MiG-35

Nuillahan on tietääkseni lentäjiä myöten kaikki ulkoistettu. Entisiä RAF:n lentäjiä ainakin ollu noiden persianlahden öljymaiden ilmavoimissa.

Niin on. Ja tuosta on olemassa pitkät perinteet aina 60-luvulta lähtien kun britit mm. kouluttivat Jordanian ilmavoimien lentäjiä käyttämään Hawker Hunteria. Sittemmin keikkahommia on ollut myös Sepecat Jaguar -kuskeilla, Tornadoista nyt puhumattakaan. Eurofighterin kanssa oletettavasti sama homma.
 
venäläistä IT:tä oli kai Irakilla 1991 ja Serbialla 1999. Eivät kai kovin montaa pudotusta saaneet aikaan. Eivät tosin hävittäjätorjunnallakaan. Mutta kuvittelisin, että huonon koulutuksen vaikutuksella IT-ohjusten ampumisessa olisi pienempi merkitys kuin hävittäjätorjunnassa.

Iso osa ko. kalustosta oli kuitenkin kymmeniä vuosia vanhaa ja tekniikaltaan täysin alakynnessä. Serbit osoittivat tosin sen että osaava käyttäjä sillä vanhalla kamallakin voi tehdä aika paljon hallaa vaikka pelkkiä pudotuksia (2kpl, f-16 ja f-117) voi katsoa kieroon. Irakilaiset taas olivat IT-operaattoreina niin tumpeloita että saivat tasan sen mitä tilasivat.

Venäläinen IT on villi kortti - sellainen superase se ei varmasti ole (esim. s-300 / s-400) kuin venäläiset mielellään esittävät mutta kaikista aselajeista sitä lähtisin viimeisenä ylenkatsomaan. Länsi-ilmavoimat ovat ainakin suhtautuneet uhkaan vakavasti, mielestäni ei ainoastaan pumpatakseen lisää verorahaa hankintoihinsa. Kyllä minä otan S-400:n vakavampana uhkana kuin PAK-FAn, MiG-35:n...tai Armatan.
 
Kaikkihan naapurilla on nykyään superia.. superhävittäjiä, supertankkeja, superohjuksia, supersukellusveneitä, supersoppatykkejä, supermiehiä ja kai vielä superpallojakin. Olkoon, syötetään niille läntistä kryptoniittia kuten ennenkin.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201702052200065447_ul.shtml

Nyt siitä leivottiin ainutlaatuinen superhävittäjä.

T-80 oli toinen aikakautensa "superase" johon lisättiin jos jonkunlaista mielikuvitusominaisuutta. Yllättäen nämä olivat osin samoja ominaisuuksia joita olisi ollut tuolloin suunnitteilla olevassa (ja kalliissa) MBT-70 -vaunussa...

Nykyään tätä "super"hommaa levittävät tosiaan venäläiset itse, ja Iltalehden tyyppiset "Suomi on vallattu kahdessa päivässä" -juttuja syystäkin nimeämättä jätettyjen 'turvallisuuspolitiikan asiantuntijoiden' avulla julkaisevat mediat ottavat kopin Sputnikin heittämästä pallosta.

Aina kun näen jostain venäläisaseesta etuliitteen "super", kertoo se korviini sen että "Jaahas, taas on niiltä rahat siinä määrin vähissä/varastettu/hassattu, että ei tulla saamaan korvaajiksi jollekin poistuvalle entistä lukumäärää - siispä ne vähät korvaajat ovatkin superia".

Esimerkki: Ilta-Sanomat kirjoitti Venäjän "SUPERYDINOHJUKSESTA". Käytännössä tästä voi päätellä, että Venäjällä ei tule riittämään rahaa uusia kaikkia 5000:ta ydinmakkaraansa. Ennemmin väittäisin että tilalle tulee Kiina-tyyppisesti ehkä 100-500 ohjusta, mutta nehän ovatkin superohjuksia...
http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001177876.html

Eiköhän homma ole niin, että Suomen käytettynä hankkima, hyvin pidetty ja hyvänä pidettävä länsimateriaali peittoaa lähes joka asiassa jokaisen Venäjän "supervehkeen". Mutta on niillä silti sitä kamaa enemmän pistää tuleen, ei sen puoleen.

