Merivoimien kehitysnäkymät

mechanicus kirjoitti:
Mitä olisi pitänyt hankkia Gnatien ja Grobien sijaan? Samalla hinnalla tietenkin. (Rehellinen kysymys, en ole ainakaan Gnatien vaihtoehtoja nähty vetailtavan.)
Klikkaa laajentaaksesi...

No, Gnatien aikakauteen en lähde esittämään, että "tämä olisi pitänyt ostaa". (@Samovarius varmaan voi paremmin kommentoida.) Mutta jos rahaa ei ole ostaa kuin kourallinen keskeneräistä ultrakevythävittäjää, niin kannattaako siihen leikkiin ylipäätään lähteä? Neuvostoliittolaiseen materiaaliin olisi ehkä saanut paremmin tilausvaltuuksia, jos sitä olisi alennuttu ostamaan. Toisaalta taas tulee mieleen käytetyt länsikoneet (Sabre?).

Grobien osalta tulee mieleen lähinnä pienempi määrä uusia koneita riskien minimoimiseksi, ehkä hilloa olisi joutunut kaivamaan taskusta enemmän tai sitten ei, en tiedä. Grobeissa pistää silmääni julkituotujen ongelmien lisäksi suurehko lukumäärä suhteessa oikeaan sotakalustoon, jolle pitäisi kouluttaa käyttäjät. Tuossahan on lähes tulkoon nimikoitu kone jokaiselle lentorukkilaiselle eikä niitä kerrallaan Grob-koulutuksessa olevia kadettejakaan taida olla kuin muutama kymmenen.
 
Paljonkohan säästyi verrattuna Ruotsin ostamiin uusiin G120TP Grobeihin? Siis hinta + "oho, oli ensitarkastelua paskemmassa kunnossa" yllärilisä (ja ehkä mikä osuus uuden lentotunneista jäljellä).

Sen pohjalta voisi arvioida tuliko yhteistyökyvyttömyydelle teollisuuden suhtaan sopiva hintalappu.
Sillä Grob Aircraft SE ainakin muistaa...

Ei siinä, HX maaliin aikataulussa. Laivueen osalta riittää, että tulee kunnollinen eikä 1. alus paljasta, että tulee 3 kohloa perässä ilman tosi suuria muutoksia.
Awacs-haihattelut on jo ihan ufoa. Niitä ei tule jos ei valita Saabin pakettia. On rahareikää riittämiin eikä ilmavoimille uskalla ajatellakaan pyytävänsä budjetin ulkopuolista vuosikymmeneen.
 
Viimeksi muokattu:
magitsu kirjoitti:
Paljonkohan säästyi verrattuna Ruotsin ostamiin uusiin G120TP Grobeihin? Siis hinta + "oho, oli ensitarkastelua paskemmassa kunnossa" yllärilisä (ja ehkä mikä osuus uuden lentotunneista jäljellä).

Sen pohjalta voisi arvioida tuliko yhteistyökyvyttömyydelle teollisuuden suhtaan sopiva hintalappu.
Sillä Grob Aircraft SE ainakin muistaa...

Ei siinä, HX maaliin aikataulussa. Laivueen osalta riittää, että tulee kunnollinen eikä 1. alus paljasta, että tulee 3 kohloa perässä ilman tosi suuria muutoksia.
Awacs-haihattelut on jo ihan ufoa. Niitä ei tule jos ei valita Saabin pakettia. On rahareikää riittämiin eikä ilmavoimille uskalla ajatellakaan pyytävänsä budjetin ulkopuolista vuosikymmeneen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jossakin sanottiin, olisiko ollut Renko, että 5000 tuntia lennetty per runko ja voi lentää jopa 20 000 lisää. Rajoittava tekijä ei ole lujitemuovirungon kesto, vaan tuotetuen päättyminen.

Lisäys:

Hankittavilla koneilla on kullakin lennetty noin 5000 lentotuntia. Uusin kone on vuodelta 2010 ja vanhinkin vuodelta 2001. Verrattaessa suomalaiseen yleisilmailukalustoon koneet ovatkin varsin uusia.


