Merivoimien kehitysnäkymät

No, minä ainakin kuvittelen puolustusvoimien ja ko puolustushaaran omaavan parhaan kokonaiskuvan ja tiedostavan itseäni paremmin mitä suorituskykyä tarvitaan ja minne.
Samaa mieltä. Jos Ruotsi aikoo santsata satoja miljoonia MCM 80 aluksiin niin miksi niitä sitten hankitaan? Myös siellä on käytössä sukellusveneistä laskettavia ja itseliikkuvia miinoja, joita Gotland-luokan vene voi kantaa mukanaan 48 kpl. Siis yksi S-vene! Jostain kumman syystä miinasodankäyntiä harjoittavat maat santsaavat myös raivaamiseen.

Venäjä ei ole koskaan luopunut miinoista maalla ja merellä ja USA käyttää ilmasta levitettäviä miinoja satamien ja väylien sulkemiseen yms. Itämeri ja varsinkin suomenlahti on mataluuden vuoksi erinomainen käyttöalue pohjamiinoille. Rikkonainen saaristo, karikkoineen ja väylineen yhdessä miinojen kanssa on tehokas tapa estää hyökkäystä mereltä maalle. Pelkillä ohjuksilla ei siihen pystytä ja se olisi liian kallista.
Ja Kiiski 2:t oltaisiin voitu tehdä suoraan miehittämättömiksi. Varsinaiseen raivaamiseen niistä ei välttämättä olisi (ainakaan kaikkia miinatyyppejä vastaan), mutta niiden paikantamiseen varmaankin kykenisi.
Kuinka monta etsintään soveltuvaa ROV:a Kiiskelle mahtuu ja miten niitä operoidaan sieltä? Katanpäillä on ainakin 3 erityyppistä ROV:a ja jos miinoja voisi etsiä tehokkaasti muulla tavalla niin ei kai niitä olisi hankittu?
 
Jos sinä olisit saanut päättää Katanpää-luokan hankinnasta, niin olisiko kaikki mennyt kuten nyt meni?

EOS, olisin ehkä pohtinut ankarammin edullisempaa optiota: miinantorjunta on kuitenkin Itämeren toimintaympäristössä välttämätön, ja on ollut merivoimien haaveissa 80-luvulta alkaen. Ehkä siellä tutkittiin jo 'halvemmat' mahdollisuudet.
 

Merivoimien komentaja: ”Itämerellä vallitsee uusi normaali”

Tulevaan vuosikymmeneen kohdistuvat Merivoimissa suuret odotukset. Isoimpana edessä siintää miljardiluokan Laivue 2020 -hanke.
Tarkoituksena on korvata Merivoimien käytöstä poistuvat alukset neljällä uudella modernilla monitoimikorvetilla.
Vuoden alussa Merivoimien komentajana aloittanut lippueamiraali Jori Harju pitää hanketta koko Puolustusvoimien kannalta äärimmäisen tärkeänä.

– Nämä asiat pitää nähdä kokonaisuutena. Laivue-hanke on tärkeä nimenomaan koko Puolustusvoimille ja sitä kautta myös Merivoimille.
Valmistuessaan sieltä tulee meille välitöntä suorituskykyä. On tärkeä muistaa, että Merivoimat on toki paljon muutakin, Harju taustoittaa.

Komentaja myöntää hankkeen olevan myöhässä aikataulusta.
Myöhästymisen taustalla on hallituksen keväinen ero ja oikeuskanslerin antama linjaus, jonka mukaan toimitusministeriö ei voi tehdä hankintaan liittyviä päätöksiä.

– Asiat kuitenkin etenevät. Taistelujärjestelmästä on sopimus, ohjusvalintoja on tehty ja nyt neuvotellaan itse laivojen rakentamisesta.
Olen luottavainen, että tämän kesän aikana pääsemme kertomaan lisää sopimuspuolesta.

Siinä missä kuluvaa vuosikymmentä on pidetty Maavoimien vuosikymmenenä, ensi vuosikymmen on laskettu Puolustusvoimissa Meri- ja Ilmavoimien kehittämiseen.

