Miehistön koulutuksen kehitys

En puhunut niinkään MPK:n kursseista - huomiosi on siltä osin oikea - vaan vm-palveluksesta. Siihen liittyy myös tämä:

Vm-kouluttajilta.

Ongelma on vm-palveluksessa olevien miehistön jäsenten motivointi. Sen takia aika harva eksyy reservissäkään MPK:n kursseille tai MAAKKiin. Ylennykset ovat suhteellisen vajavainen, koska meillä on kolmetoista AUK:in käynyttä tusinassa ja kuusi upseeria viidessä. Ja AUKia käymätön ei voi _virallisesti_ kait toimia ryhmänjohtajana, näin olen antanut itselleni kerrotun, vaikka miehistö-alik olisikin kyseessä.
OK. Sitten puhuimme hieman eri asioista. En ainakaan minä pysty muistamaan, että vm-palveluksen aikana olisi miltään suunnalta mainittu sanallakaan mistään kehityspoluista tai kehittymisestä ylipäätään, kun kasarmin ovet sulkeutuvat.

En osaa sanoa, onko jokin virallinen ohjeistus, että miehistötaustainen ei voisi palvella ryhmänjohtajana, mutta sen tiedän, että miehistötaustaisia ryhmänjohtajia on omassakin nykyisessä sa-yksikössäni.
 
Loin tällaisen ketjun pohtimaan miehistön koulutuksen kehittämistä sekä vm-aikana että reservissä.

Miehistö tuppaa usein jäämään sivurooliin, niin kouluttajien huomiossa kuin puheissa, vaikka osaava miehistö lopulta kantaa taakan.

Vaikka omasta intistäni on jo liki 10 v ja monet asiat ovat voineet muuttua, niin silloin pisti silmään kuinka johtajaoppilaihin (AUK ja RUK) kiinnitettiin enemmän huomiota kuin miehistön jäseniin. Heille tehtiin aika ajoin haastatteluja, kehityssuunnitelmia jne. Myös palveluksen lopussa heille pidettiin ns. viimeinen briefing, jossa perattiin miten vuosi oli onnistunut ja mitä kehitettävää jäi. Tätä ei tehty muille, edes meille vuoden palvelleille miehistönjäsenille.

Ymmärrän, että kouluttajien näkökulmasta miehistö on yksi iso harmaa massa. Resursseja on rajatusti, ja johonkin ne täytyy kohdentaa. Mutta tällainen myös helposti ulkopuolistaa miehistöä. Ei tarvitse katsoa kuin MAAKKien ja MPK:n kurssien henkilöstörakennetta. Aliupseereita ja res.upseereita on vaikka millä mitalla. Tähän mennessä vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa olen törmännyt muihin miehistöön kuuluviin kahden käden sormin laskettavissa määrin. Usein allekirjoittanuttakin on luultu aliupseeriksi, koska miehistöä näkee niin harvoin.

Miehistötehtävät ovat usein suhteellisen tylsiä, mutta tärkeitä. Niihin pitäisi kehittää jonkinlainen nouseva kehityspolku. Toiminnan pitäisi olla mielekästä, palautetta pitäisi saada. Miten jääkäri Törn voi olla parempi kk-ampuja? Miten pioneeri Höm onnistui viime harjoituksessa? Miten onnistuneita miehistön jäseniä voisi muistaa ja palkita? Tähän on aika vähän keinoja tällä hetkellä.

No näin pitkään kouluttajana toimineena:
Kaiken toiminnan perustana on osaava joukko. Itselle ei ole mitään niin mukavempaa kun näkee yksittäisen taistelijan kehittyvän erittäi hyväksi tiimipelaajaksi. Tämä tiimipelaaminen johtaa väkisen taistelijoiden ylennyksiin partionjohtajiksi mitkä ovat se kaiken kivijalka.