"Lujitemuovisen koneen väsymisikä eroaa huomattavasti metallikoneesta. Hankittavilla koneyksilöillä on käyttöiän suhteen tarjolla jopa 20 000 lentotuntia. Suomen Ilmavoimissa lentotuntimäärä ei rajoita vaan vastaan tulee aikanaan koneen tekninen vanheneminen ja käyttötuen loppuminen", jatkaa Renko.
Klikkaa laajentaaksesi...

RAF:n käytetyt Grob G115E "Tutor" -harjoituskoneet korvaavat Ilmavoimien Valmet L70 Vinkat | lentoposti.fi

(päivittynyt 11.15) Puolustusministeri Niinistö on valtuuttanut Puolustusvoimat hankkimaan alkeis- ja peruslentokoulutuskoneita britannialaiselta Babcock International PLC:ltä. Koneiden aiempi käyttäjä on ollut Englannin kuninkaalliset Ilmavoimat (RAF).
www.lentoposti.fi www.lentoposti.fi
 
magitsu kirjoitti:
Paljonkohan säästyi verrattuna Ruotsin ostamiin uusiin G120TP Grobeihin? Siis hinta + "oho, oli ensitarkastelua paskemmassa kunnossa" yllärilisä (ja ehkä mikä osuus uuden lentotunneista jäljellä).

Sen pohjalta voisi arvioida tuliko yhteistyökyvyttömyydelle teollisuuden suhtaan sopiva hintalappu.
Sillä Grob Aircraft SE ainakin muistaa...

Ei siinä, HX maaliin aikataulussa. Laivueen osalta riittää, että tulee kunnollinen eikä 1. alus paljasta, että tulee 3 kohloa perässä ilman tosi suuria muutoksia.
Awacs-haihattelut on jo ihan ufoa. Niitä ei tule jos ei valita Saabin pakettia. On rahareikää riittämiin eikä ilmavoimille uskalla ajatellakaan pyytävänsä budjetin ulkopuolista vuosikymmeneen.
Klikkaa laajentaaksesi...
Niin, sanontahan on että köyhän ei kannata ostaa halpaa. Liekkö sitä ajateltu Grobien kohdalla?
On se aika erikoista että potkuriturpiinikoneeseen ei ollut varaa, vain mäntämoottoriseen. Kovin on kallista ajella turpiinilla ilmeisesti. Olihan tuossa tietysi Patrialle työllistävä vaikutus.
 
@Huhta Gnatien hankinta-aikaan 1958 käytännön vaihtoehtoja keskellä Kylmää sotaa oli varmaankin aika vähän. Ilmavoimille olisi varmaan maistunut Saab 32 Lansen, mutta ruotsalaiset eivät ymmärtääkseni olleet halukkaita myymään. Suorituskyvyltään vastaava (ja ohjusaseistuksen vuoksi jopa parempi) länsikone olisi ollut A-4 Skyhawk, joka olisi varmaankin mahtunut Ilmavoimien budjettiin, onhan kone suhteellinen yksinkertainen ja edullinen länsiraudaksi ja onkin ollut kehitysmaissa(kin) suosittu. Amerikkalainen kone ei kuitenkaan poliittisesti voinut tulla kysymykseenkään joten länsileiristä varmaan ainoaksi vaihtoehdoksi olisi jäänyt Fiat G.91. Nämä molemmat ovat toki rynnäkkökoneita, mutta on huomattava ettei alisooninen, vain tykeillä, rakettikaseteilla ja pommeilla varustettu "kevythävittäjä" Gnat ollut juuri sen kummempi. Ruotsi osti Lansenien viipyessä yli sata Hawker Hunteria, ehkä se olisi ollut myös mahdollinen? F-86 Sabrea olisi voinut ostaa myös Kanadassa tuotettuna Canadair Sabrena, joka olisi ehkä nippa nappa poliittisesti mennyt läpi. Se myös kykeni kantamaan Sidewinderiä, joten se on varovaisesti suosikkini tästä poolista

