Kalleimpien osasten hinta lienee hyvinkin ennakoitavissa. Erilaiset sensorit ja taistelunjohtojärjestelmä sekä aseet ovat maailmalla laajalti käytössä. Todennäköisesti myös samankaltaisena kokonaisuutena kuin mitä meille tulee. Joku miinakansi on miina/monitoimikansi on lähinnä laivatekninen ratkaisu eikä vaikuta laivassa juuri mihinkään. Ei tuossa paketissa pitäisi olla mitään erityisen vaikeasti ennakoitavaa. Jos hankesuunnittelu tehdään huolella ja käytettävät tekniset ratkaisut lukitaan ajoissa niin varsinaisen telakkatyön pitäisi olla suhteellisen helposti budjetoitavissa. Joku 10% kustannusnousu ( yli indeksien ) olisi rungon osalta jo merkittävä. Riskit piilevät lähinnä kokonaisuuden integroinnissa jos lähdetään varustelemaan kovin eksoottista kokonaisuutta. Pidetään etupyörä tiukasti maassa niin hyvä tulee.
Ongelma on ehkä enemmän siinä, että alusten budjetti vaikuttaa optimistiselta. 1,2 miljardillako pitäisi saada neljä ilmatorjuntakykyistä korvettia? Tähän voin sanoa vain, kuten Hesarissa todettiinkin: "
Olemme ostamassa laivoja, joita ei ole missään olemassa."
Braunschweigit, jotka ovat sensoreiltaan ja aseistukseltaan kevyehköt, maksavat 300 miljoonaa kappaleelta. Suomen vaatimuksista Braunschweigit erottaa ainakin SUTO-kyky (maksanee jonkin verran) ja jäissäkulkukyky (maksanee vähän) sekä luultavasti myös ilmatorjuntakyky. Uskoakseni aluksiin halutaan vähintäänkin uskottavammat ilmatorjuntaohjukset ja luultavasti myös uskottavampi tutkajärjestelmä.
Lähempänä näitä vaatimuksia ovat esimerkiksi Saar kuutoset, joiden hintalappu onkin jo selvästi yli 400 miljoonaa euroa. Millä ihmeellä me aiomme taikoa "Saar kuutosia", ehkä vielä aavistuksen isompia/parempia aluksia miinoituskyvyn takia, 300 miljoonan kappalehintaan?
Voi toki olla, että Suomessa pystytään siihen mihin muualla ei. On tässä maassa aiemminkin saavutettu hämmästyttäviä lopputuloksia, aina talvisodan ihmeestä alkaen. Mutta hengityksen pidättäminen sitä ollessa voi käydä hengenvaaralliseksi...
Ahvenanmaan osalta on olemassa ainakin sellainen erityispiirre että laivan kyydissä voimme viedä sinne ilmatorjuntaa milloin vain ilman sen kummempia kommervenkkeja. Maasijoitteisen it:n vieminen alueelle olisi rajumman luokan operaatio joka käytännössä edellyttää jo puhjennutta kansainvälistä selkkausta.
Edit... tämä lähtikin näköjään tuplana. Täydellinen versio pari ruutua alempana...
Jaha, "
massiivisesta ylläripyllärihyökkäyksestä kesken syvän rauhan" tulikin jo pelkkä "erityispiirre"... No eipä siinä mitään, hyvä jos käännytystyöni on alkanut kantaa hedelmää.
Laivalavetti olisi varmaankin helpoin tapa toteuttaa BMD.
https://en.wikipedia.org/wiki/Aegis_Ballistic_Missile_Defense_System#Aegis_Ashore
Ohjuspuolustus Euroopassa (jopa kiinteät Romaniassa ja Puolassa) perustuu alunperin laivasysteemeihin. Laivoja tietysti on helpompi liikutella.
Ei olisi huono, jos jenkkien Arleigh Burke-luokan laiva olisi Helsingin satamassa pahan paikan varalta.
As of May 2014, there are 5 Ticonderoga class cruisers and 25 Arleigh Burke class destroyers equipped with BMD in the U.S. Navy.
BMD ajatellen näkisin, että laiva saattaa olla taistelunkestävämpi ratkaisu. Maasijoitteisina nuo järjestelmät ovat ilmeisesti varsin kiinteitä, ja tätä myöten niiden tuhoaminen on suhteellisen helppoa (erikoisjoukkotoiminta, saturaatiohyökkäykset täsmäasein), jos suojaus ei ole sodan ajan mittakaavassa (prikaatin verran miehiä ja jumalattomasti ilmatorjuntaa). Laivan tuhoaminen ei sen sijaan ole ihan mutkatonta pienen mittakaavan toiminnalla, jos edes sijaintia saadaan selville.