Täytyy nyt muistaa toisaalta, että MiG-25:n superius oli USA:n hallinnon tarkoituksellinen ylilyönti, jolla buustattiin oman asetuotannon tärkeyttä. Eiköhän se ole sama täälläkin; jos mielikuva vastapuolen kalustosta on surkea, ei torjuntavälineiltä vaadita vastaavaa laatua. Vastaavasti länsikalustolta vaaditaan laatua kriittisesti, koska oma kalusto halutaan kohtuullisen vikavapaana, jos mahdollista.

MiG-25 hehkutus tosiaan taisi olla ihan jenkkilähtöistä, ei Neukkujen itsensä masinoimaa. Eroaa siis paljon näistä edellämainituista.
 
Omasta mielestäni tämä oli lähinnä hauska vitsi, koska taisteluarvoltaan nuo meille tarjotut neukkujen Migit vastasivat juurikin 1970-luvun alun länsikoneita...

Koska olen haikaillut jo venäläisten kuorma-autojen perään, niin haikaillaanpa nyt oikein kunnolla MiG-29:n perään. :)

MiG-29:n, kuten muidenkin neljännen sukupolven konetyyppien, liikehtimiskyky on selvästi parempaa luokkaa kuin 1970-luvun alussa yleisesti käytössä olleissa länsimaisissa konetyypeissä, kuten Draken, F-4, F-5 ja Mirage III. MiG-29:n "tappavuutta" lähitaistelussa lisäävät olennaisesti koneen kypärätähtäin ja kehittynyt lyhyen kantaman infrapunaohjus. Asia tuli länsimaille pienoisena järkytyksenä, kun Saksat yhdistyivät ja NVA:n ilmavoimien MiG-29:t päätyivät harjoituskentille ottamaan yhteen länsikoneita vastaan. Esimerkiksi hyvin liikehtimiskykyinen F-16 osoittautui liki harjoitusmaaliksi parempaa lähitaisteluohjusta ja kypärätähtäintä vastaan.

BVR-kyvyn osalta MiG-29 ei ole mitenkään ihmeellinen, mutta eipä olleet 1970-luvun alun länsikoneetkaan avioniikan kehittymättömyyden takia. MiG-29 sentään kykeni ampumaan tutkaohjuksia näköetäisyyden ulkopuolelle, kun taas osa länsikoneista (esim. Draken ja F-5) ei omannut BVR-kykyä lainkaan. MiG-29 ja F-4 olisivat varmaan olleet lähimpänä toisiaan tässä suhteessa, sillä esim. Mirage III:n BVR-ohjuksena käytetty R.530 ylsi vain 20 kilometriin asti.

MiG-29:n lyhyehkö toimintasäde olisi ollut ehkä suurin heikkous verrattuna 1970-luvun alun länsikoneisiin, mutta eiköhän sillä oltaisi pärjätty kohtuullisen hyvin hajautettuihin tukikohtiin pohjautuvan järjestelmän ansiosti.

Vastuuvapautuslausekkeena todettakoon, että en missään tapauksessa toivo MiG-29:n tulleen valituksi Hornetin sijaan 1990-luvulla. Mutta olisi se nyt sentään ollut parempi vaihtoehto kuin 1970-luvun alun länsikoneet, ainakin jos kustannusseikat jätetään sivuun ja tuijotetaan vain yhden koneen taistelutehoa.
 
Vastuuvapautuslausekkeena todettakoon, että en missään tapauksessa toivo MiG-29:n tulleen valituksi Hornetin sijaan 1990-luvulla. Mutta olisi se nyt sentään ollut parempi vaihtoehto kuin 1970-luvun alun länsikoneet, ainakin jos kustannusseikat jätetään sivuun ja tuijotetaan vain yhden koneen taistelutehoa.

Onhan sekin sentään jonkinlainen löyhä luottamuslause koneelle, että jos Venäjä päättäisi lähteä hunsvottimaisuuksiin Baltiassa niin Kaliningradissa ja muualla joutuisivat vielä vuosikausia takuuvarmasti ennen pitkää tekemisiin NATO-ilmavoimien varhaisen mallin MiG-29:ien kanssa. Ohjaksissa perinteiseen maansa tyyliin (tyhmän?)rohkeat, mutta olettaakseni myös taitavat ja konetyyppinsä läpikotaisin hallitsevat miehet (ja varmaan joku nimim. tulikomennon minkkiketjuunkin lisäämä puolatar...? :D ) jotka tuskin rakastavat ajatusta venäläisistä taas kerran mellastamassa rajojensa tuntumassa.

blitzyditz@14.jpg


Kaikki yhdessä:
"Stoltenbergi sano että nyt sitä lähtään, Arche-eria ryssien suihkumottiin tähtään..."