Toki siinä ole täysin samaa mieltä ,että miehistön jäsenellä on harvoin mitaliriviä rinnuksessa vai monella saisi olla.
 
Erittäin mielenkiintoinen keskustelu.
Itse tuoreena miehistökoulutuksen saaneena olen tässä pohtinut omia mahdollisuuksiani kehittää sotilaallista osaamistani ja "uramahdollisuuksiani", olen sellaisen kuvan saanut että aika moni ovi on kiinni omalta osaltani pelkästään sen takia että kouluttauduin miehistöön ja että olen kuopassa mitä tulee etenemiseen reservissä. Täällä mainittiinkin jenkkien miehistökoulutus ja heidän miehistön mahdollisuudet edetä urallaan, joita itse haikailisin meillekin päin.
Täällä tuli vastaan myös hyviä ideoita koulutuksen kehittämiseen niin reservissä kuin varusmieskoulutuksessakin ja voin sanoa tulleeni motivoituneemmaksi ja optimistisemmaksi omaa tulevaisuuttani ajatellen mitä tulee kehittymiseen miehistössä.
 
Erittäin mielenkiintoinen keskustelu.
Itse tuoreena miehistökoulutuksen saaneena olen tässä pohtinut omia mahdollisuuksiani kehittää sotilaallista osaamistani ja "uramahdollisuuksiani", olen sellaisen kuvan saanut että aika moni ovi on kiinni omalta osaltani pelkästään sen takia että kouluttauduin miehistöön ja että olen kuopassa mitä tulee etenemiseen reservissä. Täällä mainittiinkin jenkkien miehistökoulutus ja heidän miehistön mahdollisuudet edetä urallaan, joita itse haikailisin meillekin päin.
Täällä tuli vastaan myös hyviä ideoita koulutuksen kehittämiseen niin reservissä kuin varusmieskoulutuksessakin ja voin sanoa tulleeni motivoituneemmaksi ja optimistisemmaksi omaa tulevaisuuttani ajatellen mitä tulee kehittymiseen miehistössä.
Pitkään itselläni oli sama tunne kuopasta, josta ulospääseminen tuntui turhauttavalta. Onneksi viime vuosina PV:lläkin on herätty asiaan ja nyt kun kantahenkilökuntaa tarvitaan paperinpyörittelyyn NATO-esikuntiin, reserviläisten vastuulle tullee entistä suurempi osa kouluttamisesta ja kenttätyöstä.

Jos johtamisen opettelu kiinnostaa, MPK:lla on ryhmänjohtajakursseja. SPOL-koulutettuna voit myös lähteä kouluttajaksi TRA:lle jne. Kun tarpeeksi kauan maastopuku päällä pyörii, voi tulla kutsu Reserviläiskouluttajakurssilla, joka antaa oikeuksia PV:nkin suuntaan. Tai jos spollehommat eivät kiinnosta enää yhtä paljon kuin intissä, niin pioneeria, krh:ta ynnä muuta löytyy. Kiinnostuksesta ja osaamisen päivittymisestä kannattaa olla säännöllisin väliajoin yhteydessä aluetoimistoon; MPK:n ja PV:n järjestelmien välillä on viivettä ja kaikki asiat eivät edes päivity.

Ylennyksiin liittyen miehistöllä on se hauska juttu, että tarvitaan aina henkilökohtainen suosittelija. AU:t ja Resup:t voivat yletä paperilukujen perusteella, mutta miehistö ei. Lisäksi tarvitaan kova harjoitus tai VEH. Jos oma sijoituksesi ei tuota kumpaakaan, vastaosastotoiminta MPK:n kautta tuottaa ainakin VEH:iä. Kannattaa siis jäädä jollekulle mieleen, tai kun päivät ovat kasassa, nykäistä jotakuta tuttua kouluttajaa hihasta.

