/
Voin hyvin kuvitella tilanteen, jossa PV vaikka haluaa tilata uusia ihan perinteisiä kranaatinheittimiä vanhojen loppuun kuluneiden tilalle näin esimerkkinä:
pvllä on todennäköisesti jo valmiiksi hyvin tiedossa näiden speksit ja mistä se haluaa niitä hankkia. Tämän typerän kilpailutuslainsäädännön takia on sitten pakko järjestää pari vuotta kestävä kilpailutusprosessi, jonka voittaja on jo kaikkien tiedossa ennalta. Kilpailutuksen lopputuloksena sitten hyvässä tapauksessa saadaan ostettua uusi kranaatinheitin, jonka varsinaiset hankintakustannukset ovat 5 % edullisempia alkuperäiseen arvioon verrattuna, mutta tämän raskaan hankintaprosessin seurauksena hankkeen kokonaiskustannukset saattavat hyvin olla esim. 60 % korkeammat verrattuna siihen, että oltaisiin vaan suoraan ostettu siltä toimittajalta, jonka tiedettiin jo alun alkaenkin voittavan kyseisen kilpailutuksen 99 % varmuudella.
Lopputulemana jos hankkeen budjetti oli vaikka 50 miljoonaa euroa, niin tästä pystyttiin oikeasti kohdistamaan vain 20 miljoonaa varsinaisten kranaatinheittimien hankintaan ja loput meni muuhun yleiseen byrokratiaan. Itse heittimet kyllä saatiin viiden vuoden päästä miljoonan halvemmalla verrattuna alkuperäiseen arvioon, mutta ei se paljoa lämmittänyt kun tähän muuhun ylimääräiseen prosessiin upposi se 30 miljoonaa euroa...
Luvut ovat tietysti täysin keksittyjä, mutta en usko näiden olevan edes kovinkaan kaukana todellisuudesta.
Saako kysyä, montako julkista kilpailutusta olet vetänyt? Itse toimin konsulttina ja olen vetänyt muutaman varsin suuren julkishallinnon ICT-alan kilpailutuksen ja ainakin ICT:hen liittyen pystyn jotain kommentoimaan.
Ensimmäinen merkittävä asia tietysti on, että puolustusvoimien ei tarvitse toteuttaa julkista kilpailutusta maanpuolustukseen liittyvissä hankkeissa (laki julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (397/2016):
12 §
Puolustus- ja turvallisuushankinnat
Tätä lakia ei sovelleta julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain
(1531/2011), jäljempänä
puolustus- ja turvallisuushankintalaki, 5 §:ssä tarkoitettuihin hankintoihin eikä hankintoihin, jotka jäävät mainitun lain soveltamisalan ulkopuolelle sen 6 §:n 2 momentin, 7 §:n 1 momentin taikka 8 tai 13 §:n nojalla.
Tätä lakia ei sovelleta hankintoihin, jotka ovat salassa pidettäviä tai joiden toteuttaminen edellyttää lakiin perustuvia erityisiä turvatoimenpiteitä. Lakia ei sovelleta myöskään hankintaan, jossa tämän lain soveltaminen velvoittaisi hankintayksikköä toimittamaan tietoja, joiden julkistaminen on vastoin valtion keskeisiä turvallisuusetuja. Edellytyksenä on, että valtion keskeisten turvallisuusetujen suojaamista ei voida taata tarjoajien ja ehdokkaiden syrjimätöntä ja avointa kohtelua vähemmän rajoittavin toimenpitein kuin lain soveltamatta jättämisellä.
Toinen tärkeä asia on, että kilpailutuksella saadaan toimittajien kesken aito hintakilpailu, joka pakottaa toimittajan niistämään omista katteistaan. Oikein toteutettu kilpailutus takaa julkisyhteisölle halvemmat hinnat, kuin olisi mahdollista ilman joskus aika raakaakin kilpailutusta. Olen päässyt seuraamaan aika tarkkaan hinnoittelua yksityiselle ja julkiselle sektorille ja monesti julkisen sektorin hankkeissa hintatasot ovat huomattavasti alle yksityisen sektorin. Hankkeiden kokokin on tosin monesti suurempi.
Kolmanneksi joka tapauksessa hankintaorganisaation pitää asettaa hankittavalle tuotteelle vaatimukset. Mitä monimutkaisempi ympäristö on kyseessä, sitä tärkeämpää se on. Ei ne speksit mistään valmiina ole vaan joku ne aina kirjoittaa. Käytit esimerkkinä kranaatinheitintä. En ole niitä kilpailuttanut, mutta lähtisin vaatimuksiin kirjaamaan ainakin seuraavat kohdat:
- itse aseen vaatimukset (montako laukausta putken pitää kestää, haluttu kantama, kokonaispaino, asemaanmenoaika, asemasta poistumisaika, tulinopeus, jne., jne.)
- hankittava dokumentaatio
- aseen kenttäkoe ja sen jälkeen tehtävät muutokset
- haluttu toimitusaika, toimitusehdot
- haluttu maksuaikataulu (x % tilauksesta, y % kenttäkokeesta, z % toimituksesta jne.)
- ehdot projektitoimitukselle
- projektin aikainen muutoshallinta
- toimittajan takuu
- toimittajan tuotetuki ml. kriisiajan tuki
- palvelutasovaatimukset esim. vikatilanteissa
- käyttöhenkilöstön koulutus
- huoltohenkilöstön koulutus
- tarvittavat erikoistyökalut ja mittalaitteet
- yhteensopivuus eri a-tarvikkeiden kanssa
- vetolaitteelle asetettavat vaatimukset
- suuntaimelle asetettavat vaatimukset
- pitkäaikaissäilytyksen asettamat vaatimukset
- käyttöturvallisuuteen ja ergonomiaan liittyvät vaatimukset
- tuotevastuuasiat
- IPR-asiat
- optio-oikeus lisähankintoihin
- (jne. listaan varmaan tulisi lisääkin kohtia, jos niitä hetken miettisi...)
Hankintalaki ei sinällään ole ongelma, sen puitteissa voi tehdä hankintoja järkevästi tai tyhmästi. Järkevät tahot hankkivat järjestelmäkokonaisuuksia (kuten vaikkapa kranaatinheittimiä) neuvottelumenettelynä. Tyhmin hankinta, johon itse olen osallistunut tarjoajana oli erää suuren suomalaiskaupungin ICT-palveluiden hankinta periaatteella, että ainoastaan halvin hinta ratkaisee. Hankinta päättyi typerästi laaditun kilpailutusmateriaalin ja huonon arvioinnin takia markkinaoikeuskäsittelyyn ja kyseinen kaupunki ei ole voinut hankkia tuon kilpailutuksen mukaisia palveluja yli kahteen vuoteen.