Suomen puolustusvoimien sodan ajan ja siviilien elintarvikehuollon polttoaineen kulutus ylittää väistämättä sen määrän mikä voitaisiin kuljettaa säiliöautoilla Ruotsin läpi Ruotsin satamiin ja sieltä Suomeen. Mikäli tankkilaivoja ei edes yritetä käyttää se johtaa polttoaine varastojen jatkuvaan vajumiseen kunnes ne loppuvat kokonaan ja Suomi väistämättä antautuu. Tämä itsestäänselvyys on kyllä vastapuolen tiedossa, joten heidän ei tarvitse käyttää asevoimaansa paljoakaan, vaan riittää että pitkittävät sotaa riittävästi.
Toinen vaihtoehto on se että antaudutaan jo valmiiksi ja kolmas se että sitä meriliikennettä suojataan myös itämeren ulkopuolelta saapuvien rahtialusten ja tankkereiden osalta.
Minusta se kolmas on se paras, vaikka sodassa tuleekin väistämättä tappioita ja valinta tuottaa niitä myös lisää sekä omille että vihollisille. Koko itämeri on siis suojattavaa aluetta vaikkei US navyä leikitäkään. NATOon liittyminen tekisi hommasta toki helpompaa, sen ulkopuolisena maana ei uskalleta ottaa riskiä tunnistamattoman sukellusveneen upottamisesta torpedolla, ettei osuta vahingossa NATO maan vehkeeseen, jolloin vihollinen voikin upottaa omia. NATOn jäsenenä tiedonkulku kumppanien suklareiden sijainneista lienee järjestetty luotettavasti.
Natoon kuuluminen tekisi hommasta helpompaa siltä osin, että siellä ei oltaisi yksin vaan liittolaisten tukemina!
Yleisesti ottaen toimittaessa sukellusveneitä vastaan on käytettävissä muitakin keinoja kuin tuhoaminen. Ainakin Suomessa on käytettävissä tavallista syvyyspommia kevyempiä latauksia, joilla voidaan varoittaa sukellusvenettä. Lisäksi laivastoympyröissäkin lienee käytettävissä joitakin puheviestinnän keinoja, kuten ilmailussa kansainvälisen hätätaajuuden käyttö tunnistettaessa ilmatilaa loukkaava ilma-alus. En tosin halua esiintyä merisodankäynnin eksperttinä, kun ainoa "laivastokokemukseni" on sisävesilaivaston nelimetrisen Busterin kipparoinnista.
Meriliikenteen osalta jonkinnäköisen riskin kriisiajan kuljetuksille muodostaa Ruotsin merivoimien kyvyt tai oikeammin kyvyttömyys. Pinta-aluksia on enää 9 (+ 12 pientä vartiovenettä). Muut kuin Visby-luokan korvetit alkavat olla vanhahkoja ja nämä ovat lähinnä ohjusveneitä. Näillä ei kovin mittavaa meriliikenteen suojaamista järjestetä, kun ottaa huomioon rantaviivan pituuden ja Kaliningradin ja Gotlannin! Aluksilla on kohtuullinen pintatorjuntakyky, varsin hyvä SUTO-kyky, mutta ilmatorjuntakyky on lähes onneton.
Toisaalta pitää huomioida Ruotsin Gripenit sekä sukellusveneet. Lisäksi Ruotsilla on SUTO-koptereita huomattava määrä Suomeen verrattuna. Näin ollen, jos Ruotsi puolustaa omaa aluettansa ja sille kohdistuvaa ohjusuhkaa, suomalaisten saattoalusten harteille jää lähinnä Ruotsin "kuoripuolustuksen" läpäisevät satunnaiset meritorjuntaohjukset ja sukellusveneet. Ihan tehtävissä oleva homma kaltaiseni maakravun mielestä.
Toki tilanne muuttuu radikaalisti, jos ajatellaan, että Ruotsi hyökkää vain omalle alueelleen tunkeutuvia venäläisiä vastaan. Mutta ovatko edes ruotsalaiset niin munattomia, että sietäisivät kansainvälisiltä vesiltä heidän aluevesilleen kohdistuvaa ohjustulta?