Eilinen Hesari:
Merisotataktiikan opettaja: "Suomen saisi helpoiten polvilleen meriliikennettämme häiritsemällä"
Ville Vänskä päivitti Suomen merisodan teorian, joka oli lähes sata vuotta vanha
Suomenlinnan Pikku-Musta-nimisellä saarella käy kova tuuli. Rannalla seisoo
Ville Vänskä, 40, ja kolme vanhaa tykinputkea osoittavat merelle.
Näkymässä kiteytyy osa meripuolustuksemme monista mullistuksista.
"Tsaarinvallan perintönä Suomi sai Pietari Suuren merilinnoituksen pohjoisen sivustan, jossa oli 1900-luvun alussa rakennettu ja silloin moderni rannikkopuolustus", Vänskä kertoo.
Meripuolustus nojasi kauan rannikkotykistöön ja pieniin, liikkuviin laivastovoimiin.
Kiinteästä rannikkotykistöstä luovuttiin 2000-luvun alussa, ja merivoimien tuoreimman uudistuksen jälkeen taistelualukset on ryhmitetty Turkuun ja rannikkojoukot Suomenlahdelle.
"Nykyisin satsaamme liikkuviin rannikkojoukkoihin. Voimia voidaan siis siirrellä painopisteajattelun mukaan tarvittaessa paikasta toiseen."
Vänskä tuntee aiheen läpikotaisin, sillä hän on Maanpuolustuskorkeakoulun merisotataktiikan opettaja.
Merisotakoulun kirjastossa hän esittelee tuoreinta kirjaansa, Merisota – historia, teoria ja nykypäivä (Docendo).
Yleistajuinen teos on ensisijaisesti oppikirja, joka syntyi tarpeeseen. Edellinen kirja Suomen merisodan teoriasta ilmestyi 1920-luvulla.
Opettajana aloittaessaan Vänskä sai eteensä vanhoja oppituntipaketteja, joissa jopa iskusanojen sisällöt olivat hänelle paikoin epäselviä.
"Päätin perehtyä aiheeseen ja koota siitä materiaalia, josta osa päätyi kirjaani. En aluksi tosin edes kuvitellut tekeväni kirjaa."
Hänen opiskelijansa ovat jatkokoulutuksessa esiupseeri- tai yleisesikuntaupseerikurssilla olevia kokeneita upseereita.
Heillekin Vänskä painottaa merivoimien tehtävän erikoislaatuisuutta. "Kun 1920- ja 1930-luvuilla valmistauduttiin maihinnousun torjuntaan, kylmän sodan jälkeen merivoimien päätehtävä on turvata meriyhteytemme."
Sitä hän pitää perusteltuna.
"Suomen saisi helpoiten polvilleen meriliikennettämme häiritsemällä. Mitkään rekat eivät voisi korvata tänne laivattavia tavaramääriä."
Ammattisotilasta huolestuttavat kutistuneet puolustusmäärärahat ja merivoimien pian vanheneva taistelualuskalusto. Hän sanoo kunnon kaluston määrää hyvin vähäiseksi viimeistään vuonna 2025.
Miinalaivoille Pohjanmaa, Uusimaa ja Hämeenmaa sekä neljälle Rauma-luokan ohjusveneelle korvaajien etsintä on menossa, mutta kesken.
"Jos resurssit eivät riitä, pitää muuttaa tehtäviä tai pienentää vastuualuetta. Se ei tosin ole laivastojoukoissa mahdollista", Vänskä muotoilee ongelman.
Suomen meriraja on pitkä, saaristo rikkonainen ja vedet matalia, joten meille ei voida yleensä kopioida maailmalta sellaisenaan meripuolustuksen parhaitakaan uusia ideoita.
"Siinä mentäisiin metsään niin kuin osin mentiin 1930-luvulla koko sotaväen mittakaavassa. Hankintoja lyötiin sikäli laimin, että ostettiin myös hyödytöntä ja kallista kalustoa."