Tilanne on kaukana optimista, mutta kehitystä on tapahtunut niistä päivistä herran vuonna -14, kun Neuvostoliiton Ulkomuseosta (lue: PSPR) meidät miehistönjäsenet lähetettiin reserviin lähinnä tykinruoan leimalla.
 
Ylennyksiin liittyen miehistöllä on se hauska juttu, että tarvitaan aina henkilökohtainen suosittelija. AU:t ja Resup:t voivat yletä paperilukujen perusteella, mutta miehistö ei. Lisäksi tarvitaan kova harjoitus tai VEH.
Kuvastaa hyvin sitä ajatusmaailmaa, jossa miehistö ei lähtökohtaisesti ylene mihinkään.

Kannattaa siis jäädä jollekulle mieleen, tai kun päivät ovat kasassa, nykäistä jotakuta tuttua kouluttajaa hihasta.
Ettei vaan kääntyisi itseään vastaan tuollainen pyrkyryys?

Suomalaisen tulee olla nöyrä ja erityisesti se pätee miehistön edustajiin.
 
Kuvastaa hyvin sitä ajatusmaailmaa, jossa miehistö ei lähtökohtaisesti ylene mihinkään.


Ettei vaan kääntyisi itseään vastaan tuollainen pyrkyryys?

Suomalaisen tulee olla nöyrä ja erityisesti se pätee miehistön edustajiin.
Yksi entinen työnantaja edellytti työntekijöiltään nöyryyttä, siksipä onkin entinen työnantaja ☺️. Yhteistyökykyä ei pidä sekoittaa nöyryyteen
 
Kuvastaa hyvin sitä ajatusmaailmaa, jossa miehistö ei lähtökohtaisesti ylene mihinkään.


Ettei vaan kääntyisi itseään vastaan tuollainen pyrkyryys?

Suomalaisen tulee olla nöyrä ja erityisesti se pätee miehistön edustajiin.
Yleensä suomalainen reserviläinen ajattelee päällään, ja jos on oikeasti esiintynyt edukseen niin että kehuja saa, kouluttaja tuskin pahastuu kun asian selittää.

Omalla kohdallani 1) yleensä on luultu alikiksi 2) ihmetelty miten miehellä voi olla niin paljon päiviä muttei nappuloita. Eräs luutnantti päätti sitten korjata asian.

Eri asia ovat liian kovaa yrittävät ja nappulahinkuiset. Sellaiset yleensä näkee ja erottaa niistä, jotka oikeasti haluavat tehdä hommat kunnolla periaatteesta.
 
Kuvastaa hyvin sitä ajatusmaailmaa, jossa miehistö ei lähtökohtaisesti ylene mihinkään.


Ettei vaan kääntyisi itseään vastaan tuollainen pyrkyryys?

Suomalaisen tulee olla nöyrä ja erityisesti se pätee miehistön edustajiin.
Kompataan. Pyrkyri joutuu vain muiden silmätikuksi. Teet hommasi hyvin niin sinua arvostetaan ja saat lisää mahdollisuuksia.

Itse olen erimieltä nöyryydestä. Pokkurointi ja nöyristely on aivan turhaa touhua. Selkärankaa pitää ihmisellä olla. 😉
 
Itse olen erimieltä nöyryydestä. Pokkurointi ja nöyristely on aivan turhaa touhua. Selkärankaa pitää ihmisellä olla. 😉
Nöyryys ja nöyristely ovatkin aivan eri asia. Kuten tiedustelukouluttajamme sanoi, pitää olla nöyrä muttei nöyristellä.
 
Onko kellään tietoa, kuinka paljon p-koepisteet vaikuttavat vielä mieh-auk-kurssille mentäessä? Lapussahan ne kysytään kyllä.
 
P-koepisteet?

