Miehistön kuljetus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja noska
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Vastaus taitaa olla: molemmat. Jos autoon saa kiinni suojalevyt ilman suurempia muutoksia, niin hyvä. Mutta rauhanaikana ajellaan ilman levyjä. Tässähän nyt muutaman kk ajan yritettiin suunnitella MAKUPA juuri siksi, että paikallisjoukoilta puuttuu suojaa.

Eli jos autoon saadaan varikkotyönä asennettua suojalevyt, niin ostetaan X-autoa ja vaikka 30% X suojalevyjä.

Siviiliajoneuvot lienee siinä tapauksessa poissa laskuista. Ikkunapinta-alaa on usein julmasti ja helpot kiinnitysmahdollisuudet panssaroinnille puuttuu.

Sotilaspuolelta sitten valinnaisesti panssaroitavista esim. Iveco LMV, JLTV, HMMWV? Tosin kaksi ensinmainittua lienevät melkein yhtä kalliita kuin Sisu GTP, ja umpiperällä GTP omaa suunnilleen kaksinkertaisen miehistönkuljetuskapasiteetin suhteessa mihinkään noista kolmesta. Helpompaa vain ostaa GTP:tä.
 
Aika nopsaanhan BMP-1:t, T-72:t ynnä muut laitettiin pataan. Samoin Zilejä joilla oli ajettu tuskin tuhatta kilometriä. BUKit ehtivät olla käytössä 9 vuotta.

Mutta Ineoksen vertaaminen maailman toiseksi mahtavimman suurvallan sotakonetuotantoon on hyvin pitkälle vietyä ajatusleikkiä. Neukkula ja sen satelliittivaltiot tuottivat Suomessa käytettyä neukkukalustoa niin paljon, että varaosista ei ollut kauhea uupelo vapailla markkinoilla. Ja Venäjä jatkoi monien uustuotantoa.

Ineoksen haittapuolena on se, ettei sitä ole ehditty koetella. Pieni paja, uusi tuote - lastentauteja oikoessa menee aikaa. Vaikka tuote olisikin kasattu tunnettujen valmistajien osista ja suunnittelijoina olisi tunnettu offroad-toimisto. Miten hyvin BMW:n moottori kestää jatkuvaa rääkkiä varusmiesten käsissä? Mikä on ensimmäisten autojen hinta, kun uudet työlaitteet, muotit ja suunnittelu pitää leipoa sisään? Kuinka hyvin komposiittien, alumiinin ja suurlujuusteräksen liitto kestää rynkytystä? Ineos ei saanut alkuperäisiä työlaitteita ja muotteja, joten lopputulemaa ei voida tällaisissa asioissa verrata Lantikkaan.

Katsotaan 10 v ja muutaman kymmenen tuhannen auton jälkeen uudestaan.
Sen verran korjaan että kyllähän BUK:it olivat operatiivisessa käytössä melkein 20 vuotta.
 
Sen verran korjaan että kyllähän BUK:it olivat operatiivisessa käytössä melkein 20 vuotta.
Really? Ensimmäinen ohjus niillä ammuttiin Suomessa PsPR:n plakaatin mukaan v 2000 ja viimeinen 2009. Oletin 90-luvun meininkien lähinnä olevan valmistelevaa työtä eikä suinkaan operatiivista käyttöä.
 
Siviiliajoneuvot lienee siinä tapauksessa poissa laskuista. Ikkunapinta-alaa on usein julmasti ja helpot kiinnitysmahdollisuudet panssaroinnille puuttuu.

Sotilaspuolelta sitten valinnaisesti panssaroitavista esim. Iveco LMV, JLTV, HMMWV? Tosin kaksi ensinmainittua lienevät melkein yhtä kalliita kuin Sisu GTP, ja umpiperällä GTP omaa suunnilleen kaksinkertaisen miehistönkuljetuskapasiteetin suhteessa mihinkään noista kolmesta. Helpompaa vain ostaa GTP:tä.
Tietysti, jos tällaista kaksinaiskäyttövehjettä ei löydy, niin sitten pitää katsella puhtaasti siviilivehkeitä. Mutta olisiko esim. Jeepin tekniikkaan pohjautuva AIL Storm? Löytyy suojattukin versio.