50-luvun loppu oli huonoa aikaa olla hävittäjäostoksilla, useimmat tuotannossa olevat koneet olivat alisoonisina ja tykkeihin nojaavina jäämässä vanhanaikaisiksi hyvin pian. Samana vuonna, eli 1958 palvelukseen astui jo kaksinkertaiseen äänennopeuteen yltävä F-104 Starfighter ja Ruotsissakin lennettiin jo Drakenin prototyypillä. Neuvostoliitosssa olisi ollut tarjolla MiG-17, joka sentään kykeni yliääninopeuteen, ja vähän kovempi menijä MiG-19. Muistaakseni Lauri Pekuri koelensikin nämä koneet ja piti niiden suorituskykyä riittämättömänä - ilmeisesti juurikin lähitulevaisuutta ajatellen. MiG-19 myös oli itäkoneelle epätyypillisesti työläs ylläpidettävä ja kaksimoottorisena todennäköisesti myös turhan kallis. Lopultahan asia ratkesi kuin itsestään Neuvostoliiton myydessä puoliväkisin MiG-21F-13:t 1963, mikä olikin kuin lottovoitto.

Jos olisin nähnyt tulevaisuuteen 1958 ja tiennyt, että viiden vuoden päästä saadaan MiG-21:t, olisin varmaan venyttänyt penniä mahdollisuuksien mukaan ja ylläpitänyt suihkukoneosaamista kalastelemalla käytettyjä hävittäjiä, esimerkiksi Hawker Huntereita tai F-86 Sabreja ja päivittänyt ne 60-luvun puolivälissä Sidewinder-kiskoilla. Suuri kysymys onkin, miksei tätä tehty Gnatille? Teknisesti se varmasti olisi ollut mahdollista, päivittihän US Navy Taiwanin Sabretkin näin (ja juuri sellasien ampuma Sidewinder päätyi suutarina kiinalaiseen MiG-15:een ja sitä kautta kopioitavaksi K-13:ksi. Ironista kyllä, tämä tapahtui juuri samana vuonna 1958)
 
Samovarius kirjoitti:
@Huhta Gnatien hankinta-aikaan 1958 käytännön vaihtoehtoja keskellä Kylmää sotaa oli varmaankin aika vähän. Ilmavoimille olisi varmaan maistunut Saab 32 Lansen, mutta ruotsalaiset eivät ymmärtääkseni olleet halukkaita myymään. Suorituskyvyltään vastaava (ja ohjusaseistuksen vuoksi jopa parempi) länsikone olisi ollut A-4 Skyhawk, joka olisi varmaankin mahtunut Ilmavoimien budjettiin, onhan kone suhteellinen yksinkertainen ja edullinen länsiraudaksi ja onkin ollut kehitysmaissa(kin) suosittu. Amerikkalainen kone ei kuitenkaan poliittisesti voinut tulla kysymykseenkään joten länsileiristä varmaan ainoaksi vaihtoehdoksi olisi jäänyt Fiat G.91. Nämä molemmat ovat toki rynnäkkökoneita, mutta on huomattava ettei alisooninen, vain tykeillä, rakettikaseteilla ja pommeilla varustettu "kevythävittäjä" Gnat ollut juuri sen kummempi. Ruotsi osti Lansenien viipyessä yli sata Hawker Hunteria, ehkä se olisi ollut myös mahdollinen? F-86 Sabrea olisi voinut ostaa myös Kanadassa tuotettuna Canadair Sabrena, joka olisi ehkä nippa nappa poliittisesti mennyt läpi. Se myös kykeni kantamaan Sidewinderiä, joten se on varovaisesti suosikkini tästä poolista
Klikkaa laajentaaksesi...

Unohtuu poliittisesti sopiva vaihtoehto eli Mystere, Suomihan hankki Ruotsalaiskoneista Tunnan olisi ollut Gnatin verrokki ja koneita lienee ollut jo käytettävänä myytäväksi. Lansen oli uusi, kallis ja elektroniikaltana kehittynyt jokasään kone. Neuvostokoneista MiG-15bis olisi vastannut suorituskyvyltään karkeasti Gnatia.

Hunter oli kallis ja iso, A-4 Skyhawkia myytiin ulkomaille vasta 1960-luvulla. 1950-luvun lopulla - jos jenkeistä olisi voitu ostaa -kaupan olisi varmaankin ollut F-84F Thunderstreak jota käytti myös Tanska ja Norja, siis Sabren lisäksi.

