kimmo.j kirjoitti:Mitä odotat jos Suomi ajautuu sotaan Venäjää vastaan? Torjuntavoitto ja parin maakunna menetys, lienee parasta mitä voidaan saavuttaa. Kerro ihmeessä jos olet toista mieltä. Tietysti jos ajattelee vain verenhimoisesti suorasääriseksi saatujen vihollisten määrää, voi yksi pataljoona olla pettymys.
No ehkä olisi pitänyt laittaa "torjuntavoitto" - olisi ehkä selkeämmin kuvannut ajatusta.
Puolustusvoimien tehtävänä on ehdottomasti vihollisen lyöminen. Käytännössä tuo tehdään lyömällä hyökkääjä päähyökkäyssuunnissa. Käytännössä tämä tarkoittaa verisiä ratkaisutaisteluja mm. eteläiselllä rantamaalla. Suomeksi sanottuna se asetelma mihin strategian pitää perustua on se, että vihollisen hyökkäykseltä otetaan "hööki" pois ilman, että kyseinen hyökkääjä saavuttaa niitä strategisia tavoitteita mitä se on ajamassa. Näinhän sitä tapahtui kesällä 1944, ei silloinkaan ratkaisu tapahtunut elegantisti saartamalla tai pommittamalla vaikka pommittamista kyllä kokeiltiin 1000 pommikoneen hyökkäyksillä. Vuosina 40 ja 44 sota päättyi siihen, että neuvostoliitto sai verisen nenän ja vähän maata - kun olisivat halunneet kaiken. Georgian sota taas ei ollut mikään torjuntavoitto sillä Venäjä sai kaiken mitä se halusi ja Georgia sai kunnon selkäsaunan puna-armeijalta.
Parhaimmillaan vihollinen laitetaan asemaan jossa se on vaarassa menettää jotain jos se vielä jatkaa sodankäyntiä- esimerkiksi laajoja osia hyökkäävästä armeijasta saadaan saarrettua. Eli edetään sitä tuttua kaavaa puolustus - pysäyttäminen - vastahyökkäys. Käytännössä vihollinen siis joutuu valitsemaan sen välillä, että se tyytyy jonkinlaiseen poliittiseen ratkaisuun ilman "menetystä" tai se voi valita "menetyksen" ja pyrkiä alkuperäisiin sodan päämääriin sotaa pitkittämällä ja lisäämällä joukkoja.
Vähitellen suomalaista sotilasajattelua on valtaamassa ns. läntinen sotilasajattelu. Käytännössä tuo on johtanut haluttomuuteen kärsiä tappioita. Oikeastaan tässäkin keskustelussa on tuotu esille ajatusta, että venäläisten ei kannata koska he vuotaisivat liikaa verta. No kerrattakoon, että Georgian sodassa eräskin venäläinen pataljoona kärsi 40 % prosentin tappiot ja piti silti asemansa. Georgian tactikal huivipäät murtuivat jo muutaman prosentin tappioiden kärsimisen jälkeen ja alkoivat vetäytyä ja usein tuo vetäytyminen muuttui täydeksi paoksi.
Pienellä maalla ei ole varaa mihinkään kriisinhallintaan. Sun Tzun sanoin "Sota on elämän ja kuoleman piiri. Tie tuhoon tai selviytymiseen." Mitä enemmän me kuuhastellaan ja mietitään kuinka vastapuolikin haluaa sotia verettömästi sitä enemmän etäännymme siitä "todellisesta sodasta" mihin meidän pitäisi varautua.