En enää ajatellut tähän osallistua, mutta olkoon nyt sitten:
Olen koko ajan kertonut täällä alkuperäisestä Turunmaasta ennen MLU ta ja verrannut Merivoimien omia asiakirjoja siihen ylenpalttiseen maasta taivaaseen kehumiseen, jota Merivoimat Turunmaa-luokasta aikoinaan julkaisi. Asia on relevantti myös Lv2020 ajatellen, koska jotkut täällä ovat sitä mieltä, että Pohjanmaa-luokastakin on tahallisesti annettu julkisuuteen vääriä tietoja.
"Paperit" olivat siis virkavastuulla laadittuja Merivoimien omia asiakirjoja. Toista keskustelijaa väheksyvää on kertoa varmoja näkemyksiä, vaikka on toisen postaamia primäärilähteitä ainoastaan "pintapuolisesti vilkaissut". Lähteet eivät tietenkään tukeneet omia havaintojasi, kun huonot ominaisuudet on korjattu MLU ssa.
Se on toki mahdollista, minä en ole sitä ennen modernisointia nähnytkään.
120 TAK in tulinopeudelle on kaksi arvoa: 80 ls/sek kuulostaa nykyaikaiselta, mutta 60 ls/tunnissa taas ei varmaan kenestäkään ole kovin modernia. Silti molemmat tulinopeudet ovat oikeita lukuja. It-tykillä tämä ainoastaan 60 kpl tunnissa ei haittaa; lekomaalit tulee kerralla ja pyrkii aseiden irrotuksen jälkeen nopeasti pois tulilinjalta. Mutta sen sijaan maa-ammunnoissa se on todella vähän: kahdella Turunmaalla ainoastaan 120 ls. Tosin löytyy vahvoja perusteita epäillä, että maa-ammunta oli vain "myyntikikka" alusten rahoittamiseksi. Eihän sitä panssarilaivoillakaan koskaan harjoiteltu, vaikka aikaa olisi ollut yli 10 vuotta.
Näin kirjoitin Turunmaan päätykistön tulinopeudesta. Onko 60 ls tunnissa paljon vai ei? Luku on joka tapauksessa fakta, se on peräisin Merivoimien asiakirjoista.
Minun mielestä 120 mm kaliiberissa on molemmat luvut (60 ja 80 ls/min) ihan tarpeeksi moderneja. Esim 127 mm Mk-45 ampuu n. 15 - 20 ls/min.
Minusta tuo kahden Turunmaa-luokan maamaallin ampuma 120 ls/min (jos nyt käytetään tuota matalampaa lukua) minuutissa on aika paljon. Ehkä vielä HESYä käytettäessä kranaatit räjähtäisi n. 6 m korkeudella levittäen sirpalevaikutuksen tuhoisasti panssaroimatonta joukkoa ammuttaessa kivisessä ja kallioisessa saaristossa.
Paljonko yksi patteristo ampuu minuutissa? Jos me ajatellaan, että se patteristo on nyt se pienin yksikkö millä ammutaan.
Lisäksi maa-ammuntaan oli menetelmä, joka on tarkka ja helppo. Tietenkin se vaatii että siellä on tulenjohtaja joka antaa tiedon siitä, mihin tuli osuus. Menetelmässä hänen ei tarvinnut antaa muuta kuin tiedot metreinä (tai piiruina, kyllä sekin osattiin korjata) sivun ja etäisyyssuunnan suhteen, kaikki loppu hoitui tykkiveneen taistelukeskuksessa. Käytännössä yhden korjauksen jälkeen tuli oli peittävää. Alus itse sai ajaa 30 s ja tehdä tulimutkailua, ei mitään vaikutusta tarkkuuteen (käytännössä). Mikähän tykistöpatteri pystyi moiseen siihen aikaan Suomessa?
Paljastettakoon nyt menneisyydestäni sen verran, että olen ampunut ko järjestelmällä 96 laukausta kaikkiin maalityyppeihin. Ja kaikillä järjestelmän menetelmillä. Eli HSA69 + Bofors 120 mm.
Edelleen se on tehokkain tykistöjärjestelmä mikä on Suomen Merivoimilla minun elinaikana ollut (ainakin minun mielestä, toki voin olla väärässäkin....). Ehkä se oli sitten tosi huono, mutta silti paras meillä.
Kerro missä olen näin sanonut. Vaikka kirjoitustyyliäni arvosteltiin, niin tätä sanon siitä huolimatta valehteluksi!
Tarkastellaan tätä väitettä vähän yksinkertaistaen ainoastaan pituushajonnan suhteen unohtaen sivuhajonnan. Silloin 6 m korkeaan maaliin osuakseen 30 asteen tulokulmalla ammuksen pitää pudota 10 m pituiselle alueelle, eli pituushajonta olisi 10/12000 eli 0,8 promillea. Tällainen hajonta 12 km ametilla on yksinkertaisesti mahdotonta saavuttaa edes kallioon pultatulla tykillä.
Tähän on siis sen verran korjattava, että yksi osuma tuli keskimäärin n. 6 ls sarjasta, ei tietenkään yhdellä tähdätyllä laukauksella, eli se hajonta juuri tekee työn. Sitä en tiedä kuinka mahdotonta se on, mutta niin vaan kävi. Olen aika varma, että se hävittäjäkokoluokan maali olisi saanut osuman toisella sarjalla. Itse se ei olisi vielä edes havainnut tykkivenettä kiintomerkkialueen sisällä.
