Jaahas, täällä kirjoitellaan metsäsuksista. Minulla tuolla retkeilyvälinesiivessä parit parit. Käyttelen niitä vähän kohteen sijainnin mukaan. Eli tuonne pohjoiseen jos mennään puualueille, niin mukaan lähtee Vilmingon 3metriset, nää on sälesukset koivusäleestä. Etelämpänä sitten Karhut 2,5metriset, näissä puuydin ja muovipohja. Molemmissa Kuusamon Erä-siteet ja jalassa Nokian huopavuorikumpparit.
Muistan minäkin nuoruudesta, kun eno noita tervaili, olivat silloin täyspuuta ja kyllä siinä aika paahteella sitä tervaa imeytettiin. Noita sälesuksia ei pidä käryyttää samalla kuumudella, alkaa pian liimaukset irrota. Kun hautatervaa hiukan lantraa terpentiinillä, niin voila, siitä tuleekin sälesuksitervaa ja imeytyy pienemmälläkin lämmöllä.
Tuossa tervauksessa on vähän sama periaate, kuin puuveneen lakkauksessa. Mitä useampi kerros, sen parempi, 15 kerrosta alkaa jo olla tyydyttävä. Sienellä olen aina levittänyt, lämpöpuhaltimella ensin suksea lämmittänyt, sen verran miedolla lämmöllä että kärsii hetken aikaa kämmentä pitää edessä, sitten levitys, pieni jälkipuhallus, hetken odotus ja puhtaalla rätillä ylimääräiset pois. Sitten seuraava kerros. Kyllä siinä helposti saa päivän kulumaan.
Ai niin, kun lähtee sitten hiihtämään. Tottumaton kiroaa, ettei nää luista mihinkään ja piruvie, vielä lipsuvatkin. Ei hätää, parin kilometrin jälkeen alkavat toimia.
Tosin tervatut puusukset on vain pakkaskelin vehkeet, nuoskakeleille sitten muovipohjaiset.
Joskus kun rikastun ostan Ylösen Suksitehtaan 280 pitkät.