Miehistön kuljetus
- Viestiketjun aloittaja noska
- Aloitus PVM
Täysin estettävissä olevahan onnettomuus tuo teoriassa oli niin kuin onnettomuudet aina.
Unohdin tosiaan mainita analyysissäni tuon takapainoisuutta lisänneen taakkatelineen sekä talviasennossa olleen moottoriöljyn kierron.
Olet varmaa kuullut reikäjuustomallista onnettomuuksien ehkäisemisessä?
Eli tässäkin tapauksessa jos yksikin noista pienistä yksityiskohdista olisi ollut toisella tavalla niin Taipalsaaren onnettomuusvaunun miehistö olisi voinut pelastua. Niin ei kuitenkaan käynyt tässä tapauksessa mistä johtuu myös tuo fatalistinen asenteeni tätä onnettomuutta kohtaan.
Tarkoituksella edes kukaan sabotööri ei olisi todennäköisesti onnistunut saamaan aikaan tuollaista lopputulosta kuin ns. Murphyn lain iskiessä tämän onnettomuuden kohdalla.
ak.tied
Greatest Leader
Periaatteessa sen päävesipumpun käyttö olisi riittänyt, tai edes vesimäärän tarkastelu olisi mahdollistanut poistumisen kannelle/veteen ajoissa.
Erkki
Ylipäällikkö
Oikein käytettynä olisivat vesiominaisuudet olleetkin hyvät. Uppoaa se vaikka venekin, jos se lastataan uimaan niin syvällä, että vettä alkaa vuotaa sisään, eikä sitten tyhjennetä pilssiä. Surmanloukku se toki on, mutta niinhän on ollut moni laivakin, ei aluksenkaan sisätiloista aina ulos ole päästy.
Peilasinkin asiaa omiin ajatuksiin ja siihen yllätykseen/järkytykseen miknkä onnettomuus aiheutti osuessaan ikään kuin lähelle. Harvoin näihin osaa samalla tavalla suhtautua kun ei ole vaikkapa heittimellä tosissaan ampunut. Aika pieni prosentti BTR-kalustosta on tosiaan uponnut. Kun on ollut vain kyydissä niin ei ole ollut tietoa teknisistä tempuista jotka vesiajoon liittyvät. Pv otti turvallisuusasiat tosissaan jo 80-luvulla mutta vahinkoja sattuu siitä huolimatta.
Syöksyvenettä olen itsekin ollut upottamassa. Tai eihän se uppoa mutta täyttyy vedellä ja painuu puoli metriä pinnan alle. Sen jälkeen saikin olla visusti aloillaan ettei keikahtanut ympäri.
Tuli luettua pari vuotta sitten kirja "Suurhyökkäyksen selustassa" (Tikkanen, Pentti H.):
Suurhyökkäyksen selustassa
Kaukopartiot tosi koitoksissa Kannaksella kesällä 1944 – suurhyökkäyksen selustassa.
Suurin osa tappioista tuli "kotimatkalla" Vuoksen ylityksen yhteydessä. Useimmiten yrittivät uimalla yli.
Samantyylinen tilanne suuremmassa mittakaavassa saattaa olla edessä, jos Saimaan itäpuolella olevat joukot joutuvat vetäytymään. Siinä, kun on sopivasti vesistö selän takana, niin jää varsin huonoja vaihtoehtoja ellei ole uimakykyistä kalustoa.
On ainakin katossa eikä kyljessä kuten ryssän vehkeessä.
EXLT2
Kapteeni
BTR-60BP vaunussa ne miehenmentävät luukut on nimenomaan katolla, ne kylkiluukut on todella pienet. A-tarvikkeita ym. voi ojentaa ulkoa sisälle esim.
Vääpeli
Greatest Leader
Jep, ehkä joku 150cm 35kg ois mahtunut niistä ulos. Kattoluukuista ei meinannut mahtua 179cm 71kg nuori notkea mies ulos KVKK kanssa alle 10minuutin. Ne penkit ja luukut oli aivan saatanasta vaikka kattoluukut oli auki. Varsinkin ne etummaiset penkit.
Eräs k-pää Ups opp huuti vaunun tornin päältä oksa kädessä kimeällä falsetti äänellä " nopeammin, nopeammin ulos sieltä" Palo pinna ja "tule vittu ite kokeilee tai suksi vittuun" Ei tullu, eikä tullu myöskään seuraamuksia vaikka oli kant henk seuraamassa.
Kustaanmiekka
Kenraali
Itse en ole koskaan käsittänyt sitä, että vaunusta noustaan pois kattoluukkujen kautta.
