Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Ei kyse ole siitä, että olisin käsittänyt kyseen olevan Pasien korvaamisesta, vaan että saadaanko panssarikontilla sellaista hyötyä, mitä siihen sidottava pääoma edellyttää. On se mahdollista, mutta olen skeptinen.
Tuo asia on tosiaan iso kysymysmerkki. Joukkohan jämähtää helposti paikalleen ottaessaan sirpalekuuron niskaansa, kun ajoneuvotekniikka vaurioituu/tuhoutuu, vaikka miehistötappiot jäisivät vähäisiksi. Näin ollen suojauksen positiivinen arvo sotilaallisessa mielessä rajautuisi lähinnä sen taisteluhenkeä kasvattavaan vaikutukseen. Negatiivisia taas olisivat ajoneuvojen lisääntyvä paino (sitä myöten heikentynyt maastoliikkuvuus ja lisääntynyt huoltorasite) sekä rahallinen investointi.
Toisaalta jos kontti maksaa esim. 60 000 euroa ja nuorehkon reserviläisen arvo on vaikkapa 6 miljoonaa euroa, niin keskimäärin yhden kontin sadasta pitää pelastaa yhden taistelijan henki ja investointi on jo maksanut itsensä takaisin. Toki tämä on valtion talouden kannalta tehtävää tarkastelua.
Niin, tämä tunnetaan tunnetusti taloustieteessä nimellä vaihtoehtoiskustannukset. Sotilaallisesti suojauksen arvo on kyllä paljon suurempi, kuin pelkkä henkinen vaikutus, sillä se säästää koulutettujen ja varustettujen sotilaiden henkiä, jotka voivat osallistua toiseen taistelutoimeen vaikka ajuneuvo tuhoutuisi matkalla ensisijaiseen.
Mutta ei tuo edelleenkään ole mikään ratkaisu. Jos tarkoitus on nostaa suorituskykyä se ratkaisu ei ole traktorit ja kevytsirpalesuojalevyt. Miksi sijoittaa euroakaan suojaan jos suorituskyky ei lisäänny? Miehistä meillä ei tule ensin pula, eikä niiden suojaaminen varsinkaan missään takalinjoilla ole mikään prioriteetti. Pula on ja tulee olemaan vihollisen modernin tulivaikutuksen alla painopisteessä hyökkäämään kykynevistä joukoista. Korostan sanaa joukko. Näiden varustaminen on maavoimille kriittistä tulevaisuudessa tulevaisuuden sodankuvassa ja siksi poikkeuksellisesti uskon tässä määrän laatuun ts. halpaan ja riittävän hyvään.
Reservillä on reippaasti kokoa ja taistelijoiden tuotantotahti on osapuilleen 20 000 vuodessa. Homma ei kaadu rivimiesten puutteeseen, ei varsinkaan, kun rivimiesten merkitys vähenee kaiken aikaa (esim. logistiikkaketjun koneellistuminen ja miesvoimaintensiivisten asejärjestelmien katoaminen).
S355:sta en tosiaan käyttäisi ballistiseen suojaukseen. Ramor, Armox, ad hoc Hardox. Ainoa mihin voisin perusrakenneterästä käyttää, on miinasuojaan, esimerkiksi kennorakenteisena uumien materiaalina vs pintalevyt, jotta uumalle saadaan tarpeeksi plastista kapasiteettia. Mutta sekin on tapauskohtaista, ja vaatisi laskentaa.Tarkoitin peruslaatuista terästä jota on yleisesti saatavilla. Jos käytetään pehmeämpää, kuten S355J2 jonka HB arvo on vain luokkaa 200, silloin sitä tarvitaan reilusti paksummin kuin varsinaista panssariterästä. Tokihan järkevintä olisi valmistaa nuo aikanaan kunnon tavarasta.
En nyt pitäisi BTR-152:sta minään ad hocina amerikkalaisten Vietnamin tykkirekkojen tapaan. Vai onko Senator myöskin ad hoc? Sehän on panssarikori kasattuna 4x4:n kuorma-auton rungolle. BTR-152:sta tuotettiin ihan tehdastyönä, tykkirekkoja paikallisilla varikoilla hitsailemalla levyjä koreihin kiinni ja tekemällä hiekkasäkkihäkkejä.En edelleenkään pidä sellaista tuotetta juuri muuna, kuin parempana kuin ei mitään. Tolleen vertailun vuoksi, neukkujen BTR-152 on aikalailla kuvattu ajoneuvo, mutta paljon näppärämpi versio: se on yksinkertaisesti panssarikuorella vuorattu 6x6 kuorma-auto. Sitä pidettiin kuitenkin vanhentuneena jo 1960-luvulla, ja vaikka amerikkalaiset tekivät vähän vastaavia ad hoc-tykkirekkoja Vietnamissa, ne olivat kuitenkin juuri sitä ad hocia: lähinnä parempi kuin ei mitään.