– Jos nykyiset tehtävät säilyvät, tarvitaan luonnollisesti toisiaan täydentäviä suorituskykyjä.
Samalla meidän täytyy kuitenkin peilata ympärillämme muuttuvaa toimintaympäristöä.
Kyberpuoli ja tietojärjestelmät varmasti korostuvat, ja nämä ovat varmasti puolustusvoimallisia uudistuksia, eivätkä pelkästään Merivoimien haasteita.
Merivoimia ei kehitetä yksin, vaan osana isoa puolustusjärjestelmää.


Osaavat tekijät

Nykyistä tilannetta Itämerellä Harju pitää uutena normaalina. Tilanne on muuttunut muutamassa vuodessa paljon.
Harjoitusten määrä on kasvanut ja sotilaallinen läsnäolo alueella on vahvaa usealla maalla.

– Tästä on tullut niin sanottu uusi normaali. Ei ole samanlaista kuin kylmän sodan aikana, mutta samankaltaista.
Enkä näe, että asetelma Itämerellä olisi lähitulevaisuudessa mitenkään hiljenemässä, Harju toteaa ja nostaa vilkkaudesta esimerkiksi kesäkuisen Baltops 19 -harjoituksen,
johon osallistuu yli 20 000 sotilasta eri maista.

Lisääntynyt aktiivisuus Merivoimien tärkeimmällä merellä tarkoittaa myös valvonnan tärkeyden ja määrän nousua.
Harjun mukaan valmius on ollut aina keskiössä Merivoimissa, mutta komentajaa huolettaa miehistöön kohdistuva kuormitus.

– Henkilöstömme on ammattiylpeää väkeä, joka haluaa aidosti tehdä työnsä laadukkaasti, eivätkä he valita helposti.
Rima on korkealla ja näiden asioiden takia uupumus voi iskeä, mutta se ei aina tule riittävän ajoissa tietoon.

Harju puhuu dynaamisesta valmiudesta, joka käytännössä tarkoittaa työkuorman suhteuttamista valmiuden vaatimaan tasoon.

– Emme voi vetää yläketju kireällä jatkuvasti. Valmius huolehditaan aina riittävälle tasolle, mutta meillä pitää olla kyky myös laskea valmiutta ja sitä kautta kuormitusta, kun siihen mahdollisuus tulee.
Tämä vaatii suunnittelua ja ymmärrystä.


Kansainvälisyyttä laatu edellä

Myös Merivoimissa kansainvälistyminen näkyy.
Erityisen tiivistä yhteistyö on Ruotsin kanssa. Suomella on länsinaapureiden kanssa muun muassa suomalais-ruotsalainen taisteluryhmä SFNTG (Swedish-Finnish Naval Task Group),
jonka lisäksi mailla on ollut yhteinen merivalvonta jo vuodesta 2006 lähtien. Harjun mukaan Merivoimat osallistuu niihin kansainvälisiin harjoituksiin, joista se selkeästi hyötyy.

– Hyöty tulee usein kehittämisen, valmiuden tai näkyvyyden kautta. Sen verran meidän pitää olla itsekkäitä, että kaikkeen emme voi mennä mukaan.

Puolustusvoimissa kansainvälistyminen vaikuttaa olevan alati lisääntyvä trendi, mutta ehkä hieman yllättäen Harju toppuuttelee kasvun suhteen.
Jo henkilöstön takia priorisointia täytyy tehdä.

– En lähtisi nykyisestä määrästä ainakaan lisäämään kansainvälisiä harjoituksia.
Mielestäni olemme saavuttaneet näillä resursseilla jonkinlaisen maksimin nyt.
Ennemminkin suorittaisin karsimista ja priorisoisin vielä enemmän, mikä on meille tärkeää ja hyödyksi ja mikä ei ole ehkä aivan niin välttämätöntä.
Tällä en tarkoita sitä, että meidän tulisi harjoitella vain itseksemme. Kansainvälisyys on olennainen osa tätä päivää, emme voi olla yksin hiekkalaatikolla.

