Merivoimien kehitysnäkymät

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Museo
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Vaikka taistelulataus on pieni niin ohjuksella on massaa ja ehkä palamatonta polttoainetta jäljellä joten ei se mikään ihan pieni näpäytys ole. On varmaan suurempi vaikutus kun nykyisillä laivatykkien kranaateilla.
 
Vaikka taistelulataus on pieni niin ohjuksella on massaa ja ehkä palamatonta polttoainetta jäljellä joten ei se mikään ihan pieni näpäytys ole. On varmaan suurempi vaikutus kun nykyisillä laivatykkien kranaateilla.

Oletatko nyt, että se IT ohjus oikeasti osuisi siihen kohtitulevaan ohjukseen? Eikä esim. herätesytytin laukaisisi ohjusta? Jos jälkimmäinen, niin lopputulos olisi kovasti Patriot vs. Scud -tilannetta vastaava.

EDIT: Nevermind. Puhunet vissiin noista merimaaleista, etkä ohjuksen torjunnasta, Iglalla. Mutta kyllä esim. -9x:n osuma on kovempi, kuin useimmilla laivatykeillä. Isompi tälli. Joskin laivatykin kranaatti voi olla viiveisellä sytyttimellä varustettu ja -9x ei ole.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä, jos siihen on ohjelmoitu moodi joka mahdollistaa tuollaisen osumapisteen valinnan. Ysiäksää on kai testattukin pintamaaleihin joten siinä saattaa jopa ollakin sopiva moodi.

Sirpalekärki joka ei laukea pelkästään meren pinnan läheisyydestä riittänee? Tai oikeastaan sekään ei pitäisi olla ongelma. Oikein tosissaan jos halutaan vahinkoa, niin sitten pitäisi olla tunkeutuva kärki? Mutta käsittääkseni -9X:ää ajateltiin näiden Iranilaisten moottoriveneiden kurmottamiseen, joten vähempikin riittää.
 
Kuinka paljon ohjuksia sitten tarvitaan saturaatiohyökkäykseen, 10 vai 100? Ja mikä torjunnasta tekee niin vaikean?

Minulle on syntynyt vaikutelma, että melkein kaikissa nykyaikaisissa järjestelmissä olisi kyky suurienkin maalimäärien torjuntaan kerralla, jos vain käytetään aktiiviohjuksia. Eikä puoliaktiivisilla ohjuksillakaan kovin huonosti mene, APAR-tutkalla voidaan kuulemma ohjata 32 ohjusta ja valaista 16 maalia kerralla (mahtanee tarkoittaa koko tutkaa, mutta yhdessä sektorissakin voidaan siis ohjata 8 ohjusta ja valaista 4 maalia).

No sitähän ei oikein kukaan todellisuudessa tiedä, miten nykyaikaiset it-järjestelmät toimisivat tositilanteessa suurtaistelussa. Mitään kokemusta asiasta ei ole. Tiedetään että koeolosuhteissa maaliohjukset eivät ole nykyjärjestelmille erityisen vaikeita mutta ne ovat kontrolloituja tilanteita. Tositilanteessa vaikka 10 alisoonisen ohjuksen samanaikainen isku voisi olla pahakin tilanne tämän päivän parhaillekin ilmatorjunta-aluksille (Type 45, Aegis yms). Ennakkovaroitus voi tulla myöhässä tai miehistö voi kämmeltää, tutkajärjestelmät voivat joutua vaikeuksiin kun taivas todellisuudessa täyttyy raudasta, lukittua pärskeisiin, lintuihin, räjähtäneiden ohjusten romuihin, silppupilviin yms.

Ballististen maalien torjunnasta puhuttaessa, muistakaa että maalla ABM-järjestelmä joutuu peittämään laajan alueen pystyäkseen mielekkäästi torjumaan ballistisia maaleja. Alusit-järjestelmällä on helpompaa koska torjuttava ohjus tulee suoraan kohti alusta ja maali on näin helpompi sekä kulmanopeuden että kineettisen ikkunan puolesta. Kuten sanoin, korkealla lentävät Mach 3-ohjukset piti pystyä torjumaan jo 70-luvun järjestelmillä, ei ne varmaan ole siitä huonontuneet.
 
