that sends back live pictures.

Richard Nowatzki survived the Japanese attack on the USS Hornet in 1942. CBS NEWS
The drone brought back an image of something down there that's about the right size in about the right place. It looked like her but lots of ships went down around here. To be sure, they needed positive identification, which they got when they saw the Hornet's naval designation: CV-8.

"CBS This Morning" was able to share the discovery in real time with Richard Nowatzki in California – even finding the gun he was on during the attack.

"If you go down to my locker, there's 40 bucks in it, you can have it!" Nowatzki joked.

Nowatzki has enjoyed a long life since that day. Seeing the Hornet again and the evidence of the men who served -- a jacket hung on a hatch, somebody's wash kit complete with toothbrush – naturally made him reflect on those who hadn't been as lucky.

"I know I've been a very fortunate man," he said. "The actual fact that you can find these ships is mind boggling to me … I want to thank you for honoring me this way."

But it's the crew of the Petrel who were honored to find the Hornet and the final resting place of so many of her brave crew. Another wreck, and in turn, another war grave has been discovered. Its exact location is kept secret to protect it, but the memory now has a place and the loss has a memorial.
 

inscout

Kenraali
Osa merisodan historiaa tämäkin.

Kamikaze: Ainoa ilmavoimien osa/yksikkö koko sotahistorian aikana joka aiheutti todellisuudessa enemmän osumia ja tuhoa kuin sen suunnittelijat/johtajat väittivät.


 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Ken viitsisi tunnistaa Tarmon ruorihytissä olevat kojeet ja laitteet. Kansirakennus alasvetovalikosta ruorihytti.
Virtuaalikierrokselle pääset tästä.
https://www.merikeskusvellamo.fi/jaanmurtaja-tarmo/
Jäänmurtaja Tarmo
7.5.-18.8.2019
Höyryjäänmurtaja Tarmoon voi nyt tutustua netissä 360-virtuaalikierroksella, joka esittelee aluksen tilat ja sen historian
kohokohtia sekä tarjoaa syventävää tietoa laivasta ja miehistön arjesta. Suomen merimuseo on toteuttanut tutkija Kerttuli Hopan
käsikirjoittaman virtuaalikierroksen yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun asiantuntijoiden ja opiskelijoiden kanssa.
* * *
Englannissa (Newcastle upon Tyne) vuonna 1907 rakennettu Tarmo oli valmistuessaan Suomen suuriruhtinaskunnan kolmas jäänmurtaja. Ulkomaankaupan kasvaessa 1900-luvun alussa kaksi aiempaa murtajaa, Murtaja (1889) ja Sampo (1898), eivät enää riittäneet ylläpitämään väyliä talviliikenteelle. Aluksi jäänmurtajien päätehtävänä oli pitää väylä avoinna talvisatamiimme Hankoon ja Turkuun sekä pidentää Helsingin, Kotkan, Mäntyluodon, Rauman ja Vaasan satamien purjehduskausia. Lisäksi jäänmurtajat avustivat merihätään joutuneita aluksia.
Tarmo edustaa teräväkeulaista, amerikkalaista jäänmurtajatyyppiä. Se oli 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten voimakkain ja tehokkain murtaja Suomessa ja pystyi etenemään noin 80 cm paksun kiintojään läpi. Keulapotkuri helpotti jäissä kulkemista, ja vaikeammissa jääoloissa alus kulki tekemällä syöksyjä jäätä vastaan. Tarmon kulkunopeus avovedessä oli 13 solmua.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Tarmo palveli Venäjän Itämerenlaivastossa avustaen sota-aluksia ja sotilaskuljetuksia. Suomen itsenäistyttyä vuonna 1917 ja sisällissodan puhjettua tammikuussa 1918 alus oli edelleen venäläisten hallussa Helsingissä. Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudin käskystä Tarmo kaapattiin itsenäisyysaktivistien haltuun.
Talvisodassa jäänmurtajat alistettiin puolustusvoimille ja aseistettiin. Tammikuussa 1940 Tarmoa pommitettiin Kotkan satamassa, jolloin 39 miestä kuoli ja 13 haavoittui. Onnettomuudessa aluksen keulaosa vaurioitui pahoin ja sisätiloja tuhoutui tulipalossa. Jatkosodan aikana Tarmo osallistui Utön eteläpuolelle tehtyyn Nordwind-harhautusoperaatioon.
Viimeiset vuotensa Apu-nimisenä toiminut Tarmo oli käytössä vuoteen 1970 asti, minkä jälkeen se päätettiin kunnostaa museoalukseksi. Entisöinti tehtiin Kotkan Telakalla 1990-1992. Merenkulkuhallitus luovutti entisöidyn aluksen Museovirastolle, ja vuonna 1992 Tarmo sijoitettiin Kotkaan. Heinäkuusta 2008 lähtien Tarmo on ollut avoinna yleisölle Merikeskus Vellamon museoaluslaiturissa osana Suomen merimuseon näyttelyitä.
Edit. Lisäsin kuvan.
 