Haastavia tehtäviä

Harjun mukaan reserviläisille on Merivoimissa tarjolla todella haastaviakin tehtäviä, jos vain halu ja osaaminen riittävät.
Lippueamiraalin mukaan Merivoimilla on hyvät yhteydet reserviläiskenttään, varsinkin Siniseen Reserviin Merivoimien esikunnasta on linja auki viikoittain.

– Ilman reserviläisiä ja heidän järjestöjään emme pystyisi tekemään kaikkia niitä asioita, joita nyt teemme.
Reserviläiset ovat minun mielestäni erottamaton osa henkilöstöämme siinä missä kantahenkilökuntakin, Harju toteaa.

Haastavista tehtävistä Harju kertoo esimerkin harjoituksesta, jossa reserviläiset itse laskivat vesille miinoitteen, jonka myös itse raivasivat pois.
Kantahenkilökunnasta oli raivauksessa mukana vain pakollinen varotoimihenkilö.

Komentajalta löytyy vielä toinenkin esimerkki.

– Ei se mikään salaisuus ole, että meillä on Merivoimien operaatiokeskukseenkin sijoitettuna useita reserviläisiä.
Siellä työskennellessä käsityksen koko Merivoimista täytyy olla jo valtavan laaja, sillä sieltä käsinhän nimenomaan johdetaan koko Merivoimien toimintaa.
 
Komentaja myöntää hankkeen olevan myöhässä aikataulusta.
Myöhästymisen taustalla on hallituksen keväinen ero ja oikeuskanslerin antama linjaus, jonka mukaan toimitusministeriö ei voi tehdä hankintaan liittyviä päätöksiä.
Merivoimien komentaja Harju puhuu muunneltua totuutta. Puranen ilmoitti julkisuuteen jo keväällä, ettei sopimusta olisi voitu muutoinkaan vielä tehdä. Jos kaikki olisi Merivoimien päässä ollu valmista kuten Harju kertoo, olisi paperit allekirjoitettu jo viime kuussa.
 

Merivoimien komentaja: ”Itämerellä vallitsee uusi normaali”

Tulevaan vuosikymmeneen kohdistuvat Merivoimissa suuret odotukset. Isoimpana edessä siintää miljardiluokan Laivue 2020 -hanke.
Tarkoituksena on korvata Merivoimien käytöstä poistuvat alukset neljällä uudella modernilla monitoimikorvetilla.
Vuoden alussa Merivoimien komentajana aloittanut lippueamiraali Jori Harju pitää hanketta koko Puolustusvoimien kannalta äärimmäisen tärkeänä.

– Nämä asiat pitää nähdä kokonaisuutena. Laivue-hanke on tärkeä nimenomaan koko Puolustusvoimille ja sitä kautta myös Merivoimille.
Valmistuessaan sieltä tulee meille välitöntä suorituskykyä. On tärkeä muistaa, että Merivoimat on toki paljon muutakin, Harju taustoittaa.

Komentaja myöntää hankkeen olevan myöhässä aikataulusta.
Myöhästymisen taustalla on hallituksen keväinen ero ja oikeuskanslerin antama linjaus, jonka mukaan toimitusministeriö ei voi tehdä hankintaan liittyviä päätöksiä.

– Asiat kuitenkin etenevät. Taistelujärjestelmästä on sopimus, ohjusvalintoja on tehty ja nyt neuvotellaan itse laivojen rakentamisesta.
Olen luottavainen, että tämän kesän aikana pääsemme kertomaan lisää sopimuspuolesta.

Siinä missä kuluvaa vuosikymmentä on pidetty Maavoimien vuosikymmenenä, ensi vuosikymmen on laskettu Puolustusvoimissa Meri- ja Ilmavoimien kehittämiseen.

– Jos nykyiset tehtävät säilyvät, tarvitaan luonnollisesti toisiaan täydentäviä suorituskykyjä.
Samalla meidän täytyy kuitenkin peilata ympärillämme muuttuvaa toimintaympäristöä.
Kyberpuoli ja tietojärjestelmät varmasti korostuvat, ja nämä ovat varmasti puolustusvoimallisia uudistuksia, eivätkä pelkästään Merivoimien haasteita.
Merivoimia ei kehitetä yksin, vaan osana isoa puolustusjärjestelmää.