Jos vaunu saa sellaisen osuman, että vaunusta on poistuttava kattoluukkujen kautta, niin ulos könyävät miehet ovat jonkin aikaa ampujille kuin tarjottimella vaunun päällä ollessaan.
Ihmettelin tätä BTR asiaa jo varusmiehenä ollessani ja olin hyvilläni kun en joutunut niiden kanssa tekemisiin.
Vai tullaanko BTR-vaunusta pois vasta sitten kun ukot ovat heittäneet kattoluukuista ulos savukranaatit? Ja sitten odotellaan vaunussa, että savukranujen savu kerkeää levitä?
Neuvostoliitossa/Venäjällä nyt niin väliä ole. Uudet ukot tilalle vaan.
Jos vaunu saa sellaisen osuman, että vaunusta on poistuttava kattoluukkujen kautta, niin ulos könyävät miehet ovat jonkin aikaa ampujille kuin tarjottimella vaunun päällä ollessaan.
Ihmettelin tätä BTR asiaa jo varusmiehenä ollessani ja olin hyvilläni kun en joutunut niiden kanssa tekemisiin.
Vai tullaanko BTR-vaunusta pois vasta sitten kun ukot ovat heittäneet kattoluukuista ulos savukranaatit? Ja sitten odotellaan vaunussa, että savukranujen savu kerkeää levitä?
Neuvostoliitossa/Venäjällä nyt niin väliä ole. Uudet ukot tilalle vaan.
En ole koskaan Päijänteellä tehnyt vesistön ylityksiä, Vanaja ja Lehijärvi ovat tuttuja. YLE:n jutussa kolme päivää sitten oli kartta josta paikka näkyy.
Kustaanmiekka
Kenraali
Kohdassa 1:10-1:44 näkyy kuinka ukot könyävät BTR:n sisältä ulos kun takaluukkuja ei ole.
Hitto vieköön mitä touhua. Onneksi Suomessa jääkäreitä ei enää kuljeteta näillä paskoilla.
Hitto vieköön mitä touhua. Onneksi Suomessa jääkäreitä ei enää kuljeteta näillä paskoilla.
Liikkuvasta vaunusta jalkautuminen tuo vielä yhden jännitysmomentin lisää. Pieni horjahtaminen niin olet renkaan alla ja kukaan ei ehdi tekemään mitään.
Hyvin pitkälti samaa mieltä. BTR-60 ja BTR-50 ovat kummatkin uivia vaunuja. Niissä on tehokkaat vesisuihkumoottorit jotka antavat jopa 16 km/h uintivauhdin ja tehokkaat vedenpoistojärjestelmät. Niillä voi uida kymmenien kilometrienkin matkoja ilman ongelmia. BMP-1/2 ja MTLB ovat vain ylimenokykyisiä. Liike perustutt pyörivien telojen tuomaan parin kilometrin tuntivauhtiin jonka avulla voidaan ylittää vaikkapa kapea joki, edellyttäen että on loivat rannat ja vähän virtausta. Itse on tullut 50- ja 60-kalustolla uitua pitkiä matkoja ilman ongelmia. Koulutuksessa hakattiin päähän varomääräyksiä, teknistä valmistelua, marssireitin valintaa, sääolosuhteiden arviointia, ml mahdollista sääolojen muutosta pitkillä siirtymisillä isojen selkien ylitse jne. Lisäksi korostettiin aina että kyseessä ei ole mikään huviristeily vaan kaikkien pitää olla hereillä ja valppaana ja seurata tilannetta että ongelmat havaitaan ajoissa.
Taipalsaaren osalta ongelmana oli PV:n totaalinen epäonnistuminen johtuen puutteellisesta osaamisesta. Karjalan Prikaati oli saanut vaunut joitakin vuosia aikaisemmin Panssariprikaatilta. Kun PSPR tarjosi mahdollisuutta laittaa henkilökuntaa suurempana ryhmänä saamaan vaunukoulutusta PSPR:n viimeisen nuljukumi-ikäluokan mukana, KARPR ei ottanut tarjousta vastaan. Oli kuulemma riittävästi kokemusta vaunuista, vaikka heillä oli vain pari värvättyjen ajamaa vaunua prikaatin vaunuosastossa. KARPR ei myöskään ottanut käyttöön PSPR:n hyväksi havaitsemaa käytäntöä, jossa joka komppanialla oli omat vaunut, vaunuryhmillä nimikkovaunut, oma huoltohenkilöstö hallilla ja komppanian kaikilla henkilökuntaan kuuluvilla kortit vaunuun.