Liitteet

Viimeksi muokattu:

yrjö

Ylipäällikkö
Oikealla puolella on ”saapasjalka”-tutka, seinällä olevat kaapit ovat tutkaan liittyviä osia KH=Kelvin Hughes. Tutkan päällä on pyöreään näyttöön päivällä asetettava varjostin koska sen aikaiset katodisädeputket olivat päivänvalossa liian himmeitä, päivänäytöt keksittiin vasta myöhemmin. Pimeällä näyttöä on voitu katsella ilman varjostinta. Keskellä ruorin edessä on hyrräkompassi, siitä vasempaan toinen kompassi ja vasemmalla laidalla oleva laite on myös hyrräkompassi.
 

Merten sheriffi

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
U-veneet Tyynellä valtamerellä.

Jossain tuolla main pohjassa on U vene jonka kyydissä ohjeita suihkumoottorin valmistukseen.
Erikoisin väite U veneistä mihin olen törmännyt on Memphis joen lautturilta. Hän vannoi nähneensä U veneen pinta-ajossa natsilippu liehuen. Lähde: saadun tiedon mukaan kirja.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Suomenlahdelta löytyi kadonnut sukellusvene – Alus osui miinaan Tytärsaaren edustalla vuonna 1942
KOTIMAA Turun Sanomat 12.5.2019 21:16 0

Rami Nieminen
Venäläinen sukellusryhmä on löytänyt toisen maailmansodan aikana uponneen venäläisen sukellusveneen Suomenlahdelta.
Asiasta uutisoivat muun muassa venäläinen uutistoimisto Ria Novosti ja ruotsalainen Aftonbladet-lehti. Hylky on venäläinen Shch-302-alus, jonka on tiedetty uponneen lokakuussa 1942.
Aftonbladetin mukaan aluksen hylky löytyi läheltä Venäjälle kuuluvaa Tytärsaarta Itäisellä Suomenlahdella. Hylyn löysi venäläisen Konstantin Bogdanovin johtama tutkimusryhmä. Alus makaa pohjassa 67 metrin syvyydessä.
Lempinimellä Ahven tunnettu alus otettiin käyttöön vuonna 1933. Lokakuussa 1942 se lähti partiointitehtävään silloisesta Leningradista. Saattueeseen kuului useita aluksia. Suomenlahdella sukellusvene ilmeisesti ajoi huonossa säässä miinaan ja upposi. Joissain lähteissä on myös epäilty, että alus olisi saattanut joutua suomalaisten lentokoneiden pommittamaksi.
Sukeltajien mukaan aluksessa näkyy miinan tekemiä vaurioita. Miina oli repinyt reiän alukseen ja vaurioittanut sen polttoainetankkeja.
Aluksella oli 37 hengen miehistö. Ilmeisesti kukaan ei selvinnyt. Alus upposi lähellä paikkaa, jossa sen sisaralus, Shch-320 oli uponnut vain viikkoa aiemmin.
Jatkosodan aikana saksalaiset miehittivät Tytärsaarta. Saarella oli keskeinen asema myös Suomenlahden miinoituksessa. Se toimi yhtenä tukipisteenä merimiinasulutuksessa, joka jatkui Viron rannikolle saakka.
Aftonbladetin mukaan Shch-302 on toiseksi viimeinen Itämerellä kadoksissa ollut toisen maailmansodan aikainen venäläinen sukellusvene.
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Suuri Conde kuului Bourbonnien kuningassvuvun Conde-haaraan. Näin ollen hän oli "Prince du sang" eli prinssi verenperinnön myötä. Joten hän oli todellakin prinssi syntyperältään, ei pelkästään annetun tittelin perusteella.
Esitelmöitsijä on Kansallismuseon ja Kotkan Merimuseon tutkija tohtori. Varsin perustellinen esitys, jonka kuuntelija helposti uupuu matkan varrelle. Ekan runsaan puolentunnin aikana ei vielä päästä kun Ruotsinsalmen ekaan meritaisteluun. Yksi täällä Kysymys-langassa alkukuusta käyty väittely kuitenkin saa ratkaisun: kohdassa 37:00 sanoo "Nassau-Siegen ei ollut prinssi."
 