Ammunta tapahtui MLU n jälkeen ohittavaan maaliin eli kaikkein helpoin maalitilanne, kun tiedettiin mistä ohjus tulee sekä milloin. Mutta torjunta onnistui eli olet oikeassa, ei it-järjestelmässä sinänsä MLU n jälkeen ollut vikaa. Mutta alkuperäisessä Turunmaassa ei ollut valvontatutkaa lainkaan ja antiikkinen Matti Kurki havaitsi vihun lentokoneen kauempaa. Päätykistö oli it-tykki eikä laivatykki. Siten sille ei ollut lainkaan merimaalikranaatteja. Tästä johtuen se ei olisi mitään "hävittäjää yhdellä laukauksella" upottanut, kuten väitit.
En väittänyt, että hävittäjä uppoaa yhdellä laukaukselle. Mutta taistelusta se poistuu yhdellä 120 mm osumalla. Hävittäjissä ei ole minkäänlaista panssarointia, joten 120:sen kranaatti kyllä riittää. Useampi osuma upottaa sen aikaisen hävittäjän melko suurella todennäköisyydellä. Kyse on siis siitä, että alukselle syttyy useita tulipaloja ja lopulta etenevä vuoto riittää jne jne... Kts. risteilijä Moskvan uppoaminen.
Tämäkin väite on väärä, mitään "yleisiä" myynnin estäviä syitä ei ollut. Uskomme tämän sitten, kun sille on lähde. Forum Marinumin johtava tutkija Mikko Meronen on kertonut, että ostajaehdokkaita oli, mutta ne häipyivät nopeasti kun näkivät aluksen liian pienet tilat.
Tämä on puolustushallinnossa palvelevien vakiovastaus, jos jotain hankintaa arvostellaan. Sillä kuitataan aiheellinenkin arvostelu ja asetutaan ikäänkuin toisten yläpuolelle. Jossa tietenkin usein ollaankin, sillä eihän salaisisia asioita voi kommentoida. Mutta ei tämä salaisuus enää koske 60 v sitten suoritettuja hankintoja.
Faktoja sekä lähteitä siis kehiin, arvon jäsen
@Analysti Sitä kutsutaan tieteelliseksi keskusteluksi. Ja ennen kaikkea, oikaise hyvä mies ne antamani väärät tiedot sekä "parin paksun romaanin verran asenteellista tulkintaa". Jos (tai kun) mitään oikaisua ei tule eikä vääriä tietoja löydy, voimme vaikka muistella sananlaskua tyhjistä tynnyreistä.
Tämä on totta. Suunniteltu 1150 tn oli sekin liian vähän suunnitellulle aseistukselle, kuten muistaakseni jäsen
@fulcrum osoitti. Turunmaa meni ihan kokonaan piloille, kun tämä ennestään liian pieni uppouma käskettiin puolittamaan. Tästä johtuen ei aluksesta ole kirjoitettukaan oikeastaan mitään, eniten täällä MpNetissä. Nytkin merivoimien museo julkaisee kirjan vaarattomasta aiheesta eli Tuima luokasta.
Tykkiveneen oikea uppouma siis oli lähes 1000 tonnia täydessä taisteluvarustuksessa, ei mikään 650 tonnia. Suomessa jouduttiin rauhansopimuksen tonnirajojen takia ilmoittamaan aluksen uppoumaksi käytännössä sen kevytpaino.
Valvontatutka-asiasta sen verran, että tykkivene oli tarkoitettu saaristoon. Siihen aikaan Suomessa oli lähes 100% maan peittävä aistivalvontaverkkko, joka piti ilmatilannekuvaa kohtuu tarkkuudella yllä vaikka ilman tutkia. Tietenkin pimeän aikaan vähän huonommin. Tätä ilmavalvontaselostetta on kuunneltu tykkiveneen taistelukeskuksessa koko ajan ja pidetty maalitilannetta tasolla jatkuvasti. Oman tutkan pienehkö kantama ei siis siihen asiaan haitannut. Kyllä se yli 30 km oli se etäisyys, miltä ilmamaali näkyi, jos korkeutta sillä oli vaan tarpeeksi.
Mitä arvelette, kumpi näkee saaristossa ennemmin toisensa sen ajan tekniikalla, laiva vai lentokone? Minä sanon että laiva näkee tässä kohtaa maalin aina ensin. Mitään minuutteja ei tarvita tulenavaamiseen jos alus on joko taistelu- tai torjuntatilassa. Se alkaa pikemminkin sekunneissa, päällikön käsky on se hitain osuus prosessissa. Tykillä on joka aamu (vast) ammuttu palloon tarkastusammunta ja tulenkorjaus on periaatteessa tehtynä. Jos mietitään, että millaisia koneita sieltä siihen aikaan olisi ollut tulossa ja mille etäisyydelle niiden olisi pitänyt tulla niin, kyllä tykkivenepari olisi ollut paha vastus.
Minä koitan käydä nuo paperit joskus läpi ja palaan sitten tarkemmin asiaan. Kesällä.