Osaavat tekijät

Nykyistä tilannetta Itämerellä Harju pitää uutena normaalina. Tilanne on muuttunut muutamassa vuodessa paljon.
Harjoitusten määrä on kasvanut ja sotilaallinen läsnäolo alueella on vahvaa usealla maalla.

– Tästä on tullut niin sanottu uusi normaali. Ei ole samanlaista kuin kylmän sodan aikana, mutta samankaltaista.
Enkä näe, että asetelma Itämerellä olisi lähitulevaisuudessa mitenkään hiljenemässä, Harju toteaa ja nostaa vilkkaudesta esimerkiksi kesäkuisen Baltops 19 -harjoituksen,
johon osallistuu yli 20 000 sotilasta eri maista.

Lisääntynyt aktiivisuus Merivoimien tärkeimmällä merellä tarkoittaa myös valvonnan tärkeyden ja määrän nousua.
Harjun mukaan valmius on ollut aina keskiössä Merivoimissa, mutta komentajaa huolettaa miehistöön kohdistuva kuormitus.

– Henkilöstömme on ammattiylpeää väkeä, joka haluaa aidosti tehdä työnsä laadukkaasti, eivätkä he valita helposti.
Rima on korkealla ja näiden asioiden takia uupumus voi iskeä, mutta se ei aina tule riittävän ajoissa tietoon.

Harju puhuu dynaamisesta valmiudesta, joka käytännössä tarkoittaa työkuorman suhteuttamista valmiuden vaatimaan tasoon.

– Emme voi vetää yläketju kireällä jatkuvasti. Valmius huolehditaan aina riittävälle tasolle, mutta meillä pitää olla kyky myös laskea valmiutta ja sitä kautta kuormitusta, kun siihen mahdollisuus tulee.
Tämä vaatii suunnittelua ja ymmärrystä.


Kansainvälisyyttä laatu edellä

Myös Merivoimissa kansainvälistyminen näkyy.
Erityisen tiivistä yhteistyö on Ruotsin kanssa. Suomella on länsinaapureiden kanssa muun muassa suomalais-ruotsalainen taisteluryhmä SFNTG (Swedish-Finnish Naval Task Group),
jonka lisäksi mailla on ollut yhteinen merivalvonta jo vuodesta 2006 lähtien. Harjun mukaan Merivoimat osallistuu niihin kansainvälisiin harjoituksiin, joista se selkeästi hyötyy.

– Hyöty tulee usein kehittämisen, valmiuden tai näkyvyyden kautta. Sen verran meidän pitää olla itsekkäitä, että kaikkeen emme voi mennä mukaan.

Puolustusvoimissa kansainvälistyminen vaikuttaa olevan alati lisääntyvä trendi, mutta ehkä hieman yllättäen Harju toppuuttelee kasvun suhteen.
Jo henkilöstön takia priorisointia täytyy tehdä.

– En lähtisi nykyisestä määrästä ainakaan lisäämään kansainvälisiä harjoituksia.
Mielestäni olemme saavuttaneet näillä resursseilla jonkinlaisen maksimin nyt.
Ennemminkin suorittaisin karsimista ja priorisoisin vielä enemmän, mikä on meille tärkeää ja hyödyksi ja mikä ei ole ehkä aivan niin välttämätöntä.
Tällä en tarkoita sitä, että meidän tulisi harjoitella vain itseksemme. Kansainvälisyys on olennainen osa tätä päivää, emme voi olla yksin hiekkalaatikolla.

Haastavia tehtäviä

Harjun mukaan reserviläisille on Merivoimissa tarjolla todella haastaviakin tehtäviä, jos vain halu ja osaaminen riittävät.
Lippueamiraalin mukaan Merivoimilla on hyvät yhteydet reserviläiskenttään, varsinkin Siniseen Reserviin Merivoimien esikunnasta on linja auki viikoittain.

– Ilman reserviläisiä ja heidän järjestöjään emme pystyisi tekemään kaikkia niitä asioita, joita nyt teemme.
Reserviläiset ovat minun mielestäni erottamaton osa henkilöstöämme siinä missä kantahenkilökuntakin, Harju toteaa.