Ennustajan lahjojahan tulevaisuuden kehityksen ennakointi olisi vaatinut. Kuitenkin kun oli selvää, että koneita voitaisiin hankkia lähinnä ammattitaidon ylläpitoon olisi voitu pelata varman päälle ja hankkia koneita jotka taatusti toimisivat. Vaikka sitten De Havilland Venomeja, Hawker Sea Hawkeja tms. vanhemmankin sukupolven koneita. Toki sitten Suomen tuurilla olisi hankittu iso läjä Supermarine Swiftejä...
 
Viimeksi muokattu:
Dragonslayer kirjoitti:
Unohtuu poliittisesti sopiva vaihtoehto eli Mystere, Suomihan hankki Ruotsalaiskoneista Tunnan olisi ollut Gnatin verrokki ja koneita lienee ollut jo käytettävänä myytäväksi. Lansen oli uusi, kallis ja elektroniikaltana kehittynyt jokasään kone. Neuvostokoneista MiG-15bis olisi vastannut suorituskyvyltään karkeasti Gnatia.

Hunter oli kallis ja iso, A-4 Skyhawkia myytiin ulkomaille vasta 1960-luvulla. 1950-luvun lopulla - jos jenkeistä olisi voitu ostaa -kaupan olisi varmaankin ollut F-84F Thunderstreak jota käytti myös Tanska ja Norja, siis Sabren lisäksi.

Ennustajan lahjojahan tulevaisuuden kehityksen ennakointi olisi vaatinut. Kuitenkin kun oli selvää, että koneita voitaisiin hankkia lähinnä ammattitaidon ylläpitoon olisi voitu pelata varman päälle ja hankkia koneita jotka taatusti toimisivat. Vaikka sitten De Havilland Venomeja, Hawker Sea Hawkeja tms. vanhemmankin sukupolven koneita. Toki sitten Suomen tuurilla olisi hankittu iso läjä Supermarine Swiftejä...
Klikkaa laajentaaksesi...
Onko ensimmäinen lause jäänyt kesken? Mystére olisi ollut 1958 jo vanhahtava kone (kuten myös Tunnan, Gnat sentään kykeni yliääninopeuksiin syöksyssä), mutta Super Mystére olisi ollut jo yliäänikone. Poliittisesti varmasti mahdollinen valinta ja suorituskyvyltään Gnatia parempi, mutta epäilen olisiko mahtunut budjettiin? Ranskalaiset hävittäjät eivät ole varsinaisesti edullisen maineessa ja valmistusmääräkin oli aika vaatimaton pari sataa. Oltaisiinkohan väistyvää mallia eli Superia saatu alennuksella, kun Mirage oli jo koelentovaiheessa? Tuskin ihan vielä 1958, mutta 60-luvun alussa niitä olisi varmaan voinut ostaa käytettynä - mikä taas olisi silloin ollut jo käytännössä turhaa. F-84 olisi varmasti ollut ihan mahdollinen sekin Sabren ohella, mutta liputan sitä Sabrea juuri tuon takia, että konetta oltaisiin voitu ostaa Kanadasta, mikä tekee skenaariosta vähän arkirealistisemman.

En oikein näe hyötyä ostaa jotain vähän päivitettyä WW2 suihkuhävittäjää (kuten de Havilland Venom) siinä vuoden 1958 tilanteessa, kun sen tason osaaminen oli kuitenkin turvattu jo Vampirella. Olisihan F-86:kin toki ollut jo vanhahtava toki, kuten ylempänä kerroin, sillä Mach 2 hävittäjät olivat jo astumassa palvelukseen. Se oli kuitenkin sodassa koulittu rauta ja nuolisiipisenä WW2 suihkareita modernimpi, ja Canadair Sabre mk.6 tuli jo linjalta Sidewinder-ripustimin. Hunterin mainitsin vaihtoehtona lähinnä koska Ruotsikin käytti sitä ja RAF olisi saattanut olla valmis myymään käytettyjä koneita - Lightning oli kolkuttelemassa ovella. Myös Sabrea olisin ensisijaisesti pyrkinyt etsimään ainakin nimellisesti käytettynä. Kysehän on kuitenkin kengännauhabudjetista millä oltiin liikkeellä, ja Gnatejakin ostettiin aika vaatimattomat 13 kappaletta.