Aika iso osa Venäjän laivoista näyttäisi olevan suojattu jollain Iglan kaltaisella; Gibka tai jokin muu joka siis kai on Igloja ammuskeleva pömpeli maalinosoituksella.
Ghibka 3M-47 (3M47 Gibka) Turret Mount is intended for guidance and remote automated launching of IGLA type missiles to provide protection of surface ships with displacement of 200 tons and over against attacks of anti-ship missiles, aircraft and helicopters in close-in area..
En sitten tiedä onko se vitsi vai ei. Mutta samaa mieltä, että tuntuisi aika epätoivoiselta kapineelta, ainakin ballistista vastaan. Se jäänee em. turjunta-ase-määritelmän ulkopuolelle ? vaiko eikö ??
Varsinainen argumentti oli tuo että; kun jokin tulee ballistisesti, se hajottuaankin tulee pääosin ballistisesti. Eli jotta torjunta onnistuu, taistelukärki pitää saada tuhottua ilmassa. Muuten se tulee syliin joka tapauksessa.

Kyllä, pidän tuota ja ranskalaisten vastaavia Mistraliin pohjautuvia järjestelmiä aika onnettomina etenkin ballistisia ohjuksia vastaan. Perusongelma liittyy siihen, että olkapääohjuksen (Igla, Stinger ym.) hakupään täytyy havaita maali ja lukittua siihen ennen ampumista. Moottori sammuksissa tulevan ballistisen ohjuksen heräte ei välttämättä ole kovin suuri, vaikka kitka lämmittääkin aina. Ehkä parin kilometrin päästä onnistuisi, korkeintaan, eli torjunnalle jää hyvin vähän aikaa, kun maali lähestyy moninkertaisella äänennopeudelle. Lisäksi sääolosuhteilla on merkitystä, ja jos pilvet roikkuvat 300 metrissä, niin se oli sitten siinä.

Jeps. Lisäksi tutkaohjuksen modifiointi tutkantuhoajaohjukseksi lienee ennen kaikkea ohjelmointikysymys.

Tutkaohjuksen hakupää lienee suunniteltu toimimaan jokseenkin kapealla taajuusalueella (X-Band). Eli tuskin se muunnos tutkatuhoajaohjukseksi kovin helppo on, jos halutaan ampua myös muilla taajuusalueilla operoivia tutkia.
 
Tuossa Shtil-järjestelmän esite, kyseessä on siis Bukin alusversio. Ohjusmaaleille on annettu maksimitorjuntaparametreiksi 10km korkeus ja noin Mach 2.5 nopeus. Tämän perusteella voisi sanoa että ATACMS-tyyppisen ohjuksen alasampuminen ei onnistuisi (tai ainakaan se ei olisi helppoa) mutta mikäli tarpeen, päivityksellä tällainen kyky voitaisiin varmasti lisätä jos se siitä olisi kiinni. S-300-pohjaisille järjestelmille torjunta olisikin jo paljon helpompaa.

Shtilin vanhemmat versiot (esimerkiksi projekti 956 hävittäjissä) ovat yksikiskoisia mekaanisia laukaisimia ja näiden saturaatio olisi tietenkin aika helppoa koska laukaisin rajoittaa tulinopeutta (lataukseen menee muistaakseni 14 sekuntia tjsp). VLS-aluksilla tulinopeus on sitten paljon pienempi rajoite.
 
Toivon mukaan näihin Suomen tuleviin purkkeihin hommataan ihan oikeasti järjestelmä jolla on mahdollista tiputtaa meritorjunta ohjuksia. Pahaa pelkkään vaan, että tuossa aiotaan säästää eli hommataan sitten kun vihollinen on porteilla.
 