Mitä täällä taas horistaan, on tainnut helle pehmittää päät. Vois vaikka jatkaa huumorisivuilla konttijuttuja. Tuollaisia ei todellakaan tarvita, jos tarvittaisiin niitä olis jo. Mistä ihmeestä nämä ideat sikiää.
Tämä ei kyllä hyväksi muutu vaikka kullittais ne kontit. Muutoin olet kyllä oikeassa tuosta ideoinnista.Eiköhän niitä ajattelevilla ihmisillä tule kuin luonnostaan.
Joskus hyvät ideat kuulostaa alkujaan typeriltä. Jos haluaa, että jotain uusia ideoita syntyy niin niitä typeriäkin ideoita pitää kestää.
En nyt pitäisi BTR-152:sta minään ad hocina amerikkalaisten Vietnamin tykkirekkojen tapaan. Vai onko Senator myöskin ad hoc? Sehän on panssarikori kasattuna 4x4:n kuorma-auton rungolle. BTR-152:sta tuotettiin ihan tehdastyönä, tykkirekkoja paikallisilla varikoilla hitsailemalla levyjä koreihin kiinni ja tekemällä hiekkasäkkihäkkejä.
Meillä on ikäluokat pienentyneet nyt 30 vuoden ajan, joten mikäli touhua on tarkoitus jatkaa Douglas Haigin doktriinilla, voidaan ihan hyvällä syyllä kysyä, että onko PV:n tarkoitus toimia kansakunnan säilyttämiseksi vai tuhoamiseksi?
Panssarikontti kuorma-auton päällä ei välttämättä tuo juuri ollenkaan lisää kykyä sille joukolle hyökätä, mutta sama määrä rahaa muuhun varustukseen voi hyvinkin sitä tehdä - tätä varmaan myös toveri @CV9030FIN on tarkoittanut?
Taitaa olla ylitulkintaa, koska viittaan koko ajan siihen, että millainen varustus auttaa välttämään tappioita eniten. Kyse on siis edelleen oikeastaan vaihtoehtoiskustannuksista, ja siitä, että onko panssarikontti kannattava ja hyödyllinen investointi. Itelleni tulee sen verran epätoivoisen oloinen tuoksu ajatuksesta, että pohdin ihan tosissani, että olisivatko tappiot vähäisempiä hankkimalla sen sijaan vaikkapa kattava pimeätaistelukyky ja käymällä vihollisen kimppuun tälle selvästi epäedullisemmissa olosuhteissa.En ihan pysy kärryillä ajatuksenjuoksusi kanssa. Ensimmäisessä kappaleessa pidät tärkeänä miestappioiden välttämistä. Jälkimmäisessä kappaleessa taas olet sitä mieltä, että hyvä tulee, kun ostetaan traktorinlavajoukoille Tadiranin radiot tms. suojattujen ajoneuvojen sijaan ja laitetaan hyökkäämään vihollisen terässateeseen painopisteessä. Siinähän sitä vasta raatoa tulee, kun ilman tulivoimaa ja ilman suojaa lähdetään hyökkäämään!
Taitaa olla ylitulkintaa, koska viittaan koko ajan siihen, että millainen varustus auttaa välttämään tappioita eniten. Kyse on siis edelleen oikeastaan vaihtoehtoiskustannuksista, ja siitä, että onko panssarikontti kannattava ja hyödyllinen investointi. Itelleni tulee sen verran epätoivoisen oloinen tuoksu ajatuksesta, että pohdin ihan tosissani, että olisivatko tappiot vähäisempiä hankkimalla sen sijaan vaikkapa kattava pimeätaistelukyky ja käymällä vihollisen kimppuun tälle selvästi epäedullisemmissa olosuhteissa.
Wikin mukaan tehopainosuhde oli noin 10 hv/tonni, joten moottori tosiaan vaikuttaa hyvin alimitoitetulta. Tuo oli ongelma muutenkin, kevyitä ja tehokkaita vaunumoottoreita ei ollut, joten yritettiin saada patarautamoottoreista irti tarvittavia tehoja.En tarkoittanut sen oleva ad hoc, vaan että sellainen ajoneuvo ad hocista parhaimmillaan voi tulla, eli tavallinen kuorma-auto panssarikorilla. Parempi kuin ei mitään, muttei hyvä. Juuri siksihän se korvattiinkin ensilinjan käytössä suht pian.
Tosin kieltämättä BTR-152:n tapauksessa asiaan on voinut vaikuttaa ihan se WW2 aikainen bensiinimoottorinen ZiS-alusta, joka ei varmasti ollut mitenkään priimaa.
Suorakutonen, puolet V-54 moottorista.BTR-50:n V6 moottori 240 hepalla
Niin olikin, käsi ylös virheen merkiksi! Jatkakaa.S
Suorakutonen, puolet V-54 moottorista.