:D

6af0c837a41cc376bfc396aeeb99b42e.jpg
 
Koska olen haikaillut jo venäläisten kuorma-autojen perään, niin haikaillaanpa nyt oikein kunnolla MiG-29:n perään. :)

MiG-29:n, kuten muidenkin neljännen sukupolven konetyyppien, liikehtimiskyky on selvästi parempaa luokkaa kuin 1970-luvun alussa yleisesti käytössä olleissa länsimaisissa konetyypeissä, kuten Draken, F-4, F-5 ja Mirage III. MiG-29:n "tappavuutta" lähitaistelussa lisäävät olennaisesti koneen kypärätähtäin ja kehittynyt lyhyen kantaman infrapunaohjus. Asia tuli länsimaille pienoisena järkytyksenä, kun Saksat yhdistyivät ja NVA:n ilmavoimien MiG-29:t päätyivät harjoituskentille ottamaan yhteen länsikoneita vastaan. Esimerkiksi hyvin liikehtimiskykyinen F-16 osoittautui liki harjoitusmaaliksi parempaa lähitaisteluohjusta ja kypärätähtäintä vastaan.

BVR-kyvyn osalta MiG-29 ei ole mitenkään ihmeellinen, mutta eipä olleet 1970-luvun alun länsikoneetkaan avioniikan kehittymättömyyden takia. MiG-29 sentään kykeni ampumaan tutkaohjuksia näköetäisyyden ulkopuolelle, kun taas osa länsikoneista (esim. Draken ja F-5) ei omannut BVR-kykyä lainkaan. MiG-29 ja F-4 olisivat varmaan olleet lähimpänä toisiaan tässä suhteessa, sillä esim. Mirage III:n BVR-ohjuksena käytetty R.530 ylsi vain 20 kilometriin asti.

MiG-29:n lyhyehkö toimintasäde olisi ollut ehkä suurin heikkous verrattuna 1970-luvun alun länsikoneisiin, mutta eiköhän sillä oltaisi pärjätty kohtuullisen hyvin hajautettuihin tukikohtiin pohjautuvan järjestelmän ansiosti.

Vastuuvapautuslausekkeena todettakoon, että en missään tapauksessa toivo MiG-29:n tulleen valituksi Hornetin sijaan 1990-luvulla. Mutta olisi se nyt sentään ollut parempi vaihtoehto kuin 1970-luvun alun länsikoneet, ainakin jos kustannusseikat jätetään sivuun ja tuijotetaan vain yhden koneen taistelutehoa.

F-15 Eagle lensi ensilentonsa vuonna 1972 ja otettiin palveluskäyttöön vuonna 1976. Samoin F-14 Tomcat tuli palveluskäyttöön 1970-luvulla.

Ei niin paljoa kiinnosta nämä ynnä muut tason länsikoneet 1970-luvulta...

Sitä paitsi F-4, F-5 ja Mirage III yms. tulivat palveluskäyttöön jo 1960-luvulla. Verrataan ihan reilusti 1970-luvun koneita 1970-luvun koneisiin ja 1960-luvun koneita 1960-luvun koneisiin.
 
F-15 Eagle lensi ensilentonsa vuonna 1972 ja otettiin palveluskäyttöön vuonna 1976. Samoin F-14 Tomcat tuli palveluskäyttöön 1970-luvulla.

Ei niin paljoa kiinnosta nämä ynnä muut tason länsikoneet 1970-luvulta...

Sitä paitsi F-4, F-5 ja Mirage III yms. tulivat palveluskäyttöön jo 1960-luvulla. Verrataan ihan reilusti 1970-luvun koneita 1970-luvun koneisiin ja 1960-luvun koneita 1960-luvun koneisiin.

Kirjoitit "1970-luvun alun länsikoneista". Et esimerkiksi "1970-luvun länsikoneista". Painotit siis tarkastelua nimenomaan vuosikymmenen alun länsikoneisiin.

