Loin tällaisen ketjun pohtimaan miehistön koulutuksen kehittämistä sekä vm-aikana että reservissä.
Miehistö tuppaa usein jäämään sivurooliin, niin kouluttajien huomiossa kuin puheissa, vaikka osaava miehistö lopulta kantaa taakan.
Vaikka omasta intistäni on jo liki 10 v ja monet asiat ovat voineet muuttua, niin silloin pisti silmään kuinka johtajaoppilaihin (AUK ja RUK) kiinnitettiin enemmän huomiota kuin miehistön jäseniin. Heille tehtiin aika ajoin haastatteluja, kehityssuunnitelmia jne. Myös palveluksen lopussa heille pidettiin ns. viimeinen briefing, jossa perattiin miten vuosi oli onnistunut ja mitä kehitettävää jäi. Tätä ei tehty muille, edes meille vuoden palvelleille miehistönjäsenille.
Ymmärrän, että kouluttajien näkökulmasta miehistö on yksi iso harmaa massa. Resursseja on rajatusti, ja johonkin ne täytyy kohdentaa. Mutta tällainen myös helposti ulkopuolistaa miehistöä. Ei tarvitse katsoa kuin MAAKKien ja MPK:n kurssien henkilöstörakennetta. Aliupseereita ja res.upseereita on vaikka millä mitalla. Tähän mennessä vapaaehtoisessa maanpuolustuksessa olen törmännyt muihin miehistöön kuuluviin kahden käden sormin laskettavissa määrin. Usein allekirjoittanuttakin on luultu aliupseeriksi, koska miehistöä näkee niin harvoin.
Miehistötehtävät ovat usein suhteellisen tylsiä, mutta tärkeitä. Niihin pitäisi kehittää jonkinlainen nouseva kehityspolku. Toiminnan pitäisi olla mielekästä, palautetta pitäisi saada. Miten jääkäri Törn voi olla parempi kk-ampuja? Miten pioneeri Höm onnistui viime harjoituksessa? Miten onnistuneita miehistön jäseniä voisi muistaa ja palkita? Tähän on aika vähän keinoja tällä hetkellä.
. Yhteistyökykyä ei pidä sekoittaa nöyryyteen