Lansenin myynti takkusi ilmeisesti juurikin siihen, etteivät rutosalaiset luottaneet modernin koneen sotasalaisuuksien olevan vuotamatta itään. Suorituskyvyltään se varmasti olisi kiinnostanut Ilmavoimia ja ymmärtääkseni kauppoja hierottiinkin. Modernina ja varusteltuna koneena tietysti sen ylläpito olisi vaatinut enemmän resursseja.
 
Samovarius kirjoitti:
Onko ensimmäinen lause jäänyt kesken? Mystére olisi ollut 1958 jo vanhahtava kone (kuten myös Tunnan, Gnat sentään kykeni yliääninopeuksiin syöksyssä), mutta Super Mystére olisi ollut jo yliäänikone. Poliittisesti varmasti mahdollinen valinta ja suorituskyvyltään Gnatia parempi, mutta epäilen olisiko mahtunut budjettiin? Ranskalaiset hävittäjät eivät ole varsinaisesti edullisen maineessa ja valmistusmääräkin oli aika vaatimaton pari sataa. Oltaisiinkohan väistyvää mallia eli Superia saatu alennuksella, kun Mirage oli jo koelentovaiheessa? Tuskin ihan vielä 1958, mutta 60-luvun alussa niitä olisi varmaan voinut ostaa käytettynä - mikä taas olisi silloin ollut jo käytännössä turhaa. F-84 olisi varmasti ollut ihan mahdollinen sekin Sabren ohella, mutta liputan sitä Sabrea juuri tuon takia, että konetta oltaisiin voitu ostaa Kanadasta, mikä tekee skenaariosta vähän arkirealistisemman.

En oikein näe hyötyä ostaa jotain vähän päivitettyä WW2 suihkuhävittäjää (kuten de Havilland Venom) siinä vuoden 1958 tilanteessa, kun sen tason osaaminen oli kuitenkin turvattu jo Vampirella. Olisihan F-86:kin toki ollut jo vanhahtava toki, kuten ylempänä kerroin, sillä Mach 2 hävittäjät olivat jo astumassa palvelukseen. Se oli kuitenkin sodassa koulittu rauta ja nuolisiipisenä WW2 suihkareita modernimpi, ja Canadair Sabre mk.6 tuli jo linjalta Sidewinder-ripustimin. Hunterin mainitsin vaihtoehtona lähinnä koska Ruotsikin käytti sitä ja RAF olisi saattanut olla valmis myymään käytettyjä koneita - Lightning oli kolkuttelemassa ovella. Myös Sabrea olisin ensisijaisesti pyrkinyt etsimään ainakin nimellisesti käytettynä. Kysehän on kuitenkin kengännauhabudjetista millä oltiin liikkeellä, ja Gnatejakin ostettiin aika vaatimattomat 13 kappaletta.

Lansenin myynti takkusi ilmeisesti juurikin siihen, etteivät rutosalaiset luottaneet modernin koneen sotasalaisuuksien olevan vuotamatta itään. Suorituskyvyltään se varmasti olisi kiinnostanut Ilmavoimia ja ymmärtääkseni kauppoja hierottiinkin. Modernina ja varusteltuna koneena tietysti sen ylläpito olisi vaatinut enemmän resursseja.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ainakin jossain vaiheessa oli harkinnassa 6 käytettyä Hawker Hunteria.
 