Haastavista tehtävistä Harju kertoo esimerkin harjoituksesta, jossa reserviläiset itse laskivat vesille miinoitteen, jonka myös itse raivasivat pois.
Kantahenkilökunnasta oli raivauksessa mukana vain pakollinen varotoimihenkilö.

Komentajalta löytyy vielä toinenkin esimerkki.

– Ei se mikään salaisuus ole, että meillä on Merivoimien operaatiokeskukseenkin sijoitettuna useita reserviläisiä.
Siellä työskennellessä käsityksen koko Merivoimista täytyy olla jo valtavan laaja, sillä sieltä käsinhän nimenomaan johdetaan koko Merivoimien toimintaa.
Paljon tekstiä mutta vähän asiaa. Tuota samaa liitumlaarumia toitotettu joka tuurista.
Joo, Itämerellä tilanne muuttunut ja 2020 laivue myöhässä. No shit Sherlock!
 
Paljon tekstiä mutta vähän asiaa. Tuota samaa liitumlaarumia toitotettu joka tuurista.
Joo, Itämerellä tilanne muuttunut ja 2020 laivue myöhässä. No shit Sherlock!

Jep pääasiassa samat jutut.
Mutta jos unohdetaan jo tiedetyt diibadaabat, niin itse kiinnitin huomiota siihen, että kansainvälisiä yhteisiä harjoituksia olisi tiedossa niin paljon, merivoimat pystyy valikoimaan itselleen parhaat harjoitukset.
(mikä on meille tärkeää ja hyödyksi ja mikä ei ole ehkä aivan niin välttämätöntä).

Harju on kiinnittänyt huomiota myös henkilökunnan jaksamiseen.
Aikaisemminhan on ollut keskustelua siitä, että laivojen henkilökunnalle kertyy kiirettä ja merelläolopäiviä siihen tahtiin, että monelle on tullut ero.

Itselleni oli myös uusi asia se, että Suomella ja Ruotsilla on ollut yhteinen merivalvonta jo vuodesta 2006.
Mitäköhän tuo kokonaisuudessaan pitää sisällään? Kuinka laajasti maat vaihtavat meritilannetietoisuutta keskenään? Kaikki tiedot vaiko vain rajoitetusti?
 
Jep pääasiassa samat jutut.
Mutta jos unohdetaan jo tiedetyt diibadaabat, niin itse kiinnitin huomiota siihen, että kansainvälisiä yhteisiä harjoituksia olisi tiedossa niin paljon, merivoimat pystyy valikoimaan itselleen parhaat harjoitukset.
(mikä on meille tärkeää ja hyödyksi ja mikä ei ole ehkä aivan niin välttämätöntä).

Harju on kiinnittänyt huomiota myös henkilökunnan jaksamiseen.
Aikaisemminhan on ollut keskustelua siitä, että laivojen henkilökunnalle kertyy kiirettä ja merelläolopäiviä siihen tahtiin, että monelle on tullut ero.

Itselleni oli myös uusi asia se, että Suomella ja Ruotsilla on ollut yhteinen merivalvonta jo vuodesta 2006.
Mitäköhän tuo kokonaisuudessaan pitää sisällään? Kuinka laajasti maat vaihtavat meritilannetietoisuutta keskenään? Kaikki tiedot vaiko vain rajoitetusti?
Tuo avioerojen ja työvuorojen yhteys on kyseenalaista. Taitaa se kuningas alkoholi olla
se suurempi syy eroihin.
Edit: Harjoituksien määrän kasvu ei myöskään ole mikään uutinen. Joka kesä täällä harjoittelee maailman merivoimat ja puolisotilaallinen pursiseura pyrkii mukaan.
 
Viimeksi muokattu:
Itselleni oli myös uusi asia se, että Suomella ja Ruotsilla on ollut yhteinen merivalvonta jo vuodesta 2006.
Mitäköhän tuo kokonaisuudessaan pitää sisällään? Kuinka laajasti maat vaihtavat meritilannetietoisuutta keskenään? Kaikki tiedot vaiko vain rajoitetusti?

