Niin no, voitaneen sanoa, että melkein aina käytettyjen kalujen hankinta on puserrettu jonkin hankkeen alle. Se osoittaa organisaation kykyä taipua luovasti, mikä on minusta merkittävämpää. Kun pohtii alueellisten joukkojen kehittämistä, niin ~150 kuljetuspanssarivaunun hankinta ei varmaan ole ollut ensimmäinen ajatus. 2A6:ien kohdalla rahoitus ilmeisesti järjestyi perumalla/lykkäämällä muita hankkeita (ATACMS). Puhumattakaan DDR:n kuolinpesän tyhjentämisestä: montaa kaliberia tykkejä satoja putkia, ampumatarvikkeita, taistelupanssarivaunuja, rynnäkköpanssarivaunuja, siltapanssarivaunuja, rynnäkkökiväärejä, tarkkuuskiväärejä, ampumatarvikkeita... ei varmaan ollut kaikkien hankinnat suunnitteilla vielä joitakin vuosia aiemmin.
Mutta kun meiltä puuttuu melkein kaikkea, niin aina on meneillään jokin hanke, jonka alle hankinta voidaan tunkea, ja hyvä näin. Paitsi joskus harvoin, kun hankitaan kaikkea paskaa, kuten Hägglundin panssarilimusiini (miten sille muuten lopulta kävi, kuka sen laskun maksoi?)...