Samovarius kirjoitti:
Onko ensimmäinen lause jäänyt kesken? Mystére olisi ollut 1958 jo vanhahtava kone (kuten myös Tunnan, Gnat sentään kykeni yliääninopeuksiin syöksyssä), mutta Super Mystére olisi ollut jo yliäänikone. Poliittisesti varmasti mahdollinen valinta ja suorituskyvyltään Gnatia parempi, mutta epäilen olisiko mahtunut budjettiin? Ranskalaiset hävittäjät eivät ole varsinaisesti edullisen maineessa ja valmistusmääräkin oli aika vaatimaton pari sataa. Oltaisiinkohan väistyvää mallia eli Superia saatu alennuksella, kun Mirage oli jo koelentovaiheessa? Tuskin ihan vielä 1958, mutta 60-luvun alussa niitä olisi varmaan voinut ostaa käytettynä - mikä taas olisi silloin ollut jo käytännössä turhaa. F-84 olisi varmasti ollut ihan mahdollinen sekin Sabren ohella, mutta liputan sitä Sabrea juuri tuon takia, että konetta oltaisiin voitu ostaa Kanadasta, mikä tekee skenaariosta vähän arkirealistisemman.
Klikkaa laajentaaksesi...

Mystere IV:a tarkoitin, karkeasti Hunterin verrokki.

Samovarius kirjoitti:
En oikein näe hyötyä ostaa jotain vähän päivitettyä WW2 suihkuhävittäjää (kuten de Havilland Venom) siinä vuoden 1958 tilanteessa, kun sen tason osaaminen oli kuitenkin turvattu jo Vampirella. Olisihan F-86:kin toki ollut jo vanhahtava toki, kuten ylempänä kerroin, sillä Mach 2 hävittäjät olivat jo astumassa palvelukseen. Se oli kuitenkin sodassa koulittu rauta ja nuolisiipisenä WW2 suihkareita modernimpi, ja Canadair Sabre mk.6 tuli jo linjalta Sidewinder-ripustimin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Vampiret olivat vanhoja ja suorituskyvyltään vaatimattomia Venomiin ja Sea Hawkiin verrattuna, jälkimmäinen oli etenkin aika kestävä rassi. Kylmän sodan konemäärillä 1950-luvun lopun Ilmavoimat oli lähinnä ilmailunäytös ja koulutuslaitos, koneiden optimointi sen mukaan. Venom ja Sea Hawk olivat toimivia ja luotettavia koneita poliittisesti turvallisesta hankintamaasta.
 
Dragonslayer kirjoitti:
Vampiret olivat vanhoja ja suorituskyvyltään vaatimattomia Venomiin ja Sea Hawkiin verrattuna, jälkimmäinen oli etenkin aika kestävä rassi. Kylmän sodan konemäärillä 1950-luvun lopun Ilmavoimat oli lähinnä ilmailunäytös ja koulutuslaitos, koneiden optimointi sen mukaan. Venom ja Sea Hawk olivat toimivia ja luotettavia koneita poliittisesti turvallisesta hankintamaasta.
Klikkaa laajentaaksesi...

No, niin olisi ollut Hunterkin ja niitä olisi ehkä saanut käytettynä sen tusinan. Samasta maastahan se Gnatkin päätettiin lopulta hankkia. Kyllä mulle Mystere IV:kin olisi tähän tehtävään kelvannut, ei siinä mitään, mutta mieluummin se Super Mystere, koska yliäänikyky vaakalennossa. Näidenkin koneiden kohdalla olisin mieluiten katsonut nimenomaan niitä käytettyjä yksilöitä, mutta pitää tietysti kysyä, että olisiko niitä saatu? Sabreja oli jo niin paljon, että käytettyjä koneita olisi varmaan ollut tarjolla. Sea Hawkin eläköinti alkoi juuri tuolloin 1958 ja suorasiipisenä se oli suorastaan vanhahtava. Gnat-hankinnalla kuitenkin haluttiin ylläpitää sitä osaamistasoa, joten hankittavan koneen oli oltava sentään jotenkuten ajanmukainen. Olisi se varmasti Sea Hawkillakin onnistunut, muttei tuonut varsinaisesti mitään uutta, kuten edes kyvyn yliääninopeuksiin, joten voisi kysyä miksei oltaisi vain ostettu halvemmalla muutama Vampire lisää jos oltaisiin Sea Hawkilla menty.

Oiskohan @Huhta saanut nyt vastauksensa, niin voidaan palata tässä ketjussa Merivoimiin.
 
003 tukilauksen katapulttien asennus meneillään.