Se on ollut tosiaan jo yli 10v toiminnassa, niin ei ole enää ollut tuoreesti otsikoissa.

Tämä silloin tuore artikkeli (v. 2006) vastannee tyhjentävästi.

 
Tuskin ruotsi jakaa esimerkiksi sukellusveneiden äänikirjastoja Suomen kanssa. Eivät salailun vuoksi, vaan suomella ei vastaavaa kykyä analysoida potkuriääniä kuin Svenskien sukellusveneillä. Tutkakuvan jakaminen on varmasti ihan arkipäivää.
 
Tuskin ruotsi jakaa esimerkiksi sukellusveneiden äänikirjastoja Suomen kanssa. Eivät salailun vuoksi, vaan suomella ei vastaavaa kykyä analysoida potkuriääniä kuin Svenskien sukellusveneillä. Tutkakuvan jakaminen on varmasti ihan arkipäivää.

Mistäs tämän tempaisit? Eiköhän Suomella ole aikamoiset äänikirjastot ihan omiltakin sensoreilta.
 
Mistäs tämän tempaisit? Eiköhän Suomella ole aikamoiset äänikirjastot ihan omiltakin sensoreilta.
Juu on mutta ei missään nimessä yhtä hyviä mitä sukellusveneet käyttävät.
Passiiviset kuuntelusensorit ovat varmaan syväväylien varsilla sekä tietenkin Estonian hylyn ympärillä.
Sukellusvene on omaa luokkaansa tunnistamaan sekä tarvittaessa tuhoamaan maalin. Suomen mallissa joku meva mies havaitsee laitteillaan äänijäljen. Siitä sitten muutama tunti kun upiniemestä tai Pansiosta lähtee AKT1 alus liilkeelle. Todennäköisesti liian myöhään.
 
Ei välttämättä pidä ollenkaan paikkaansa. Miksi dissaat jatkuvasti Suomen Merivoimia?
Toivoisin vaan parempaa kalustoa. Pian sitä tosin saadaankin 2020 muodossa.
Edit: Kyselin muuten lentonäytöksessä mahdollisuudesta tehdä joistakin NH koptereista suto versioita. Käytännössä mahdoton ajatus kuulemma. Niin paljon kaikkea erikoista tulisi, että hinta nousisi kattoon. Pohjassa oleva tutka kaikkista kallein asennettava.
 
Viimeksi muokattu:
Suomella on ainutlaatuinen tilaisuus kuunnella liikennettä suomenlahdella. Sekä koota äänikirjastoja. En näe syytä olettaa, etteikö tuo kuuntelupuoli olisi suomalaisilla hallussa. Enkä oikein näe mikä ero sillä on, että meillä on hydrofoni kenttiä 24/7 paikoillansa ja sukellusveneellä on sitten samantyyppisiä hydorofoneja jokunen kappale kiinteästi alukseen asennettuna. Toiminta periaate on kuitenkin sama. Molemmilla kuunnellaa vedenalaista maailmaa ja mahdolliset äänet pyritään tunnistamaan. Tapahtuu se sitten periskoopilla veden alta tai kiikarilla tms. joltain etuvartioasemalta. Ei se sukellusvenekään siellä veden alla "näe" eli pinnan alla oleva kohde tunnistetaan samalla metodilla analysoimalla ääntä ja muita signaaleja. Ero tulee siinä, että sukellusvene voi vaikuttaa havaittuun kohteeseen mutta pelkkä passiivinen merenpohjassa makaava hydrofoni ei voi vaan tuolloin tulee hälyttää paikalle alus joka voi suorittaa toimenpiteitä. Vaste-ajassa on hurja ero. Sukellusvene voi myös pyrkiä seuraamaan kohdetta kun taas passiiviset hydrofonit kököttävät paikoillaan. Lisäki vihollisen vastatoimet ovat erilaisia riippuen siitä onko vastassa kuuntelu kenttä vai sukellusvene.

En kuitankaan vailla parempaa tietoa sanoisi, että Ruotsilla on äänikirjastot paremmalla tolalla mitä Suomella. Molemmilla mailla on suurella todennäköisyydellä tietojen vaihtoja Naton ja Usan kanssa.
 