Toivon mukaan näihin Suomen tuleviin purkkeihin hommataan ihan oikeasti järjestelmä jolla on mahdollista tiputtaa meritorjunta ohjuksia. Pahaa pelkkään vaan, että tuossa aiotaan säästää eli hommataan sitten kun vihollinen on porteilla.
Onhan se kyky olemassa jo nytkin Haminoissa ja Miinalaivoilla joten kyllä sitä kykyä vielä varmasti parannetaan. Nykyäänkin Umkhonto pystyy varmasti osumaan Sea skimmeriin(esim. KH-35 Uran) jopa 20 km saakka. Haminoissa on vielä tuo 57 mk 3 jolla on 3P-ammukset jotka on suunniteltu myös ohjustorjuntaan lähikantamalla.

Hypernopeat ohjukset on varmaan sitten haaste näille järjestelmille kuten tuo P-800 Oniks ja Kalibr-ohjuksen terminaalilähestyminenkin on hypersooninen. Niitä varten tarvitaan varmaankin Sea Ceptor tai ESSM-järjestelmiä ja lähelle sitten CIWS-RAM tai Rheinmetall Millenium kenties?

Tässä muuten Kalibr-ohjusperheen esittely tiivistettynä NOVATOR-yhtiön edustamana messuilla 2013:
 
Toivon mukaan näihin Suomen tuleviin purkkeihin hommataan ihan oikeasti järjestelmä jolla on mahdollista tiputtaa meritorjunta ohjuksia. Pahaa pelkkään vaan, että tuossa aiotaan säästää eli hommataan sitten kun vihollinen on porteilla.
Etkö muista, että Suomen erityisolosuhteissa Sergeillä pudotetaan mitä tahansa mukaanlukien MTO:t.
 
Onhan se kyky olemassa jo nytkin Haminoissa ja Miinalaivoilla joten kyllä sitä kykyä vielä varmasti parannetaan. Nykyäänkin Umkhonto pystyy varmasti osumaan Sea skimmeriin(esim. KH-35 Uran) jopa 20 km saakka. Haminoissa on vielä tuo 57 mk 3 jolla on 3P-ammukset jotka on suunniteltu myös ohjustorjuntaan lähikantamalla.

Hypernopeat ohjukset on varmaan sitten haaste näille järjestelmille kuten tuo P-800 Oniks ja Kalibr-ohjuksen terminaalilähestyminenkin on hypersooninen. Niitä varten tarvitaan varmaankin Sea Ceptor tai ESSM-järjestelmiä ja lähelle sitten CIWS-RAM tai Rheinmetall Millenium kenties?

Tässä muuten Kalibr-ohjusperheen esittely tiivistettynä NOVATOR-yhtiön edustamana messuilla 2013:

Kehitys kehittyy. Kun Laivue 2020 on iskussa, Zircon tai BrahMos II saattavat hyvinkin olla jo uhkana.

Itämerelle voivat silloin myös puhallella Mistral-tuulet, mikäli Egypti myy nuo helikopteritukialukset Putinille sopuhintaan. Kiina valmistautuu uhkaan, lentotukialustorjuntaohjuksella (DF21D), mutta milloin Suomi viimeksi päivitti torpedojaan ja meritorjuntaohjuksiaan?

Ruotsin Torped 47 lienee harkinnassa, ja Norja taitaisi tarjota JSM tai NSM-ohjuksia, jos F35 valitaan. Entä AGM-158C LRASM?
 
Kehitys kehittyy. Kun Laivue 2020 on iskussa, Zircon tai BrahMos II saattavat hyvinkin olla jo uhkana.

Itämerelle voivat silloin myös puhallella Mistral-tuulet, mikäli Egypti myy nuo helikopteritukialukset Putinille sopuhintaan. Kiina valmistautuu uhkaan, lentotukialustorjuntaohjuksella (DF21D), mutta milloin Suomi viimeksi päivitti torpedojaan ja meritorjuntaohjuksiaan?

Ruotsin Torped 47 lienee harkinnassa, ja Norja taitaisi tarjota JSM tai NSM-ohjuksia, jos F35 valitaan. Entä AGM-158C LRASM?