 
Ajatusleikkinä: Neuvostoliitto meni selvitystilaan. Moniko Neuvostoliitosta Suomeen hankittu sotakalu lopetti toimintansa ja sulatettiin pitovaikeuksien takia, kun punalippu laski Kremlissä?
Ei noita pataraudasta valmistettuja museolaitteita voi kovin hyvin verrata moderniin (länsi)kalustoon.


Mutta siis keskusteluun muuten liittyen, kyllä ne panssaroimattomat ottoajonauvotkin takalinjojen toimintaan sopivat ihan hyvin. Tarpeen olisi saada etulinjassa oleville joukoille ja niiden huoltoon panssaroitu kalusto täysimääräisenä. Jotain itse panssaroituja kontteja on turha edes isommin miettiä ennen kuuluisaa harmaata vaihetta, eli kun huomataan että cacca on isosti tuulettimessa ja ollaan tultu yllätetyksi housut kintuissa. No, toivoa sopii että tulevat hallitukset korjaavat viimeisten 20-30 vuoden virheet. Vähän aikaahan ysärin alkupuolella kuljetuskaluston määrät olivat jo melkein riittävät. Ehkä Ukraina opettaa...
 
En parempaa lähdettä löytänyt mutta ainakin Krimin aikaan taisivat vielä olla SA-vahvuudessa.
Buk käsittääkseni poistui vuoden 2015 tienoilla. Ja koulutus alkoi 90-luvun lopulla. Ainakin 15 vuotta sen voi ihan turvallisesti sanoa olleen meillä käytössä. 20 vuotta saattaa olla hiukan yläkanttiin. Viime vuosisadalla olisi ainakin yksi patteri kolmesta ollut varmasti mobilisoitavissa henkilökunnan voimin.
 
Buk käsittääkseni poistui vuoden 2015 tienoilla. Ja koulutus alkoi 90-luvun lopulla. Ainakin 15 vuotta sen voi ihan turvallisesti sanoa olleen meillä käytössä. 20 vuotta saattaa olla hiukan yläkanttiin. Viime vuosisadalla olisi ainakin yksi patteri kolmesta ollut varmasti mobilisoitavissa henkilökunnan voimin.
I stand corrected, kiitän.
 
I stand corrected, kiitän.
Ja onhan noista huhuiltu, että olisivat edelleen olleet varastoissa ja Ukrainaan toimitettavissa. Siinä hommassa taitaa kuitenkin tulla ohjuslaukauksissa ns. hyllyikä vastaan.
 
Ja onhan noista huhuiltu, että olisivat edelleen olleet varastoissa ja Ukrainaan toimitettavissa. Siinä hommassa taitaa kuitenkin tulla ohjuslaukauksissa ns. hyllyikä vastaan.

Meidän ohjukset on sentään 90-luvulta ja taitaa siellä Ukrainassa paukkua paljon vanhempaakin kamaa. Neuvostoperäisen lisäksi Sparrowit, Aspidet, Hawkit...
 
Meidän ohjukset on sentään 90-luvulta ja taitaa siellä Ukrainassa paukkua paljon vanhempaakin kamaa. Neuvostoperäisen lisäksi Sparrowit, Aspidet, Hawkit...
Ja Strelaa 80-luvulta. Ongelmaa tulee vähintäänkin siitä, että meillä ei ole ollut tapana säilöä toiminnaltaan epävarmoja ohjuksia. Kaikilla seula ei välttämättä ole yhtä tiukka, eikä ole tarkkaa tietoa siitä millaista hoitoa vanhat ohjukset mahdollisesti ovat muualla saaneet. Paljon epävarmuuksia. Peruskunnostuksen läpikäynyt 80-luvun ohjus voi olla täysin kurantti vehje.

Taas ollaan kuitenkin OT:n puolella, joten jatkot jossain muussa ketjussa.
 
Ei noita pataraudasta valmistettuja museolaitteita voi kovin hyvin verrata moderniin (länsi)kalustoon.

Nyt oli kyse maastohenkilöautosta eikä lentokoneesta. Yleensä henkilöauton monimutkaisimmat komponentit on suunniteltu kestämään koko auton elinkaari. Kulutusosat on erikseen (jarrupalat, iskunvaimentimet, pyöränlaakerit, tukivarret ym.), mutta yksinkertaisuudessaan niitä valmistavia (valmistamaan kykeneviä) yrityksiä on kuin sieniä sateella. Muutenkin (ainakin länsimaiset) autonvalmistajat ovat pitkälti ulkoistaneet komponenttituotannon (Getrag, Aisin, Bosch, Samsung jne.) ja autonvalmistaja itse lähinnä suunnittelee ja kokoonpanee auton.

Virallisen tuotetuen päättyminen on siis enemmän yksittäisen autonomistajan kuin tuhansia autoja omistavan ongelma. Ensimmäisen auto on käyttökelvoton, jos käy huono tuuri ja ECU hajoaa eikä mistään saa uutta millään järkevällä rahalla. Ison fleetin omistaja voi vain todeta, että väistämättähän tällainen epätodennäköinen tapahtuma sattuu aina välillä ja loppuauto puretaan varaosiksi. Myös itse teetettyjen varaosien hinta on ihan eri luokkaa, jos voi tilata 10 000 kpl jarrulevyjä tehtaalta eikä tarvitse tilata kahta kappaletta paikalliselta konepajalta.

Toki yleisissä merkeissä pitäytymisessä on etunsa. Ilmeisesti PV suosii ajoneuvojen huoltamisessa ja korjaamisessa mahdollisuuksien mukaan kaupallisia toimijoita, missä esim. Toyota on varmasti etulyöntiasemassa huoltoverkostoineen versus Ineoksen "on meillä Helsingissä maahantuonti ja suosittelemme asiakkaillemme Pärnäsen korjaamoa Roihupellossa".
 
Aika nopsaanhan BMP-1:t, T-72:t ynnä muut laitettiin pataan. Samoin Zilejä joilla oli ajettu tuskin tuhatta kilometriä.
Tästä sen verran, että T-72M1 oli meillä käytössä noin 1984-2005 ja BMP-1 erikoisvaunut ovat tietääkseni edelleen käytössä, mahdollisesti perusmallit purettiin varaosiksi (?).
Mutta ZIL-131... se on 1960-luvulla suunniteltu laite käyttämään 1950-luvun ächnologiaa. Bensiinimoottorinen kuorma-auto nyt muutenkaan ei ole ihan tätä päivää, mutta idän ihme teki sen myös suhteellisen tehottomasti. Oikeastaan sen ainoa hyvä puoli oli käynnistyä luotettavasti pakkasella ja huonoa aivan kaikki muu. Tietysti toimiessaan se oli jokseenkin samanlainen kuin muutkin 1950-luvun vastaavat autot.

ZILeillä en paljoa ajanut, mutta olisikohan KrAZeilla ollut pisin huoltotauoton matka mitä koko joukkue sai ajetttua ollut noin 300-400 km. Ne itäautot eivät oikeasti ole kovin hyviä, ne saa ehkä käyntiin mutta niiden pitäminen ajokunnossa tuppaa olemaan työlästä. GAZ-66 nautti mainetta aivan poikkeuksellisen huonona ajoneuvona mihin tahansa käyttötarkoitukseen, esmes sen vaihteensiirtoon olisi tarvinnut jonkinsortin neliköytisen hallinosturin. ZILiä parempaa mainetta nautti samalla moottorilla varustettu Ural, mutta niitä en muista nähneeni koko prikaatissa.

Näihin verrattuna Masi ja jopa Proto olivat aivan eri planeetalta, ja jo palvelusturvallisuuteen vedoten esimihet ajattivat kaikessa ns. varuskunta-ajossa aina länsimaisella kuorma-autolla. Esmes niiden jarrujen toimintaan saattoi aina luottaa.

Mikäli ZILejä yms. idän ihmeitä on vielä ollut varastoissa, toivon todella niiden löytäneen loppusijoituksensa Ukrainasta, paitsi ehkä muutamaa yksilöä museotarkoitukseen. Ovat ne parempia kuin maitokärryt, mutta... sanotaanko että nyt näin yli puoli vuosisataa myöhemmin paljon parempiakin esityksiä on nähty.
 
Tästä sen verran, että T-72M1 oli meillä käytössä noin 1984-2005 ja BMP-1 erikoisvaunut ovat tietääkseni edelleen käytössä, mahdollisesti perusmallit purettiin varaosiksi (?).
Mutta ZIL-131... se on 1960-luvulla suunniteltu laite käyttämään 1950-luvun ächnologiaa. Bensiinimoottorinen kuorma-auto nyt muutenkaan ei ole ihan tätä päivää, mutta idän ihme teki sen myös suhteellisen tehottomasti. Oikeastaan sen ainoa hyvä puoli oli käynnistyä luotettavasti pakkasella ja huonoa aivan kaikki muu. Tietysti toimiessaan se oli jokseenkin samanlainen kuin muutkin 1950-luvun vastaavat autot.

ZILeillä en paljoa ajanut, mutta olisikohan KrAZeilla ollut pisin huoltotauoton matka mitä koko joukkue sai ajetttua ollut noin 300-400 km. Ne itäautot eivät oikeasti ole kovin hyviä, ne saa ehkä käyntiin mutta niiden pitäminen ajokunnossa tuppaa olemaan työlästä. GAZ-66 nautti mainetta aivan poikkeuksellisen huonona ajoneuvona mihin tahansa käyttötarkoitukseen, esmes sen vaihteensiirtoon olisi tarvinnut jonkinsortin neliköytisen hallinosturin. ZILiä parempaa mainetta nautti samalla moottorilla varustettu Ural, mutta niitä en muista nähneeni koko prikaatissa.

Näihin verrattuna Masi ja jopa Proto olivat aivan eri planeetalta, ja jo palvelusturvallisuuteen vedoten esimihet ajattivat kaikessa ns. varuskunta-ajossa aina länsimaisella kuorma-autolla. Esmes niiden jarrujen toimintaan saattoi aina luottaa.

Mikäli ZILejä yms. idän ihmeitä on vielä ollut varastoissa, toivon todella niiden löytäneen loppusijoituksensa Ukrainasta, paitsi ehkä muutamaa yksilöä museotarkoitukseen. Ovat ne parempia kuin maitokärryt, mutta... sanotaanko että nyt näin yli puoli vuosisataa myöhemmin paljon parempiakin esityksiä on nähty.
Taidat olla it-mies?
 
Vai pioneeri, jos on Krazilla ajellut.
Mahdollista 👍 kuulosti vain niin tutulta vuodatuksesta ajalta, kun VarsItPsto siirrettiin Turusta Parolannummelle ja he kieltäytyivät ajamasta Zileillä 🤣 ZiL oli ehdottomasti yksi paras mska maastossa ja todella talvella toimiva. Rovajärvellä vietiin maalitauluja paikkoihin mihin ei sisulla päässyt.

Olisi pätevää kalustoa edelleen valmiusvarastoissa, mutta ei ole enää yhtään autoa jäljellä ei edes erikoisajoneuvona.
 
Mahdollista 👍 kuulosti vain niin tutulta vuodatuksesta ajalta, kun VarsItPsto siirrettiin Turusta Parolannummelle ja he kieltäytyivät ajamasta Zileillä 🤣 ZiL oli ehdottomasti yksi paras mska maastossa ja todella talvella toimiva. Rovajärvellä vietiin maalitauluja paikkoihin mihin ei sisulla päässyt.

Olisi pätevää kalustoa edelleen valmiusvarastoissa, mutta ei ole enää yhtään autoa jäljellä ei edes erikoisajoneuvona.
Onneksi useammat MAAKKilaiset ovat tuntuneet hamstraavan Zilejä ja kunnostavan niitä käyttökuntoon, joten ainakin PAIKP:llä on Zilejä kun pilliin vihelletään :D

Voin toisaalta uskoa myös @Samovarius vuodatuksen aiheesta. Mobilistissa oli piikkinokka-Zilin koeajo joskus, ja ajaja totesi: Maantiellä liki hengenvaarallinen, mutta mitä huonommaksi ura muuttui, sitä paremmin ZIL kulki.
 
Palatakseni Lantikan korvaajaan, olisiko militarisoitu Jeep Wrangler israelilaiseen tyyliin mitään? Taitaa olla ainoita puhtaahkoja maastoautoja vielä myynnissä. Lisenssivalmistus (lue: kokoonpano) Uuteenkaupunkiin?
 
Back
Top