Suomella on ainutlaatuinen tilaisuus kuunnella liikennettä suomenlahdella. Sekä koota äänikirjastoja. En näe syytä olettaa, etteikö tuo kuuntelupuoli olisi suomalaisilla hallussa. Enkä oikein näe mikä ero sillä on, että meillä on hydrofoni kenttiä 24/7 paikoillansa ja sukellusveneellä on sitten samantyyppisiä hydorofoneja jokunen kappale kiinteästi alukseen asennettuna. Toiminta periaate on kuitenkin sama. Molemmilla kuunnellaa vedenalaista maailmaa ja mahdolliset äänet pyritään tunnistamaan. Tapahtuu se sitten periskoopilla veden alta tai kiikarilla tms. joltain etuvartioasemalta. Ei se sukellusvenekään siellä veden alla "näe" eli pinnan alla oleva kohde tunnistetaan samalla metodilla analysoimalla ääntä ja muita signaaleja. Ero tulee siinä, että sukellusvene voi vaikuttaa havaittuun kohteeseen mutta pelkkä passiivinen merenpohjassa makaava hydrofoni ei voi vaan tuolloin tulee hälyttää paikalle alus joka voi suorittaa toimenpiteitä. Vaste-ajassa on hurja ero. Sukellusvene voi myös pyrkiä seuraamaan kohdetta kun taas passiiviset hydrofonit kököttävät paikoillaan. Lisäki vihollisen vastatoimet ovat erilaisia riippuen siitä onko vastassa kuuntelu kenttä vai sukellusvene.

En kuitankaan vailla parempaa tietoa sanoisi, että Ruotsilla on äänikirjastot paremmalla tolalla mitä Suomella. Molemmilla mailla on suurella todennäköisyydellä tietojen vaihtoja Naton ja Usan kanssa.
Älkää nyt väittäkö että Suomen vesikuuntelu olisi ruotsalaisten kanssa samalla tasolla. Naapurilla sukellusveneet, Visbyt suto järjestelemineen, signaalitiedustelualus sekä pian taas suto kopterit.
Ruotsi taitaa olla maailman kärkeä tuolla sektorilla.
 
Juu on mutta ei missään nimessä yhtä hyviä mitä sukellusveneet käyttävät.
Ei voi ollakaan kun s-veneiden sonarit ja tietojärjestelmät on hinnassa ja monipuolisuudessaan omaa luokkaansa. Uusi alusluokka sensijaan voi olla (toivottavasti) ihan omalla tasollaan mitä meidän kykyihin tulee. Toivottavasti uusi alus ja sen tst-järjestelmä pystyy linkittymään kiinteän vesikuuntelujärjestelmän kanssa reaaliajassa. Se antaisi mahdollisuuden ristisuuntia ja seurata vedenalaisia kohteita paljon tarkemmin.
Toivoisin vaan parempaa kalustoa. Pian sitä tosin saadaankin 2020 muodossa.
Edit: Kyselin muuten lentonäytöksessä mahdollisuudesta tehdä joistakin NH koptereista suto versioita. Käytännössä mahdoton ajatus kuulemma. Niin paljon kaikkea erikoista tulisi, että hinta nousisi kattoon. Pohjassa oleva tutka kaikkista kallein asennettava.
Mitä vikaa nykyisissä? Ohjusveneet on ajanmukaisia ja Hamina on päivitettynä todella suorituskykyinen ja hankala vastustaja. Veneen sensorit ja tulivoima vastaa melkein korvettia.
On uudet pohjamiinat ja tulee kevyttorpedoita sekä uusia pintaohjuksia. Venekalusto on saanut ison buustin JEHU-luokasta ja Jurmojakin lienee riittävästi niin että rannikkojääkärit liikkuvat saaristossa varsin mukavasti avoimen veden aikana.

Avoimet kysymykset koskevat mm. että mikä on rannikkopuolustusjärjestelmän tulevaisuus. Kun tykeistä aika jättää, mitä hankitaan tilalle? Korvaako PTO 2020 myös kiinteät tykit? Liikkuvuutta pitää olla, mutta myös tulivoimaa ja 130mm tykkien paikalle pitäisi löytyä joku järjestelmä.