Suomen MTO-kaluston uusiminen on jo myllyssä kun vanhoista loppuu lähivuosina höyry. Torpedopäivtyksestä taas on kulunut aikaa jo jonniin verran :p
 
Itämerelle voivat silloin myös puhallella Mistral-tuulet, mikäli Egypti myy nuo helikopteritukialukset Putinille sopuhintaan. Kiina valmistautuu uhkaan, lentotukialustorjuntaohjuksella (DF21D), mutta milloin Suomi viimeksi päivitti torpedojaan ja meritorjuntaohjuksiaan?
Tuskin myy, Egypti on riippuvainen US-aseistuksesta joten jenkkien sanalla on painoa. Muutoin loppuu elinkaarituet hävittäjäkoneista ja Abramseista kuin vesi Niilistä.
Saksan wikin mukaan niin RBS-15 mk.iv kantama tulee olemaan 400 km, se on vissiin Ruotsi ja Saksan yhteistyö
Aina luotettava Wiki...... :D
 
Ruotsin Torped 47 lienee harkinnassa, ja Norja taitaisi tarjota JSM tai NSM-ohjuksia, jos F35 valitaan. Entä AGM-158C LRASM?

Mto:n suhteen valinta ei oikeastaan ole kiinni hävittäjähankinnasta. Ihannekuva omasta mielestäni voisi olla yhdistelmä NSM-ohjuksia mto-pattereille, miksi ei aluksillekin jos rahaa riittää, LRASM:eja sitten JASSM:ia korvaamaan jolloin ne toimisivat niin risteilyohjuksina kuin myös tarvittaessa meripuolustuksen tukena. Luonnollisesti maalta laukaistavina, ilmalaukaistavassa LRASM:ssa ei olisi Suomen kannalta mitään järkeä paitsi toki Ilmavoimien mielestä. NSM:ä voi käyttää myös maamaaleja vastaan tarvittaessa tukemaan muiden puolustushaarojen operaatioita.

Joka tapauksessa MTO:n korvaaminen pitäisi liittää hankkeeseen jossa pohditaan puolustusvoimien kaukovaikutuskykyä. Hankinta pitäisi liittää tällaiseen kokonaisuuteen. Vai liekö Ilmavoimien ja Merivoimien kesken tehty herrasmiessopimus ettei toisten reviireille tunkeuduta ja vastavuoroisesti Ilmavoimat tukee MTA2020 -projektia ja Merivoimat HX-hanketta?

Todennäköisempi skenaario on siis, että Merivoimat hankkivat mto:ksi vaikkapa NSM:ä ja Ilmavoimat etsivät ohjusvaihtoehdon joka on laukaistavissa vain lentokoneista mikä puoltaa hävittäjähankinnan lukumäärän kasvattamista. Erityisolosuhteet, nääs.
 
Noh, tykit tykkäävät siitä, että niillä ammutaan...

Koskas Miessaaresta tai muista ihan pääkaupunkiseudun kupeessa olevista pattereista on viimeksi ammuttu?
 
WASHINGTON — Barely two weeks after the US Navy commissioned its newest and most futuristic warship, armed with two huge guns that can hit targets 80 miles away, the service is moving to cancel the projectiles for the guns, citing excessive costs that run up to $800,000 per round or more.

The Long Range Land-Attack Projectile (LRLAP) is a guided precision munition that is key to the DDG 1000 Zumwalt-class’s mission as a land-attack destroyer, able to hit targets with such accuracy that, in the words of manufacturer Lockheed Martin, can “defeat targets in the urban canyons of coastal cities with minimal collateral damage.”

The LRLAP is the only munition designed to be fired from the DDG 1000’s Advanced Gun System (AGS), a 155mm/62-caliber gun with an automated magazine and handling system. Each of the three Zumwalts will carry two of the guns – the largest weapons to be designed for and fitted on a warship since World War II.

But the LRLAP’s unit price has jumped steadily as the numbers of Zumwalt-class destroyers were cut. From a total of 28 ships, to seven, and finally to three, the class shrank and costs did not.

“We were going to buy thousands of these rounds,” said a Navy official familiar with the program. “But quantities of ships killed the affordable round.”
http://www.defensenews.com/articles/new-warships-big-guns-have-no-bullets
 
Back
Top