KARPR:ssa vaunut pidettiin ajoneuvohallilla kuten traktorit. Sieltä vaunumiehet menivät aamulla hakemaan koneita yrittäen löytää toimivia. Mikä ei ollut helppoa koska huoltohenkilöstöä ei ollut tarpeeksi pitämään koneita iskussa. Vaunumiehistöjen koulutuksesta vastasi ajoneuvohallin muutama värvätty, ei komppanian oma henkilökunta. Onnettomuudessa komppaniaa komentaneella kapteenilla ei ollut edes kortteja vaunulle! Savon Prikaati otti enemmän mallia PSPR:sta omien vaunujensa suhteen. Ja eron näki Taipalsaaressa. Kummallakin prikaatilla oli harjoituksessa 10 vaunua. SAVPR:n kaikki vaunut lähtivät ylimenoon, menivät veteen ja uivat vastarannalle ilman ongelmia. KARPR:n osastosta lähti aamulla 7 konetta liikkeelle, yksi hajosi matkalla rannalle ja kuudesta veteen menneestä yksi upposi. Ei kovin mairittelevaa.
Ja kuten täällä on tullut esille, vaunumiehistöt ja henkilökunta eivät osanneet käyttää vaunuja oikein. Kausihuollot tekemättä (SUURI virhe), vedenpoistojärjestelmät eivät olleet päällä ja vaunu lastattu ylikuormalle. Jos kaikki vedenpoistojärjestelmät olisivat olleetä päällä, vaunun kyljessä voi olla pää kokoinen reikä ja se silti uppoaa niin hitaasti että on aikaa pelastautua. Kukaan ei seurannut vaunun tilannetta. PSPR:n ohjeistuksen mukaan taistelutilan perällä olevat moottoritilan luukut olisi pitänyt olla auki ja niiden vieressä olisi pitänyt olla panssarijääkäri taskulampun kanssa vahtimassa tuleeko moottoritilaan vettä. Samoin jos kannella olisi ollut kunnolla vaunukoulutettu kouluttaja, olisi pitänyt huomata että vaunu kulkee perä matalalla. Silloin ei olisi varmaan antanut lupaa avata moottoritilan kaihtimia jotka olivat jo veden alla.
Olen tästä kirjoittanut ennenkin. Kaluston turvallinen käyttö koostuu oikein koulutetusta ja harjaantuneesta henkilöstöstä ja joukon kaluston käyttökulttuurista. Eli että on sisäistetty kaluston tuomat vaatimukset kalustolle ja toiminnalle. Toiminta tapahtuu kaluston ehdoilla. Ja tätä pitää hakata äksiisikoulutuksena niin että turvallisesta toimintatavasta tulee toinen luonto. Tätä ei KARPR vanhana jalkaväkijoukkona ymmärtänyt, eikä halunnut ottaa neuvoja vastaan. Suuriin syypää onnettomuuteen oli mielestäni KARPR:n komentaja, joka ei katsonut asian perään. Samaan tapaan hänen esimiestensä olisi pitänyt ymmärtää asian päälle, mutta toisaalta johdossa ei ollut ketään panssarikoulutettua, joka olisi ymmärtänyt "kulttuurin" tärkeyden. PSPR oli oppinut nämä asiat vuosikymmenien kuluessa ja myös vahinkojen kautta. Muutama varusmies on aikojen saatossa kuollut mm sen takia, että vaunun kannella on ollut turhia miehiä ja on ajettu talvella puuhun, jolloin jäätynyt latvus on katkennut ja tullut kannelle surmaten kannella olleen, joka ei ole päässyt suojaan. "Vaunu ei ole mikään mustalaiskuorma", oli sanontana kun ajettiin taisteluvaunujen ampujat omille paikoilleen vaunun sisään pois nauttimasta maisemasta. Tänä päivänä pitää varmaan olla jokin poliittisesti korrektimpi tunnuslause....
Kaluston käytön oppii vuodessa, kulttuurin omaksuminen ottaa vuosikymmenen. Ja vanhan jalkaväkijoukon mekanisoiminen vaatii samanaikaista alhaalta-ylös ja ylhäältä-alas -taktiikkaa. Eli pitää laittaa nuorempaa henkilökuntaa panssarikursseille samalla kun prikaatiin johtoon pitää laittaa kokeneita panssarimiehiä. Ruotsalaiset mekanisoivat 1990-luvulla vanhoja jalkaväkirykmenttejä CV90-kalustolla, ja totesivat että kaluston rikkoontuminen ja käyttökustannukset olivat jopa kymmenkertaiset perinteisiin panssarirykmentteihin verrattuna. Oppivat että mekanisointi pitää toteuttaa tosiaan "molemmista suunnista". KARPR:stä alkoi tulla aito mekanisoitu joukko vasta kun prikaatinkomentajaksi laitettiin eversti (kenraalimajuri evp) Jukka Pennanen ja Kymen Jääkäripataljoonan komentajaksi everstiluutnantti (prikaatikenraali evp) Heikki Välivehmas. Molemmat erittäin kokeneita panssarimiehiä. Samaan aikaan Panssarikoulu oli kouluttanut prikaatille muutamassa vuodessa 50 upseeria ja opistoupseeria panssarikurssien kautta. Tänä päivänä KARPR on aito mekanisoitu joukko jossa ymmärretään kaluston käytön edut mutta myös riskit.