FENemXnVIAIa9f6
 
www.ts.fi

Lippueamiraali Bo Österlund on kuollut

Lippueamiraali ja sotatieteiden tohtori Bo Österlund on kuollut. Hän menehtyi lokakuussa Turussa pitkäaikaiseen sairauteen.
www.ts.fi www.ts.fi


Lippueamiraali ja sotatieteiden tohtori Bo Österlund on kuollut. Hän menehtyi lokakuussa Turussa pitkäaikaiseen sairauteen.

Österlund oli syntynyt 1946 Helsingissä upseeriperheeseen ja kävi koulunsa Tammisaaressa. Samalta luokalta löytyi aviopuoliso.

Österlund jäi varusmiespalveluksen jälkeen sotilasuralle ja valmistui merikadettikurssilta 1969.

Turkuun perhe muutti 1984, kun Österlund sai komennuksen Suomenlinnasta Pansioon. Koti pysyi Turussa myös vuodet 1989–1991, jolloin hän opetti merisotalinjan johtajana Sotakorkeakoulussa.

Vuodet 1992–1996 Österlund toimi ensin Rannikkolaivaston esikuntapäällikkönä ja sitten Merivoimien esikunnan osastopäällikkönä. 1996–1998 hän oli Suomenlahden laivaston ja 1998–1999 Suomenlahden meripuolustusalueen komentaja.

Vuosina 2000–2002 Österlund toimi Suomen sotilasasiamiehenä Tukholmassa. 2002 hänet nimitettiin Turun ja Porin sotilasläänin komentajaksi. Hän jäi tehtävästä eläkkeelle 2006.

Österlund kantoi aktiivivuosien jälkeenkin huolta Suomen huoltovarmuudesta ja teki asiasta 2019 suurta huomiota herättäneen väitöskirjan.
 
Merten sheriffi kirjoitti:
www.ts.fi

Lippueamiraali Bo Österlund on kuollut

Lippueamiraali ja sotatieteiden tohtori Bo Österlund on kuollut. Hän menehtyi lokakuussa Turussa pitkäaikaiseen sairauteen.
www.ts.fi www.ts.fi


Lippueamiraali ja sotatieteiden tohtori Bo Österlund on kuollut. Hän menehtyi lokakuussa Turussa pitkäaikaiseen sairauteen.

Österlund oli syntynyt 1946 Helsingissä upseeriperheeseen ja kävi koulunsa Tammisaaressa. Samalta luokalta löytyi aviopuoliso.

Österlund jäi varusmiespalveluksen jälkeen sotilasuralle ja valmistui merikadettikurssilta 1969.

Turkuun perhe muutti 1984, kun Österlund sai komennuksen Suomenlinnasta Pansioon. Koti pysyi Turussa myös vuodet 1989–1991, jolloin hän opetti merisotalinjan johtajana Sotakorkeakoulussa.

Vuodet 1992–1996 Österlund toimi ensin Rannikkolaivaston esikuntapäällikkönä ja sitten Merivoimien esikunnan osastopäällikkönä. 1996–1998 hän oli Suomenlahden laivaston ja 1998–1999 Suomenlahden meripuolustusalueen komentaja.

Vuosina 2000–2002 Österlund toimi Suomen sotilasasiamiehenä Tukholmassa. 2002 hänet nimitettiin Turun ja Porin sotilasläänin komentajaksi. Hän jäi tehtävästä eläkkeelle 2006.

Österlund kantoi aktiivivuosien jälkeenkin huolta Suomen huoltovarmuudesta ja teki asiasta 2019 suurta huomiota herättäneen väitöskirjan.
Klikkaa laajentaaksesi...
Kevyet mullat hienolle meriupseerille :salut:
 
Merten sheriffi kirjoitti:
Oli minun aikana Suomenlahden laivaston komentaja. Poika ilmeisesti myös meriupseeri muistan lukeneeni.
Klikkaa laajentaaksesi...
Yksi herran hienoimmista saavutuksista oli huoltovarmuusasiaa merikuljetusten osalta avaava väikkäri. Siihen kannattaa jokaisen kokonaismaanpuolustuksesta kiinnostuneen tutustua. Avaa mukavasti silmiä volyymien osalta.

Kaiken kaikkiaan mutkaton ammattimies.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top