Kyllä tuonne pääsee vain jos on vahvat suositukset. Sinne otetaan joku 1-2 per aluetoimisto.
P-koepisteet eli pällikoe. PV:llä on siitä ihan viralliset suositukset, millä P1- ja P2-arvoilla pitäisi päästä AUKiin ja RUKiin. Tosin ko dokumentissa annetaan suositus, että rajoja pitäisi laskea, koska yksiköissä käytännön sanelemana hyväksytään jo alemmilla pisteillä (muuten kiintiöitä ei saisi täyteen). Yksi kokelaistamme meni sisään samoilla pisteillä kuin allekirjoittanut (5/2) eikä sen pitäisi riittää edes aukkiin.
 
Onko kellään tietoa, kuinka paljon p-koepisteet vaikuttavat vielä mieh-auk-kurssille mentäessä? Lapussahan ne kysytään kyllä.
Tuo on testi jonka saa tehdä uudelleen, kunhan on hyvät perusteet, kun sitä pyytää varsinkin kunhan P1 kokeen arvosana on yli 4 mielellään yli 6.
 
Tuo on testi jonka saa tehdä uudelleen, kunhan on hyvät perusteet, kun sitä pyytää varsinkin kunhan P1 kokeen arvosana on yli 4 mielellään yli 6.
Meillä moisesta mahdollisuudesta ei edes puhuttu. Tulosten ilmoittamisessa meni niin kauan, että käytännössä johtajat oli valittu jo siinä vaiheessa.

Yksi kokelaistamme oli ylilutimme valitsema, ja toinen oli kapteenin (juuri tämä 5/2). Hän ei edes halunnut RUKiin. Yllättävää kyllä, hänestä tuli yksi parhaimpia kokelaita. Ylilutin valitsemalla valta kihahti hattuun, ja into meni lähinnä KSE:hen ja KRH:n bemmikurssin höykyyttämiseen. No, komppaniamme yhteishenki oli kapteenin loppupuhuttelun mukaan huonoin mitä hän oli nähnyt koskaan, joten se kertonee ihan tarpeeksi. Kokelaat ja alikit tukkanuottasilla koko ajan, ja me miehistö rentunruusuna seinän viereen unohdettuina.
 
Meillä moisesta mahdollisuudesta ei edes puhuttu. Tulosten ilmoittamisessa meni niin kauan, että käytännössä johtajat oli valittu jo siinä vaiheessa.

Yksi kokelaistamme oli ylilutimme valitsema, ja toinen oli kapteenin (juuri tämä 5/2). Hän ei edes halunnut RUKiin. Yllättävää kyllä, hänestä tuli yksi parhaimpia kokelaita. Ylilutin valitsemalla valta kihahti hattuun, ja into meni lähinnä KSE:hen ja KRH:n bemmikurssin höykyyttämiseen. No, komppaniamme yhteishenki oli kapteenin loppupuhuttelun mukaan huonoin mitä hän oli nähnyt koskaan, joten se kertonee ihan tarpeeksi. Kokelaat ja alikit tukkanuottasilla koko ajan, ja me miehistö rentunruusuna seinän viereen unohdettuina.
Monia on lähetetty jälkiAUKiin, kun ovat tehneet tuon P-kokeen uusiksi ja sitä anoneet. Toki nykyinen 5,5 kk palvelusaika ei sitä juuri mahdollista.
 
Monia on lähetetty jälkiAUKiin, kun ovat tehneet tuon P-kokeen uusiksi ja sitä anoneet. Toki nykyinen 5,5 kk palvelusaika ei sitä juuri mahdollista.
Muistanko oikein, että P1 ei yleensä muutu iän myötä, mutta P2 voi hyvinkin muuttua?
 
Eikö noissa ole usein myös kyse siitä, että on tehty vähemmän tosissaan? Eli kykyjä olisi alunpitäenkin ollut enemmän, jos vaan olisi keskittynyt suoritukseen.
Näihinkin olen törmännyt, että on tahallaan tehty päin helvettiä, jotta päästään puolella vuodella. Mutta ei ehkä voi yleistää.
 
Back
Top