Einomies1
Respected Leader
Eräs taannoinen tuttu kertoi vuonna 1990 kertausharjoituksistaan että oli ilmatorjuntapatteristossa, jossa oli noita Btr-60 vaunuja. Kauhisteli niiden kuntoa ja luukkujen ahtautta ja sanoi että mikäli olisi joutunut vesistönylitykseen sellaisella, olisi kieltäytynyt vaikka palvelusrikoksen uhalla. Paskoja vaunuja turvallisuuden kannalta, vaikka olisi mitkä pumput.
Vaunun suunnitteluperusteet Neuvostoliitossa oli "hieman" erilaiset kuin Suomessa, koska jalkaväen arvostus on aina ollut vähäistä mitä ihmishenkiin tulee. Siellä muutaman sotilaan tai vaikka kymmenienkään menettäminen vuosittain palveluksessa ei merkitse juuri mitään. Vielä vähemmän sotilaiden henkeä arvostetaan sodassa. Kalustoakin riittää ja se on tehty yksinkertaisena uhrattavaksi.
Vaunun suunnitteluperusteet Neuvostoliitossa oli "hieman" erilaiset kuin Suomessa, koska jalkaväen arvostus on aina ollut vähäistä mitä ihmishenkiin tulee. Siellä muutaman sotilaan tai vaikka kymmenienkään menettäminen vuosittain palveluksessa ei merkitse juuri mitään. Vielä vähemmän sotilaiden henkeä arvostetaan sodassa. Kalustoakin riittää ja se on tehty yksinkertaisena uhrattavaksi.
SatSotHist
Kapteeni
Armeija on ensisijaisesti kiinnostunut miten saa riittävästi toimintakykyisiä sotilaita vesistön yli, yksittäisen sotilaan turvallisuus ei ole läheskään yhtä tärkeää. Tuo ajattelu korostuu suurvalloilla, ja NL/Venäjä se tuntuu olevan oikein silmiinpistävä piirre.
Paras ikinä lukemani selostus Taipalsaaren onnettomuuteen johtaneista syistä. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!
Panssarijoukkoja ei voi luoda niin, että annetaan jalkaväkijoukolle vaunut ja toivotaan heidän pärjäävän. Taipalsaaren onnettomuus oli vain jäävuoren huipentuma KAPR:n osaamattomuudessa vaunujen käsittelyssä.
Itse olen viettänyt aikaa BMP-1:n takatilassa. Silloin meillä ei ollut mitään asiaa vesille, vain johtaja ja ajaja. Me satunnaiset jaloittelijat eli panssarijääkärit menimme veneillä.
Jossain isommassa harjoituksessa piti vesistö (oliko Kankaistenjärvi Tuuloksentien itäpuolella) ylittää, mutta tuulta oli liikaa vaunuille. Eikä sitä ollut kuin muutama metri sekunnissa, mutta rauhanajan varomääräys oli todella tiukka. Vaunut kiersivät, me menimme veneillä.
Jossain isommassa harjoituksessa piti vesistö (oliko Kankaistenjärvi Tuuloksentien itäpuolella) ylittää, mutta tuulta oli liikaa vaunuille. Eikä sitä ollut kuin muutama metri sekunnissa, mutta rauhanajan varomääräys oli todella tiukka. Vaunut kiersivät, me menimme veneillä.
BTR-60 vaikuttaa nimenomaan olevan erittäin hyvä uimaan etenkin konstruktion ikä huomioiden. Taipalsaaren onnettomuus oli käyttäjien ja huollon aiheuttama. Seuraaja BTR-80 / BTR-82 taitaa olla huonompi uimaan eli suunnittelussa on suosittu muita ominaisuuksia.
Tuo kyllä ihmetyttää miksi Neuvostoliitto / Venäjä suosi BTR-60 kaltaista layouttia myös myöhemmissä suunnitelmissa (BTR-80/82). Varsovan liitossa oli jo BTR-60 aikaan käytössä puolalaistsekkiläinen OT-64 SKOT:
