Tästä sen verran, että T-72M1 oli meillä käytössä noin 1984-2005 ja BMP-1 erikoisvaunut ovat tietääkseni edelleen käytössä, mahdollisesti perusmallit purettiin varaosiksi (?).
Mutta ZIL-131... se on 1960-luvulla suunniteltu laite käyttämään 1950-luvun ächnologiaa. Bensiinimoottorinen kuorma-auto nyt muutenkaan ei ole ihan tätä päivää, mutta idän ihme teki sen myös suhteellisen tehottomasti. Oikeastaan sen ainoa hyvä puoli oli käynnistyä luotettavasti pakkasella ja huonoa aivan kaikki muu. Tietysti toimiessaan se oli jokseenkin samanlainen kuin muutkin 1950-luvun vastaavat autot.
ZILeillä en paljoa ajanut, mutta olisikohan KrAZeilla ollut pisin huoltotauoton matka mitä koko joukkue sai ajetttua ollut noin 300-400 km. Ne itäautot eivät oikeasti ole kovin hyviä, ne saa ehkä käyntiin mutta niiden pitäminen ajokunnossa tuppaa olemaan työlästä. GAZ-66 nautti mainetta aivan poikkeuksellisen huonona ajoneuvona mihin tahansa käyttötarkoitukseen, esmes sen vaihteensiirtoon olisi tarvinnut jonkinsortin neliköytisen hallinosturin. ZILiä parempaa mainetta nautti samalla moottorilla varustettu Ural, mutta niitä en muista nähneeni koko prikaatissa.
Näihin verrattuna Masi ja jopa Proto olivat aivan eri planeetalta, ja jo palvelusturvallisuuteen vedoten esimihet ajattivat kaikessa ns. varuskunta-ajossa aina länsimaisella kuorma-autolla. Esmes niiden jarrujen toimintaan saattoi aina luottaa.
Mikäli ZILejä yms. idän ihmeitä on vielä ollut varastoissa, toivon todella niiden löytäneen loppusijoituksensa Ukrainasta, paitsi ehkä muutamaa yksilöä museotarkoitukseen. Ovat ne parempia kuin maitokärryt, mutta... sanotaanko että nyt näin yli puoli vuosisataa myöhemmin paljon parempiakin esityksiä on nähty.
kuulosti vain niin tutulta vuodatuksesta ajalta, kun VarsItPsto siirrettiin Turusta Parolannummelle ja he kieltäytyivät ajamasta Zileillä 
ZiL oli ehdottomasti yksi paras mska maastossa ja todella talvella toimiva. Rovajärvellä vietiin maalitauluja paikkoihin mihin ei sisulla päässyt.