inscout

Kenraali
Esitelmöitsijä on Kansallismuseon ja Kotkan Merimuseon tutkija tohtori. Varsin perustellinen esitys, jonka kuuntelija helposti uupuu matkan varrelle. Ekan runsaan puolentunnin aikana ei vielä päästä kun Ruotsinsalmen ekaan meritaisteluun. Yksi täällä Kysymys-langassa alkukuusta käyty väittely kuitenkin saa ratkaisun: kohdassa 37:00 sanoo "Nassau-Siegen ei ollut prinssi."
Enpä ole sellaista koskaan väittänytkään:).

Käymäni keskustelu siis koski Grande Condeta, eli Louis II de Bourbonia. Ei Nassau-Siegeniä. Eri aikakausi, eri maa, eri valuutta:).
 

Old Boy

Ylipäällikkö
Käymäni keskustelu siis koski Grande Condeta
Joo mulle kävi lapsus kun otin väärän lainauksen. Tämä esitelmän tohtorimiehen kertoma on kuitenkin eka kerta kun missään näen epäiltävän Nassau-Siegenin "prinssiarvoa".

Ei Condè kaan mikään prinssi ollut. Mutta ei nyt aloiteta väittelyä uudestaan. Sitäpaitsi tulihan opeteltua näppikseltä heittomerkin lisääminen e-kirjaimeen!
 

tulikomento

Ylipäällikkö
Esitelmöitsijä on Kansallismuseon ja Kotkan Merimuseon tutkija tohtori. Varsin perustellinen esitys, jonka kuuntelija helposti uupuu matkan varrelle. Ekan runsaan puolentunnin aikana ei vielä päästä kun Ruotsinsalmen ekaan meritaisteluun. Yksi täällä Kysymys-langassa alkukuusta käyty väittely kuitenkin saa ratkaisun: kohdassa 37:00 sanoo "Nassau-Siegen ei ollut prinssi."
Näitä luentoja oli toinenkin.

 

inscout

Kenraali
Joo mulle kävi lapsus kun otin väärän lainauksen. Tämä esitelmän tohtorimiehen kertoma on kuitenkin eka kerta kun missään näen epäiltävän Nassau-Siegenin "prinssiarvoa".

Ei Condè kaan mikään prinssi ollut. Mutta ei nyt aloiteta väittelyä uudestaan. Sitäpaitsi tulihan opeteltua näppikseltä heittomerkin lisääminen e-kirjaimeen!
Sattuuhan sitä. Ja Conde oli prinssi. Jos olisit elänyt tuohon aikaan sinua vietäisiin jo kovaa vauhtia tapaamiseen pyövelin kanssa majesteettirikoksesta. Mutta ei tosiaan jatketa siitä:).

Miten sen heittomerkin saa aikaiseksi? Harvoin sitä tarvitsee ja kun tarvitsee ei koskaan jaksa etsiä.
 
Top