Et voi verrata palveluskäytössä olevaa konetyyppiä vielä kehityksessä olevaan konetyyppiin. Ensilennosta palveluskäyttöön tarvitaan vielä paljon kehitystyötä. Esimerkiksi F-35A teki ensilennon vuonna 2006, mutta koneen todelllinen taisteluarvo oli tuolloin olematon mm. puuttuvien aseintegraatioiden takia. Konetyyppi otettiinkin palveluskäyttöön vasta liki 10 vuotta myöhemmin.

Kuten kerrot itsekin, F-15 otettiin palveluskäyttöön 1976, eli lähempänä vuosikymmenen loppua kuin alkua. Tomcat on ainoa neljännen sukupolven länsimainen konetyyppi, jota voisi edes teoriassa kutsua "1970-luvun alun länsikoneeksi", koska se otettiin palveluskäyttöön vuosikymmenen alkupuoliskolla vuonna 1974. Senkin osalta 1970-luvun puoliväli olisi täsmällisempi ilmaus ja lukijalle helpompi ymmärtää, koska 1974 on lähempänä vuosikymmenen puoliväliä kuin alkua.
 
Nykyään tätä "super"hommaa levittävät tosiaan venäläiset itse, ja Iltalehden tyyppiset "Suomi on vallattu kahdessa päivässä" -juttuja syystäkin nimeämättä jätettyjen 'turvallisuuspolitiikan asiantuntijoiden' avulla julkaisevat mediat ottavat kopin Sputnikin heittämästä pallosta.

Aina kun näen jostain venäläisaseesta etuliitteen "super", kertoo se korviini sen että "Jaahas, taas on niiltä rahat siinä määrin vähissä/varastettu/hassattu, että ei tulla saamaan korvaajiksi jollekin poistuvalle entistä lukumäärää - siispä ne vähät korvaajat ovatkin superia".

Esimerkki: Ilta-Sanomat kirjoitti Venäjän "SUPERYDINOHJUKSESTA". Käytännössä tästä voi päätellä, että Venäjällä ei tule riittämään rahaa uusia kaikkia 5000:ta ydinmakkaraansa. Ennemmin väittäisin että tilalle tulee Kiina-tyyppisesti ehkä 100-500 ohjusta, mutta nehän ovatkin superohjuksia...
http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001177876.html

Eiköhän homma ole niin, että Suomen käytettynä hankkima, hyvin pidetty ja hyvänä pidettävä länsimateriaali peittoaa lähes joka asiassa jokaisen Venäjän "supervehkeen". Mutta on niillä silti sitä kamaa enemmän pistää tuleen, ei sen puoleen.



MiG-25 hehkutus tosiaan taisi olla ihan jenkkilähtöistä, ei Neukkujen itsensä masinoimaa. Eroaa siis paljon näistä edellämainituista.

Voi tästä tulla suomalainenkin ilmiö. Kun huomataan, että hallitus ei haluakaan käyttää tarvittavaa määrää rahaa 60 x F-35:n ostamiseen, niin sitten uutisoidaan, että uusia super-hävittäjiä ei tarvita kuin 40kpl ja sillä saadaan perinteisiä hävittäjiä käyttäen 60kpl vastaava suorituskyky. Merivoimat myös, kun muka 4 alusta korvaa 7, mutta jos ne onkin super-fregatteja niin sehän on ihan eri asia!!
 
Voi tästä tulla suomalainenkin ilmiö. Kun huomataan, että hallitus ei haluakaan käyttää tarvittavaa määrää rahaa 60 x F-35:n ostamiseen, niin sitten uutisoidaan, että uusia super-hävittäjiä ei tarvita kuin 40kpl ja sillä saadaan perinteisiä hävittäjiä käyttäen 60kpl vastaava suorituskyky. Merivoimat myös, kun muka 4 alusta korvaa 7, mutta jos ne onkin super-fregatteja niin sehän on ihan eri asia!!

Veikkaan että noin se tulee menemään, varsinkin jos seuraavien vaalien jälkeen demarit ovat pääministeripuolue. Ovat varmasti mielellään vähentämässä hankittavien koneiden määrää tuosta kuudestakymmenestä. Hallituskumppaneina sitten vas. ja vihr. niin menee päätös helposti läpi. Suomen puolustuskyky onkin sitten noille jo toisarvoinen seikka.
 