Laivaston erikoisjoukkojen valmius ja määrä? Niitä tarvitaan vastatoiminnassa naapurin Spetznazeja vastaan.

Tutka- ja sensorivalvonnan tulevaisuus? Hankitaanko jatkossa suurempia droneja?
 
Ei voi ollakaan kun s-veneiden sonarit ja tietojärjestelmät on hinnassa ja monipuolisuudessaan omaa luokkaansa. Uusi alusluokka sensijaan voi olla (toivottavasti) ihan omalla tasollaan mitä meidän kykyihin tulee. Toivottavasti uusi alus ja sen tst-järjestelmä pystyy linkittymään kiinteän vesikuuntelujärjestelmän kanssa reaaliajassa. Se antaisi mahdollisuuden ristisuuntia ja seurata vedenalaisia kohteita paljon tarkemmin.

Mitä vikaa nykyisissä? Ohjusveneet on ajanmukaisia ja Hamina on päivitettynä todella suorituskykyinen ja hankala vastustaja. Veneen sensorit ja tulivoima vastaa melkein korvettia.
On uudet pohjamiinat ja tulee kevyttorpedoita sekä uusia pintaohjuksia. Venekalusto on saanut ison buustin JEHU-luokasta ja Jurmojakin lienee riittävästi niin että rannikkojääkärit liikkuvat saaristossa varsin mukavasti avoimen veden aikana.

Avoimet kysymykset koskevat mm. että mikä on rannikkopuolustusjärjestelmän tulevaisuus. Kun tykeistä aika jättää, mitä hankitaan tilalle? Korvaako PTO 2020 myös kiinteät tykit? Liikkuvuutta pitää olla, mutta myös tulivoimaa ja 130mm tykkien paikalle pitäisi löytyä joku järjestelmä.

Laivaston erikoisjoukkojen valmius ja määrä? Niitä tarvitaan vastatoiminnassa naapurin Spetznazeja vastaan.

Tutka- ja sensorivalvonnan tulevaisuus? Hankitaanko jatkossa suurempia droneja?
Tulevaisuudessa yhteiset merivoimat Svenskien kanssa. Saadaan se kaikki kyky mistä nyt vain voimme uneksia.
 
Tietäjille:
Onko Haminat suton osalta Turunmaa-luokkaa parempia? Torpedojen kanssa varmasti mutta entä muuten?
 
Tulevaisuudessa yhteiset merivoimat Svenskien kanssa. Saadaan se kaikki kyky mistä nyt vain voimme uneksia.
Never! Omat voimat ja komento pitää olla meillä itsellämme aina, koska puolustamme omia alueita ja rannikoita. Ruotsilla on kuitenkin oma rannikkonsa, saarensa ja omat satamat sekä meriyhteydet suojattavanaan.
Mitä sitten kun/jos venäläisten vihamieliset toimet kohdistuisivat molempien maiden alueille? Mikä on prioriteetti silloin? Kuka/ketkä päättäisivät merivoimien hankinnoista ja prioriteeteista kahden maan kesken?

Nykyinen Swe-Fin ATU noin 800 miehellä ja aluksilla on oikein hyvä joukko taistelemaan saaristossa ja riittävä. Molempien maiden on pidettävä huolta omista alueistaan ja priorisoitava meripuolustuksensa tehtävät siellä. Liiaksi integroitu puolustus silloin kun molemmissa maissa on oma hallitus, sodanjohto ja eri komentokielet, ei toimi joustavasti. Kun molemmat hoitavat tonttinsa ja tarvittaessa yhteistyössä niin homma toimii parhaiten.
 
Tietäjille:
Onko Haminat suton osalta Turunmaa-luokkaa parempia? Torpedojen kanssa varmasti mutta entä muuten?

Tykkiveneiden itäteknologiset sutovehkeet olivat hyvinkin alkeellista teknologiaa. Eiköhän Hamina jatkossa yllä helposti samalle tasolle.
 
Back
Top