Se ei kyllä ole minkäänlainen yllätys jos konemäärästä lopulta tingitään. Uskoisin se olevan esissä ihan hallituskokoonpanoista riippumatta. Kauppahinta on pakko puristaa sinne hintahaarukan alapäähän ja sehän ei onnistu kuin leikkaamalla reippaasti määrää. Joku 40-45 konetta on varmaankin realistinen hankintamäärä. Tai mitä Ilmavoimat nyt saa 6 miljardin tilausvaltuuteen mahdutettua.
 
Toisaalta Norjassa meni läpi vaatimus, että konemäärä ei laske. Juttua on pedattu sen verran hyvissä ajoin ja isoon ääneen, että sanoisin olevan ihan hyvät mahdollisuudet 60 koneelle.
 
F-15 Eagle lensi ensilentonsa vuonna 1972 ja otettiin palveluskäyttöön vuonna 1976. Samoin F-14 Tomcat tuli palveluskäyttöön 1970-luvulla.

Ei niin paljoa kiinnosta nämä ynnä muut tason länsikoneet 1970-luvulta...

Sitä paitsi F-4, F-5 ja Mirage III yms. tulivat palveluskäyttöön jo 1960-luvulla. Verrataan ihan reilusti 1970-luvun koneita 1970-luvun koneisiin ja 1960-luvun koneita 1960-luvun koneisiin.

No, jos katsotaan MiG-29:n lähintä länsimaista vastinetta, niin eihän F-16:lla ollut BVR-ohjusta ennen vuotta 1991, pl. jotkut harvat joihin sai 2 Sparrowia. Mirage 2000 pystyi myös kantamaan Super 530-ohjusta mutta osassa koneissa oli surkea RDM-tutka. Tietysti palveluskäytössä MiG-29:iä oli kasarina vielä suht vähän, F-16:tta oli Natolla varmaan 3 kertaa enemmän.
 
Toisaalta Norjassa meni läpi vaatimus, että konemäärä ei laske. Juttua on pedattu sen verran hyvissä ajoin ja isoon ääneen, että sanoisin olevan ihan hyvät mahdollisuudet 60 koneelle.

Norjan konemäärä olikin jo valmiiksi laskenut, ysärin alussahan Norjalla oli vielä n. 90 hävittäjää.
50 konetta pitäisin itse realistisena, kuuteenkymmeneen vaaditaan jo pientä ihmettä ja myönteistä talouskehitystä.
 
Nojaa, norskien F-5:t olivat vähän sellasia Volksjägereitä.
 
Nojoo, eihän niiden taisteluarvo ollut enää kummoinen. Paljon huonompi kuin vaikka Drakenin. Rynnäkkökoneena F-5 oli vielä ok. En nyt muista oliko heillä viimeisinä käytössä tiedusteluversiot?
Varmaan ne olisi korvattu F-16:n lisähankinnoilla jos kylmä sota olisi jatkunut?
 
Heh, Sveitsissähän oli vielä tovi sitten RESERVIN hävittäjälentäjiä F-5:lla :) Varmaan niillä olisi sopivilla taktiikoilla ollut taisteluarvoa jotakin kummallista Sveitsiin-hyökkääjää vastaan, mutta hieman tuli sellainenkin mieleen että se oli hyvää reserviläistoimintaa pankkiireille ym. joita siellä pilotteina oli... saattoivat sitten paikallisella ABC:llä hengailla lentohaalareissa kahvia juomassa, ammattipilottien loputtomaksi harmitukseksi... :rolleyes:
 
No, jos katsotaan MiG-29:n lähintä länsimaista vastinetta, niin eihän F-16:lla ollut BVR-ohjusta ennen vuotta 1991, pl. jotkut harvat joihin sai 2 Sparrowia. Mirage 2000 pystyi myös kantamaan Super 530-ohjusta mutta osassa koneissa oli surkea RDM-tutka. Tietysti palveluskäytössä MiG-29:iä oli kasarina vielä suht vähän, F-16:tta oli Natolla varmaan 3 kertaa enemmän.

Mitenkäs 80-luvun MiG-29 olisi pärjännyt esim. JA-37 Viggeniä vastaan ? Viggenissähän oli ymmärtääkseni sangen kehittynyt BVR-kyky. Skyflash-ohjus (AIM-7) ja STRIL-60 -tietovuojärjestelmä oli ilmeisen pätevä kombinaatio. Kaartotaistelutilanteessa ruotsalaiskone olisi todnäk ottanut dunkkuun, mutta ei välttämättä BVR-etäisyydeltä, näin veikkaisin.
 
Back
Top